JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Kaita vai lavea tie?
Matt. 7

 

Totuus ja harha -sunnuntain (9 shel) rippipuhe ja saarna (Matt. 7:13-14)
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. KUMMALLA TIELLÄ MINÄ KULJEN?
2. LAKI VAATII MAHDOTONTA
3. SIJAINEN TÄYTTÄÄ LAIN
4. ÄLÄ ITSE PEITTELE SYNTEJÄSI
5. PYSY JUMALAN SANAN KUULOSSA
6. JOKAPÄIVÄISESSÄ PARANNUKSESSA ELÄMINEN
7. VAIN ALASTON PÄÄSEE LÄPI AHTAASTA PORTISTA
 
 
RIPPIPUHE
 
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on yhdeksäs sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Totuus ja harha'. Päivän Psalmissa 92 puhutaan kahdenlaisista ihmisistä: On jumalattomia, jotka rehottavat niin kuin ruoho; väärintekijöitä, jotka kukoistavat - mutta jotka kuitenkin tuhoutuvat ja katoavat ikiajoiksi. Ja on hurskaita, jotka on istutettu Herran temppeliin ja viheriöitsevät Jumalan kartanoissa - he ovat voimissaan vielä vanhoinakin ja kertovat Herran oikeamielisyydestä.

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Jumalattomiin vai hurskaisiin? Mitä näet sydämeesi ja elämääsi katsoessasi? Missä asioissa tiedät ajatustesi askaroivan, mitä kuulet huultesi puhuvan ja näet kättesi tekevän? Emme löydä itsestämme täydellisyyttä, pyhyyttä ja rakkautta. Päinvastoin: meissä asuu epäusko ja kaikki sen hedelmät: pelkuruus, itsekkyys, kateus, kovasydämisyys, laiskuus, ahneus, irstaus, haureus ja huoruus.

Syvimmiltään maailmassa on Jumalan edessä vain kaksi ihmistä: vanha langennut Aadam ja uusi täydellinen ihminen, Jeesus Kristus. Luonnostamme me olemme ja elämme kaikki tuossa ensimmäisessä Aadamissa. Synti ja lankeemus asuvat ja pysyvät kiinni lähtemättömästi lihassa eli vanhassa ihmisessä.

Ainoa mahdollisuutemme on paeta uuden Aadamin lihan sisään - Hänen haavojensa turviin, jotta meidän syntimme ja turmeluksemme peittyisi. Tuo Uuden Ihmisen nahan sisälle meneminen tapahtuu Jumalan sanan uskomisen ja Pyhän Kasteen kautta. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." (Gal. 3:27).

Tänäänkin saamme palata tuohon Kristukselta saatuun kasteeseen tunnustamalla oman mahdottomuutemme ja uskomalla Hänen täydellisyyteensä. Ainoa toivomme on siinä, että Jumala itse Jeesuksen tähden julistaa, lukee ja tekee meidät jumalattomat pyhiksi, kätkee meidät Vapahtajan ristillä iskettyjen haavojen sisään.

Tunnustamme syntimme sanoin, jotka alkavat: Minä vaivainen syntinen ihminen.

 

SAARNA

Rukoilemme: Tule, Pyhä Henki, sy­dä­messämme Kristusta Jee­susta kirkastamaan. Aamen.

Vapahtajamme kuvaa tämän sunnuntain evankeliumissa eteemme kaksi tietä: Yksi tie kulkee ahtaan portin kautta, mutta tuo kaita tie vie ikuiseen elämään. Toinen tie kulkee avaran portin kautta, mutta tuo lavea tie vie ikuiseen kadotukseen. Kysymys kuuluu: Kummalla tiellä minä vaellan? Joka ainoa ihminen kulkee jompaakumpaa tietä, ja jompaankumpaan paikkaan jokainen meistä ajallaan päätyy. Mistä minä voin sitten varmasti tietää, kummalla tiellä kuljen? Tämähän on ihmiselämän kaikkein suurin ja tärkein kysymys: Missä vietän ikuisuuteni? Olenko matkalla taivaaseen vai helvettiin?

Jeesus itse selventää asiaa heti seuraavissa jakeissa, joissa hän ensin varoittaa omiaan vääristä profeetoista, jotka ovat susia lammasten vaatteissa, toiseksi puun tuntemisesta sen hedelmästä ja kolmanneksi hän puhuu laittomuuden tekijöistä.

Laittomuuden tekijät eivät pääse taivaaseen, vaikka olisivat kuinka Jeesuksen nimessä saarnanneet ja toimineet (Matt. 7:21-23). Opetus, jonka Jeesus vuorisaar­nassaan antoi, on erittäin ajankohtainen. Laittomuutta on esiintynyt läpi koko syntiin langenneen ihmiskunnan histo­rian. Mutta liekö koskaan Jumalan lakia julistettu ja opetettu maassamme niin valikoiden ja vaillinaisesti, kuin mitä nykyisin tehdään? Pitkä on se lista Raamatun opetuk­sista, jotka on kansamme keskellä hylätty tai joista vaietaan. Jumalan sanan kieltämiä asioita ei enää sanota yk­siselittei­sesti synneiksi, joista jokaisen on tehtävä pa­ran­nusta.

 

2. LAKI VAATII MAHDOTONTA

Jos joku haluaa olla Jumalan lapsi, ahtaan portin ja kaidan tien kulkija, niin hänen on elettävä jokapäiväisessä synnin poislaittamisessa. Lakia ei saa hylätä, kieltää, muuttaa eikä turhentaa. Lakia on julistettava ja opettava sen täydessä terässään ja voimassaan. Inhimillisesti katsoen syy laista luopumiseen on ymmär­rettävä: täydellisyyttä ja synnittömyyttä vaativa laki aiheuttaa kuulijoissaan vihaa ja epätoivoa.

Me langenneet ihmiset luonnostamme pa­kenemme pyhää Ju­malaa. Vi­haamme Herraa, joka vaatii meiltä mahdo­ton­ta. Vaa­timus on seuraavaa: Pääs­täksemme taivaaseen meidän on rakastet­tava Ju­malaa yli kaiken ja toisia ihmisiä yhtä paljon kuin it­seämme. Tuohon meis­tä ei kukaan pysty. Rak­kauden kaksois­käskyn mukaan eläminen on niin minulle kuin sinulle mah­do­tonta. Yhtä mahdoton­ta kuin saavut­taa hyp­pää­mällä kuu tai­vaalta.

Pakenemme Jumalaa, joka uhkaa heittää meidät helvettiin. Kukapa ei juoksisi pyöveliä, te­lottajaa, kar­kuun. Pakenemme ja koemme syyl­li­syyttä, koska emme ole antaneet hä­nelle sitä, mikä te­kijäl­lemme ja omistajal­lemme kuuluu. Luo­jamme ja elämämme ylläpitäjä odot­taa meiltä ehyttä ja puh­dasta rak­kautta, täy­dellistä ja pyhää kunni­oi­tusta, ko­kosydä­mis­tä pal­vontaa ja ylis­tystä.

Jumalan asettama täydellisyyden laki ajaa mei­dät vihaan ja epätoi­voon. Taivaaseen emme pää­se, jos olemme yhdenkin käskyn rikko­neet. Pyhän ja van­hurskaan Jumalan läsnäolo tu­hoaa syntiä tehneen välittömästi. Aivan kuten hehku­va tuli polttaa lähei­syydes­tään ol­jet tuh­kaksi silmän­räpäykses­sä.

"Mutta olen minä kuitenkin aika hyvä ihminen, ainakin parempi kuin tuo toinen! Tuo se vasta syntinen onkin! Ja vähintäänkään en ole sen huo­nompi kuin joku toinen, enin­tään yhtä huo­no." Ihmisten kesken vertail­tuna me voimme asettaa it­semme ja toisemme pyhyys- ja syn­tisyysjär­jes­tykseen, tosin siinä­kin useimmiten ereh­dymme.

Mutta Jumalan edessä tuollaiset las­kel­mat ovat pelkkää vessapaperia, ei niillä ole mitään te­koa. Jumalan edessä on aivan samanteke­vää onko ihmi­nen kunniallisen kan­sa­lai­sen maineessa ole­va siivosyn­tinen vai kaikkien tuntema jul­kisyn­nin palvoja. Kummallakaan ei ole pienin­täkään mah­dollisuutta päästä Jumalan luokse ikuiseen elä­mään. Kummankin osa on kadotus. Helvetin eri kuu­muusasteiden ja rangaistuksen kovuu­den las­kemis­taulukkoa en tässä ala selvittää - enkä sii­tä ole edes kiinnostunut. Vain sillä, viete­täänkö ikuisuus elämän vai kuo­le­man paikassa, on merkitystä.

Miten sinne elämän paikkaan, tai­vaa­seen sitten voi päästä, kun kukaan ei ole sinne kelvolli­nen? Ihmiselle itselleen taivaaseen pääseminen on mahdotonta. Ihminen ei voi itse, omin voimin ja teoin, päästä ikuiseen elämään. Minä ja sinä an­saitsemme oikeuden­mu­kaisuuden peri­aatteen mukaan kadotustuomion. Ja sinne helvet­tiin me kumpikin oikeas­ti ja to­del­lisesti menemmekin, jos Jumala ei itse meitä pelasta.

 

3. SIJAINEN TÄYTTÄÄ LAIN

Jeesus, taivaasta alas tullut Ju­ma­lan Poika, heitettiin helvettiin minun sijastani - ja si­nun sijasta­si. Hänet ki­rottiin ja tehtiin syn­niksi, häneen osui se Jumalan pyhyy­den polttava tulenhehku, joka tuhoaa kaiken pa­huuden. Jeesus oli Juma­lan syntiä ja saastaisuutta koh­taan tun­teman van­hurskaan vihan kohteena. Jeesus otti kirotun, tapettavan ja hylättä­vän käärmeen osan omak­seen, vaikka hän oli itse rakkaus ja to­tuus, itse pyhyys ja puh­taus. Ja juuri sik­si hän saat­toi meidän puo­les­tamme kärsiä, koska hänen ei tar­vin­nut kär­si­ä omien syntiensä täh­den.

Jeesus ei ainoastaan kärsinyt meille kuuluvaa tuomiota, vaan hän myös täytti eli toteutti meidän puoles­tamme lain. Jee­sus ei koskaan rikkonut yhtäkään lainkohtaa, ei koskaan lan­gennut syn­tiin. Herramme osoitti ihmiseksi tulemisellaan ja ristin kärsimyksellään ymmärrykselle käsittämätöntä ja tavoittamatonta rakkautta. Jumalan Pojan ei olisi tarvinnut laskeu­tua alas taivaasta, syntyä ih­miseksi. Olisi hän voi­nut py­syä kirkkaudessa en­kelten ja kaikkien tai­vaan­joukko­jen palvo­ma­na. Mikä pakko Jumalan olisi ollut itse tyhjästä luo­mi­aan ihmisiä pelastaa? Kuka olisi sitä voinut Häneltä vaatia tai siihen pakottaa?

Kutsun sinua, syntistä ja langennutta, liittymään sii­hen joukkoon, joka luo­vutta­a syntinsä Jeesuksen ris­tille kiinni naulattaviksi. Tänään sinulle tarjotaan an­teek­sian­toa Jee­suk­sen kärsimän tuomion tähden. Tänään sinulle­ julistetaan täytettyä, viimeistä piirtoa myöten noudatettua lakia.

Voit olla varma, että Jeesus ei heitä pois yhtä­kään, joka hänen luokseen tulee. Olivatpa sinun syntisi omasta mielestäsi kuinka kevyitä tai ras­kaita tahansa, niin Golgatan ristillä niistä kaikista on jo rangaistus kärsitty. Olipa sinun elämäsi ollut päällisin puolin hurskasta tai katastrofaalista synnin syövereissä rypemistä, niin Jeesus on joka tapauksessa elänyt sinun puolestasi täydellisen, rikkeettömän ja puhtaan elämän.

 

4. ÄLÄ ITSE PEITTELE SYNTEJÄSI

Älä piilottele ja peittele Jumalan edessä mitään syntejä, ei pieniä eikä suuria. Sanoohan Herra itse: "... joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmistä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Matt. 5:19-20) Jos jo lain pienimmänkin käskyn hyl­kää­jää kutsutaan vähäisimmäksi, niin kuinka käynee sen, joka hylkää tärkeitä, keskeisiä lakeja? En uskalla antaa sellaiselle hyvää ennus­tetta taivaaseen pääsemi­sestä. Se, joka hylkää laista jotakin, eikä enää katso tarvitsevansa anteeksipyytämistä, vääryy­den hylkäämistä ja anteek­sisaamista, on kalte­valla pinnalla, joka viettää kohti kadotusta.

Jeesus itse haluaa asua täydellisen sanansa ja Pyhän Henkensä kautta sydämessämme, jotta hän voisi tehdä meissä rak­kauden työtään. Hän halu­aa tulla meis­sä niin suureksi, että oma mahdot­tomuutemme peittyy hänen täydelli­syyteen­sä. Paavali sanoo: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." (Gal. 2:19-20)

Anna Jeesuksen peittää täydellisellä elämällään ja pyhällä sovitusverellään sekä kokonaisvaltainen syntisyytesi että yksittäiset lankeemukset kaikki tyynni. Älä yritä omassa voimassasi olla hurskas ja pyhä - siitä seuraa vain ulkokultaisuutta ja ylpeyttä, vaan salli Jumalan sanan sattua sydämeesi, kokonaisen lain ja täyden evankeliumin, ja anna sen muuttaa itseäsi.

 

5. PYSY JUMALAN SANAN KUULOSSA

Rukoile myös perheenjäsentesi, sukulaistesi, ystäviesi, naapureittesi, työ- ja opiskelutovereittesi ja tuttujesi puolesta, että hekin saisivat Jumalan sanan mukaista opetusta taivaan kaidasta tiestä; että hekin saisivat Jumalan sanasta aseita taistella heissä itsessään riehuvaa syntiä vastaan, niin epäuskoa, ahneutta, irstautta, ylpeyttä kuin kaikkia muitakin jumalattomia asioita vastaan.

Näytä itse oman elämäsi kautta heille hyvää esimerkkiä. Älä jää sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kotiin tai harrastuk­siisi silloin, kun Jumalan kansa kokoontuu esimerkiksi tässä huoneessa kuulemaan Herran sanaa ja viettämään ehtoollista. Et sinä sen enem­pää kuin kukaan mukaan voi kestää taivastiellä ilman säännöllistä, viikoit­taista Jumalan sanan kuulemista ja tutkimis­ta. Alttaril­ta tuleva elämän leipä on todellinen sielun ruoka, jota ilman näännymme. Älä kuvittele olevasi Jeesuksen oma ja matkalla kohti taivasta, jos ylenkatsot ja halpa­na pidät kolman­nen käskyn, muista pyhittää lepopäivä. Pyhittä­mi­nen tarkoittaa Jumalan pyhän sanan, Raamatun, lukemista, kuu­lemista ja tutkimista.

 

6. JOKAPÄIVÄISESSÄ PARANNUKSESSA ELÄMINEN

Näytä hyvää esimerkkiä siinä, että haluat tehdä parannusta synneistäsi. Jos olet kiroillut ja puhunut sopi­mattomia, laita lukko kieleesi ja rukoile Jumalalta puhdas­ta sydäntä - sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos olet rikko­nut yhteis­kunnan lakeja vastaan, luovu rikoksistasi. Jos kannat vihaa ja kaunaa jotakuta ihmistä vastaan, anna mur­haavat ja anteeksiantamattomat tekosi, sanasi ja ajatuksesi Jeesuksella ja rukoile itsellesi uutta mieltä. Jos tuhoat itseäsi ylensyömisellä, tupakalla tai viinalla, niin kilvoittele terveemmin elääksesi.

Jos olet toteuttanut seksuaalisuuttasi elinikäisen avioliiton ulkopuolella, niin tee paran­nus. Luovu pornosta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista, avosuhteessa elävät menkööt naimisiin. Jos olet varastanut, palauta vääryydellä ottamasi ja kuluta, käytä sekä omista vastedes vain sinulle itsellesi kuuluvaa. Tee parannusta valehtelemisesta ja himoitse­misesta.

Parannusta me tarvitsemme jokainen elämässämme joka päivä. Kukaan meistä ei ole niin pyhä ja täydellinen, vähimmässä määrin tässä saarnaava Jeesus-hullu pastori, ettemmekö joutuisi perkaa­maan jatku­vasti elämästämme pois siihen kasvavia myrkkykasveja ja rikkaruohoja.

Jos (ja kun) lankeat, niin aloita jälleen alusta. Ja muista, et pääse siksi taivaaseen, että onnistut kilvoittelussasi. Etkä joudu siksi helvettiin, jos epäonnistut synnin poislaittamisessa. Pääset taivaaseen vain ja ainoastaan siksi, että turvaat pelastuksen asiassa kokonaan, alusta loppuun asti, täydelliseen Jeesukseen. Ja joudut iankaikkisuudessa pahaan paikkaan vain ja ainoastaan silloin, jos katseesi on kääntynyt pois Jeesuksesta. Jumala tahtoo, että elät oikein, hyvin ja hurskaasti, mutta tuo onnistunut elämä on vain kiitosta siitä, että olet ensin saanut osaksesi täydellisen armahduksen.

Sielunvihollinen yrittää saada meidät pois uskosta Jumalaan, pois Herramme Jeesuksen Kristuksen yhteydestä. Siinä tuo vanha kehno käyttää työkaluinaan meidän omaa lihallisuuttamme ja hengettömyyttämme. Me luonnostamme kuvittelemme, että pystymme omalla työllämme ja omaisuudellamme varmistamaan elämämme.

Mutta usko puhuu muuta. Se kertoo, että kaikki on valmista, kaikki on täytetty Golgatan ristillä. Usko turvaa näkymättömään mutta kirkkaasti kuuluvaan Jumalan sanaan ja lupaukseen. Usko ei laske sen varaan, minkä maailma voi muuttaa rahaksi ja myydä tai ostaa. Usko kiinnittyy yksin ja ainoastaan Jumalan armotekoihin, Pyhän Raamatun sanaan, joka pysyy ja kestää silloinkin, kun koko tämä nyt näkyvä maailma järkkyy.

 

7. VAIN ALASTON PÄÄSEE LÄPI AHTAASTA PORTISTA

Usko kertoo, että ahtaasta portista pääsee läpi vain ja ainoastaan alaston ja paljas ihminen. Mitään ihmistekoista, sen enempää ansioita kuin lankeemuksiakaan, ei Jeesus-portin läpi kuljeteta. Taivastiellä ihminen jättää Jeesukselle niin syntinsä kuin ansionsakin. Jeesukseen uskova ei joudu syntiensä tähden kadotukseen - hän jättää syntinsä Jeesukselle, Hänen kärsittäväkseen. Herraan uskova ei myöskään pidä ominaan hyviä tekojaan ja kilvoitteluaan - nekin hän jättää Jeesukselle, Hänen ansiokseen. Jumalan lapsi tunnustaa, että yksin Jumalan sana, armo ja Henki ovat vaikuttaneet ihmisessä kaiken hengellisen hyvän. Uskovan hyvä elämä - koko usko kaikkine hedelmineen - on Jeesuksen teko ja armonvalinta, ei ihmisen oman valinnan ja tahdon tuotetta.

Ahtaan portin ja kaidan tien kulkija katse on Jumalassa ja Hänen sanassaan. Lahjaksi saatu pelastava Jeesuksen usko ei katso ja perustaudu siihen, mikä tässä maailmassa on suurta ja arvokasta. Vaikka menettäisit kaikki rahasi ja koko omaisuutesi, mutta jos olet Jeesuksen ystävä, niin sinulla ei ole mitään hätää. Ja vaikka omistaisit ja hallitsisit kaiken, mutta jos et ole taivaaseen matkalla oleva Jumalan lapsi, niin olet köyhistä köyhin. Herra voi antaa puutteen ja vähävaraisuuden keskelle suuremman ilon, onnen ja tyytyväisyyden kuin rikkain ja mahtavin voi tämän maailman sisäisin keinoin parhaimmillaankaan saada.

Joku teistä, hyvät kuulijani - tai ehkä monikin - voi ajatella, että tuo Jeesuksen seuraajan tehtävä on ylitse­pääsemättömän mahdoton; rima liian korkealla ja portti liian ahdas sinun vartalollesi. Saatat ajatella ja kokea: 'Minähän olen niin läpimätä ihminen; ei minusta ole uskossa kilvoittelijaksi, en minä jaksa heikkoudessani kiinnittää katsettani Jumalan sanaan ja armolupauksiin - en minä osaa, halua ja kykene sydämessäni kaikesta maallisesta hyvästä ja lihan himojen seuraamisesta luopua.' Voit kokea, että sinulla ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi uskoa. Haluan rohkaista ja lohduttaa juuri sinua: Ei sinun tarvitsekaan yrittää puristaa itsestäsi - omasta sydämestäsi, ajatuksistasi, tunteistasi, tahdostasi ja voimastasi - uskoa Jeesukseen.

Jeesus itse lahjoittaa, vaikuttaa ja ylläpitää uskon Raa­matun sanan sekä kasteen ja ehtoollisen kautta. Sinut on kastettu kuulumaan Jeesukselle, ja Hän tuntee sinut; ei Hän ole sinua mihinkään hylännyt. Jos kuulet Jumalan sanaa ja pyydät, että tuo sana saisi ohjata sinun ajatuksiasi ja elämääsi, niin Jumala itse antaa kasvun uskollesi. Jos pysyt mukana seurakunnan toi­minnassa ja tulet tänne kirkkoon myös silloin, kun olet kaikkein syvimmälle langennut tai haaleaan penseyteen taipumassa, niin Herra itse sinua täällä hoitaa. Usko ei se synny eikä kasva vähim­mässäkään määrin sinusta itsestäsi ja sinun tahdostasi. Jos nyt kuulet Jeesuksen kutsun tulla Hänen luoksensa, niin se riittää. Sinua, itsessään epäuskoista ja mahdot­onta, kutsutaan nyt Elä­mänantajan luokse.

Sinut on jo kasteessasi puettu hohtavan valkoiseen, puhtaaseen vaatteeseen. Et sinä sil­loinkaan itsessäsi ollut yhtään mitään. Ei sinulla ollut silloinkaan tuoda Jeesuksen luo vahvaa uskoa ja voittoisaa elämää. Ei, sinulla oli vain hauras vauvan elämä - tarjolla olivat lähinnä vain pikaisesti tyydytystä kaipaavat tarpeet ja likaiset vaipat. Silti sinä kelpasit juuri sellaisena Jeesuksen syliin, ja Hän sinut otti omakseen.

Jeesus ei ole mieltään sinun kohdallasi vielä tänäkään päivänä muuttanut. Hän haluaa ottaa sinut vastaan tänäänkin. Hän haluaa ottaa sinut syliisi, ohjata sinua hellällä mutta samalla lujalla kädellään. Hän haluaa kantaa sinut tämän kiusausten ajan läpi aina taivaaseen asti. Rukoi­len ja toivon, että kun sinut kerran taas, päiviesi päätyt­tyä, puetaan valkoiseen vaatteeseen, niin olet Hänen sylissään, Hänen omanaan, joka voi sinut tuon vii­meisenkin rajan yli kantaa. Sinä kelpaat Jeesukselle. Kelpaahan Ristin mies myös sinulle?

Rukoilemme. Auta, Jeesus, meitä epäuskoisia uskomaan Sinuun - Sinun rakkauteesi ja täydelliseen elämääsi sekä Sinun sovitusveresi voimaan. Aamen.