JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Pelosta rohkeuteen
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
JÄSENNYS:
1. IKUISUUDEN NÄKÖALA
2. KANSANKIRKON LAITTOMUUS
3. PERISYNNIN KIELTÄJIEN LAITTOMUUS
4. ARMOSTA TAIVAASEEN
 
 
 
1. IKUISUUDEN NÄKÖALA
 
Mikä sai lukkojen taakse peloissaan kätkeytyneet Jeesuksen opetuslapset myöhemmin julistamaan roh­keasti Jumalan sanaa - mieluummin kuolemaan marttyy­reina kuin kieltä­mään Herran? Vastaus on: Jeesuksen ruumiillinen ylösnouse­mus.

Jeesuk­sen mahdollisesti jopa kolmi­vuotinen tiivis opetustyö kahdelle­toista nuorelle miehelle ei ollut selvästi­kään vai­kuttanut itsessään juuri mitään. Tiukan paikan tul­len - oman aseman, terveyden ja jopa hengen ollessa vaarassa - nuo Jeesuksen hyvät ja taivaalliset ope­tukset valuivat kuulijoistaan kuin vesitilk­ka kui­vaan ja kuumaan hiek­kaan. Niin kauan kuin kristilli­syytemme on vain tämän maailman sisäistä, vain tätä ajallista elämänaikaa koskevaa, ei meidänkään uskom­me ole opetuslas­ten pelkuruut­ta kummem­paa.

Elämän­kokemuksem­me ja talonpoikaisjär­kemme kehotta­vat tietyissä uhkaavissa tilanteissa väistymään, jopa piiloutu­maan, olemaan hiljaa ja mukautumaan. Tästä elämästä selviää usein paljon helpommalla, jos ei pidä totuutta ja Jumalan sanaa it­seisarvona ja luovutta­mattomana. Tekemällä vähintään pieniä lievennyksiä ja myönnytyksiä Jumalan sanan selvään totuuteen näyttää selviän helpommalla: Pysyy merkittäväs­ti paremmas­sa yhteis­kunnallisessa ja -kirkollisessa ase­massa, pystyy ylläpitä­mään korkeampaa elintasoa, elä­mään kivutto­mammin, helpom­min ja mukavammin.

Opetuslapset eivät kuitenkaan voineet ylösnousseen Jeesuksen kohdattu­aan jatkaa tällaista vaivattomam­paa elämää. Jeesuksen ruumiillinen ylösnouse­mus antaa varman ja vastaansanomattoman todisteen siitä, että ihmisen elämä ei pääty kuolemaan. Ihminen, Jumalan kaltaiseksi luotu, on ikuisuusolento. Tämä maanpäälli­nen elämä on vain mitättömän lyhyt hetki, pieni rahtunen, jonka aikana kuitenkin selviää se, missä ihminen ikuisuu­tensa elää.

Vaihtoehtoja on täsmälleen ja ainoastaan kaksi: taivas tai helvet­ti. Toisessa paikassa on yhteys, ilo, elämä, nautinto, juhla ja ylistys - toisessa yksin oleminen, toivottomuus, kuolema, tuska, ahdis­tus ja valitus. Millään muulla asialla ihmisen elä­mässä ei ole mitään väliä, ei pienintä­kään merki­tystä, verrattuna siihen, kummassa paikassa hän ikuisuutensa viettää. Siksi sellainen ihminen, joka elää tätä elämää ilman ikuisuusnäkö­kulmaa, otta­matta huomioon ruumiin ylösnousemusta, on kaikkein surku­teltavin. Täysin riippumatta siitä, miten hyvän ja täyden tai jopa hurskaan näköistä hänen elämänsä ulospäin näyttäisi olevan.

Kumpaan suuntaan sinä olet matkalla - taivaaseen vai kadotuk­seen? Oletko sinä kohdannut kuolleista ylös­nousseen Jeesuksen? Uskotko Häneen, joka haluaa ohjata sinut omassa seurassaan ikuisen elämän tiel­le? Oletko sinä tunnusta­nut syntisi Jumalan edessä, hylännyt ne Jeesuksen ristin juurelle ja uskonut ne anteek­si?

Tarkkana on suunnan suhteen oltava jokaisen, myös niiden, jotka kuvittele­vat olevansa oikealla tiellä. Herramme varoittaa vakavasti omaan hurskauteensa ja kristilliseen elämäänsä luottavia: "Moni sanoo Minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me Sinun nimesi kautta ennus­taneet ja Sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja Sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'  Ja silloin Minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois Minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. " (Matt. 7:22-23)

Nuo ulkoisesti kristil­listä uskoa tunnustaneet ja Jeesuksen nimessä toimineet - jopa sitä voimalli­sesti eteenpäin ajaneet - jäävät taivaan ulkopuolelle siksi, että he ovat laittomuu­den teki­jöitä. Laittomuu­den tekijä on sellainen, joka ei tunnusta Raamatun kieltämiä ja vääriksi ilmoittamia asioita synneiksi, joista on tehtävä paran­nusta. Laittomuuden tekijä alkaa viilata Herran käskyjä helpommin nouda­tettaviksi ja ihmisluonnolle hyväk­syttävimmiksi.

 

2. KANSANKIRKON LAITTOMUUS

Tähän laittomuuteen vajotaan erityises­ti kahdessa eri tilanteessa: Ensiksi siellä, missä kirkol­le pyritään saamaan kääntymättö­mien, parannusta tekemättömien ihmisten hyväk­syntä. Tämä on erityisesti kansankirkkomme todellisuutta. On liian helppoa luetella asioita, missä Herraa Jeesusta Kristusta ja Hänen ikuisesti pysyviä sanojaan opetetaan useimmissa kansankirkkomme seurakunnissa väärin: vastoin Pyhää Raamattua ja noita pyhiä Kirjoituksia oikein opettavia Luterilaisia Tunnustuskirjoja. Esimerkkeinä mainitsen lyhyesti näistä laittomuuksista seitsemän:

2.1 Jeesuksen neitseestäsyntyminen, joka joko kielletään tai koko kysymystä vähätellään ja turhennetaan. Tosiasia kuitenkin on, että jos ei uskota Jeesuksen syntyneen neitsyestä, ilman miehen myötävaikutusta, niin silloin ei ole myöskään mitään Jumalan Pojan verta Golgatan ristillä. Ja jos ei ole Jumalan Pojan viatonta uhriverta, niin ei ole myöskään syntien anteeksiantamusta. Jeesuksen tuottaman sovituksen kertakaikkisuus ja täydellisyys, mikä luetaan yksin uskon kautta itsessään jumalattoman ihmisen hyväksi, ei ole totta, ellei Jeesus ollut tosi Jumala tosi Jumalasta, neitsyestä syntynyt synnitön jumalihminen.

 

2.2 Jeesuksen tekemät ja muuta Raamatussa kerrotut ihmeet, jotka joko järkeistetään tai muuten selitetään pois.

 

2.3 Miehen ja naisen esikuvallisuus suhteessa Kristukseen ja seurakuntaan (Ef.5:22-32). Tästä esikuvallisuudesta seuraa se, että naista ei voida valita seurakunnan saarnavirkaan. Herra Jeesus itse antaa tästä käskyn Paavalin Ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille (1. Kor. 14:34-38. Katso myös 1. Tim. 3:2:11-12, 3:2, Tiit. 1:6). Kansankirkossa naiset ovat vastoin tätä selvää Herran käskyä saarnatuolissa ja jopa alttarilla. Samasta miehen ja naisen sekä Kristuksen ja seurakunnan suhteen toisiinsa liittymisestä seuraa myös se, että homoseksuaaliset suhteet ovat Jumalan silmissä kauhistus. Homoseksuaalisuutta harjoittavat eivät pääse taivaaseen, jolleivat saa parannuksen armoa. (3. Moos. 18:22, Room. 1:26-28, 1. Kor. 6:9)

 

2.4 Jeesuksen kielto puolison hylkäämisestä ja toisen naimisesta. Kansankirkossa huorintekoja siunataan jopa kirkon alttarilla vastoin selvää Herran sanaa. Jeesus sanoo: "... joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin" (Matt. 19:9)

2.5 Ihmiselämän luovuttamaton arvo. Ihminen ja hänen elämänsä on Luojansa omaisuutta. Ihmiselämä alkaa sikiämisestä äidin kohdussa ja päättyy siihen, kun Jumala ihmiseltä hengen pois ottaa. Meillä ei ole oikeutta tuota ihmisen elämää tappaa sen enempää äidin kohdussa kuin elämän illassakaan - tai minään muunakaan hetkenä siinä välissä.

 

2.6 Lepopäivän pyhittäminen. Kuinka moni kansankirkkoomme kuuluvista kokee huonoa omaatuntoa, jos ei edes sunnuntaina lue ja kuule Jumalan sanaa? Jos ei edes sunnuntaina yritä hakeutua sinne, missä Jeesukseen uskovat kokoontuvat yhteiseen rukoukseen sekä apostolisen uskon ja järjestyksen mukaiseen ehtoollispöytään? Poissaolon syynä voi toki olla pakottava työeste tai sairaus.

 

2.7 Jeesuksen paluu takaisin tuomitsemaan koko maailmaa. Kirkon tutkimuskeskuksen joitakin vuosia sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan kansankirkon palkkalistoilla on tuhansia hengellistä työtä tekeviä, jotka eivät usko Jeesuksen tulevan takaisin, eivät usko helvettiin - yli tuhat työntekijää ei usko edes ikuisen taivaan olemassaoloon.

 

3. PERISYNNIN KIELTÄJIEN LAITTOMUUS

Lain kaventamisen ansaan eivät lankea pelkästään maallistuneet kansankirkon jäsenet ja heitä loukkaamattomat ja herättämättömät luopiopapit ja -piispat. Lain mukauttamiseen ihmiselle sopivammaksi lähde­tään - ja samalla tullaan laittomuuden tekijöiksi - helposti myös uskovaisiksi itseään sanovien piireissä. Siellä, missä ei tun­nusteta ihmisen, myös Jeesukseen usko­van, täydellistä turmel­tunei­suutta ja mahdottomuutta omien ratkaisu­jensa ja tahtonsa perusteella tehdä mitään Jumalan edessä kelpaa­vaa hyvää, langetaan pois Jeesuksesta. Koska laki on uskovallekin mahdoton toteuttaa ja rima liian kor­kealla, niin järki käskee madaltaa lain vaatimusta.

Emme me uskovaisetkaan pysty omassa elämässämme Jumalan pyhää lakia täyttämään ja sen mukaisesti elämään. Lankeamme ja kompastelemme jatkuvasti; olemme hitaita uskomaan, haluttomia rakastamaan ja laiskoja palvelemaan. Joka ei tätä tunnusta, luopuu Raamatun sanan ehdottomista vaatimuksista. Jumalan sana käskee olemaan pyhä, niin kuin Jumalakin on pyhä. (1. Piet. 1:16) Jeesus käskee: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt. 5: 48) Kuka meistä ihmisistä pystyisi olemaan yhtä pyhä ja täydellinen kuin Jumala? Ei kukaan.

Sellaiset, jotka kuvittelevat omien tekojensa: valintojen, uskonratkaisun, kilvoittelun, armolahjojen käyttämisen, palvelemisen, evankelioimisen, rukouksen tai uhrien antamisen olevan täydellistä ja kelpaavan pelastuksen perusteeksi Jumalan edessä, ovat raskaaksi eksyksissä. Kaikkeen ihmistekoiseen liittyy aina synti, ylpeys ja omavanhurskaus. Joka ei tätä ihmisen läpikotaista perisyntisyyttä tunnusta, kuvittelee valheellisesti ja ulkokultaisesti, että oma elämä ja uskonvaellus, jopa ihmelahjojen käyttö Jeesuksen nimessä, vanhurskauttaisi eli pelastaisi kadotukselta.

Sellainen, joka vetoaa Jumalan edessä mihin tahansa omaan ja ihmistekoiseen, joutuu viimeisellä tuomiolla hylätyksi. Pelastuminen on ihmiselle mahdotonta. Yksin Jumala voi pelastaa. (Matt. 19:26) Herra lahjoittaa, osoittaa ja ylläpitää tuon pelastustyönsä Raamattuun kirjoituttamansa sanan ja asettamiensa sakramenttien kautta. Ihmisellä itsellään ei ole osaa eikä arpaa siihen, että on syntynyt Jumalan lapseksi Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta; tullut uskovaiseksi Pyhän Hengen uudestisynnyttämänä. Oletko itse valinnut vanhempasi, isäsi ja äitisi? Yhtä vähän Jumalan lapseus on ihmisen oma valinta.

Se, joka kuvittelee ihmisen itsensä kykenevän valitsemaan Jumalan, on laittomuuden tekijä: hän kuvittelee valheellisesti voivansa olla pyhä ja täydellinen. Mutta se syntinen ja jumalaton, jonka Jumala armosta valitsee, pelastuu. (Joh. 15:16)

 

4. ARMOSTA TAIVAASEEN

Laittomuuden tekijän vastakohta on se, joka tunnistaa ja tunnustaa oman syntinsä, kurjuutensa ja mahdottomuutensa. Jeesukseen uskovan elämä saattaa myös inhimillisesti katsoen ja kokien olla surkeaa. Voit kärsiä sairauksis­ta ja vammoista, niin ruumiillisista kuin henkisistäkin. Kipu ja ahdistus ovat ehkä sinulle jokapäi­väistä leipää - unettomat yöt ja raskaat päivät. Kuolinpäi­väsi saattaa olla arvaamattoman lähellä. Saatat olla monien ihmisten, työnantajasi ja oman perhevä­kesi, jopa puolisosi hylkää­mä. Voit joutua ankarasti kamp­pailemaan, jotta raha riittäisi jokapäi­väi­seen elä­mään.

Mutta jos tunnet ristillä riippuneen ja kuolleista ylösnousseen Jeesuksen omana Herranasi ja Vapahta­janasi; tunnet Raamatun Jeesuksen ja uskot Häneen, niin julistan sinut autuaaksi eli ikionnelliseksi. Olet miljardi kertaa miljardin verran onnellisempi ja rikkaampi kuin tämän maailman kaikki suurim­mat sankarit, jotka eivät Jeesukseen usko. Sinulla on edessäsi enemmän me­nestystä, iloa ja elämän täyteyt­tä kuin mitä voit hui­keimmalla­kaan mielikuvituksel­lasi esiin maalata. Vaikka saisit silmän­rä­päyk­sessä vapautuksen kaikista ahdin­goista­si, mutta samalla joutuisit kieltämään vaikka pienessäkin kohtaa Raa­matun Sanan, lain ja evankeliumin, Herran Jeesuksen, niin älä vaihda osaa­si. Älä myy esikoisosaasi keittolautasellisesta, niin kuin Eesau teki.

Saatat elää syntien riepottelemana. Kiu­sauksen hetkellä et jaksa katsoa Jeesukseen ja Hänen voittoonsa Pahan vallasta, vaan annat lihallisille himoillesi ja haluillesi myöten ja teet lisää pahaa. Sinulle sanon: Jeesus näkee sinut, elämäsi ja sydämesi. Hänen edessään sinä saat kaiken anteeksi ilman ainuttakaan onnis­tunutta kilvoittelun ja hurskauden hetkeä. Tunnusta tilasi ja syntisi ja tule seurakun­nan keskelle. Herran seurakunta on syntisten sairaala, sinne sinä­kin kuulut. Apostolisen opetuksen ja järjestyksen mukaisessa ehtoollispöydässä saat ikuisen elämän ruokaa - sanasta ja uskovien yh­teydestä saat itsesi ulkopuolelta tulevaa vahvistusta uuteen elämään. Herra tulee tekemään sinunkin kuole­man vallassa olevan ruumiisi uudeksi. Hän sen tekee seura­kunnan keskellä sanansa ja sakrament­tiensa kautta - et sinä omalla tahdollasi voi itseäsi parantaa, uudistaa tai eläväksi tehdä. Jeesus herättää ajan päättyessä omansa haudoista ja vie iankaikkiseen elämään.

Herramme ja Vapahtajamme ruumiillinen ylösnousemus on vastaansanomaton ja varma todiste siitä, että elämä ja oleminen ei pääty ruumiin kuolemaan. Se, joka katselee Jeesukseen uskovana kuoleman rajan tuolle puolelle, saa jo nyt iloita ja riemuita tulevasta suuresta pääsiäisestä. Pääsiäinenhän tarkoittaa synnin ja kuoleman vallasta vapaaksi pääsemistä. Sinä, joka olet Jeesukseen kastettu ja Häneen uskot, olet jo saanut Jeesuksessa vapautuksen kaikesta siitä pahasta, mikä vielä tässä maailmassa tuskaa tuottaa. Jeesuksen ylösnousemus on kuin valtava lottovoitto, jonka olet saanut, vaikka rahat eivät vielä tililläsi näkyisikään. Mutta sinne ne ajallaan tulevat, älä hetkeäkään epäile sitä.

Älä käännä pois katsettasi Hänestä, joka tuottaa sinulle pääsyn kaikesta tämän maailman synnistä, ahdistuksesta, raihnaisuudesta, sairaudesta ja kuolemasta. Jeesukseen katsovat säteilevät iloa ja toivoa; heihin ei edes kuolemalla ole mitään valtaa, mistään vähemmästä uhkasta puhumattakaan. Jeesuksen omat saavat jo nyt alkaa taivaselämän Jumalan sanaa kuullessaan, alttarin sakramenttia nauttiessaan ja seurakunnan keskellä Herraa rukoillessaan ja ylistäessään. Voi sitä onnen, riemun ja ihanuuden autuutta, mikä Jeesuksen omia kirkkaudessa täytenä odottaa. Halleluja! Ylistys, kunnia ja kirkkaus Hänelle, joka pelasti meidät omalla viattomalla kärsimisellään. Palvomme yksin Häntä, joka aukaisi ylösnousemuksellaan meillekin portin iankaikkiseen elämään.

Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.