Elämän puolesta

 
 
Elämän puolesta -traktaatti on julkaistu keväällä 2012. Sen on toimittanut Juha Muukkonen. Kuvat on valinnut ja vihkon taittanut Anna Tornikoski.
 
 
Teksti on myös luettavissa tällä sivulla alempana.
 
 
ELÄMÄN PUOLESTA
Mitä voimme tehdä äitien kohduissa kasvavien lasten suojelemiseksi?
 
Juha Muukkonen
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
 
1. MITÄ VOIMME TEHDÄ LASTEN PELASTAMISEKSI ABORTEILTA?
 
2. ABORTTIKUVIEN NÄYTTÄMISESTÄ (Mats Selander, Ruotsi)
 
3. ABORTTI ON MURHAAJAN TYÖTÄ
3.1. IHMISYYS ALKAA HEDELMÖITYKSESTÄ
3.2. LAPSI SIKIÄÄ SYNNIN JA KUOLEMAN VALLASSA
3.3. JO ÄIDIN KOHDUSSA VOI TULLA USKOON
3.4. ABORTTI ON LAPSEN UHRAAMISTA EPÄJUMALALLE
3.5. ABORTIT OVAT MIESTEN SYNTI
3.6. RISTIN VERI TARJOAA ARMAHDUKSEN
 
4. JÄRJESTÖJEN YHTEYSTIETOJA
 
 
 
 
 
1. MITÄ VOIMME TEHDÄ LASTEN PELASTAMISEKSI ABORTEILTA?

Suomessa on tehty vuonna 1970 hyväksytyn aborttilain jälkeen yli 500.000 aborttia, jossa jokaisessa on kuollut ainutkertainen ja -laatuinen, korvaamaton Jumalan kuvaksi luotu ihminen. Meidän jälkeemme tulevat sukupolvet - jos Herramme paluu vielä viipyy - tulevat kerran järkyttyneinä kauhistelemaan tätä liukuhihnamurhaamista. Me tuomitsemme natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Turkissa, Ruandassa jne. toteutetut kansanmurhat käsittämättöminä hirmutekoina, mutta tapamme samanaikaisesti itse järjestelmällisesti puolustus- ja pakokyvyttömiä lapsiamme. Herra armahda!

Oletko sinä tavalla tai toisella osallistunut tällaiseen verenvuodattamiseen tai vähintäänkin sen hiljaisesti hyväksynyt? Tee parannus ja usko evankeliumi! Herramme Jeesuksen Kristuksen maahan asti vuotanut veri on annettu juuri sinun puolestasi. Saat uskoa syntisi anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. 19. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; 20. mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. 21. Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet." (Jes. 1:18-21)

Rukous kaikkivaltiaan Luojamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä on paras tapa aloittaa työ ja toiminta. Saat siis pyytää Jeesukselta, että Hän ohjaisi sinua tässäkin asiassa kantamaan vastuusi ja täyttämään oma paikkasi. Tässä on lisäksi muutamia ajatuksia.

Muista rukouksin äitinsä kohdussa kasvavia lapsia ja heidän vanhempiaan. Pyydä, että erityisesti isät kantaisivat vastuunsa siittämistään lapsista. Rukoile terveydenhuoltohenkilökunnan puolesta. He ovat ratkaisevalla tavalla mukana niissä tilanteissa, joissa vauvan elämästä päätetään. Ano, että maamme lainsäädäntö ohjaisi ja paremmin mahdollistaisi abortin sijasta esim. adoption.

Pidä abortti-asiaa esillä erilaisissa yksityisissä ja julkisissa keskusteluissa, jotta mahdollisimman moni joutuisi pohtimaan lapsen elämän päättämisen oikeutusta. Nosta tämä kysymys esiin erityisesti yhteiskunnallisten vaalien aikana. Älä tue tai äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka sallivat lasten murhaamisen tai suhtautuvat siihen välinpitämättömästi. Kysy tätä lasten ihmisoikeusasiaa eri ehdokkailta.

Voit osallistua tällä saralla työtä tekevien yhdistysten toimintaan tai niiden tukemiseen.

 

 

2. ABORTTIKUVIEN NÄYTTÄMISESTÄ (Mats Selander, Ruotsi)
Julkaistu Concordia-lehdessä, numero 4/2008, http://www.concordia.fi/
Suomennos: Hannu Lehtonen

Kuvan valta on suuri. Historia todistaa siitä, miten epäoikeudenmukaisuuksia, kuten orjuutta, lapsityötä, rasismia ja eläintenkidutusta vastaan on taisteltu kuva aseena. Jos epäoikeudenmukaisuutta ei esitetä kuvallisessa muodossa, tulee harvoin mitään muutosta. Siitä huolimatta on olemassa epäoikeudenmukaisuus, jota me vastentahtoisesti näytämme kuvin.

Ajattelen aborttia. Kukaan ei voi liikuttumatta katsoa veristä, raajarikkoa sikiötä. Vapaan abortin puolestapuhujilla on tapana kutsua sellaisia kuvia pelottelupropagandaksi ja niiden näyttämistä kutsutaan "mauttomaksi" ja "sairaaksi". Niiden näyttäjät ovat "suvaitsemattomia" ja "naisvihamielisiä". Me, jotka lukeudumme abortin vastustajiin, olemme antaneet tämän tyyppisen henkilöön kohdistuvan hyökkäyksen tehdä meistä kesyjä. Melkein kuin "olisimme sopineet" vastustajiemme kanssa siitä, ettemme käytä kuvan valtaa. Kuvat luovat voimakkaita tunteita. Niinpä me helposti vedämme sen virheellisen johtopäätöksen, että ne toimivat vastoin tarkoitustaan. Olen vakuuttunut siitä, että asia on päinvastoin.

Kuvittele, että olemme kristillisen seurakunnan jäseniä Natsi-Saksassa 1944. Joillakin on omaisia ja ystäviä, jotka ovat SS-upseereita ja leirin vartijoita. Heistä on täysin järjetöntä syyttää läheisiään ja rakkaitaan "murhaajiksi". He tietävät, että heidän sukulaisensa ja ystävänsä ovat isiä ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Muut seurakunnassa uskovat kaikkien oikeuteen elää. Mutta kukaan ryhmässä ei ole tähän mennessä tehnyt mitään. Hurskaista sanoista huolimatta tuntuu, että jonkinlainen historiallinen välttämättömyys lepää kysymyksen yllä. "Se on hirvittävää, mutta mitä tehdä?" Kysymyksestä ei ole varsinaisesti koskaan keskusteltu. Kaikessa hiljaisuudessa on päätetty olla kajoamatta kysymykseen. Se koskee myös pastoria. Hän ei halua aiheuttaa hajaannusta ja ristiriitoja "turhaan".

Ajattele nyt, että sinä vastaat seurakuntalehdestä ja olet saanut haltuusi muutamia kuvia tuhoamisleiriltä. Kuvissa näkyy röykkiöittäin riutuneita ruumiita. Jokainen, joka näkee ne, tuntee vaistomaista moraalista inhoa. Sinä tiedät, että kuvat iskisivät kuin pommi. Sinuun kohdistettaisiin vihaa. Saisit kuulla olevasi äärimmäinen, jääräpäinen, syyttävä ja että teet vain ihmisistä alakuloisia. Mitä tekisit? Julkaisisitko kuvat seurakuntalehdessä vai antaisitko olla? Mikä on sinun moraalinen velvollisuutesi? Teetkö väärin, jos valitset niiden julkaisemisen? Teetkö väärin, jos luovut julkaisemisesta? Onko sinulla edes oikeutta luopua?

Jos jaat vakaumukseni, että kaikilla ihmisillä (riippumatta ominaisuuksista, sukupuolesta, iästä, ihonväristä yms.) on loukkaamaton ihmisarvo, silloin tulisi analogian keskistysleirikuvien ja abortoitujen sikiöiden välillä olla relevantti. Silloin meidän tulisi voida hyödyntää tätä vastaavuutta arvioidaksemme omia kannanottojamme ja moraalisia näkemyksiämme.

Mutta eikö ole relevantteja eroja? On esimerkiksi yksinkertaista väittää, että natsit olivat murhaajia. Aborttilääkäriä taasen tuskin voidaan kutsua "murhaajaksi". Mutta tosiasia on, että natseja ei pidetty "murhaajina". Heillä oli mielestään (tieteellisiä) syitä pitää tiettyjä ihmisiä "arvokkaina" vs. "arvottomina". "Arvokkaita" ihmisiä ei tapettu koskaan - sehän olisi murha! "Arvottomien" tappaminen ei sitä vastoin ole murha (heidän mielestään). Natsien rikokset tapahtuivat harvoin vihassa vaan kylmästi ja laskelmoiden.

Tässä me näemme samankaltaisuuden nykyiseen aborttitilanteeseen. Aborttilääkäri ei vihaa sikiötä. On vain kerta kaikkiaan niin, että sikiöltä puuttuu kokonaan ihmisarvo. Me kutsumme natseja jälkikäteen murhaajiksi. Silloin, natsien kulttuurissa, se oli täysin vieras nimike, aivan yhtä merkillistä kuin jos me tänä päivänä kutsuisimme aborttilääkäriä murhaajaksi.

Mutta aborttilääkärihän joka tapauksessa auttaa naista, joka on hätätilanteessa, mutta natsit tekivät vain pahaa. Ei, vakaumukselliset natsit eivät olleet sitä mieltä. He "abortoivat" ihmiskunnan arvottoman osan, joka tosiasiallisesti vahingoitti ja rajoitti arvokkaan osan elämää ja intressejä. Pahan (juutalaisten, mustalaisten, homoseksuaalien, kehitysvammaisten ym.) poisleikkaaminen oli epämiellyttävä mutta välttämätön operaatio. Lopulta se oli jotakin hyvää, apu ihmiskunnalle. Sekä nykyisillä aborttilääkäreillä että natseilla oli "hyvyys" silmiensä edessä. Kummatkin uhrasivat tiettyjä ihmisiä auttaakseen muita ihmisiä. Kammottava analogia pysyy.

Ehkä selvin ero on se, että syntymättömät ovat kehittymättömiä kun taas natsien uhrit olivat useimmiten syntyneitä. Tämä ero ei voi kuitenkaan olla moraalisesti relevantti, jos me uskomme, että ihmisarvo ei ole kytketty ikään tai tiettyihin toimintoihin (kuten esimerkiksi tietoisuus itsestä tai ajatuskyky) vaan sen sijaan siihen tosiasiaan, että "tämä on ihminen". Me emme arvioi ihmisen ihmisarvoa hänen toiminnoistaan käsin. Me emme esimerkiksi katso, että dementoitunut vanhus, sylivauva, toimintarajoitteinen tai tiedoton ovat vähemmän arvoisia.

Todellinen ero on tietysti se, että on vaikeampi salata syntyneen tappaminen. Jonkun täytyy tyhjentää kaasukammiot ja ottaa ruumiit. Riski siitä, että uhrin inhimillisyys lyö läpi mielen suojamuurin, oli kyllä melko suuri. Verta ja sikiönosia sisältävän säiliön tyhjentäminen ei ole yhtä kouriintuntuvaa. Mutta tämä on tuskin ratkaiseva ero. Jos uhrin tietoisuuden aste ja ikä ei ole moraalisesti relevantti, ei sillä, miten inhimilliseksi teloittaja uhrinsa mieltää, liene myöskään mitään tärkeää moraalista merkitystä.

Ei esimerkiksi ole mitään moraalisesti ratkaisevaa eroa myrkyllä murhaamisen ja kaulan katkaisemisen välillä. Kumpikin on murha, vaikka toinen menetelmä voi vaatia enemmän julmuutta. Samankaltaisuus on kuitenkin puhuttelevampi, mitä myöhemmin abortti tapahtuu. Henkilökunnalta vaaditaan huomattavan paljon tunnekylmyyttä, että se voi katsella kämmenen kokoisen sikiön haukkovan henkeä ja lopulta kuolevan.

En usko, että pääsemme siitä johtopäätöksestä, että Natsi-Saksan ja länsimaailman aborttitilanteen välillä on silmiinpistävä ja epämiellyttävä samankaltaisuus. Jos se pitää paikkansa, tulee meidän vetää vastaavat johtopäätökset, kun on kyse kuvan vallasta herättää välttämätön moraalinen inho.

Birger Thuresonin kirjassa Korsbytet (Nyckelpocket, Normans Förlag, 1986) kuvataan, kuinka sodan jälkeen brittisotilaat asettavat itävaltalaisessa Spittalin kaupungissa suuriin mainostauluihin kuvia tuhoamisleireistä. Tarkoitus on osoittaa väestölle, minkälaiseen vääryyteen he olivat osaltaan syyllistyneet saksalaismyönteisellä suhtautumisellaan. "Talojen seinissä ja ilmoitustauluissa ympäri kaupunkia oli todistuksia käsittämättömästä julmuudesta. Joukkohaudat, joissa oli teloitettujen juutalaisten runneltuja ruumiita, kaasu-uunien kauhistuttava tehokkuus, hienostunut kidutusvälineistö - se oli todellisuus, joka iski kuin pommi Spittalin idylliin.

Tietysti oli kuultu huhuja. Tietysti oli aavistettu, ettei kaikki ollut oikealla tolalla. Mutta tämä..." Yksi kirjan päähenkilöistä, Erna, reagoi kiihkeästi. "Se on valhetta! Se on kommunistista propagandaa! Se oli Erna Krassnitzerin ensimmäinen reaktio. Hän raivosi valhepropagandaa levittäviä englantilaisia vastaan. Ja hän käänsi katseensa toisaalle välttääkseen julisteiden kauhistuttavat syytökset. Mutta vähä vähältä hänen puolustuksensa luhistui. Se, mistä mainosjulisteet kertoivat, ei ollut valhe; se oli totuus." (s. 157-158)

Tänä päivänä kuvilla abortoiduista sikiöistä on samankaltainen vaikutus. Niitä kutsutaan "propagandaksi". Niistä käännetään närkästyneinä katse pois. Mutta kuvien taustalla oleva todellisuus tihkuu tietoisuuteen. Jos brittisotilaat Spittalissa tekivät oikein, miksi sitten olisi väärin näyttää julkisella paikalla kuvia abortoiduista sikiöistä? Siksikö, että jotkut kokisivat suurta syyllisyyttä? Että he tuntisivat olevansa puijattuja? Että he ehkä riistäisivät itseltään hengen käsittäessään, mihin he ovat osaltaan syyllistyneet? Mutta kaikki nämä vastaväitteet koskisivat siinä tapauksessa myös brittisotilaita Spittalissa ja sinua, jos valitsisit julkaista kuvat seurakuntalehdessä (viittaa edellä kerrottuun kuvitteelliseen esimerkkiin).

Vakaumukseni on, että uhrien kuvien näyttäminen syyllisille on hyvin harvoin väärin. On itseisarvo sillä, että totuus tulee esiin ja että syyllisten on pakko kohdata se. Jos kuvia näytetään ennen kuin vääryys loppuu, voivat ne lisäksi osaltaan auttaa elämän pelastamisessa. Tuhannet naiset ovat päättäneet olla abortoimatta lastaan sen jälkeen, kun he ovat nähneet kuvia abortoiduista sikiöistä (lue koskettava todistus: www.abortionno.com).

Johtopäätökseni on, että meidän täytyy löytää keinoja näyttää kansalle lääketieteellinen totuus siitä, mitä abortti on. Kuvat abortoiduista sikiöistä ovat ehdoton välttämättömyys, jos meidän on määrä koskettaa kansan syvimpiä moraalisia vaistoja ja näin voida rikkoa kuoleman tila. Pelkkä argumentointi ei riitä. Monien ensimmäinen reaktio on närkästys sanansaattajaa kohtaan. Mutta tärkeää on se, että kuvat syöpyvät lujasti mieleen - ja sen ne tekevät. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja meiltä tulisi puuttua sanoja tämän päivän aborttitilanteen edessä. On aika näyttää kuvin, mitä abortti on - tappavaa väkivaltaa pientä arvokasta ihmistä kohtaan.

 
3. ABORTTI ON MURHAAJAN TYÖTÄ (Juha Muukkonen)
Raamatun opetuksia ihmiselämän pyhyydestä
 
3.1. IHMISYYS ALKAA HEDELMÖITYKSESTÄ
3.2. LAPSI SIKIÄÄ SYNNIN JA KUOLEMAN VALLASSA
3.3. JO ÄIDIN KOHDUSSA VOI TULLA USKOON
3.4. ABORTTI ON LAPSEN UHRAAMISTA EPÄJUMALALLE
3.5. ABORTIT OVAT MIESTEN SYNTI
3.6. RISTIN VERI TARJOAA ARMAHDUKSEN
 
 
3.1. IHMISYYS ALKAA HEDELMÖITYKSESTÄ

Ainutkertaisen Jumalan kuvaksi luodun ihmiselämän alkamisen hetkeksi ei voi määritellä Pyhän Raamatun ilmoituksen mukaan - sen enempää kuin biologisen ja lääketieteellisen tiedonkaan perusteella - muuta kuin sukusolujen yhdistyminen eli hedelmöitys.

"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.  Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.  Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. [...] Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!" (Ps. 139:13-16, 19)

Jeesuksen jumalihmisyys alkoi neitseellisen sikiämisen hetkestä. Samoin jokaisen ihmisyys ja elämä alkavat sikiämisestä. Jumala ei ole antanut meille ihmisille oikeutta päättää ja valita, kuka sen jälkeen saa elää ja kuka ei. Päinvastoin, meidän tehtävämme on suojella Jumalan antamaa elämää.

 

3.2. LAPSI SIKIÄÄ SYNNIN JA KUOLEMAN VALLASSA

Lankeemuksen jälkeen kaikki miehestä ja naisesta syntyneet ihmiset ovat olleet syntisiä, ts. äidin kohdussa sikiämisestään asti Jumalasta erossa ja hengellisesti kuolleita. "Kaikki kuolevat Aadamissa." (1. Kor. 15:22, Room. 5) Suuri kuningas Daavid kirjoittaa: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7) "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta." (Ps. 58:4) "He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta." (Job 15:35)

Ihmisen elämä ja persoona - synti ja sen mukaiset tahdonvalinnat ja mielenliikkeet - tulevat näkyviin jo äidinkohdussa. Jaakobista sanotaan: "Äidin kohdussa tämä petti veljensä." (Hoos. 12:4).

Äitinsä kohdussa kasvavat ihmistaimet kuin myös vastasyntyneet vauvat ovat vastaansanomattomasti syntisiä, erossa Jumalasta, hengellisesti kuolleita ja siksi luonnostaan kadotettuja. Tämän todistaa se, että he myös fyysisesti kuolevat. Synnitön ei kuole.  "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 6:23)

Jos pienet lapset olisivat synnittömiä ja puhtaita, niin kuolemalla ei olisi heihin mitään valtaa. Jos lapsi fyysisesti sikiäisi ja syntyisi maailmaan Jumalan lapsena ja taivaskansalaisena, niin yksikään vauva ei menehtyisi keskenmenoon tai synnytykseen, yhtäkään lasta ei kyettäisi abortissa tappamaan.

 

3.3. JO ÄIDIN KOHDUSSA VOI TULLA USKOON

Äidin kohdusta alkaen ihminen voi myös Jumalan sanan kuulla - ja uskoa Jeesukseen. Vähäiset eli pienet (kreik. mikros) voivat uskoa Jeesukseen. Herramme sanoo: "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6)

Miten pieni äidin kohdussa kasvava tai vastasyntynyt sylivauva voi Jeesukseen uskoa? Jeesukseen uskominen ei ole ihmisen oma valinta, eikä ihmisen järjestä ja ymmärryksestä ole mitään apua uskon syntymiselle - päinvastoin. Tämän uskonsuhteen syntymisen pienen lapsen - jopa vielä äitinsä kohdussa kasvavan lapsen - ja Jeesuksen välille vahvistaa myös Luukkaan evankeliumi. Siinä kerrotaan Jeesuksen äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin kohtaamisesta kummankin vielä odottaessa lastaan. Jeesus voi kaikkivaltiudessaan kohdata vielä äitinsä kohdussa olevan vauvan.

"Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. 42. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: 'Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? 44. Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.'" (Luuk. 1:41-45)

Uskonpuhdistajamme Martti Luther selittää aivan oikein, kun hän sanoo vielä Marian kohdussa olevan Herran Jeesuksen tässä puhuvan Joosefin morsiamen suulla tuon tervehdyksen. Samalla tavallahan Jumala tänäkin päivänä puhuu morsiamen eli Kirkkonsa (seurakuntansa) suulla. [Tähän Kristuksen Kirkkoon eivät kuulu Jumalan sanan ja Jeesuksen jumaluuden kieltäjät - ei, vaikka kyseessä olisi piispa.] Herran Jeesuksen tervehdyksen vaikutuksesta syntyi uskonsuhde Jumalan ja Johanneksen välille, josta Elisabet todistaa sanoilla: "... hypähti lapsi ilosta minun kohdussani."

Jumala ihmisen luojana voi tietenkin kohdata luomansa tämän ollessa vielä idussaan, äitinsä kohdussa kasvamassa ja tietenkin myös vastasyntyneen. (Ps. 139:13,16, Job 31:15, Jer. 1:5, Luuk. 1:15) Jumalalle ei ole mahdotonta lahjoittaa Pyhää Henkeään pienelle ihmiselle - eikä Hän tarkkaan ottaen Henkeään edes itseään suurina ja ymmärtäväisinä pitäville annakaan.

Hengellisen elämän synnyttävä kuuleminen on Kristuksen uutta luovan sanan vaikuttamaa, eikä se ole sidottu ihmisen ymmärryksen tasoon. Kristus herättää sanallaan eloon lahoamistilassa olevat kuolleetkin (Lasarus, Joh. 11:1-44). "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room. 10:17)

Tehtävämme on huolehtia erityisesti siitä, että jokainen ainutkertainen ja -laatuinen, taivaaseen tarkoitettu ihminen saa kuulla jo äitinsä kohdusta alkaen Jumalan pelastavan evankeliumin Jeesuksessa. Meidän uskovien vanhempien vastuulla on myös se, että lapsemme tulevat kastetuiksi ja uudestisynnytetyiksi Jeesuksen käskyn mukaisesti Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Abortti ovat murhaajan työtä, jossa pyritään syvimmiltään tuhoamaan ja estämään ihmisen iankaikkinen pelastus uskon kautta Jeesukseen. Saatana haluaa tuhota lapsen jo äidinkohtuun, jotta tuo Jeesuksen rakastama ihminen ei kuulisi Jumalan sanaa, uskoisi, tulisi vedestä ja Hengestä Pyhässä Kasteessa uudestisynnytetyksi ja pelastuisi. (Joh. 3:5, Tiit. 3:5)

 

3.4. ABORTTI ON LAPSEN UHRAAMISTA EPÄJUMALALLE

Vanhan liiton aikana uhrattiin pakanakulteissa vastasyntyneitä lapsia epäjumalille. Tällainen käytäntö kukoisti myös valitun kansan keskellä; siihen syyllistyivät jopa kuninkaat. (5. Moos. 18:10; 2. Kun. 16:3, 17:7, 21:6, 23:10) Lapsiuhrien taustalla oli seuraava ajatus: "Kun uhraan oman lapseni tälle ja tälle jumalalle, niin tuo jumala antaa sitten minulle puolestaan menestystä sodassa, raha-asioissa, terveydessä, rakkausasioissa jne."

Sama ajattelutapa toimii aborteissa. - Kun keskeytän raskauden (eli siis tapan lapseni), niin saan itselleni hyötyä: "Vältyn sosiaaliselta häpeältä (erityisesti haureudesta, huoruudesta tai raiskauksesta syntyneet lapset). Saan jatkaa omaa kevytmielistä elämääni ilman lapsenhoitoon ja -kasvattamiseen liittyvää itsestäni ja omista tarpeistani luopumista."

Ihmisen omaan elämään liittyvät tarpeet - sosiaaliset, taloudelli­set tai fyysiset - ovat aborttien toteuttajille tärkeämpiä kuin Jumalan lapselle anta­ma elämä.

"Sano israelilaisille: Jos joku, kuka tahansa israelilainen tai muukalainen, joka asuu Israelissa, antaa lapsiansa Molokille, hänet rangaistakoon kuolemalla; maan kansa kivittäköön hänet. 3. Ja Minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hävitän hänet hänen kansastansa, koska hän on antanut Molokille lapsiansa saastuttaen Minun pyhäkköni ja häväisten Minun pyhän nimeni. 4. Ja jos maan kansa säästää sitä miestä, joka antaa lapsiansa Molokille, niin etteivät he häntä surmaa, 5. niin Minä itse käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hänen sukuansa vastaan; hänet ja kaikki, jotka häntä seuraten ovat lähteneet haureudessa kulkemaan Molokin jäljessä, Minä hävitän heidän kansastansa." (3. Moos. 20:1-5)

Jakeet 4-5 kertovat poikkeuksellisen vahvan tuomion lapsia uhraavalle: Jumala itse hävittää lapsia uhraavan, jos Herran kansa tämän säästää.

 

5. ABORTIT OVAT MIESTEN SYNTI - KUKAAN EI OLE VASTUUSTA VAPAA

Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana on maassamme julmasti teurastettu yli 500 000 lasta äitinsä kohtuun. Me suomalaiset kauhistelemme natsi-Saksan, Neuvostoliiton, Kiinan, Armenian, Ruandan, Kambodžan jne. kansanmurhia. Samanaikaisesti me itse toteutamme omassa maassamme laajamittaista ja veristä omien lapsiemme säälimätöntä teurastamista.

"Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. 12. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan." (Sananl. 24:11-12)

Huomattava on se, että abortit ovat ensisijaisesti miesten synti. Meillä miehillä on ensisijainen vastuu siittämistämme lapsista. Erityisesti miehen velvollisuus on perheen päänä turvata ja suojella lapsen elämää. Me miehet olemme Jumalan edessä myös ensimmäisinä aborteista ja avioliiton ulkopuolisista lapsista tutkittavina ja tuomittavina.

Kaikkein suurin vastuu meillä miehillä on siitä, että lapsemme kuulevat Jumalan sanaa ja tulevat kastetuiksi Jeesuksen omiksi. Lapsen kaste velvoittaa vanhemmat, kummit ja koko seurakunnan toimimaan niin, että kastetut saavat kasteensa mukaisesti kasvaa Jumalan sanan äärellä. Aikuisten vastuulla on se, että lapset saavat elää uskoa tunnustavan seurakunnan keskellä. Kastettua on opetettava pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt. Meidän tehtävämme on kantaa vastuuta ja rukoilla, että lapset eivät pelastuisi ainoastaan ajallisesta tuhosta, vaan myös ja ennen kaikkea ikuisesta.

 

6. RISTIN VERI TARJOAA ARMAHDUKSEN

Kansamme kädet ovat veriset. Syyllisyytemme on yhteinen, ei se kuulu vain jollekin tietylle ihmiselämän tuhoamisessa mukana olleelle. Mutta sille, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä Golgatan ristin juurelle, tarjotaan täydellistä anteeksiantoa ja armahdusta.

Rukoilemme: "Ristiinnaulittu ja kuolleista ylös noussut Herra Jeesus Kristus! Vaikuta sanasi ja Henkesi kautta meissä parannus. Anna totuuden- ja synnintunto sekä Sinun pyhän sovitusveresi kautta tuleva armontunto meille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa abortteja tai välinpitämättömyydellämme sallineet niiden jatkuvan. Armahda meitä kaikkia, jotka emme ole nostaneet ääntämme pelastaaksemme surmapaikalle vietäviä. Kiitos, Jeesus, että olet armollinen. Kiitos, että kuulet rukouksemme oman pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen."

Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkaassa nimessä ja kalliissa maahan asti vuotaneessa sovitusveressä saat uskoa syntisi anteeksi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

 

4. JÄRJESTÖJEN YHTEYSTIETOJA
 
* Ihmisoikeusjärjestö Pro Life Suomi ry on perustettu puolustamaan syntymättömien lasten oikeuksia.
Pj.  Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
http://www.lopettakaatappaminen.info
 
- Elämänlinja -puhelinpäivystys 044 303 3622 (ti klo 19-21). Apua aborttia harkitseville tai sen seurauksista kärsiville.
 
 
* Tampereen NNKY:N Ituprojekti tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, aborttia miettiviä ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia.
http://www.ituprojekti.net/
Puhelinpäivystys 050 401 5567 (ma-pe klo 9-21)
 
- Neuvontapiste ITU, Hämeenpuisto 14 F, Tampere. Avoinna ti ja to klo 12-16, ke klo 15-18, sähköposti: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
 
- Helsingin ja Uudenmaan puhelinpäivystys 040 518 8783 (ma-pe klo 16-21). Neuvontapiste Isonniitynkatu 3 D. Avoinna ti klo 12-18.
 
- Kuopion alueen puhelinpäivystys 044 576 6670 (ma-pe klo 17-21)
 
- Mikkelin alueen puhelinpäivystys 0440 226 226 (ma-pe 17-21)
 
- Sastamalan puhelinpäivystys 045 2332150 (ke klo 17-20)
 
 
 
* Oikeus elämään on apologeettinen ja tunnustukseton ei-kaupallinen organisaatio, joka on luotu estämään aborttien korrosiivista etenemistä Suomessa ja Euroopassa.
http://www.oikeuselamaan.org
s-posti: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
 
 
* Internet-sivusto http://www.abortti.fi
 
 
Elämän puolesta -työ Israelissa http://beadchaim.com/fi/finnish