JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Kirkko
 
 
 
Augsburgin tunnustus, kohta 7
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. SALATTU JA NÄKYVÄ KIRKKO
2. YKSI USKO
3. KRISTUKSEN KIRKON SEITSEMÄN TUNTOMERKKIÄ
3.1 JUMALAN SANA
3.2 PYHÄ KASTE
3.3 HERRAN PYHÄ EHTOOLLINEN
3.4 AVAINTEN VALTA
3.5 APOSTOLINEN SAARNAVIRKA
3.6 JULKINEN RUKOUS ELI JUMALANPALVELUS
3.7 RISTI ELI VAINO KRISTUKSEN TÄHDEN
 
 
 
 
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä, kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evanke­liumi puhtaasti julistetaan ja sakra­men­tit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: 'Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.' (Ef. 4:5-6)"

 

1. SALATTU JA NÄKYVÄ KIRKKO

Aitoa uskoa paimenen tai kristityn sydämessä ei voi nähdä. Jumalan pyhät ovat salassa. Mutta Kristuksen seurakunnan eli Kirkon opetus ja toiminta sekä kuuluu että näkyy. Oikea Kristuksen Kirkko voidaan tunnistaa sen tuntomerkeistä, vaikka yksittäisten paimenten ja muiden Kristuksessa pyhien jäsenten henkilökohtainen usko, hurskaus ja kilvoittelu on mitä on.

Piispojen, kirkkoherrojen ja paimenten tulisi ensisijaisesti valvoa opetuksen puhtautta; viime kädessä jokaisen kristityn on itse Pyhän Raamatun äärellä tutkitta­va kaikki opetukset. Jumalan sana, evankeliumi, synnyttää kirkon; ihmiset tai maallinen hallinto eivät sitä luo.

Augsburgin tunnustus ei ota kantaa siihen, onko kirkon oltava vapaa­kirkko­muotoinen tai valtion yhteydessä toimiva. Molemmat muodot ovat mahdollisia. Mahdollinen on myös kokonaan rekisteröimätön seurakunta - esim. joissakin islaminuskoisissa tai kommunistimaissa se on jopa ainoa mahdollisuus.

 

2. YKSI USKO

Efesolaiskirjeen neljännen luvun alussa apostoli Paavali siteeraa varhaiskristillistä uskontunnusta, jota käytettiin alkukirkon jumalanpalveluksessa eli liturgiassa: "... yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin te olettekin kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa." (Ef. 4:4-6)

 

Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi Jumala. Tämä on kristillisen kirkon luovuttamaton kivijalka ja periaate: ei voi olla monta eri Herran ruumista eli seurakuntaa/kirkkoa, ei monta eri Henkeä/henkeä, ei monta eri toivoa, ei monta eri Herraa, ei monta eri uskoa eikä monta kastetta. Jumala, joka on yksi, vaikuttaa Hengellään ja Sanallaan, se on armonvälikappaleiden kautta, vain yhden ja saman uskon. Tuo Jumalan vaikuttama usko on totuuden ja rakkauden mukainen. Pyhän Hengen vaikuttama yksi usko ei koskaan ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Pyhä Henki on itse vaikuttanut ne sanat, jotka ovat talletettuna Raamatussa, Vanhan ja Uuden liiton profeetallisissa ja apostolissa kirjoituksissa.

Kun katselee ja kuuntelee tänään esimerkiksi Suomen evankelisluterilaista kirkkoa; sen piispoja, pastoreita, muita työntekijöitä ja jäseniä, niin ei todellakaan voi puhua yhdestä uskosta. Puhumattakaan siitä, kun katsellaan luterilaisen tunnustuskunnan ulkopuolisia kirkkokuntia. Kun Kirkon/kirkon sisällä vaikuttaa keskenään täysin vastakkaisia uskonsisältöjä ja vakaumuksia, niin mistä sitten tietää, mikä on se oikea? Kuka opettaa ja toimii Pyhän Hengen vaikuttamana? Kenen usko on se Jumalan lahjaksi antama yksi pelastava usko? Mistä löytyy se oikea, kolmiyhteisestä Jumalasta ja Herrasta Jeesuksesta oikein ja totuudenmukaisesti opettava ja saarnaava Kirkko ja Jumalan seurakunta?

Uskonpuhdistajamme Martti Luther vastaa näihin kysymyksiin seuraavilla tiivistelmillä:
a) sola Scriptura eli yksin Raamattu
b) sola fide eli yksin usko
c) sola gratia eli yksin armo
d) solus Christus eli yksin Kristus

Pyhä Raamattu on uskomme ainoa lähde ja perusta, ja me pelastumme yksin uskon kautta, puhtaasta Jumalan armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Tässä kohtaa eroavat heti esim. Rooman paavin kirkon ja luterilaisten tiet, ja siksi meillä ei voi olla heidän kanssaan yhteistä seurakuntaa ja ehtoollispöytää. Olkoonkin, että Jumala voi suvereenisti vaikuttaa pelastuksen myös siellä, missä sana on himmeä ja monin kohdin vääristynyt.

Kaikkialla, missä kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä huudetaan avuksi Jeesuksen nimeä, voi pelastua. Mutta meidän tehtävämme ei ole sinänsä pohtia ja vielä vähemmän määritellä sitä, ketkä erossa olevista veljistä pääsevät perille taivaaseen Jeesuksen luokse. Meidän tehtävämme on valvoa oman kirkkomme/seurakuntamme opetusta ja käytäntöjä, jotta emme itse eksyisi ja joutuisi pois Kristuksesta.

Oikean uskon, seurakunnan ja Kirkon Luther opettaa löytyvän sieltä, missä seuraavat seitsemän tuntomerkkiä, ja nimenomaan kaikki seitsemän ovat samassa yhteisössä nähtävissä: Jumalan sana, Kaste, Ehtoollinen, Avaimet, Virka, Rukous, Risti. Oikea Kristuksen morsian on siellä, missä nämä kaikki seitsemän merkkiä ovat näkyvissä.

 

 

3. KRISTUKSEN KIRKON SEITSEMÄN TUNTOMERKKIÄ

Augsburgin tunnustuksessa sanotaan: "Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evanke­liumi puhtaasti julistetaan ja sakra­men­tit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta." (CA 7) Luther määrittelee evankeliumin puhtaasti julistamiselle ja sakramenttien oikein toimittamiselle seitsemän rinnakkaista kirkon tuntomerkkiä:

1. Jumalan sana eli Raamatun opettaminen
2. Kasteen sakramentin käyttäminen
3. Alttarin sakramentin eli ehtoollisen viettäminen
4. Kirkon julkisen avaintenvallan käyttäminen eli synneistä päästäminen ja niihin sitomi­nen
5. Kirkon viran ylläpitäminen eli apostolinen paimenvirka
6. Julkinen rukous eli jumalanpalvelus
7. Kristitylle annettu pyhä risti eli maailman vaino ja vas­tustus Herran omia kohtaan
 
 

3.1 JUMALAN SANA

"Ensiksi voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana. Toisilla on Sana aivan puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana. Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi... Tämä on se pääasia ja suuri pääpyhäkkö, jonka johdosta kristillistä kansaa sanotaan pyhäksi. Sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi."

 

Tässä kohtaa voimme todeta, että Raamattu on monessa seurakunnassa ryöstetty pois kaikkein korkeimman auktoriteetin paikalta. Otan esimerkiksi uskovan elämän keskeisimmän käskyn: Muista pyhittää lepopäivä. Kuinka monessa seurakunnassa saarnataan ja opetetaan Raamatun mukaisesti, että on pahin ja kadottavin synti ja vääryys, jos tätä kolmatta käskyä ei noudateta? Jos seurakunnan jäsen ei edes kerran viikossa, vapaapäivänään, hakeudu Jumalan sanan äärelle ja pyri Jeesuksen nimeen kokoontuneen seurakunnan keskelle?

Kristillinen usko ja kilvoitus pysyvät voimassa ja elävinä vain ja ainoastaan Jumalan sanan ja sanasta voimansa saavien sakramenttien kautta. Jos joku ei lue tai kuule Raamattua, ei halua tulla seurakunnan keskelle rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa, ei tunnustamaan syntejään ja uskomaan niitä synninpäästön sanan kautta anteeksiannetuiksi, ei syömään ja juomaan Jeesuksen ruumista ja verta omaksi iankaikkiseksi pelastuksekseen, niin tällainen ihminen jää Jumalan armosta osattomaksi ja joutuu kadotukseen.

Tällaisia Jumalan sanalle välinpitämättömiä ihmisiä on sekä tutkimusten että arkikokemuksen mukaan valtaosa esimerkiksi kansankirkon jäsenistä. Mutta kiitos armon Herran: Hän on kuitenkin laupeudessaan säästänyt tämänkin kansan keskelle pienen jäännöksen, piskuisen lauman, joka janoaa Jumalan kokonaista ja väärentämätöntä sanaa sekä Hänen pyhyyttään. Jumala synnyttää yhä edelleen luopumuksen ja paatumuksen keskellä totuuden rakastamista ja vääryyden vihaamista.

 

 

 

3.2 PYHÄ KASTE

 

"Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nimittäin se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan. Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi. Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä pesu Pyhän Hengen kautta (Tiit.3:5). Pyhä Henki pesee meidät siinä synnistä ja kuolemasta ikään kuin Jumalan Karitsan viattomalla ja pyhällä verellä."

 

Kasteesta voidaan todeta, että se ulkonaisesti kyllä oikein kansankirkossa toimitetaan: vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mutta kastetta ei opeteta ja uskota oikein ja Raamatun mukaisesti kuin vain siellä täällä. Kun olen eripuolilla Suomea opettanut esimerkiksi rippikoulunuoria, niin ikävä kyllä suurimmasta osasta on sanottava: He eivät todellakaan tiedä kenen omaksi ja mihin uskoon heidät on kastettu. Kastettujen opetus on täysin retuperällä ja suurin osa kastetuista elää tosiasiassa maailman ja synnin lapsina, aivan kuin heitä ei olisi koskaan siirrettykään Saatanan vallasta Kristuksen ja Hänen sanansa valtapiiriin.

Ei riitä, että kaste toimitetaan oikein, vaan kaste on myös opetettava ja uskottava eli nautittava oikein. Jos kastettu elää maailman lapsena ilman Jumalan sanaa ja sanan vaikuttamaa jokapäiväistä parannusta ja uskoa, niin hän on siirtynyt ikuisen elämän perivien joukosta ikuiseen kadotukseen ja tuleen joutuvien seuraan. Maailman lapsien tuntomerkkejä ovat esimerkiksi jatkuva seurakunnan kokouksista poissa pysyminen, Raamatun lukemattomuus, välinpitämättömyys lähetystyötä kohtaan sekä kiroilu ja avioliiton ulkopuolinen sukupuolielämä.

Mutta kiitos Herran: On myös Jumalan lapsia, jotka Pyhän Kasteensa mukaisesti nauttivat viikoittain, jopa päivittäin, hengellistä ravintoa: Raamatun sanaa, rukousta, virsiä ja muita hengellisiä lauluja, uskovien yhteyttä, rippiä, ehtoollista jne. On niitäkin, joille Jeesuksen omaksi kastetuksi tuleminen on kallisarvoinen helmi. Jumalan lapseksi syntyminen Pyhässä Kasteessa ja tuossa lapseudessa eläminen on aarre, jonka rinnalla kaikki maallinen loisto, rikkaus, menestys ja nautinto on himmeää ja halpaa.

 

3.3 HERRAN PYHÄ EHTOOLLINEN

"Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti. Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta... Missä nyt näet tätä sakramenttia oikein jaettavan, siellä varmasti on Herran kansa olemassa. Sillä sellaisia pyhiä asioita ei ole kellään muulla kuin Jumalan kansalla, eikä niitä nauti, käytä, tunnusta kukaan muu kuin Jumalan kansa, vaikka sen keskuuteen onkin salaa pujahtanut muutamia vääriä ja uskottomia kristittyjä. Mutta he eivät voi saastuttaa Jumalan kansaa, varsinkin kun heistä ei mitään tiedetä. Sillä julkivihollisia kirkko eli Jumalan kansa ei suvaitse piirissään, vaan kurittaa ja pyhittää heidätkin, tai, elleivät he siihen suostu, sulkee heidät pois kirkon pyhäköstä ja pitää heitä pakanoina. (Matt. 18:17)"

 

Kansankirkon ehtoollisesta on todettava, että asetussanat luetaan oikein ja ehtoollisaineet, leipä ja viini, ovat oikeat. Jälkikonsekroinnissa eli ehtoollisen aikana lisättävien ehtoollisaineiden siunaamisessa sen sijaan on ongelmia. Suurin ongelma on kuitenkin vastoin Jumalan sanaa, kirkon historiaa ja luterilaista tunnustusta käyttöön otettu avoimen ehtoollispöydän käytäntö. Kristuksen kirkon julkiviholliset eli esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja jumaluuden kieltäjät osallistuvat seurakuntiemme ehtoollisille - ja jopa niitä itse toimittavat. Sama on sanottava esim. niin Herran kieltämän naispappeuden kuin homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksyjistä. Eihän sellainen ihminen voi olla pyhä tai tulla Jumalan pyhittämäksi, joka julkisesti ja itsepintaisesti kieltää Jumalan selvän sanan ja opin: esimerkiksi kieltää Jeesuksen olevan Jumala, Isän vertainen tai halpana pitää Jumalan jo paratiisissa asettaman miehen ja naisen välisen elinikäisen avioliiton tai kieltää Raamatun selvän opetuksen paimenvirkaan kutsuttavista: yhden vaimon mies.

Kun julkisesti harhaoppisen sallitaan tulevan alttarin pyhistä lahjoista osalliseksi - jopa annetaan tällaisen itse toimittaa Herran Pyhän Ehtoollinen, niin raja oikean pelastavan uskon ja kadottavan epäuskon väliltä on häivytetty pois.

"Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä." (Matt. 7:6)

"Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? 7. Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. 8. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. 9. Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; 10. en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. 11. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa." (1. Kor. 5:6-11)

"Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, 11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut." (Tiit. 3:10)

"Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. 27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. 28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; 29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. 30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. 31. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; 32. mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." (1. Kor. 11:26-32)

Avoimen ehtoollispöydän seurauksena ehtoollisen viettäminen on tullut monelle tuomioksi, ei pelastukseksi. Kun katumattomien syntien ja harhaoppien päälle jaetaan Herran Pyhä Ehtoollinen, on seurauksena entistä syvempi paatumus. Kansankirkko on hyväksynyt toimintatavan, jossa jokaiselle kirkollisveroa maksavalle - jopa maksamattomalle - jaetaan ehtoollinen; juopuneita nyt lukuun ottamatta. Ehtoollinen jaetaan täysin riippumatta siitä, mitä ehtoollisvieras ilmoittaa uskovansa ja miten haluavansa elää. Eihän moni pastori edes tiedä, kenelle hän ehtoollista jakaa. Itsekin olen ollut aikanaan vastauskoontulleena untuvikkona Turun tuomiokirkon ehtoollispöydässä tilanteessa, jossa vieressäni oli lähinnä ilkikurisesti ehtoollista nauttimassa kastamaton idän uskontojen kannattaja.

Herran tosi ruumis ja pyhä veri on tarkoitettu vain syntejään katuville kastetuille pyhille; niille, jotka tunnustavat uskonsa Raamatun Jeesukseen. Kansankirkko on laajassa mitassa ehtoollisen pyhyyden turmellessaan muuttunut valhekirkoksi ja menettänyt asemansa Kristuksen morsiamena. Temppeli on jäänyt asujaansa vaille - morsiamen sijasta meillä on portto.

Mutta jälleen on kiitollisena todettava, että Herra on synnyttänyt tämän ehtoollisen pyhyyden halveksijoiden suuren enemmistön keskelle jumalanpalvelusyhteisöjä ja seurakuntia, joissa halutaan kunnioittaa Herran asettaman alttarin sakramentin pyhyyttä. Ehtoollinen jaetaan siellä sellaiselle, joka tunnustaa syntinsä ja uskonsa; sille, joka kaipaa itsensä ulkopuolelta tulevaa armoa, anteeksiantamusta, vanhurskautta ja pyhyyttä. Herran pöytä avataan sille, joka on pyhässä kasteessa pesty puhtaaksi synnin syyllisyydestä; sille, joka haluaa kasteensa mukaisesti tunnustaa sekä syntinsä että uskonsa Jeesukseen. Herran ruumis ja veri tarjotaan sille, joka haluaa olla lähellä armon Herraa. Alttarin sakramentti kuuluu sille, joka tunnustaa Raamatun olevan oikeassa, mutta itsensä kykenemättömäksi puhtaaseen elämään. Tällainen ihminen kaipaa armoa, eikä tule oman hurskautensa ja onnistuneen elämänsä perusteella pyhälle aterialle.

Oikea ehtoollisvieras tulee alttarille Herran Jeesuksen käskyn, lupauksen ja pyynnön tähden. Hän tavoittelee Jumalan Raamatussa ilmoittaman tahdon toteutumista elämässään; siitä huolimatta, että se ei koskaan tässä ajassa onnistukaan. Toki jumalanpalvelusyhteisöjenkin alttareiden ääressä voi olla teeskentelijöitä, mutta julkisesti Jumalan sanan kieltävät eivät sinne kuulu.

 

 

 

3.4 AVAINTEN VALTA

 

"Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt.18, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava."

"Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. 16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. 18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." (Matt. 18:15-18)

On julkinen tosiasia, että kansankirkko on heittänyt avaimet kaivoon. Seurakunnan jäsenyydestä ei voi kirkkolakimme mukaan ketään erottaa, eikä kirkkokuria ole enää lukuna tai edes pykälänä kansankirkon lainsäädännössä. Ja koska sitomisavaimesta eli synteihin sitomisesta on luovuttu, niin ei myöskään päästöavain eli synneistä päästäminen ole enää muuta kuin toimitusautomaatin päälle jääneen levyn yhä uudelleen kuuluvaa toistoa. Tällaisessa tilanteessa yksittäinen seurakuntalainen ei enää tiedä, mikä on syntiä ja mikä ei. Kun synninpäästö julistetaan tilanteessa, jossa on hylätty Raamatun laki, on koko toimitus suurta teatteria. Herra ei tällaista siunaa tai siihen sitoudu. Jumala vastaa vain omasta sanastaan Pyhästä Raamatusta; ei koskaan ihmisen sanasta.

Kansankirkon pastori ei enää voi Jumalan Pyhän Hengen viisautta rukoillen ja Sanaan sitoutuen toimittaa rippiä: Jokaiselle on nykykäytännön mukaan julistettava synninpäästö, jokainen hyväksyttävä ehtoollispöytään ja seurakunnan täysvaltaiseksi jäseneksi. Tämä kaikki siinäkin tapauksessa, että Jumalan sanan mukaan tuo ihminen pitäisi sitoa katumattomuuteensa ja/tai harhaoppiinsa.

Kuritusta vaille jääneet lapset ovat äpäriä, vailla oikeaa rakastavaa isää ja äitiä. Tällaisia kirkon äpäriä meille nyt runsain määrin kasvatetaan; sellaisia, jotka eivät opi tuntemaan pyhää ja vanhurskasta Isää. Lepsuileva ja kaiken, myös pahan, hyväksyvä isä on mitä suurimman turmion tuottava kasvattaja.

Suureksi ilokseni olen saanut erityisesti alkaneella 2000-luvulla seurata, miten kummankin avaimen - sekä sitomisen että päästämisen - käyttö on otettu esille. Ympäröivän yhteiskunnan paine lepsuiluun ja kaiken sallivuuteen on kova, mutta kiitos Herralle: Raamattua luetaan, se otetaan vakavasti ja myös etsitään totuuden ja rakkauden tietä eteenpäin seurakuntakurinkin osalta.

 

3.5 APOSTOLINEN SAARNAVIRKA

"Viides kirkon ulkonainen tunnusmerkki on siinä, että kirkko vihkii eli kutsuu toimiinsa kirkonpalvelijat, tahi että sillä on virkoja, jotka se täyttää. Sillä välttämättä täytyy olla piispoja ja pappeja eli saarnamiehiä, jotka sekä julkisesti että yksityisesti toimittavat, tarjoavat ja antavat edellä mainittuja neljää asiaa tai pyhää toimitusta kirkon puolesta ja kirkon nimessä, sekä ennen kaikkea Kristuksen käskyn perustuksella. ... Mutta totta kyllä on, että Pyhä Henki on tässä kohden erottanut vaimot, lapset ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä mieshenkilöitä tähän virkaan (paitsi hätätilassa), kuten Paavali kirjoittaa, että piispan tulee olla opettavaisen, nuhteettoman, yhden emännän miehen, 1. Tim. 3:2 ja 1. Kor. 14:34: Olkoot vaimot vaiti teidän seurakuntakokouksissanne."

 

"Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat 6. jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia." (Tiit. 1:5-6)

 

Tässä kohtaa minun ei tarvinne enempää selitellä. Kansankirkko ei ole käytännön järjestykseltään ja enemmistönsä mukaisessa opissa ja uskossa tässäkään kohtaa enää Kristuksen säätämykselle uskollinen Kirkko. Pieni siemen ja jäännös on kuitenkin jäänyt suuren eksytyksen ja luopumuksen keskellä jäljelle. Tässäkin maassa on vielä uskovia ja yhteisöjä, joissa myös apostolista paimenvirkaa kunnioitetaan.

 

 

 

 

 

3.6 JULKINEN RUKOUS ELI JUMALANPALVELUS

 

"Kuudenneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän, kristillisen seurakunnan rukouksesta, Jumalan julkisesta kiittämisestä ja ylistämisestä. Sillä kun missä kuulet ja näet rukoiltavan psalmeja ja hengellisiä lauluja Jumalan sanan ja oikean uskon mukaan."

 

Rukousta, jumalanpalvelusta ja hengellistä toimintaa tässä maassa kyllä on - erityisesti suuremmissa kaupungeissa yltäkylläisesti. Mutta kuinkahan mahtaa olla nimenomaan sen Jumalan sanan ja oikean uskon mukaisen rukouksen, totuudessa ja Hengessä rukoilemisen? Tai Herran sanan ja käskyn mukaisen jumalanpalveluksen? Moni kertoo rukoilevansa, mutta kuinka moni tunnustaa ja uskoo, että rukoukset tulevat kuulluksi ja vastatuksi ainoastaan Jeesuksen nimessä ja Hänen ristinverensä tähden? Moni osallistuu kristilliseen toimintaan ja jumalanpalveluksiin, mutta opetetaanko ja ojentaudutaanko siellä Jumalan  sanan ja oikean uskon mukaan?

"Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? 2. Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano. 3. Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. 4. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. 5. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: 'Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan'?" (Jaak. 4:1-5)

 

 

3.7 RISTI ELI VAINO KRISTUKSEN TÄHDEN

"Seitsemänneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän kristillisen kansan pyhän ristin pyhyydestä, se on siitä, että se tullakseen päänsä, Kristuksen, kaltaiseksi kestää kaikki onnettomuudet ja vainot, kaikki kiusaukset ja pahan perkeleen, maailman ja oman lihan puolelta, sisällisesti murheellisena, pelonalaisena, kauhistuneena, ulkonaisesti köyhänä, halveksittuna, sairaana ja heikkona. Ja syyn tähän täytyy olla ainoastaan sen, että kristikansa pysyy lujasti Kristuksessa ja Jumalan sanassa ja kärsii siis Kristuksen tähden."

Kärsimystä on kansamme keskuudessa yltä kyllin. Suokoon Herra meille viisautta erottaa toisistaan sellainen kärsimys, joka johtuu meidän omasta syntisyydestämme siitä kärsimyksestä, joka johtuu Jeesuksen seuraamisesta. Oman perisyntisyytemme tähden kärsimme esimerkiksi silloin, kun sairastamme perinnöllisistä syistä; ruumiimme luontaisen heikkouden tähden. Luontaisesta syntisyydestä seuraavat myös omat tekosynnit, esim. väärät elämäntavat. Oman syntimme tähden kärsimme myös esimerkiksi silloin, kun joudumme vaikeuksiin ihmissuhteissa siksi, että olemme itsekkäitä, rakkaudettomia ja ajattelemattomia.

Mutta ristillä tarkoitetaan sitä kärsimystä, jonka Jeesusta tuntemattomat ihmiset aiheuttavat pilkallaan ja vahingoittavilla teoilla. Rakas Vapahtajamme Jeesus tuli itse tämän hengellisesti pimentyneen maailman keskellä pilkatuksi, vainotuksi ja lopulta tapetuksi. Jokainen hänen julkinen seuraajansa joutuu myös tavalla tai toisella kärsimään maailman pilkkaa ja vainoa. Saatanan, tämän maailmanajan ruhtinaan, viha totuutta ja rakkautta kohtaan ei ole mihinkään sammunut.

Se, joka suostuu Jeesuksen kanssa tämän maailman sylkykupiksi, saa myös varmasti luottaa siihen, että hän saa Jeesuksen kanssa nousta ylös kuolleista ja astua sisälle taivaan portista. Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa! Pysykäämme tässä yhdessä uskossa loppuun asti. Älkäämme seuratko harhautunutta kansankirkkoa vaan eläkäämme Jumalan sanassa pysyvän Kristuksen kirkon keskellä. Aamen.