JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Vesi ja Pyhä Henki
Joh. 7
 
 
Pyhän Hengen odotus -sunnuntain (6 sp) rippipuhe ja saarna (Joh. 7:37-39)
  
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. HENGELLISESTI KUOLLUT VAI ELÄVÄ?
2. MILLOIN JA MITEN UUDESTISYNNYTÄÄN?
3. LUTHERIN OPETUS KASTAMISESTA
4. HENGEN LAHJA JA PUHTAAKSI PESEMINEN
5. IMEVÄINEN LAPSI USKON ESIKUVANA
 
 
Rippipuhe
 
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus. Helluntaihin on aikaa viikko.

Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa kerrotaan Herran yhdestätoista apostolista sekä Jeesusta seuranneista naisista, Jeesuksen äidistä Mariasta ja Jeesuksen veljistä, jotka Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen pysyivät kaikki yksimielisesti rukouksessa. Voisiko meistä ja tästä seurakunnasta antaa tämän todistuksen: Pysyvät yksimielisesti rukouksessa? Yksimielisyys tarkoittaa yhteen ja samaan Raamatun Jeesukseen sitoutumista sekä keskinäistä tukea että rakkautta.

Vaikka ehkä tähän jumalanpalvelusyhteisöön kokoontuvien keskellä sanat 'yksimielisesti rukouksessa pysymisestä' toteutunevat paremmin kuin monessa muussa maamme seurakunnassa, niin kovin kaukana mekin olemme tuosta apostolien yhteydestä ja lakkaamattomasta yhteisestä rukouksesta. Kovin on hajanaista ja usein myös ulkokultaista tunnustautumisemme ja sitoutumisemme apostoliseen uskoon ja Raamatun Herraan Jeesukseen. Kovin usein rukouselämämme on näivettynyttä ja yksinäistä.

Me tarvitsemme uudistusta ja parannusta, me tarvitsemme uutta voimaa ja Pyhän Hengen virvoitusta rukoukseemme ja yhteyteemme. Me tarvitsemme yhteyttä ja rakkautta estävän synnin pois laittamista elämästämme. Herra kutsuu meitä tänäänkin jättämään kaikki pahat ajatuksemme, sanamme ja tekomme ristin juurelle. Sinne saamme jättää katkeruuden ja pelkuruuden, sinne omavanhurskauden ja ylpeyden, sinne ahneuden ja irstauden, sinne valheen ja vihan.

Käymme nyt kaikki yhdessä tunnustamaan syntimme pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Teemme sen sanoin, jotka alkavat: Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

 

 

 

SAARNA

 

1. HENGELLISESTI KUOLLUT VAI ELÄVÄ?

 

Johanneksen evankeliumin luvusta 7, alkaen jakeesta 37. "Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon. 38. Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.' 39. Mutta sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat Häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu."

Tämän sunnuntain evankeliumissa yhdistetään toisiinsa kaksi asiaa: elävän veden virrat ja Pyhä Henki. Tämä kohta ei ole ainoa, missä vesi ja Pyhä Henki liittyvät toisiinsa. Jo heti Raamatun alussa kerrotaan, miten Jumalan Henki liikkui vetten päällä (1. Moos. 1:2). Samasta asiasta puhutaan - Herran kulkemisesta vettä pitkin - kun Jeesus tulee opetuslastensa luokse veden päällä Gennesaretin järvellä (Matt. 14:25, Mark. 6:48).

Vesi ja Pyhä Henki liittyvät toisiinsa myös Jeesuksen sanoissa Nikodeemukselle : "Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) Edellä Herra on juuri sanonut: "Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh. 3:3)

Miten vesi ja Pyhä Henki liittyvät toisiinsa? Ja mitä on tuo vedestä ja Hengestä uudestisyntyminen? Uudestisyntyminen on sitä, että Jumala synnyttää hengellisesti kuolleeseen ihmiseen uuden elämän. Ihmisen kuolevaiseen ruumiiseen, joka on luonnostaan fyysisen syntymän perusteella langennutta lihaa ja hengellisesti kuollut, synnytetään hengellisesti elävä uusi ihminen. Tätä uutta hengellistä ihmistä ei voi silmin nähdä; uusi ihminen on kätketty lihalliseen ja kuolevaiseen ruumiiseen. Mutta vaikka tämä uusi ihminen ei itsessään näy, niin tuon uuden ihmisen olemassaolo on kuitenkin sanoissa kuultavissa ja teoissa nähtävissä. Uudestisyntynyt ihminen todistaa suullaan Jeesuksesta ja saarnaa elämällään Jumalan rakkaudesta.

Hengellisesti kuolleella ei ole yhteyttä Pyhään Jumalaan; hengellisesti elävällä sen sijaan on. Hän voi lahjaksi saamansa uskon ja Jeesuksen evankeliumin tuntemisen kautta seurustella Jumalan kanssa. Uudestisyntyneen ihmisen ja Jumalan välillä on uskonyhteys, seurustelusuhde. Hengellisesti elävän ihmisen elämä jatkuu myös ruumiin kuoleman läpi - hän saa iloita Jeesuksen luona ikuisesti taivaassa.

 

Uudestisyntymätön, hengellisessä kuoleman tilassa oleva luonnollinen ihminen sen sijaan ei

1) tunne Jumalaa

2) usko olevansa oman syntisen sikiämisensä ja syntymänsä sekä epätäydellisen elämänsä tähden kadotettu

3) usko olevansa armosta Jeesuksen ristin veressä pelastettu

3) voi seurustella elävän kolmiyhteisen pyhän Jumalan kanssa rukouksessa

4) voi kapinoimatta ja ilolla kuulla kokonaista Raamatun sanaa

5) voi ottaa ehtoollista vastaan todellisena ja läsnä olevana Jeesuksen ruumiina ja verenä, jotka ovat juuri hänen syntiensä puolesta annettu ja vuodatettu [Ehtoollinen on toki oikea Herran ruumis ja pyhä veri silloinkin, kun ne uskosta osattomana nautitaan, mutta mitään hyötyä niistä ei nauttijalleen ole, päinvastoin, 1. Kor. 11:26-30.]

6) pääse taivaaseen Jeesuksen luokse, vaan tulee heitetyksi ulos pimeyteen

 

2. MILLOIN JA MITEN UUDESTISYNNYTÄÄN?

Milloin uudestisyntyminen tapahtuu? "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Ihminen syntyy hengellisesti uudesti silloin, kun hän kuulee ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta sekä hänet Herran antaman käskyn mukaisesti kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteesta käytetään Tiituksen kirjeessä nimitystä 'uudestisyntymisen pesu' (Tiit. 3:5). Pyhä Henki vaikuttaa uuden elämän Jumalan uutta luovan Sanan kautta, joka on kasteessa liittynyt myös konkreettiseen eli kouriintuntuvaan aineeseen, veteen.

Jumalan Henki tekee sanan julistuksen kautta työtään myös ennen kastetta. Hengellinen syntyminen on verrattavissa lihalliseen syntymään - siksihän Raamattu juuri noita syntymiseen liittyviä sanoja käyttää uudesta hengellisestä elämästä puhuessaan. Äidin kohdussa kasvavan lapsen syntymäpäiväksi ja syntymisen hetkeksi kutsutaan sitä päivää, jolloin vauva synnytetään ulos kohdusta kaikkien nähtäville.

Tosiasiassa lapsi on ollut tuossa vaiheessa jo elossa yleensä noin yhdeksän kuukautta. Ihminen saa alkunsa silloin, kun siemen hedelmöittää munasolun. Samoin ihmisen uusi elämä Jeesuksessa alkaa silloin, kun Jumalan sanan siemen hedelmöittää eli synnyttää uuden elämän. Apostoli Pietari kirjoittaa: "... te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." (1. Piet. 1:23)

Samalla tavoin Jumalan sana Pyhän Hengen voimasta herättää jo ennen kastetta hengellisen elämän, uskon Jeesukseen. On tärkeää rukoilla myös vielä äidin kohdussa kasvavien lasten kuin jo syntyneiden mutta vielä kastamattomien puolesta. Vauva kuulee Jumalan sanan jo kohdussa, kuten muistamme Jeesuksen äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin kohtaamisesta.

Luen Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta: "Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.  Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.  Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!  Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?  Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani." (Luuk. 1:39-45)

Vielä äitinsä kohdussa kasvava Jumalan Poika Jeesus puhui tässä äitinsä Marian, Joosefin morsiamen, suulla tervehdyksen - aivan samoin kuin Jeesus puhuu tänä päivänä morsiamen eli seurakuntansa suulla. Jumalan sana kohtasi vielä äidin kohdussa kasvavan Johannes Kastajan. Todisteeksi tästä Jumalan ja ihmisen välisestä kohtaamisesta ja uskonyhteyden syntymisestä saamme lukea, että lapsi hypähti kohdussa ilosta sanan kuultuaan.

Samalla tavoin Jumalan sana, niin laulettu, rukoiltu, luettu kuin saarnattukin, voi tänä päivänä kohdata niin idullaan olevan ihmistaimen kuin vastasyntyneen sylivauvan. Iän myötä kasvava oma ymmärrys, tieto, viisaus ja järki ovat vain esteitä Jumalan sanan uskomiselle. Pieni lapsi heikkoudessaan ja vähäpätöisyydessään sekä kokonaan toisten huollosta, hyvyydestä ja rakkaudesta riippuvaisuudessaan on esikuva oikealle uskolle. Mitä viisaampi, ymmärtäväisempi, voimakkaampi, rikkaampi, itsenäisempi ja riippumattomampi - eli aikuisempi - ihminen kuvittelee olevansa, sitä varmemmin hän hylkää Jumalan sanan, Jeesuksen ristin ja pelastuksen.

 

3. LUTHERIN OPETUS KASTAMISESTA

Lapsen puolesta rukoileminen sekä hänen saattamisensa Jumalan sanan kuuloon on ensisijaisen ja luovuttamattoman tärkeä sekä vakava asia. Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Martti Lutherin kirjoituksessa 'Kasteen toimittamisesta' sanotaan seuraavaa:

"Armoa ja rauhaa Herrassamme Kristuksessa kaikille kristityille lukijoille! Joudun päivittäin näkemään ja kuulemaan, että kasteen korkea, pyhä ja lohdullinen sakramentti toimitetaan lapsille perin huolimattomasti ja vailla vakavuutta, etten sanoisi piittaamattomasti. Syynä on, niin arvelen, ainakin se, etteivät läsnä olevat ymmärrä mitään siitä, mitä puhutaan ja tehdään."

"Pyydän kristillisen uskollisuuden nimessä kaikkia kastajia, kummeja ja muita läsnäolijoita: koettakaa tajuta, kuinka tärkeä toimitus tämä on ja kuinka vakavasta asiasta siinä on kysymys. Kasterukousten sanoista kuulet, kuinka monin valituksin ja kuinka vakavin mielin kristillinen kirkko kantaa lapsen esiin; vakain, varmoin sanoin se tunnustaa Jumalalle, että lapsi on joutunut Perkeleen valtaan, synnin ja vihan lapseksi, palavasti se rukoilee apua ja kasteen armoa, että hänestä tulisi Jumalan lapsi.

Niinpä sinun olisi syytä ottaa huomioon, ettei ole leikin asia käydä Perkeleen kimppuun. Kasteessa ei vain karkoteta Perkelettä lapsen luota, vaan toisaalta tuo mahtava vihollinen ärsytetään ahdistamaan kastettua koko elämän ajan. Sen vuoksi on todella tarpeen, että koko sydämestä ja lujassa uskossa autamme lapsiparkaa ja pyydämme niin hartaasti kuin osaamme, että Jumala ei vain rukouksemme sanojen mukaisesti vapauttaisi lasta Perkeleen vallasta, vaan että hän myös vahvistaisi lasta, niin että tämä jaksaisi ritarin tavoin taistella Perkelettä vastaan koko elämän ajan ja vielä kuoleman hetkellä. Kun kastetut ihmiset usein turmeltuvat niin kelvottomiksi, se saattaa mielestäni johtua siitä, että kaste on toimitettu kylmän välinpitämättömästi ja että kastettavan puolesta on toimituksen aikana rukoiltu täysin vailla tosi tarkoitusta."

"Pidä ... huoli siitä, että seisot kastetoimituksessa oikeassa uskossa lujana, kuulet Jumalan sanan ja otat vakaalla mielellä osaa rukoukseen. Kun pappi sanoo: "Rukoilkaamme", hän todella kehottaa sinua rukoilemaan mukana. Kaikkien kummien ja muiden siinä seisovien tulee sydämessään lausua Jumalalle papin rukouksen sanat yhdessä hänen kanssaan. Siksi papin on lausuttava rukouksensa sangen selvästi ja hitaasti, niin että kummit voivat ne kuulla ja ymmärtää. Kummien tulee yksimielisinä sydämessään yhtyä papin kanssa rukoilemaan, esittämään lapsen hätä vakavin mielin Jumalalle, käydä kaikin voimin taisteluun lapsen puolesta Perkelettä vastaan ja tehdä tämä kaikki täydellä vakavuudella, koska se ei Perkeleestäkään ole leikkiä.

Tämän vuoksi on oikein ja kohtuullista, ettei juopuneita eikä maallismielisiä pappeja päästetä kastamaan ketään eikä kummeiksi kelpuuteta kevytmielisiä ihmisiä. Käytettäköön arvokkaita, nuhteettomia, vakavamielisiä ja hurskaita pappeja ja kummeja, sellaisia, joilta voi odottaa, että he toimittavat kasteen vakain mielin ja oikeassa uskossa. Eihän meidän pidä antaa tätä korkeaa sakramenttia Perkeleen pilkattavaksi emmekä saa häpäistä Jumalaa, joka siinä antaa äärettömän ja pohjattoman armonsa rikkauden tulvia ylitsemme ja joka itse on antanut sille nimeksi "uusi syntyminen", koska me siinä pääsemme kaikesta Perkeleen hirmuvallasta vapaiksi, eroon synnistä, kuolemasta ja helvetistä, elämän lapsiksi ja kaikkien Jumalan aarteiden perillisiksi, Jumalan omiksi lapsiksi ja Kristuksen veljiksi."

Vaikka Luther puhuu tässä vain kastetilaisuudesta, niin toki tämä tarkoittaa myös kaikkea muuta kastettavan tai kastetun kristillistä kasvatusta ja hänen puolestaan rukoilemista. Lapsen puolesta rukoilemisesta puhuttaessa mieleemme nousevat ne vanhemmat, isovanhemmat, perheenjäsenet ja kummit, jotka ovat rukoilleet meidänkin puolestamme. He ovat pyytäneet Jumalalta, että mekin olisimme pelastuvien joukossa; eläisimme Jeesuksen uskossa ja Jumalan pelossa.

Jos tekisin täällä tänään koolla olevien keskellä kyselyn, kuinka moni teistä tietää itsellään olleen Jeesukseen uskovia rukoilevia perheenjäseniä, kummeja tai ystäviä, niin uskoisin monen käden nousevan. Esirukoilijoiden kädet ovat meitä kantaneet, ja niin saamme tänään tässä ja nyt olla Jumalan kansan keskellä Jeesusta ylistämässä. Oma henkilökohtainen vakaumukseni on, että nykyisten suomalaisten taivaskansalaisten eli Jeesukseen uskovien yksi suuri yhteinen nimittäjä on läheisten esirukoukset heidän puolestaan. Meillä on rukouksia kuuleva Jumala, joka ei pidä halpana niitä huokauksia, jotka lasten uskoon tulemisen ja uskossa säilymisen puolesta taivaaseen Jeesuksen nimessä lähetetään.

 

4. HENGEN LAHJA JA PUHTAAKSI PESEMINEN

Kun ihminen kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Jumala Raamatun lupauksen mukaan antaa ihmiseen uuden hengen, se on Pyhän Hengen. Jälleen esikuva ihmisen fyysisestä syntymisestä. Lapsi on elossa jo äidin kohdussa, mutta vasta synnyttämisen kautta häneen tulee henki eli oma hengitys.

Vastaavasti Jeesuksen puoleen kääntynyt ihminen saa kasteessa Pyhän Hengen lahjan, niin kuin Pietari helluntaisaarnassaan opettaa (Apt. 2:38). Ihmisen silmä ei tuota uudestisyntymisen ihmettä voi nähdä. Mutta uskossa voimme ottaa vastaan sen Jumalan sanan todistuksen, että kristillisessä kasteessa tapahtuu hengellinen uudestisyntymä ja kastettava saa Pyhän Hengen lahjan. Kasteessa ihminen liitetään taivaskansalaisten joukkoon, osaksi Jeesuksen maanpäällistä ruumista, seurakuntaa.

Uudestisyntymiseen liittyy monta eri näkökulmaa. Yksi on synneistä puhtaaksi peseminen. Maanpäällisellä vedellä pestään likainen puhtaaksi. Taivaallisella vedellä eli kastevedellä pestään hengellisesti likainen eli syntinen puhtaaksi synnin syyllisyydestä ja kadottavuudesta. Tuo puhtaaksi peseminen tarkoittaa kahta asiaa. Ensiksi: Jumala ei näe Jeesukseen kastettua ja kasteensa mukaisesti Herraan turvaavaa enää syntisenä ja likaisena, vaan näkee ainoastaan rakkaan Pojan puhtauden, täydellisyyden, kuuliaisuuden, vanhurskauden ja pyhyyden. Kastettua ja Jeesukseen uskovaa ei katsota enää hänenä itsenään, vaan osana Vapahtajaa. Kastettu on kätketty Kristuksen täydellisyyteen.

Toiseksi tuo puhtaaksi peseminen tarkoittaa kastetun elämässä sitä, että kastetun tehtävä on tulla päivittäin Jeesuksen ristin juurelle puhtaaksi pestäväksi. Ristin juurella puhtaaksi peseminen tarkoittaa syntien tunnustamista ja anteeksisaamisen uskomista sekä halua luopua likaisesta eli syntisestä elämästä. Kasteen jälkeenkin meihin jää vielä elämään vanha langennut ihminen, joka ei suostu Jumalan tahdon alle. Tuo vanha Aadam elää meissä jokaisessa aina kuolinhetkeen asti. Hengellisesti elävässä ihmisessä on siis kaksi toisiaan vastaan taistelevaa luontoa: on ensiksi ruumiillisessa syntymässä saatu lihallinen eli syntinen luonto ja toiseksi on Jumalan sanan voimasta kasteessa saatu hengellinen eli vanhurskas luonto.

Paavali puhuu Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessään ensin vääryydentekijöistä, jotka eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa, ja sitten kastetuista Jeesuksen omista, jotka on pesty puhtaiksi tällaisista synneistä.  "Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.  Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:9-11)

'Peso' eli puhtaaksi peseminen tarkoittaa kastetta. Kasteessa meidät erotetaan pois syntisestä Perkeleen hallitsemasta elämästä ja siirretään Jeesuksen hallitsemaan elämään.

Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa Paavali kirjoittaa näin: "Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." (Tiit. 3:4-7).

Sanat uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta tarkoittavat kastetta ja kasteen jälkeistä elämää jokapäiväisessä parannuksessa.

Ilmestyskirjassa kerrotaan vaatteiden puhtaaksi pesemisestä. Puhtaaksi pestyt ja valkaistut vaatteet tarkoittavat sitä, että kastettuna uskotaan Jeesukseen, erityisesti Hänen sovittavaan ristinkuolemaansa, ja luovutaan syntielämästä.

"Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: 'Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?' Ja minä sanoin hänelle: 'Herrani, sinä tiedät sen.' Ja hän sanoi minulle: 'Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.'" (Ilm. 7:13-14).

Merkillinen taivaallinen valkaisukone: Jeesuksen veressä valkaistaan likaiset vaatteet, ne tulevat kirkkaan valkoisiksi! Pyhässä kasteessa meidät pestään puhtaiksi Kristuksen veressä. Kasteessa meidät pestään puhtaiksi, tehdään Jumalalle kelvollisiksi ja saamme Pyhän Hengen lahjan. Pelastuvatko kaikki kastetut siis automaattisesti? Pelastuvat, jos pysyvät kasteessa heille lahjoitetussa uskossa. Jos sen sijaan kastettu ei usko ja elä kasteensa mukaisesti, niin hän ei pelastu.

 

5. IMEVÄINEN LAPSI USKON ESIKUVANA

Jeesus asettaa pienen imeväisen lapsen uskon esikuvaksi. Miksi? Pieni lapsi ei pysty juoksemaan auttajaansa karkuun tai kykene pakenemaan hyväntekijältään. Siksi taivasten valtakunta onkin lasten kaltainen. Taivas kuuluu ja lahjoitetaan niille, jotka eivät juokse karkuun Rakastajaansa ja Pelastajaansa, niin kuin tekivät Aadam ja Eeva. Inhimillistä ymmärrystä vailla oleva lapsi ei vastustele tai omalla viisaudellaan järkeile pois uskoa Jeesukseen. Lapsi ottaa vastaan sen, mitä hänelle lahjaksi annetaan - hänellä ei ole muita vaihtoehtoja: lapsi ei kykene itse mitään ansaitsemaan tai työtä tekemään.

Sen sijaan me aikuiset olemme omasta mielestämme niin ymmärtäväisiä, että kykenemme itse valitsemaan Jumalan, totuuden ja rakkauden. Me haluamme suuressa viisaudessamme tosiasiassa olla itse jumalia, määritellä itse oikean ja väärän, valheen ja toden rajat. Kuvittelemme olevamme niin kykeneviä, että pystymme tavalla tai toisella tekemään jotakin Jumalalle kelpaavaa ja siten ansaitsevamme pelastusta. Tai sitten järkeilemme, että olemme aivan liian huonoja ja syntisiä täydellisten taivaaseen.

Kaikki tuo aikuismainen ajattelu suhteessa Jumalaan on pimeyttä. Vain ja ainoastaan Jumala tietää kaiken ja on erehtymätön tuomari. Jumalan sana on kokonansa totuus - Raamatun kanssa ristiriidassa olevat ihmisen sanat ovat aina valhetta ja vääryyttä. Langenneen ihmisen omat teot tai valinnat eivät ole koskaan puhtaita eivätkä kelpaa täydellisyyttä vaativalle Jumalalle. Ja toisaalta, Jeesus kuoli juuri syntisten puolesta, tuli parantamaan juuri sairaita, etsimään kadonneita.

Ylpeydessään ja epäuskossaan moni hylkää kasvaessaan kasteen armon. Mutta kiitos Herralle, Jumala ei halua hylätä yhtään Hänen lapsekseen uudestisynnytettyä, vaan odottaa tuhlaajapoikia ja -tyttöjä takaisin kotiin. Sinäkin saat uskoa, että Jeesuksen tähden, oman kasteesi kautta, saat tänään olla Jumalan pelastettu ja puhtaaksi pesemä taivaskansalainen. Saat jättää syntisi Jeesuksen ristin juurelle ja ottaa vastaan Hänen puhtautensa. Saat katsoa korotettuun Ihmisen Poikaan ja parantua käärmeen kuolettavasta puremasta, ikuisesta kuolemasta.

Jeesus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon. 38. Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38)