Pastori Juha Muukkonen on toiminut Sisarenpoika-nimisen Paavalin Synodin tiedotuslehden päätoimittajana vuodesta 2004 alkaen. Paavalin Synodin kotisivu.
Lähetyshiippakunta nousee kansankirkon raunioille. Pääkirjoitus 1/2009
Naispappeus, homosuhteet ja Golgatan veriuhri - Onko naispappeuskirkossa pelastusta? Pääkirjoitus 2/2007-1/2008
Jäävätkö uskovat kansankirkkoon? Pääkirjoitus 1/2007
Tunnustushiippakunta tulee? Pääkirjoitus 2/2006
Yksi Herra - opetetaanko kirkossamme Kristuksesta oikein? Artikkeli 1/2006
Piispojen haureus ja Juudaksen ehtoollinen. Pääkirjoitus 2/2005
Suomi lähetyskenttänä. Pääkirjoitus 1/2005
Pitäisikö piispojen erota kirkosta? Pääkirjoitus 2/2004
Pääsevätkö naispappeuden hyväksyjät taivaaseen? Pääkirjoitus 1/2004
Miksi emme luovu miehen ja naisen asemaa koskevista Raamatun kirjoituksista? Artikkeli 1/2004
Alla on Paavalin Synodin julkilausuma 'Kirkon virka ja naispappeus' vuodelta 1976. Julkilausuman allekirjoittamalla voi liittyä Paavalin Synodiin ja samalla tilata Sisarenpoika-lehden.
_______________________________________________________________
Tunnustuksellisten teologien kokouksessa Helsingin Paavalin kirkolla 8.3.1976 hyväksyttiin seuraava julkilausuma kirkon virkakysymyksestä. Kokouksesta jatkunutta tunnustuksellisten pappien, lehtorien, teologian opiskelijoiden, saarnaajien, muiden vapaaehtoistyöntekijöiden ja kirkkokansan vapaaehtoista yhteenliittymää kutsutaan Paavalin synodiksi. Synodin jäsenyyteen ja toimintaan voi liittyä allekirjoittamalla tämän julkilausuman. Paavalin synodin keskustelu- ja toimintayhteys on olennaisesti laajempaa kuin kirkon virkakysymyksen valvominen. Kuitenkin tässä niin kuin kaikissa muissakin kirkon ja kristillisen elämän kysymyksissä haluamme pitäytyä vain siihen kantaan ja niihin ratkaisuihin, jotka Jumalan pyhä sana ja kirkkomme luterilainen tunnustus antavat ja viitoittavat.
KIRKON VIRKA JA NAISPAPPEUS
Paavalin synodin julkilausuma
JOHDANTO:
Vastuu ja huoli kirkkomme pysymisestä ja uudistumisesta Pyhän Raamatun perustalla ja luterilaisen tunnustuksen mukaan pakottaa meitä ilmaisemaan kantamme naisen vihkimisestä luterilaisen kirkkomme pappisvirkaan. Tämä kysymys ei näet ole erillinen vapaan harkintavallan ratkaisu, vaan se koskee kirkkomme koko olemusta ja perusteita.
1. ON KYSYMYS PYHÄSTÄ RAAMATUSTA, KUN KIRKOSSAMME RATKAISTAAN NAISPAPPEUSKYSYMYS
Luterilainen tunnustuksemme edellyttää ja yksiselitteisesti ilmaisee sen käsityksen, että Raamattu on Jumalan sana ja "Pyhän Hengen kirja", jonka tulee olla kirkon kaiken opetuksen ja elämän ylin ohje (FC alku). Tämän kanssa yhtäpitävästi kirkkomme on uskonpuhdistusajalla ollut laatimassa ja hyväksymässä Upsalan kokouksen päätöksen, jossa lausutaan: "Me kaikki tahdomme yhdessä pysyä Jumalan puhtaassa ja autuuttavassa sanassa, joka käsittää pyhien profeettojen, evankelistojen ja apostolien kirjoitukset. Seurakunnissamme on opetettava, uskottava ja tunnustettava, että Pyhä Raamattu on alkuisin Pyhästä Hengestä, että se täydellisesti sisältää kaiken sen, mikä kuuluu... kristilliseen oppiin, ja että se on oikean kristillisen uskon perustus ja tuki sekä kaiken uskoa koskevan kiistan arvostelemisen, erottamisen ja ehkäisemisen ohje. Ei tarvita mitään muiden selityksiä, olivatpa nämä muut pyhiä isiä tai muita, jotka - olkoot keitä hyvänsä - ovat siihen lisänneet jotakin, joka ei ole Pyhän Raamatun mukaista. Sillä ainoankaan ihmisen ei ole lupa selittää Jumalan sanaa oman mielensä mukaan. ÄIköön tässä asiassa otettako huomioon älköönkä hyväksyttäkö kenenkään persoonallista arvoa, korkeutta tai arvovaltaa, vaan hyväksyttäköön yksinomaan Pyhä Raamattu, niin kuin edellä mainittiin."
a. Ei siis ole kysymys jostakin kirkollemme vieraasta, lainomaisesta tai muusta "raamattukäsityksestä", vaan siitä uskosta ja tunnustuksesta, joka kristillisellä seurakunnalla aina on ollut.
b. Raamatun on kirkossa oltava ehyt ja kokonainen. On vastaansanomattomasti käynyt ilmi, että ns. naispappeutta voidaan perustella vain osittelemalla Raamattua ja pitämällä siinä vain tiettyjä - itse valittuja - kirjoja, aineksia tai periaatteita ohjeellisina. Siten eivät naispappeuden puolustajat katso voivansa ottaa huomioon niitä ohjeita, jotka sisältyvät esim. apostoli Paavalin kirjeisiin Timoteukselle ja Tiitukselle.
Samoin he mielivaltaisesti erottelevat Raamattua ns. pelastus- ja järjestyskysymyksiin, joista muka vain ensiksi mainituissa Raamatulla olisi pysyvä arvovalta. Emme voi mitenkään pitää johdonmukaisena sitä, että toisaalta vedotaan apostoli Paavaliin, joka Gal. 3: 28 esittää miehen ja naisen samanarvoisiksi Kristuksessa, ja on näin ratkaisevasti vaikuttanut muutokseen, joka kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta on tapahtunut naisen asemassa pakanallisen antiikin yhteiskuntaan verrattuna, mutta toisaalta ristiriitaisesti hylätään saman Paavalin tunnetut naisen opetuskieltoa koskevat ohjeet muka oman aikansa käsityksiin sidottuina. Päinvastoin nämä molemmat käsitykset perustuvat aitoon kristilliseen luomisuskoon ja Kristuksen sovitustyöhön sekä oikealle Israelille annettuun Herran käskyyn. Paavali ei ko. kohdissa esitä yksilöllisiä ja historiallisiin olosuhteisiin sidottuja mielipiteitä. Hän toimii Herran apostolin kaikella arvovallalla ja valtuutuksella seurakunnan opettajana ja Jumalan ilmoituksen välittäjänä. Pyhä Henki ei voi puhua itseänsä vastaan.
Ns. naispappeuden perusteleminen osittelee Raamatun, pirstoaa jakamattoman kristikunnan kaikiksi ajoiksi hyväksymän Raamatun pyhien kirjojen kokoelman (kaanonin), ja tekee näin Jumalan sanan inhimilliseksi sekä aikaansa sidotuksi. Näin kristilliseltä seurakunnalta tuhotaan sen perustus ja avataan ovi kaikille mahdollisille Jumalan pyhän tahdon vastaisille ratkaisuille kirkossa.
2. ON KYSYMYS LUTERILAISESTA TUNNUSTUKSESTA, KUN KIRKOSSAMME RATKAISTAAN NAISPAPPEUSKYSYMYS
a. Luterilainen tunnustus opettaa, että seurakunnan hengellinen virka eli saamavirka on erityinen Jumalan säätämys, jonka Jumala on asettanut uskon saamista varten samoin kuin hän on antanut evankeliumin ja sakramentit (CA V ym.). Kirkkomme pappisvirka on siis Jumalasta eikä vain kirkollinen järjestyskysymys.
b. Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat opettavat seurakunnan hengellisestä virasta täysin yhdenmukaisesti edellyttäessään, että kirkossa seurataan inhimillisistä opeista ja lisäyksistä puhdistettua apostolista virkaa. Tähän virkaan sovelletaan kaikkia Uuden Testamentin piispoja, vanhimpia ja diakoneja koskevia ohjeita.
Ns. naispappeuden toteuttaminen merkitsisi siis toisenlaista käsitystä seurakunnan virasta kuin mitä Uuden Testamentin virka ja sen mukaisesti luterilaisen kirkon virka ovat. Tämä merkitsisi ratkaisevaa luopumista Raamatun ja tunnustuksen perustalta.
3. ON KYSYMYS KIRKON VAPAUDESTA JA ITSENÄISYYDESTÄ, KUN RATKAISTAAN NAISPAPPEUSKYSYMYS
Kaikissa kirkoissa, joissa naispappeus on toteutettu, tämä on tapahtunut kirkon perusteista piittaamatta tietyn tarkoituksenmukaisuuden pohjalta. Erityisesti pohjoismaissa kirkko on taipunut valtion elinten ja muiden yhteiskunnassa valtaa käyttävien mahtien edessä.
Myös meillä on jo suoritettu huomiota herättävää yhteiskunnallispoliittista painostusta. Ns. naispappeuden ajamisessa vedotaan enimmäkseen muihin kuin raamatullisteologisiin perusteisiin.
Yhteiskunnallinen elämä kuuluu Jumalan luomaan maailmanjärjestykseen. Poliittisella päätöksenteolla on kuitenkin raja, jota se ei ole oikeutettu ylittämään: Jumalan sana ja sen mukainen hengellinen hallinta seurakunnassa.
Ns. naispappeuden toteuttaminen yhteiskunnallis-poliittisesta painostuksesta merkitsisi Jumalan sanan ja siihen perustuvan hengellisen hallinnan alistamista kirkossa maallisten perusteiden alle. Kirkon historiassa tällainen on aina osoittautunut tuhoisaksi.
4. JUMALAN SANA OSOITTAA MYÖNTEISEN RATKAISUN
Jumalan hyvän ja kaikkiviisaan luomistahdon perusteella mies ja nainen ovat ihmisinä samanarvoisia mutta eivät samanlaisia. Kristillinen oppi ihmisestä Jumalan kuvana antaa syvimmän perusteen miehen ja naisen yhdenvertaisuudelle, mutta samalla suojaa ihmisyyttä eri aikoina esiintyneiltä pyrkimyksiltä hävittää heidän aito erilaisuutensa.
Jumalan luomistahdon kanssa sopusoinnussa on myös hänen lunastustahtonsa. Yhtäläisestä pelastuksesta osallisina mies ja nainen ovat yhtä Kristuksessa ja samanarvoisia hänen ruumiinsa, seurakunnan jäseninä. Kristuksen ruumiin jäsenillä on kuitenkin erilaisia tehtäviä. Kristuksen säädöksen perusteella ja Pyhän Hengen ohjauksen varassa mies ja nainen saivat varhaisimmassa kirkossa ne seurakuntatehtävät, jotka syvällisellä tavalla ilmentävät luomisen salaisuutta. Mies tuli kaitsijan ja vanhimman tehtävään, johon sisältyi kokonaisvastuu seurakunnasta, ennen muuta sen julistus- ja opetustoiminnasta. Heidän tuli myös hoitaa Kristuksen itsensä asettamia pyhiä sakramentteja ja uskollisesti kaita Jumalan laumaa. Heidän rinnallaan toimivat naiset hengellisissä tehtävissä, jotka käsittivät todistuksen eteenpäin viemistä, opastamista ja kehottamista uskossa sekä monenlaista palvelua. Näin seurakunnassa, jota Uusi testamentti vertaa Jumalan perheeseen, toteutuivat sekä isyyden että äitiyden tehtävät toisiaan täydentäen.
Myöhempinä aikoina naisen tehtävä seurakunnassa on yleisen kehityksen vaikutuksesta ollut suhteettoman vähäinen. Siksi meidän aikanamme hengellisen uudistumisen vaikutuksesta tapahtunutta naisen paluuta seurakunnallisiin tehtäviin on pidettävä aitona ja myönteisenä muutoksena. Naisella on Jumalan valtakunnan työssä välttämätön ja korvaamaton tehtävänsä, joka on palautettava alkuperäiseen arvoonsa. Olemme vakuuttuneita siitä, että tämä voidaan suorittaa Jumalan sanassa kristilliselle seurakunnalle annettuja ohjeita noudattaen niin, että se vastaa myös oikeudenmukaisuuden vaatimusta.
Monet seikat viittaavat siihen, että kristillistä kasvatus- ja sielunhoitotyötä on sekä lasten ja nuorten että aikuisten keskuudessa huomattavasti tehostettava. Kirkkomme eläviä jäseniä on myös opastettava kaikkeen uskovien yhteisen pappeuden edellyttämään palveluun. Laajeneva lähetystyö tarvitsee Jumalan sanaan juurtuneita ja teologisen koulutuksen saaneita työntekijöitä. Nämä ja monet muut työalat tarjoavat runsaita mahdollisuuksia jo olemassa olevan lehtorin viran kehittämiseen.
Pidämme myös välttämättömänä, että tähän naisille tarkoitettuun seurakunnan virkaan kutsuttavat asianmukaisesti vihitään ja siunataan tehtäväänsä. Myös heidän asemansa seurakunnassa on järjestettävä oikeudenmukaisesti heidän koulutustaan ja työtään vastaavalla tavalla.
ILMOITAMME, että tulemme seuraamaan edellä esitettyä Pyhään Raamattuun perustuvaa käsitystä uskossa, opetuksessa ja tunnustuksessa.
VETOAMME tässä asiassa Jumalan sanasta elävään kirkkokansaan, seurakuntamme luottamuselimiin, kirkolliskokoukseen, kirkkomme piispoihin, pappeihin ja muihin työntekijöihin. Kun naispappeuskysymys ratkaistaan Pyhän Raamatun mukaisesti, kirkkomme säästyy lisääntyviltä ristiriidoilta ja vakavalta sisäiseltä hajaannukselta. Sen piirissä voidaan jatkaa kristillistä toimintaa tunnustuksen pohjalta ja yhteisten päämäärien hyväksi, niin että Gal. 3: 28 Kristuksen tahdon ja sanan mukaisesti kaikkialla toteutuisi.
Allekirjoitan Paavalin synodin julkilausuman kirkon virka ja naispappeus ja liityn näin Paavalin synodiin. Minulle lähetetään Sisarenpoika-lehti.
Paikka ja aika: _____________________________________________________
Allekirjoitus ja nimen selvennys:
_______________________________________________________________
Postiosoite: _______________________________________________________
Muita tietoja: _____________________________________________________
Lähetetään osoitteella:
Paavalin Synodin sihteeri
PL 127
00101 Helsinki
