JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Jeesus on Herra eli Jahve
2. Moos. 3

 

 
Kirkastussunnuntain rippipuhe ja saarna (2. Moos. 3:9-15)
  
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
RIPPUHE
SAARNA
1. JAHVE-NIMEN LAUSUMINEN
2. ADONAI ELI HERRA
3. JAHVE TARKOITTAA: 'HÄN ON'
4. JEESUS SANOO: "MINÄ OLEN"
5. JEESUS ON HERRA
6. JEESUS ON JAHVE
 
 
RIPPIPUHE
 
Hyvä koolla oleva kristillinen seurakunta, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on Kristuksen kirkastumisen päivä eli kirkastussunnuntai. Liturgisena värinä on valkoinen, joka katkaisee pitkän vihreän ajan. Seuraava valkoisen värin suuri Kristus-juhla on vasta lokakuussa mikkelinpäivänä. Evankeliumissa saamme kuulla Isän Jumalan sanovan Jeesuksesta: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä!" (Mark. 9:7)

Olemme tänään kokoontuneet yhteen kuulemaan juuri tuota Pojan sanaa, nauttimaan taivaan mannaa ehtoollispöydässä, rukoilemaan ja ylistämään armon Herraa sekä rakentumaan yhteisestä uskostamme Jeesukseen. Jumalan ja Hänen Sanansa eteen käydessämme kohtaamme aina sen ikävän tosiasian, että olemme aivan toisenlaisia kuin Herramme: Jeesus on hohtavan kirkas ja valkoinen, me olemme syntisiä ja mustanpuhuvia. Jeesus on puhdas, me olemme saastaisia. Jeesus on pitkämielinen, me olemme kärsimättömiä. Jeesus on uskollinen, me olemme uskottomia. Jeesus on totuudellinen, me olemme valehtelijoita. Jeesus on hyväsydäminen, me olemme kovasydämisiä. Jeesus haluaa antaa anteeksi, me haluamme kostaa. Jeesus on täynnä rakkautta muita kohtaan, me rakastamme vain itseämme.

Millä oikeudella me läpikotaisin syntiset ihmiset ja lainrikkojat sitten voimme lähestyä itseään täydellistä ja vanhurskasta Jumalaa; Kaikkivaltiasta, jonka häikäisevä kirkkaus ja pyhyys polttavat edestään tuhkaksi ja poroksi kaiken epätäydellisen, syntisen ja saastaisen? Ainoa tapa, jolla voimme lähestyä Luojaamme, Israelin Jumalaa, ja Hänen lähellään elossa pysyä, on tehdä parannus. Parannuksen tekeminen on yksinkertaisesti sitä, pelästyneellä omallatunnolla vetoamme Jeesuksen sovitustyöhön. Herran tahto on, että tunnustamme syntimme, haluamme ne hylätä ja pyydämme rikkomuksillemme sekä laiminlyönneillemme täydellistä sovitusta ja kaiken peittävää anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Sinä, joka olet ylenkatsonut lepopäivän pyhittämisen ja Jumalan sanan harjoittamisen, saat nyt tunnustaa syntisi ja liittyä siihen joukkoon, joka ei halua laiminlyödä seurakun­nan yhteistä kokoon­tumista, Jumalan sanan saarnaa ja ehtoollispöytää. Sinä, joka olet hylännyt vanhempi­en ja esivallan kunni­oittami­sen sekä lakien noudattamisen, saat nyt tunnustaa syntisi ja ottaa vakavasti yh­teiselä­män pelisäännöt. Sinä, joka olet kanta­nut mieles­säsi katke­ruutta ja kostonhi­moa ja tehnyt lähim­mäistesi elämän vai­keaksi, saat nyt tunnustaa syntisi ja rukoilla sydä­meesi uutta, Jeesuksen antamaa anteek­siantamusta ja rakkautta toisia kohtaan.

Sinä, joka et ole välittänyt elinikäi­sen avioliiton pyhyydestä ja puhtaudessa elämisestä, saat nyt tunnus­taa syntisi ja hylätä kaiken saastaisuuden, haureuden ja huoruuden. Sinä, joka olet varastanut, saat nyt tunnustaa syntisi ja alkaa toimia niin, että lähim­mäisesikin voisi elää ilman pelkoa omaisuutensa anastamisesta. Sinä, joka olet juorunnut ja valeh­dellut, saat nyt tunnustaa syntisi ja rukoilla huulillesi ja kielellesi Jeesuk­sen totuuslukkoa. Sinä, joka olet himoinnut toiselle kuuluvaa, saat nyt tunnustaa syntisi ja alkaa iloita siitä, mitä Jumala sinulle antanut.

Tänään on sopiva ja oikea aika tehdä parannus. Tänään on sovelias aika tunnustaa se, että olemme rikkoneet Jumalan Raamatussa ilmoitettua ja täydellistä elämää vaativaa lakia vastaan. Juuri tänään Herra kutsuu meitä hylkäämään tuon syntielämän Golgatan keskimmäisellä ristille kiinni naulattavaksi. Tänään Jumala tarjoaa meille armosta ja lahjaksi Jeesuksen ylös­nousemuksen kautta tullutta voittoa kuoleman ja synnin vallasta. Juuri sinä, joka tiedät ja tunnet syntisi, saat täydellä varmuudella luottaa ja uskoa siihen, että synninpäästön sanat tuovat sinulle Jeesuksen anteeksian­ta­muksen; saat osaksesi ikuisen rakkauden, jota et vähimmässäkään määrin ole itse ansainnut. - Tätä kutsu­taan Raamatussa armoksi.

Käymme nyt yhteen ääneen totuudenmukaisesti tunnustamaan syntimme ja lankeemuksemme. Teemme sen kaikkinäkevän Jumalan kasvojen edessä sanoin, jotka alkavat: Minä vaivainen syntinen ihminen.

 

SAARNA

1. JAHVE-NIMEN LAUSUMINEN

Armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tämän kirkastussunnuntain Vanhan testamentin profetia kertoo, miten Jumala ilmoitti nimensä Moosekselle. Jumala sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra [se on Jahve], teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on Minun nimeni iankaikkisesti, ja näin Minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen." (2. Moos. 3:15)

Alkuperäisessä heprean tekstissä on tuon Jahve-nimen kohdalla tarkkaan ottaen vain neljä konsonanttikirjainta: JHWH (יהוה). Voimme lukea noiden neljän heprean kirjaimen muodostaman pyhän nimen esimerkiksi monien vanhojen kirkkojen saarnatuoleista, samoin kuin luterilaisten tunnustuskirjojen etusivulta.

Tarkkaan ottaen viimeinen h-kirjain on apukirjaimena merkitsemässä pitkää vokaalia. Tällaisia apukirjaimia tarvittiin, koska hepreankieltä kirjoitetaan pelkillä konsonanttimerkeillä. Vokaaleille ei alun perin ollut merkkejä: tekstin lukijan piti osata kieltä niin hyvin, että kykeni omasta muististaan lausumaan konsonanttien yhteyteen kuuluvat oikeat vokaalit.

Kuitenkin pitkät vokaalit yleensä osoitettiin apukirjaimilla. Nelikirjaimisen Jahve-sanan viimeinen h-kirjain on tällainen apukirjain, jolla osoitettiin, että nimen viimeisessä tavussa on pitkä vokaali (Jahwää). Myöhemmin keskiajan alussa vanhan heprean kielitaidon heiketessä lisättiin Raamatun teksteihin kaikkien konsonantti- eli kerakekirjaimien oheen - alle tai päälle - vokaalimerkit.

Keskiajan loppupuolella tuota hepreankielistä jumalannimeä Jahve alettiin virheellisesti lukea myös muodossa "Jehova". Tämä selvästi väärä lausumistapa syntyi seuraavasti: Vanhan liiton kansa alkoi kaiketi viimeistään Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen vähitellen pitää Jahve-nimeä niin pyhänä, että sitä ei lopulta lausuttu ollenkaan. Kymmenessä käskyssä kielletään Herran nimen eli Jahve-sanan turhaan lausuminen, ja lakihenkiset juutalaiset halusivat varmistaa tämän käskyn absoluuttisen noudattamisen.

Jeesuksen aikaan tultaessa tuo Jahve-nimi lausuttiin ainoastaan kerran vuodessa. Se tapahtui suurena sovituspäivänä eli jom kippurina. Suuri sovituspäivä oli se ainoa kerta vuodessa, kun temppelin pyhän ja kaikkein pyhimmän välinen raskas väliverho eli esirippu avattiin. Ylimmäinen pappi astui silloin kaikkein pyhimpään pirskottamaan uhriverta liitonarkun kannen päälle eli armoistuimelle. Toimitettuaan sovituksen omista ja kansansa synneistä ylimmäinen pappi siunasi esipihalla rukoilevan kansan. Ilmeisesti juuri tuossa tilanteessa lausutussa Herran siunauksessa käytettiin tuota suurta, pyhää ja pelättävää nimeä Jahve.

Ei ole sataprosenttisen varmaa, onko tuo pyhä nimi lausuttu juuri muodossa "Jahwää" eli 'Jahve' (יַהְוֶה  Jahwä̃́). Mutta kielitieteellisesti ja historiallisesti se on kuitenkin kaikkein vahvimmin perusteltu tapa lausua tuo ns. tetragrammi eli 'nelikirjaiminen' jumalannimi. Jotkut ovat arvelleet, että nimi olisi voitu lausua "Jahuu", mutta ainakaan minä en tuollaiselle ehdotukselle lämpene.

 

2. ADONAI ELI HERRA

Kaikissa muissa tilanteissa juutalaiset käyttivät aina Jahvesta puhuessaan tai Hänen nimensä Raamatusta lukiessaan sijaissanaa Herra, hepreaksi Adonai (אֲדנָי 'adonā́j; tässä puuttuu ḥṓläm-piste allekirjoittaneen huonosti toimivan tekstinkäsittelyohjelman tähden). Sananmukaisesti tuo Adonai-sana tarkoittaa "minun Herrani!" Se on pitkä kunnioittava muoto (pausa), jonka lukemisen jälkeen tulee pitää aina hetken tauko eli paussi ja miettiä, mitä tuli sanotuksi: Itse Jumalan, maailmankaikkeuden luojan ja valtiaan, korkeasti pyhä erisnimi!

Adonai- eli Herra-sanassa on samanaikaisesti läsnä niin 'minun yksi Herrani' kuin monikkomuoto herra-sanasta, vastaavalla tavalla kuin suomen kielessä (minun monet Herrani). Meillä on vain yksi Herra, Herra Jeesus Kristus. Samalla tunnustamme, että Isä Jumala on Herra, Jeesus on Herra ja Pyhä Henki on Herra. Kolmeus ykseydessä ja ykseys kolmeudessa - Jumalan iankaikkisen olemuksen ihmisjärjelle käsittämätön salaisuus.

Myöhemmin juutalaiset ovat käyttäneet Jahve-nimen tilalla myös esimerkiksi sanaa 'nimi' (haššem tai šema') ja monia muitakin.

Raamatun teksteissä tämä lukemistapa 'Herra' näkyy siinä, että Jahve-sanan konsonanttien oheen ei kirjoitettu Jahve-sanan vokaalimerkkejä, vaan tuon Herra- eli Adonai-sanan vokaalimerkit. Jokainen juutalainen lukija tiesi varmasti, että tuo pyhä nelikirjaiminen Jumalan nimi luettiin muodossa Adonai eli Herra.

Mutta kun keskiajan loppupuolella myös kristityt alkoivat orastavan renessanssin myötä lukea satojen vuosien tauon jälkeen Vanhan testamentin hepreankielistä tekstiä, niin osa heistä ei tiennyt tätä juutalaisten lukutapaa. Niinpä he tietämättömyyttään ja tekstin historiaa tuntemattomina yrittivät lukea nuo kaksi sanaa yhteen: Jahve ja Adonai. Lopputuloksena oli sekasikiö "Jehova", jossa on Jahve-sanan konsonantit ja Adonai-sanan vokaalimerkit.

Jehova-nimi on puhdas kielitieteellinen virhe, sellaista nimeä Jumalalla ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Englanninkielisessä maailmassa jotkut kristityt ovat vielä meidän päiviimme asti silti käyttäneet tätä sekasikiönimeä. Mutta jos täällä Suomessa joku törmää nimeen Jehova, niin silloin voi lähes varmasti tietää, että nyt ei puhuta oikeasta Herrasta, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, ei maan ja taivaan Luojasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Jehova on ihmisten tekemä epäjumala, jonka seuraajat löytävät itsensä kerran helvetistä.

 

3. JAHVE TARKOITTAA: 'HÄN ON'

Jahve-nimi on VT:n tärkein jumalannimi, se esiintyy noin 6800 kertaa. Esimerkiksi varsinainen Jumala-sana (הִיםאֱ 'älohī́m,  אֱלוֹהַּ 'älṓah) esiintyy noin 2600 kertaa ja nimenomainen Herra-sana 'Adonai' vain muutamia satoja kertoja. Ei ole väärin sanoa, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan.

Jahve-nimi on kielellisesti verbi eli teonsana. Kantasanana siinä on olla-verbi, hepr. hājā́ (הָיָה, laus. haajaa), ja muoto on imperfekti (yks. 3. mask.). Hepreassa hājā́- eli olla-sana tarkoittaa myös 'tulla'. Yksin Jumala itse voi käyttää muotoa 'Minä (joka) olen', kaikkien muiden on sanottava: 'Hän (joka) on'.  Ainoastaan Herra Jumala on itsenäisesti olemassa, kaikkien muiden oleminen on kokonaan riippuvaista Hänestä. Herra on sanallaan luonut maailman ja ylläpitää sitä sanansa voimalla, kuin myös ennen kaikkea seurakunta ja jokaisen sen jäsenen usko on kokonaan Jumalan sanan synnyttämää ja ylläpitämää.

Yksinkertainen käännös Jahve-nimestä siis olisi: 'Hän on' tai 'Hän tulee'. Lisäksi on huomattava, että kysymyksessä on aikaansaava eli kausatiivinen muoto. Tarkka käännös olisi 'Hän saa aikaan olemisen/tulemisen'. Hepreankielessä hājā́-verbin merkitys on myös paljon dynaamisempi eli voimakkaampi ja aktiivisempi kuin esimerkiksi suomenkielen verrattain passiivinen olla-sana. Jahve-nimi voidaan ymmärtää myös merkityksessä 'Hän elää' tai 'Hän kutsuu olemaan'.

Hepreassa imperfekti tarkoittaa sellaista tekemistä, joka on alkanut menneisyydessä, tapahtuu nyt ja jatkuu vielä tulevaisuudessa. (Ei ole päättynyt, ei ole tullut täydelliseksi = imperfektum. Länsimaisissa kielissä imperfektillä on aivan erilainen merkitys.) Ilmestyskirjassa on selitetty tämän Jahve-nimen imperfektinen eli menneisyydessä alkanut ja vielä jatkuva merkitys: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." (Ilm. 4:8) Sanat 'joka oli ja joka on ja joka tuleva on' voidaan ilmaista hepreankielellä siis yhdellä sanalla: Jahve. Samoin tuttu kohta Ilmestyskirjan alusta: "'Minä olen A ja O' (eli alfa ja oomega), sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." (Ilm. 1:8)

 

4. JEESUS SANOO: "MINÄ OLEN"

"Hän, joka oli ja joka on ja joka tuleva on", viittaa yksiselitteisesti Vapahtajaamme, joka kärsi kuoleman (oli), joka nousi kuolleista ja elää (on) ja joka on palaava maan päälle (tuleva on).

Kun Jeesus sanoo seitsemän suurta 'Minä olen' -lausumaa, niin Hän siinä samalla yksinkertaisesti ilmoittaa olevansa Jumala eli VT:n Herra, Jahve. "Minä olen elämän leipä" (Joh. 3:35, 48), "Minä olen maailman valkeus" (Joh. 8:12), "Minä olen ovi" (Joh. 10:7, 9), "Minä olen se hyvä paimen" (Joh. 10:11, 14), "Minä olen ylösnousemus ja elämä" (Joh. 11:25), "Minä olen tie ja totuus ja elämä" (Joh. 14:6) ja "Minä olen viinipuu" (Joh. 15:1, 5).  Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän.

Johanneksen evankeliumin luvussa kahdeksan Jeesus sanoo: "Te olette alhaalta, Minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, Minä en ole tästä maailmasta. 24. Sentähden Minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko Minua siksi, joka Minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Joh. 8:23-24). Sananmukaisesti viimeinen lause kuuluu: "... ellette usko, että 'Minä olen', niin te kuolette synneissänne." Se tarkoittaa, että ellemme usko, että Jeesus on 'Minä olen' eli Jahve, niin me kuolemme synneissämme.

Samoin muutamaa jaetta myöhemmin Jeesus sanoo: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että 'Minä olen se, joka Minä olen', ja etten Minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin Minun Isäni on minulle opettanut." (Joh. 8:28) Tässäkin Jeesus yksinkertaisesti samaistaa itsensä Häneen, joka ilmoitti itsensä Moosekselle palavassa pensaassa. "Minä olen se, joka Minä olen." (2. Moos. 3:14)

 

5. JEESUS ON HERRA

"... kukaan ei voi sanoa: 'Jeesus on Herra', paitsi Pyhässä Hengessä", kirjoittaa apostoli Paavali Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessään (1. Kor. 12:3). Paavali kirjoitti kirjeensä kreikankielellä, ja kreikaksi Herra on Kyrios. Kyrios-sana on puolestaan maailman ensimmäisen raamatunkäännöksen, kreikankielisen VT:n eli Septuagintan (LXX), käyttämä vastine heprean Jahve-nimelle. Tämä käännös on tehty noin 200 eKr. kreikankieltä puhuvia hajaannuksessa eläviä eli diasporajuutalaisia varten, jotka eivät enää osanneet hepreaa.

Joka lausuu sanat 'Jeesus on Herra' Pyhässä Hengessä, sanoo nuo sanat nimenomaan siinä merkityksessä, että tunnistaa ja tunnustaa Jeesuksen Israelin Jumalaksi, Vanhan liiton Herra Jahveksi. Meillä ei ole kahta eri Herraa: yksi VT:n Herra ja toinen UT:n Herra. On vain yksi Herra - Herra Jeesus Kristus, joka on läsnä niin Vanhan kuin Uuden liiton historiassa ja kirjoituksissa. Tällä emme toki halua kieltää kolmiyhteistä Jumalaa. Tunnustamme yksimielisesti: siellä missä on Herra Jeesus, siellä on myös Herra Isä ja Herra Pyhä Henki. Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Ja kuitenkin on vain yksi Herra ja on vain yksi Jumala.

Kun UT käyttää Jeesuksesta nimitystä 'Kyrios' (Kύ́ριος, laus. kyyrios), niin kyseessä on yksiselitteisesti Jeesuksen yhdistäminen ja identifioiminen eli samaistaminen VT:n Jahveksi. Tämä asia on niin valtava ja ihmisjärjelle käsittämätön - Jeesus on samanaikaisesti ihminen ja VT:n Jumala - että sen voi uskoa vain Pyhässä Hengessä eli Pyhän Hengen valtaamana ja vaikuttamana.

Kun äsken sanoimme, että VT on kirja Jahvesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan, niin voimme nyt samalla myös todeta: VT on kirja Jeesuksesta sekä Hänen teoistaan, sanoistaan ja kansastaan. Kun luemme VT:n Herrasta eli Jahvesta, luemme samalla myös Jeesuksesta. Kun opimme tuntemaan VT:n Herra Jumalaa, opimme silloin tuntemaan Häntä, jota UT:ssa puhuttelemme Herrana Jeesuksena.

Ymmärrämme nyt paremmin sen valtavan, koko maailmankaikkeutta ja ikuisuutta syleilevän sisällön, joka noihin kolmeen sanaan 'Jeesus on Herra' sisältyy!

 

6. JEESUS ON JAHVE

Myös Jeesus-nimi tarkoittaa Jahvea. Jeesus-nimen alkuperäinen hepreankielinen muoto on Joosua eli hepreaksi Jehošua (יְהוֹשֻׁעַ Jehōšúa‛), josta se oli jo VT:n kirjoittamisen aikana lyhentynyt muotoon Ješua (יֵשׁוּעַ Ješū́a‛, laus. Jeešuua, Neh. 8:17). Aivan kuten meillä esimerkiksi Johannes-nimi on muokkautunut muotoihin Juhana, Johan, Juho tai Juha. Jeesus-nimessä on kaksi osaa: ensiksi teoforinen eli jumalannimeä kantava osa Je-, joka on lyhennys Jahvesta, ja toiseksi pelastaa-verbi, (יָשַׁע jāšá‛, laus. jaašá'a).

Jeesuksen nimi tarkoittaa: Jahve on tuottanut pelastuksen. Toisin kuin Jahve-nimi, joka on imperfekti eli jatkuvan tekemisen muoto, Jeesus-nimi on perfekti, joka tarkoittaa varmaa, loppuun asti täytettyä ja saatettua tekemistä. Jeesus on kertakaikkisesti ja lopullisesti sovittanut meidän syntimme ja pelastanut meidät.

Kun tunnustamme Jeesuksen nimeä, tunnustamme Jahven nimeä. Yksin Vanhan liiton Jahvessa, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalassa, meillä on pelastus. Tämän virkkeen voi ilmaista tiiviisti ja tarkasti yhdellä hepreankielisellä sanalla: Jeesus!

Se, joka ei usko Jeesuksen olevan Herra eli koko Raamatun Jumala ja Jahve, ei ole Pyhän Hengen valtaama. Sellainen eikä tunne eikä usko oikeaa ja elävää Jumalaa. Mutta se on pääsevä paratiisiin, joka lausuu ristillä kuolevalle Ihmisen Pojalle: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi!" (Luuk. 23:42) Se on uudestisyntynyt Jumalan lapsi, joka tunnustaa Jeesuksen edessä apostoli Tuomaan sanoin: "Minun Herrani (eli minun Jahveni) ja minun Jumalani!" (Joh. 20:28) Onko Jeesus sinun Herrasi ja Jumalasi? Sinut on kastettu Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Olethan antanut pyhän kasteesi mukaisesti elämäsi ja tiesi Jeesukselle? Kuljethan ja eläthän Hänen omanaan, joka kantoi ristin puulle kaikki sinun syntisi ja lankeemuksesi, ja jonka saat syödä ja juoda ehtoollispöydässä?

Sinut on kerran jo kasteessa annettu Jeesuksen syliin ja Hänen omakseen. Jos olet omassa jukuripäisyydessäsi ja ylpeydessäsi tuosta sylistä itse pois kiivennyt ja kauas tuhlaajapojan tai -tytön teillä kulkenut, niin tänään Herra, kaikkivaltias Jumala Jeesus, kutsuu sinua takaisin syliinsä. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen Kristuksen kalliissa sovintoveressä ja pyhässä nimessä. Aamen.