JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Älä enää syntiä tee
Joh. 8

 

Viides ja kuudes käsky
 
Armahtakaa! -sunnuntain (5 shel) rippipuhe ja saarna
  
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. PROFEETTA PALJASTAA SYNNIN
2. HERRAN ETEEN SYNTEINENSÄ JÄÄVÄ SAA ARMON
3. ÄLÄ PYSY SYNTIELÄMÄSSÄ
4. ÄLÄ TAPA
5. ÄLÄ TEE HUORIN
6. JEESUS TÄYTTI MEIDÄN PUOLESTAMME LAIN
7. ME RAKASTAMME JA ARMAHDAMME, KOSKA MEITÄ ON ENSIN RAKASTETTU JA MEIDÄT ARMAHDETTU
 
 
RIPPIPUHE
 
Rakkaan Jeesuksen maahan asti vuotaneella kalliilla verellä ostettu seurakunta! Tänään on viides sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on lyhyt käsky: 'Armahtakaa!' Jumala ei ole antanut yksittäiselle ihmiselle oikeutta kostaa kokemiaan vääryyksiä, vaan kosto kuuluu Luojalle. Se, joka lähtee itse henkilökohtaisella tasolla vaatimaan hyvitystä kärsimistään vääryyksistä, astuu Herran varpaille, anastaa Jumalalta Hänen tehtävänsä. Tuomiovalta kuuluu yksin Kaikkivaltiaalle. Toki käräjätuomarin on annettava yhteiskunnallinen rangaistus maallisia lakeja rikkoneelle, samoin kuin kaikkien muidenkin esivaltaa käyttävien. Myös minun on pastorina Jumalalta ja seurakunnalta saamassani saarnavirassa julistettava synnit synneiksi ja pidettävä yllä Jumalan sanan ja sitä oikein opettavan tunnustuksen mukaista seurakuntakuria.

Mutta yksityisenä ihmisenä, puolisona, vanhempana, sukulaisena, työtoverina, naapurina tai ystävänä minä en voi vastata pahaan pahalla, herjaukseen herjauksella, lyöntiin lyönnillä, loukkaukseen loukkauksella ja hylkäämiseen hylkäämisellä. Vahinkoa ei saa laittaa kiertämään. Saatana on tehnyt kostosta suloisen, niin kuin usein sanotaan. Mutta tänään meitä jokaista kehotetaan tekemään tuosta kostamisen ja kovasydämisyyden synnistä parannusta. Jeesukseen uskovan ja Häneen kastetun tehtävänä on antaa lähimmäiselleen anteeksi eikä vaatia hyvitystä ja korvausta. Herran oma jättäköön kaiken katkeruuden ja kostonhalun Golgatan keskimmäisen ristin juurelle, jossa jokaisen meidän omat suuret synnit saivat vaatimansa oikeudenmukaisen rangaistuksen.

Tunnustamme syntimme kaikkinäkevän Jumalan kasvojen edessä. Synnintunnustus alkaa sanoin: "Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus".

 

SAARNA

1. PROFEETTA PALJASTAA SYNNIN

Armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Toisen Samuelin kirjan luvussa kaksitoista kerrotaan, miten profeetta Naatan tuli kuningas Daavidin luokse sen jälkeen, kun kuningas oli tehnyt huorin Batseban kanssa ja tapattanut tämän miehen Uurian. Synnintunnustuspsalmista 51 voimme lukea ne ajatukset ja tunnot, jotka olivat kuninkaan sydämessä tuon kohtaamisen jälkeen: "Daavidin virsi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan." Myös Psalmissa 65 saamme lukea noista samoista Daavidin tunnoista: "Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme." (Ps. 65:4)

Kuningas Daavid ymmärsi Pyhän Hengen valaisemana, että hänen syntinsä olivat ylen raskaat; se tarkoittaa: liian raskaat kannettavaksi. Jos ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, joutuu hän iankaikkiseen rangaistukseen ja päättymättömään piinaan; helvettiin, jossa mato ei kuole eikä tuli sammu. Ymmärrätkö ja uskotko sinä Jumalan sanan edessä, että sinunkin syntikuormasi on sinulle liian raskas kannettavaksi? Tunnustatko, että ilman Jeesuksesta ja Hänen sovitusverestään virtaavaa anteeksiantamusta sinunkin kulkusi käy kohti kadotusta? Onko Jumalan täydellistä pyhyyttä ja puhtautta vaativa laki osunut sinun sydämeesi? Onko Raamatun sana saanut paljastaa sinun koko epäuskosi ja sen moninaiset hedelmät: katkeruuden, pelkuruuden, itsekkyyden, rakkaudettomuuden, välinpitämättömyyden, niskuroinnin, kovasydämisyyden, ylpeyden, irstauden, huoruuden, ahneuden, valheen, vihan ja himon?

 

2. HERRAN ETEEN SYNTEINENSÄ JÄÄVÄ SAA ARMON

Jos olet nähnyt sekä tunnustanut lankeemuksesi, mahdottomuutesi ja saastaisuutesi, niin älä lähde pois Herran edestä: Juuri sinulle Herra haluaa antaa puhtaasta armosta lahjaksi elämän, taivaan ja tulevaisuuden. Jumalan lain ja tuomion murskaamaksi tullut syntinen ei voi vähääkään turvata omaan elämäänsä ja itseensä. Juuri tällainen itsessään tyhjä halpa saviastia voi turvata, uskoa ja luottaa kokonaan ja täysin Jeesuksen täydelliseen elämään ja kaiken sovittavaan ristin vereen. Ole ikionnellinen eli autuas: olet saanut Jeesuksessa syntisi anteeksi!

Johanneksen evankeliumin luvussa kahdeksan kohtaamme toisen syntisen ja paljastetun ihmisen, lain ja tuomion alle olevan: huorinteosta tavatun naisen, joka on raahattu Jeesuksen eteen tuomittavaksi. Naisen syyttäjän häipyvät tilanteen edetessä jokainen pois, mutta avionrikkojanainen ei luiki tiehensä Jeesuksen luota. Jäädessään langenneena Herran jalkojen juureen hän saa kuulla anteeksiantamuksen sanan: "En Minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." (Joh. 8:11)

 

3. ÄLÄ PYSY SYNTIELÄMÄSSÄ

Samankaltaiset sanat Vapahtajamme oli sanonut jo kolmea lukua aiemmin kerrotussa parantumisihmeessä, jossa Jeesus paransi 38 vuotta sairastaneen miehen. Tälle Herramme oli sanonut: "... älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi." (Joh. 5:14) Jeesus liittää näissä sanoissa yhteen kaksi asiaa: synnin tekemisen ja vielä useita vuosikymmeniä kestänyttä sairautta pahemman asian. Tuo mainittu pahempi asia on ilmiselvästi ikuinen kadotus. Eli selkokielisesti sanottuna: "Jos jatkat synnin tekemistä, joudut helvettiin."

Jaha, eiköhän sitten kerätä kimpsumme ja kampsumme ja lähdetä kotiin. Turha täällä on kirkkosalin istuimia kuluttaa, koska joka tapauksessa joudumme kaikki helvettiin. Totuushan on se, että niin minä kuin sinäkin teemme joka päivä syntiä; se istuu meissä tiukasti kiinni niin kuin se tietty tavara navetan seinässä.

Ei nyt kuitenkaan vielä lähdetä pois, vaikka Jeesuksen puhe onkin kova. "Tämän tähden monet Hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Simon Pietari vastasi Hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että Sinä olet Jumalan Pyhä." (Joh. 6:66-69)

Tuo yksinkertainen sana 'Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin' ajaa meidät kadotuksen partaalle. Mutta sieltä kuilun reunalta me kuitenkin käännämme katseemme nuo sanat lausuneeseen Jeesukseen ja pyydämme armoa: 'Herra, armahda meitä! Me olemme kurjiksi ja mahdottomiksi käyneet. Älä tee meille kuitenkaan ansiomme mukaan vaan vapahda meidät! Ole hyväsydäminen ja anna armon käydä oikeudesta. Pelasta, Jeesus, itse meidät, Sinä veljemme ja Vapahtajamme! Sinulla on ikuisen elämän sanat, Sinä olet Jumalan Pyhä. Ei ole ketään toista, jonka luokse me totuuden kuultuamme ja synnin hätään jouduttuamme voisimme mennä.'

Ja Herra vastaa meille, Hän lähettää sanansa ja vakuuttaa meille palvelijansa Paavalin suulla: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1) Me saamme jäädä kovienkin sanojen alla uskomaan Jeesuksen ristiin ja sen tuottamaan iankaikkiseen sovitukseen kaikista synneistä. Jokainen, joka on Jeesukseen kastettu ja uskoo kasteensa mukaisesti Golgatan ristin tuottamaan anteeksiantamukseen, saa omakseen puhtaasta armosta iankaikkisen elämän.

Palaamme vielä tuohon sanaan: "Älä enää tee syntiä." UT:n alkukielessä kreikassa on näissä kummassakin (Joh. 5:14, 8:11) kohdassa käytetty sellaista kieliopillista muotoa, preesensin imperatiivia (kreik. hamártane), joka vaatii hetken tarkastelun. Asia olisi voitu ilmaista myös hetkellistä tekemistä ilmaisevalla muodolla, aoristilla. Jos olisi käytetty aoristia, niin silloin tuo käsky olisi voitu kääntää esimerkiksi: 'Älä minään hetkenä tee syntiä.' Sekin on tietenkin oikea ja vanhurskas ajatus ja käsky. Mutta tässä kohtaa ei siis ole käytetty hetkellistä tekemistä ilmaisevaa aoristia vaan jatkuvaa tekemistä ilmaisevaa preesens-muotoa. Kieliopillisen muodon huomioiva käännös alkutekstistä voisikin kuulua esimerkiksi: 'Älä enää pysy syntielämässä.'

Älä pysy syntielämässä. Taivaaseen pääsevän ja helvettiin joutuvan ero ei ole siinä, etteivätkö kumpikin olisi syntisiä ja tekisi syntiä. Totisesti, jokainen ihminen on lihasta syntynyttä lihaa ja siten luonnostaan lihan himojen vallassa. Syntisyyden suhteen olemme kaikki samassa veneessä - niin uskovat kristityt kuin uskosta osattomat pakanat, niin ihmisten silmissä hyvät kuin pahatkin. Jokainen meistä on synnin saastuttama ja Jumalalle kelpaamaton.

Mutta ero tulee siitä, pysymmekö synneissämme vai teemmekö niistä parannusta. Jos Herran oma lankeaa, "ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä" (Ps. 37:24). Mutta jumalaton jää lankeemuksiinsa; ei hän enää sieltä riettauden kuralätäköstä nouse, vaan jää synteihinsä makaamaan. Jeesukseen uskova sen sijaan kohottaa niin perisyntisyydestään kuin nimenomaisista hairahduksistaankin katseensa kohti ristiä. Tämä tapahtuu Jumalan sanan ja armon vaikutuksesta. Uskova huutaa apua ja nousee, koska Jeesus itse tarttuu häneen ja estää omansa hukkumasta myrskyäviin aaltoihin.

Jumalan laki näyttää kerta toisensa jälkeen sen selvästi ja kirkkaasti, että emme pääse tai­vaa­seen omien tekojemme kautta. Siltä varalta, että jos joku vielä kuitenkin ulkokultaisesti kuvittelisi, että hän sittenkin jotakin hyvää ja täydellistä pystyisi omasta elämästään Jumalan eteen tuomaan, niin kerrataan kymmenestä käskystä niitä kahta, jotka erityisesti liittyvät Daavidin ja Batseban tilanteeseen.

 

4. ÄLÄ TAPA

Älä tapa. Jeesus selittää tätä käskyä vuorisaarnassaan. Jo ainoas­taan tämän yhden käskyn selitys saa meidät va­pisemaan ja omat tekomme palamaan tuhkak­si. "Jokainen, joka vihastuu veljeensä, on an­sain­nut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljel­leen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suu­ren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hul­lu', on ansainnut helvetin tulen." (Matt. 5:21-22) Mitä tarkoittaa tämä toiseen ihmiseen vihastu­minen? On huomattava, että myös tässä käytetään alkutekstissä preesensmuotoa eli nykyhetkeä koskevaa ja jatkumista painottavaa aikamuotoa. Kysymys ei ole siis hetkellisestä vihastumisen tunteesta, vaan jatkuvasta ja kestävästä vihastuksissaan olemisesta, vihan kantamisesta. Itse vihastumisen tunne ei ole väärin, eikä ansaitse oikeuden tuomiota. Emme joudu siitä tuomiolle, että tunnemme erilaisia tunteita. Mutta me emme saa toteuttaa kaikkia tunteitamme eli emme saa elää niiden mukaan.

Paavalin Efesolaiskirjeen kautta Jumala selittää meille tätä asiaa: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli." (Ef. 4:26) Jumalan tahto on, että ennen illan koittoa olemme jättäneet vihamme ja katkeruutemme Jeesuksen ristille luottaen siihen, että Hän kohtelee meille vääryyttä tehnyttä oikeudenmukaisesti.

Toki me saamme sielunhoidollisissa keskuste­luissa purkaa tun­teemme kuun­telemaan kykenevälle ihmiselle; saamme huutaa Jumalalle sisimpämme syvimmätkin asiat. Mutta lainrikkojia meistä tulee heti, jos annamme vihastumisemme toteutua ja täyttyä teoiksi, tai kannamme vihaa hiljaisesti sisällämme. Jos teemme toiselle ih­miselle pahaa fyysisesti tai henkisesti - loukkaamme sa­noillamme - niin olemme rikkoneet Juma­lan tah­don. Ja muista, Jumala näkee ja kuulee ajatuksetkin! Joskus voimme puhumattomuudellakin loukata mitä syvimmin toista ihmistä. Me Jeesukseen uskovat emme voi elää niin kuin tämän maailman ihmiset elävät, maksaa pottuja pottuina takaisin.

Selvää on, että meistä joka ainoa on rikkonut tätä käskyä vastaan. Mitkään inhimilliset puo­lustelut: 'tuo toinen loukkasi minua ensin', 'olin väsynyt/rasittunut, 'minun luonteeni nyt vain on sellainen' tai puhumattakaan siitä, että 'olin humalassa' eivät kelpaa Jumalan edessä. On turha kuvitel­la, että nämä useimpien jokapäiväiseen elämään kuuluvat ajatukset, sanat ja teot olisivat vähäpätöisiä ja mitättömiä joidenkin mielestämme suurempien syntien rinnalla.

Jeesus siis sanoo vuorisaarnassaan: "Joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion." Juuta­laisten suurella neuvostolla oli tuohon aikaan oikeus langettaa kuolemantuomio, vaikka täytän­töönpano jäikin roomalaisten huoleksi. "Ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tu­len." (Matt. 5:22)

Lähimmäistään kohtaan vihaa kantava on Jumalan edessä syyllinen; samalla tavoin kuin se, joka tahraa kätensä vereen joko puukon kanssa ryyppyhuoneessa kuin kirurgin välineillä aborttisalissa. Mutta jokaisen näidenkin synnit Jeesus kantoi Golgatan ristille ja kärsi niiden rangaistuksen. Uskothan ja tunnustathan sen?

 

5. ÄLÄ TEE HUORIN

Jatkan seuraavasta käskystä yhä edelleen Jeesuksen vuorisaarnan mukaan. "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.  Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.  Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.  On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt. 5:27-32)

Tämä sana on yksinkertainen ja selvä; me syntejämme rakastavat langenneet ihmiset emme vain haluaisi sitä vastaanottaa. Tuosta elinten ja jäsenten poisrepäisemisestä ja irtihakkaamisesta on kuitenkin sanottava se, että emme me synnistä irti pääse veistä tai kirvestä käyttämällä. Synti asuu meidän sydämessämme, ja sitä emme kykene irti repimään. Oikea parannus, silmän irti repäiseminen tai käden pois hakkaaminen tarkoittaa sitä, että suostumme vapaaehtoisesti rajoittamaan elämästämme pois sellaiset asiat, jotka jatkuvasti houkuttavat ja langettavat meitä syntiin.

Esimerkiksi televisio tai tietokone voi olla syytä viedä kodista pois, jos ne kerta toisensa jälkeen saavat meidät lankeamaan kaikenlaisen irstauden ja ruokottomuuden katselemiseen. Samoin on tehtävä myös silloin, jos ne ryöstävät meiltä sen ajan, jota tarvittaisiin Jumalan sanan tutkimiseen ja rukoukseen. Tai jos vaikkapa ammattiin ja työhön kuuluvat asiat saavat lankeamaan juoppouteen, epärehellisyyteen tai varkauteen, niin parempi vaihtaa alaa. Siitäkin huolimatta, että elintaso roimasti tippuisi. Parempi on luopua tässä ajassa tämän maailman eduista kuin joutua kerran luopumaan kaikesta hyvästä ikuisesti.

Jumala on luonut ja tarkoittanut ihmisen kal­taisekseen, ei loukkaamaan eikä vihaamaan, ei saastaisissa lihan himoissa elämään. Se, joka tätä tarkoitusta, rakkautta, hyvyyttä ja puhtautta ei täytä, on tuomittu kadotukseen ja helvetin piinaan. Tämän kadotustuomion alla olemme luon­nostamme me kaikki. Me, jotka rikomme Jumalan tahtoa ja Hänen luomistarkoitustaan vastaan. Yhtä lailla niin minä kuin te kaikki muutkin. Täysin riippumatta siitä, mitä itse kukin haluaisi itselleen uskotella.

 

6. JEESUS TÄYTTI MEIDÄN PUOLESTAMME LAIN

Mutta kaikkein tärkeintä on tässäkin muistaa, että se on Jeesus, joka täytti koko lain meidän puolestamme - myös tämän jäsenten irtirepimisen. Hän suostui luopumaan jäsenistään, lopulta koko ruumiistaan ja elämästään, jotta me, Hänen rakastamansa langenneet ihmiset, emme joutuisi helvettiin.

Kiitos ja ylistys taivaan Jumalalle, Isällemme ja Luojallemme, joka lähetti Poikansa kärsimään tuon kadotustuomion meidän puolestamme! Sen, mikä meille ihmisille on mahdotonta, teki Jumala itse antamalla aino­an ja rakkaan Poikansa kärsimykseen, sijaisuh­riksi meidän puolestamme. Golgatan ristillä ja kolmantena päivänä sen jälkeen läheisessä puu­tarhahaudassa tapahtui maailmanhistorian mer­kittävin käänne sitten luomisen ja lankeemuk­sen. Jumala itse tuli Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi ja kukisti kuoleman ja vääryyden val­lat. Jeesus vapautti kaikki Häneen uskovat tuo­miosta ja kadotuksesta.

Enää meidän ei tarvitse käydä toivotonta tais­telua lain täyttämiseksi siinä tarkoituksessa, että taivaaseen pääsisimme. Jos lain täyttäminen olisi ehtona taivaspaikalle, niin kukaan meistä ei pelastuisi. Me, jotka olemme Jeesus-saarnan, kasteen ja uudestisyntymisen kautta pelastetut ja armahdetut, emme enää ole kovan ja kadottavan lain alla, vaan Jeesuksen puhtaaksi pesevän sovitusveren alla. Jumalan ehdottomat lain vaatimukset ovat yhä edelleen voimassa, mutta Jeesus yksin tuon lain täyttää ja sitä noudattaa.

Jeesukseen ja Hänen sovintovereensä uskovat saavat olla varmat pelastuksestaan. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jot­ka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1) Kun ehdoton laki saa meidät näkemään vajavaisuutemme ja kelpaamattomuutemme Jumalal­le, niin saamme turvata Jeesuksen nimeen ja vereen. Jumalan hullutus, Golgatan risti, joka on suurempi kuin mikään ihmisen oma viisaus, on meidän pelastuk­semme.

 

7. ME RAKASTAMME JA ARMAHDAMME, KOSKA MEITÄ ON ENSIN RAKASTETTU JA MEIDÄT ARMAHDETTU

Isän Jumalan suunnaton rakkaus minua ja sinua kohtaan - Hän ei kieltänyt meiltä edes ainoaa Poi­kaansa - vetää meitä parannukseen itsekkäis­tä ja vääristä teoistamme. Me rakastamme, sillä Jumala on rakastanut ensin meitä. Me emme voi puristaa itsestämme rakkautta Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Herran mielen mukainen elämä saa voimansa Pyhän Hengen synnyttämästä ilos­ta ja kiitollisuudesta. Kristillinen elämä syntyy Jumalan anteeksiantamuksesta ja Hänen rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan.

Totuuden Henki kirkastaa jokaiselle, joka haluaa Jeesuksen vastaan ottaa, ne haavat ja ruos­kaniskut, jotka Herraan on meidän pahojen tekojemme vuoksi lyöty. Raamatun sana osoittaa meille Jeesuksen kitumisen ristillä tapahtuneen siksi, että me emme ole rakastaneet Jumalaa emmekä toi­sia ihmisiä. Kun Jumala on saanut tällä rak­kaudellaan murta­a meidät, emme halua enää jat­kaa itsekästä ja valheellista kulkuamme. Sen sijaan syntyy halu tunnustaa Jeesuksen edessä: 'Minun Her­rani ja minun Ju­malani'. (Joh. 20:28) Jumalan, Pelastajamme, rakkaus synnyt­tää meissä halun vastarakkauteen. Haluamme ra­kastaa toisia ihmisiä sillä rak­kaudella, jolla Jeesus on rakastanut meitä. Haluamme armahtaa, koska meidät on ensin armahdettu.

Jeesuksen pyyteettömästä ja epäitsekkäästä rak­kaudesta kumpuaa voima, joka saa meidät ris­tiinnaulitsemaan oman itsekkään ja rakkaudetto­man mielemme. Ristiinnaulitsen itsessäni vanhan ihmisen, joka ei halua eikä voikaan rakastaa pyyteettömästi. Täydellinen rakkaus on vain Jeesuksessa: luonnostaan sitä ei ole minussa eikä kenessäkään ihmisessä. Jos me siis uskovi­na teemme jotakin hyvää ja Jumalan sanan valos­sa arvokasta, ei kunnia siitä kuulu yl­peyteen ja itsensä korottamiseen taipuvalle vanhalle ihmisellemme, vaan täysin ja kokonaan kolmiyh­teiselle Jumalalle. Jumala vaikuttaa oman rakkautensa kautta meidän hyvät tekomme. Vanha, minussa ja sinussa yhä elävä syntiin langennut lihallinen Aadam ei ole tullut yhtään sen paremmaksi. Sen osana on vä­hetä ja kerran ylösottamisen hetkellä kadota. Ja se päivä on ilon ja riemun päivä.

Ainoa ovi ja tie syntiselle takaisin Juma­lan luo pelastukseen on Jeesuksen risti. Saan taas ker­ran katsella sen rangaistuksen täytäntöön panoa, joka kuuluisi minulle sen tähden, että en ole lähimmäisestäni huolehtinut, vaan yrittänyt pystyttää omaa vanhurskauttani: sitä, että omilla teoillani kelpaisin Jumalalle. Golgatan ristin alla saan pyytää Jeesuksen verta puhdis­tamaan sydämeni. Ristin juurella saamme kuulla Jumalan sanat: "Vaikka teidän syntinne ovat verirus­ke­at, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villan­valkoisik­si." (Jes. 1:18) Meille kuuluisi oikeudenmukainen rangaistus, mutta Taivaan Isä ottaa meidät sen sijaan syliinsä. Jo pyhän kasteeni hetkellä olen saanut tulla tuohon syliin, ja tuossa turvapaikassa haluan niin elää kuin kuolla.

 

Rukous: Rakas Taivaan Isä, me kiitämme ja ylistämme Sinua rakkaudestasi ja huolenpidosta­si meitä kohtaan. Me ylistämme Sinua, Jeesus. Sinä tulit tuomaan meille sovituksen ja rakkauden, kannoit taakan ja ristin, rangais­tuksen ja iankaikkisen tuskan meidän puolestam­me. Me ylistämme Sinua, Pyhä Henki, siitä, että kirkastat meille täällä maan päällä vaeltaes­samme Jumalan rakkauden ja totuuden. Kiitos, että johdatat meitä tuntemaan Jeesuksen sovi­tustyön yhä paremmin ja syvemmin. Aamen.