JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Vanhurskaus
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
1. EKUMENIIKAN POLTTOPIS­TEES­SÄ: LUTERILAISTEN JA ROOMALAISKATOLILAISTEN OPPI VANHURSKAUTTAMISESTA
 
Ekumeniikka (kreik. οικουμενη oikūménē, asuttu maailma) tarkoittaa kirkkojen välistä yhteyttä ja vuoropuhelua. 1990-luvun loppupuolella rooma­lais­katoliset ja luterilai­set teologit saivat Saksassa valmiiksi yhteisen julistuksen van­hurskaut­ta­misopista (JD, Joint Declaration on the Doctrine of Justification). Tuon julistuk­sen yhtenä tavoit­teena oli saa­da van­hurs­kautta­misop­pia kos­kevat keski­näi­set yli 400 vuo­den takaiset, yhä voimassa olevat op­pituomiot kumo­tuiksi. Suomen ev.lut. kirkko julistuksen hyväksyi, mutta paavin kirkko ei.

On hienoa, että kristi­kunnassa pyri­tään kohti yhteyttä, muistammehan Jee­suksen sanat: "Siitä kaik­ki tun­tevat teidät Minun opetus­lapsik­seni, jos teillä on keski­näi­nen rak­kaus." (Joh. 13:35) Mutta miksi kristikun­ta sitten on niin jakautunut tässä­kin asiassa?

Taus­taksi ker­rottakoon, että paavin kir­kon käsi­tys ih­misen kelpaa­mises­ta Ju­malalle perus­tuu ihmi­sen ja Juma­lan väli­seen yhteistyö­hön. La­tinalaisperäinen termi yhteistyölle on sy­nener­gis­mi. Rooman kirkon opetuksen mu­kaan ihmi­sellä on itse kyky vaikut­taa omaan pelastumiseensa, ot­taa askelia kohti Jumalaa. Nuo ihmisen otta­mat askeleet, hyvät teot, ovat tuon kirkon ope­tuk­sen mukaan edelly­tys ja peruste, Jeesuksen so­vitus­työn lisäksi ja sen rinnalla, ihmi­sen kelpaamisessa Jumalalle eli vanhurskautumiselle.

Vajaat 500 vuotta sitten saksalainen augus­tinolaismunkki Martti Luther kui­tenkin oman henkilökohtaisen us­kon­kriisin jälkeen totesi, että tuo roo­malais­katolisen kirkon opetus ei ole sopusoinnussa Raamatun opetuk­sen kans­sa. Ihminen vanhurskautetaan eli teh­dään Jumalalle kelpaavaksi tai­vaskan­salaiseksi yksin Kristuk­sen tähden, yksin armosta ja yksin uskon kaut­ta. Mitään ihmisen tekemiä ja vaatimia lisäyk­siä ei tuohon voi eikä saa liit­tää. Muutoin Juma­lan kertakaikkinen sovi­tustyö Golga­tan ris­tillä tur­hen­net­taisiin ja ihminen jäi­si riu­tu­maan lain alle. Jumala lahjoittaa itse meille sanansa kaut­ta, lain vaatimuk­sen ja sovituksen ilosanoman kautta, sekä kasteen sak­ramentin kautta, niin uskon, uudes­tisyn­tymisen kuin van­hurs­kau­denkin. Tuo kaikki on Jumalan te­koa, ei mei­dän ihmisten.

Tämä oikea vanhurskauttamisoppi on mei­dänkin kirkkomme ja herätysliik­keittem­me sisällä usein kadoksissa. Ihmisiä vaaditaan täyttämään ja nou­dattamaan tiettyjä tapamuodollisuuk­sia kel­vatak­seen Jumalalle.

Yksikään meistä ei voi ylpeillä sii­tä, että olisi itse omassa lihassaan jotenkin parem­pi kuin joku toi­nen, joka ei usko Raamatun Herraan Jeesukseen. Jumala on oman armopäätöksensä pe­rus­teella va­linnut ihmiset pelastuk­seen. Herran tahto on, että tuota pelastusta tarjotaan jo­kai­selle. Meil­lä on toki oikeus olla suostumatta so­vituk­seen, meil­lä on itsellämme voima ja mahdollisuus hylätä Jee­suk­sen tarjoama an­teek­siantamus. Mutta kenelläkään ei ole mahdol­lista itse päättää, että nyt minä alan uskoa Ju­ma­laan. Jumala yksin voi sanansa ja Pyhän Hen­ken­sä kautta tuon uskon syn­nyttää.

Jeesuk­seen uskova ihmi­nen ei ole it­sessään yhtään sen pa­rem­pi kuin toi­nen ihminen, joka ei Jee­sukseen usko. Sii­tä huolimatta toinen tässä elämässä tuntee Jumalan ja menee kuoleman jäl­keen tai­vaaseen, toinen ei tunne Juma­laa ja menee kuo­leman jäl­keen helvet­tiin.

Jumalaton ja synteihinsä kuollut ihmi­nen julis­tetaan taivaan torilla tai­vaskansa­laiseksi ilman tuon ihmi­sen ainuttakaan omaa tekoa (forenssinen vanhurskauttamisoppi, lat. forum, tori). Sii­nä on evan­keliumi kuolleelle. Ei hau­dassa ma­kaa­va Lasarus voinut itse totella Jee­suk­sen huutoa: "Lasarus, tule ulos!" Kuol­leen on mah­dotonta nousta itse haudas­taan. Mutta Jumalan maa­ilmassa onkin niin, että sen mitä Jumala vaa­tii ja käskee, sen hän itse myös täyt­tää.

Sinäkin, hyvä kuulijani, saat tä­nään, tässä ja nyt, uskoa tuon lah­ja­vanhurs­kauden omalle koh­dal­lesi. Siitä huoli­matta, että et ole pysty­nyt ainoata­kaan Jumalan lakia ja käskyä puhtaasti täyttä­mään. Olet rakastanut maail­maa ja it­seäsi enemmän kuin Jumalaa, olet pitä­nyt vanhem­pasi ja esivallan halpana, olet vi­hannut veljeäsi ja siskoasi, syyllis­tynyt ainakin sy­dämessä­si murhaan, olet ol­lut haureel­linen ja tehnyt huorin, olet käyttänyt omaksi hyödyksesi toi­sille kuuluvaa omaisuutta, olet valeh­dellut ja hi­moin­nut sydämessäsi sitä, mikä ei sinulle kuulu. Tällaisena, kaikki lait rik­koneena, sinä kuitenkin saat uskoa Jee­suk­seen, joka sinun puo­les­tasi täytti lain. Niin kuin täytti myös mi­nun puo­lestani.

Rukoilemme: Pyhä Jumala, rakas Tai­vaan Isä. Kiitos, että saan varmasti luot­taa rakkauteesi ja hyväksyntääsi Jee­suksen tähden. Vahvista uskoani sinun Sanaasi. Aamen.

 

2. VANHURSKAUTEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ

2.1 Vanhurskas

Suomen kielessä joko sanayhtymästä "vanha (vanhastaan) hurskas" tai "vakaan (vakaasti) hurskas". Hurskaalla ja sen johdoksella vanhurs­kaalla on hyvin laaja merkityskenttä: ne tarkoittavat hyvää, pyhää, oikeudenmu­kaista, oikeamie­listä, uskollista, kuuliais­ta, epäitsekäs­tä, luottavais­ta, armollis­ta, anteeksiantavaa, rakastavaa, laupiasta, lempeää. Vanhurs­kaus (hepr. tsedaqaa, kreik. dikaiosynee) on tärkein teologinen käsite niin Uudessa kuin Vanhassa testamentissakin.

 

2.2 Vanhurskauttaa, vanhurskauttaminen

Raamatussa sanaa vanhurskauttaminen käytetään kolmessa eri merkityk­sessä:

 

2.2.1 Vanhurskaan Kristuksen vanhurskauttaminen, jonka tekee vanhurskas Jumala

- Esim. Jes. 50:8, jossa Herran palvelija (=Messias eli Jee­sus) sanoo: "Lähellä on Hän, joka Minut vanhurskaaksi tuomit­see."

- samoin 1.Tim. 3:16:ssa sanotaan Kristuksesta eli Jeesuksesta: "vanhurskautunut Hengessä" (hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, KR 1992)

Vaikka Jeesus tehtiin ristin puulla kärsiessään synniksi, niin hän oli silloinkin itsessään synnitön. Hän ei siis kuollut omien syntiensä vuoksi, vaan sijaiskärsijänä toisten syntien tähden. Jokainen synti saa oikean ja todellisen rangaistuksen, mutta tuon rangaistuksen kantoi viaton. Herättä­essään Jeesuksen kuolleista Jumala julisti koko maail­malle: Jeesus oli syytön, vanhurskas. Jeesusta ei kuitenkaan tehty ylösnousemuksessa vanhurs­kaaksi - Hän oli ollut sitä koko ajan - vaan hänet julistettiin (uudelleen ja edelleen) vanhurskaaksi.

 

2.2.2 Vanhurskaan Jumalan vanhurskauttaminen, jonka tuo julki jumalaton ihminen

Daavid tunnustaa Jumalalle Psalmissa 51, jae 6: "Sinua ainoata vastaan olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa Sinun silmissäsi; mutta Sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi." (jakeen loppuosa kirjaimellisesti: jotta Sinä olisit vanhurskas puheessasi, olisit puhdas tuomiossasi.) Jakeen ajatus on se, että ihmisen synnintunnustus julistaa Jumalan vanhurskaaksi.

Paavali lainaa samaa kohtaa Roomalaiskirjeessään (3:4-5): "Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: 'Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään.' 5. Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.

Kun ihminen luopuu syyttämästä Jumalaa ja tunnustaa itsensä syylli­seksi, hän julistaa Jumalan vanhurskaaksi ja itsensä syntiseksi. Jeesuksen rinnalle naulituista ryöväreistä toinen tunnustaa heitä kohdanneen rangaistuksen oikeaksi (kirjaimellisesti vanhurskaaksi), mutta Jeesuksen mitään pahaa tekemättömäksi. Rikollinen ei syyttänyt esim. perintöteki­jöitään, sukuaan, vanhempiaan, vaimoaan, lapsiaan, rikostovereitaan, yhteiskuntaa, oikeuslaitosta tai Jumalaa, vaan kantoi itse vastuun teoistaan ja tunnusti syyllisyytensä. Samalla hän julisti Jeesuksen syyttömäksi eli vanhurskautti Hänet, tunnusti Jeesuksen kuninkaaksi.

 

2.2.3 Jumalattoman ihmisen vanhurskauttaminen, joka on vanhurskaan Jumalan teko

Herran kärsivästä palvelijasta (Messiaasta) sanotaan Jes. 53:11: "Hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa."

Paavalin kirjoittama klassinen kohta vanhurskauttamisesta on Room. 4:4-6:ssa: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja".

 

2.3 Forenssinen vanhurskauttamisoppi

Lähtökohtana latinan kielen sana forum, jonka perusmerkitys on tori. Tässä yhteydessä kysymys on torista oikeudenkäyntipaikkana. Taivaan torilla eli Jumalan tuomioistuimessa ihminen julistetaan Jeesuksen sovitustyön tähden pelastuk­seen kelpaavaksi eli vanhurskaaksi. Näin tapahtuu ilman että mikään hänessä olisi tullut paremmaksi, pyhemmäksi tai edes vähääkään pelastusta ansaitsevaksi. Ihminen tarttuu pelastukseen yksin uskolla, ilman omia ansioita, tekoja tai hyviä ominaisuuksia.

Vanhurskauttaminen on ensisijai­sesti Jumalan sisäinen asia: Poika lepyttää Isän. Vanhurskauttaminen tapahtuu ihmisen ulkopuolella eikä se ole riippu­vainen ihmisestä. Vanhurskauttamisen edellytys on se, että jokaisen ihmisen synnit on sovitettu ristillä - riippu­matta siitä, miten ihminen siihen suhtautuu. Yksittäinen ihminen voi sen vain uskoa, jolloin hänet juliste­taan vanhurskaaksi ja hän pelastuu - tai olla uskomatta, jolloin sovitus jää hänen kohdaltaan turhaksi. Luterilaiset tunnustuskir­jat opettavat forenssista vanhurskauttamisoppia. Tähän oppiin myös allekirjoittanut sitoutuu omassa uskossaan, opetuksessaan ja kilvoittelussaan.

 

2.4 Effektiivinen vanhurskauttamisoppi

Lähtökohtana latinan kielen verbi efficio, jonka perusmerkitys on tuottaa, tehdä, synnyttää. Tässä yhteydessä kysymys on ensisijaisesti joksikin tekemisestä tai vaikuttamisesta. Vanhurskauttamisessa on tämän opin mukaan kysymys ihmisessä itsessään tapahtuvasta muutoksesta, ihminen tehdään vanhurskaaksi. Ihminen vanhurs­kautuu sillä, kun hän Jumalan armon vaikutuk­sesta alkaa tehdä hyviä tekoja - niin suhtees­sa Jumalaan kuin toisiin ihmisiinkin. Pelastuminen on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä.

Effektiivinen vanhurs­kauttamisoppi liittyy ihmiskeskeiseen käsitykseen vanhurskauttamises­ta, vanhurskauttaminen on jotakin, mikä tapahtuu ihmises­sä.

Katolinen kirkko kannattaa effektii­vistä vanhurskauttamisop­pia. "Vain Jumala voi pelastaa ihmisen, mutta hän vaatii ihmiseltä yhteis­työtä. - Jumalan kanssa ihminen 'luo' oman henkilökohtaisen pelastuk­sensa." Paavi Johannes Paavali II: Uskalla toivoa, WSOY 1996.

Jumalan ja ihmisen välisen yhteistyön vanhurskauttamisteologia löytyy myös esim. Tapio Nousiaisen 'Yksi ainoa elämä' -kirjasta. Siinä Jumalan osuudeksi pelastuksessa määritellään 99,99 prosenttia, ihmisen vähäiseksi - mutta ratkaisevaksi! - osuudeksi 0,01 prosenttia.