JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Messiaspsalmit - lauluja Jeesuksesta
Ps. 22
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. JOHDANTO
1.1 PSALMIEN KIRJAN NIMI JA KÄYTTÖTARKOITUS
1.1.1 YLISTYSLAULUKIRJA
1.1.2 RUKOUSKIRJA
1.1.3 USKONOPIN KIRJA MESSIAASTA
1.1.4 RUNOKIRJA
1.1.5 VIRSIKIRJA
1.1.6 JUMALAN SANAN KIRJA
1.1.7 PELASTUSHISTORIAN JA KOKO RAAMATUN TIIVISTELMÄ
 
1.2 MARTTI LUTHERIN JOHDANTO PSALTTARIIN
 
1.3 MESSIASPSAL­MIT
 
2. PSALMI 22
 
 

 

1. JOHDANTO
 
1.1 PSALMIEN KIRJAN NIMI JA KÄYTTÖTARKOITUS
 
1.1.1 YLISTYSLAULUKIRJA
 
Psalmien kirjan alkuperäinen hepreankielinen nimi (תְּהִלִּים tehillī́m) tarkoittaa sananmukaisesti 'ylistykset' eli 'ylistyslaulut'. Sana johtuu intensiivi- eli voimaperäismuodossa (pi‛el) esiintyvästä verbistä 'hillel' (הִלֵּל), jonka merkitys on ylistää tai runsaasti kiittää. Samasta sanasta tulee myös hyvin tuntemamme 'halleluja' (הַלְלוּיָהּ halelūjā́h), joka tarkoittaa 'ylistäkää Jahvea eli Herraa!" Halleluja-sana esiintyy VT:ssa vain Psalmien kirjassa, Psalmeissa 104-150 yhteensä 23 kertaa. UT:ssa halleluja-sana (kreik. ‛αλληλουϊά hallēlūiā́) esiintyy vain Ilmestyskirjan luvussa 19 neljä kertaa. Psalmien kirja on ylistyslaulujen kirja.

 

1.1.2 RUKOUSKIRJA

Psalmi 72 loppuu sanoihin: "Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät." (Ps. 72:20) Rukous-sana (hepr. תְּפִלָּה tefillā́) kertoo myös keskeisen Psalmien kirjan tehtävän: se on rukouskirja. Se antaa Jumalan lapselle sanat, joilla ilmaista peittelemättä ja kaunistelematta niin sydämen syvin epätoivo, masennus, katkeruus, viha, pelko ja katumus kuin toivo, ilo, kiitos ja ylistyskin.

 

 

1.1.3 USKONOPIN KIRJA MESSIAASTA

Heprean rukous-sana (tefillā́) johtuu verbistä 'hitpallel'. Hitpallel-sana tarkoittaa välittäjänä toimimista riidan kahden eri osapuolen välillä. Se on hitpa‛el-muoto, joka on samalla sekä voimaperäinen (intensiivinen) että kahden välistä suhdetta (resiprookkinen) kuvaava. Yksi rukouksen alkujuuri ja tehtävä on se, että siinä lähestytään meidän syntiemme tähden meihin kiivastunutta ja vihastunutta Jumalaa. On siis olemassa riita pyhän ja vanhurskaan Jumalan ja syntisen ihmisen välillä. Jeesuksen antaman sovitusuhrin, Hänen ristinverensä kautta, eli Välittäjän kautta vihastunut Herra kuitenkin lepytetään. Ilman Jeesuksen ristinverta - siihen ja Ristin Miehen nimeen vetoamista - rukoukset eivät ole oikeita. Psalmien kirja on myös uskonopin ja iankaikkisen pelastuksen kirja, joka johtaa meidät Herramme Jeesuksen Kristuksen ristin, tyhjän haudan ja taivaallisen kuninkuuden muistamiseen ja uskomiseen.

 

1.1.4 RUNOKIRJA

Psalmin 72 jae 20 kertoo siitä, että Daavidin runoilemia psalmeja on jossain historian vaiheessa koottu yhteen, ja tässä kohtaa Daavidin runomuotoiset rukoukset ovat päättyneet. Myöhemmin kokoamis- ja muokkaustyötä on kuitenkin jatkettu, ja niinpä me löydämme Psalmin 72 jälkeen Psalttarista vielä monta Daavidin virttä eli psalmia, esim. Ps. 101, 103 jne.

Psalmien runomuodoista voi mainita erityisesti rinnakkaisuuden eli parallelismin (esim. Ps. 103:9-10). Parallelismi voi olla myös vastakohtaisuutta (esim. Ps. 37:21). Myös ns. alfabeettisyys eli aakkosellisuus on yksi runouden muoto.

 

1.1.5 VIRSIKIRJA

Psalmeihin viitataan hepreankielisessä tekstissä useimmiten sanalla מִזְמוֹר mizmṓr. Tuosta mizmṓr-sanasta saamme myös yhden näkökulman Psalttariin: se on soitinten säestyksellä esitettyjen virsien eli hengellisten laulujen kirja. Mizmṓr-sanaa käytetään vain Psalmien kirjassa (57 kertaa), ja se johtuu intensiivi- eli voimaperäismuodossa esiintyvästä verbistä זִמֵּר zimmér, joka tarkoittaa soittamista tai soitinten säestyksellä laulamista.

Noin 200 eKr. käännettiin hepreankielinen Vanha testamentti kreikaksi. Se tapahtui Egyptin Aleksandriassa. Diasporassa eli hajaannuksessa elävät juutalaiset eivät enää osanneet hepreaa tai edes arameaa, joten he eivät enää kyenneet lukemaan ja ymmärtämään Vanhaa testamenttia tai sen arameankielistä selitystä. Tähän kreikankieliseen Septuagintaan (LXX eli 70) otettiin juutalaisen seurakunnan virsikirjan nimeksi juuri tuota soittoa tai soittimien säestyksellä esitettyä laulua (mizmṓr) tarkoittava sana ψαλμóς psalmós, josta monikkomuoto on 'psalmoi' eli Psalmit.

Tästä psalmós-sanasta johtuu käsittääkseni myös arameankielisessä Danielin kirjan kolmannessa luvussa esiintyvä sana 'psalttari' eli kanteleen tyyppinen kielisoitin. KR 1992 kääntää tämän arameaan lainatun psanterī́n-sanan (aram. פְּסַנְתֵּרִין) sanalla 'luuttu', kuten myös Ps. 150:4:ssä esiintyvän kielisoittimet-sanan (hepr. מִנִּים minnī́m). Tätä psalttari-sanaa on käytetty myös tarkoittamaan koko Psalmien kirjaa.

 

 

1.1.6 JUMALAN SANAN KIRJA

Psalmien kirja alkaa seuraavasti: "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, 2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee Hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1-2)

Raamatun pisin luku, Psalmi 119, ylistää myös Jumalan sanaa ja lakia: "Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! 2. Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä, 3. jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat Hänen teillään! 4. Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. 5. Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin Sinun käskyjäsi!" (Ps. 119:1-5)

Tuosta Psalmista 119 löytyy myös yksi tärkeistä Pyhän Raamatun ehdottomasta auktoriteetista eli arvovallasta ja totuudellisuudesta kertova kohta: "Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki Sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti." (Ps. 119:160) Samoin siellä monelle rakas kohta: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni." (Ps. 119:105)

 

1.1.7 PELASTUSHISTORIAN JA KOKO RAAMATUN TIIVISTELMÄ

Psalmien kirjassa on läsnä kaikki Raamatun pääkohdat. Siinä kerrotaan - tai vähintäänkin niihin viitataan - luomisesta, lankeemuksesta, vedenpaisumuksesta, Aabrahamista, Joosefista, Mooseksesta ja Egyptistä pakenemisesta, temppelipalveluksesta, kuninkuudesta, pakkosiirtolaisuudesta ja sieltä palaamisesta.

Usein psalmeissa kerrataan kuningas Daavidin elämänvaiheita. Mutta ennen kaikkea siellä puhutaan Messiaasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Psalmit kertovat tietyin kohdin jopa tarkemmin kuin evankeliumit Jeesuksen elämästä. Kun UT:ssa kerrotaan Jeesuksen rukoilleen, niin psalmeista me voimme lukea, mitä hän rukoili. Kun evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, niin psalmeista me voimme lukea, mitä hän tunsi ja ajatteli. Psalmeissa on myös erityisen vahvasti esillä Herran kuninkuus ja vanhurskas tuomio kaikkea syntiä, jumalattomuutta, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

 

1.2 MARTTI LUTHERIN JOHDANTO PSALTTARIIN

Uskonpuhdistajam­me Martti Luther (s. 10.11.1483 - k. 18.2.1546) opettaa Psalmi­en kir­joista seuraa­vaa:

"Sillä tästä (Psalttaris­ta) näemme [...] mitä itse kaikkein pyhäin pää on tehnyt ja kaikki pyhät vielä tekevät, miten he asettuvat Juma­laa kohtaan, hänen ystä­viänsä ja vihollisiansa kohtaan, kuinka he käyttäy­tyvät kaikessa vaarassa ja kärsi­misessä.

(Psalttari) niin selvästi en­nustaa Kristuksen kuolemasta ja ylös­nousemi­sesta, kuvailee hänen valtakuntaansa ja koko kristikun­nan asemaa ja olen­toa, että sitä hyvin saattaisi kutsua pieneksi Raamatuksi, jossa kaikki, mikä on koko Raamatussa, mitä kauniimmasti ja lyhyimmästi on koottu ja tehty kau­niiksi enchiridioniksi eli kä­sikirjaksi, niin että minusta näyttää, kuin olisi itse Pyhä Henki ottanut vai­vak­sensa koota lyhyen Raamatun ja esimerkki­kirjan koko kristikunnal­le eli kaikille pyhille, niin että sillä, joka ei taitaisi lukea koko Raamat­tua, olisi kuitenkin melkein koko Raamatun sisällys tässä pie­nessä kirjassa." (Psalttarin esipu­he v. 1531. Teoksesta 'Esi­puheet Pyhän Raamatun kirjoihin', Helsinki 1903, suom. Juho Koski­nen).

Myös seuraavat ajatukset ovat tuosta Lutherin Psalttarin esipu­heesta:

"Psalmeissa kuulemme erityisen pal­jon pyhien suorasanaista puhetta ja rukousta - muissa kir­joissa on enemmän historial­lista kuvailua. Ja puheen­lahja on kaikkein voimal­li­sin ja jaloin ihmisen lahja. Psal­meissa saamme kohdata - emme ainoastaan tavallista ihmisen pu­hetta vaan erityi­sesti - pyhän ih­misen sydämen puhetta Juma­lan kanssa. Ja kaikkein parasta on kuulla ja katsella ihmisen sydäntä ja hänen sydä­mensä aarretta.

 

Ihmissydän on kuin rajulla merellä seilaava laiva, jota myrskytuulet maail­man neljäl­tä kulmal­ta ajele­vat. Psalmeis­sa saamme eniten koh­data niitä sydämiä, jotka ovat myrsky­jen riepottelemia. On siellä myös iloitsevien ja riemuitsevi­en sydä­mien puhetta. Ylistyspsalmeis­sa näemme pyhäin sydä­meen aivan kuin kauniiseen huvipuistoon, kuin itse taivaa­seen - kuinka kau­niita ja "sydän-suloisia" kaikenlais­ten kauniiden ja iloisten ajatusten kukkia Jumalasta ja Hä­nen hyvistä töistänsä siellä noudetaan maasta! Ja päinvas­toin, mistä löydämme synkkä­mielisimpiä ja valittavampia sanoja murheesta kuin valitusp­sal­meista? Näemme pyhäin sydämiin ikäänkuin ne olisivat helvetissä. Eikä kukaan voi esittää niin elä­västi pelkoa ja toivoa, kuin mitä Psalttarissa on tehty."

Luther kehottikin lukemaan psalmeja polvillaan eli samalla rukoilemaan.

 

1.3 MESSIASPSAL­MIT

 

Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat - niin kuin koko Uusi testamentti - vahvis­tavat moneen kertaan, että Vanha testamentti on profetiaa ja todis­tusta tulevasta Messiaasta, Jee­suksesta itsestään. Tämä koskee VT:n kaikkia osia: Moosek­sen la­kia, profeettoja ja kirjoi­tuksia. Psalmit kuuluvat juutalaises­sa jaottelus­sa kirjoitusten ryhmään.

"Niin Hän sanoi heille: 'Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! 26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?' 27. Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk. 24:25-27)

 

Ja Hän sanoi heille: 'Tätä tarkoittivat Minun sanani, kun Minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä Minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa'. 45. Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. 46. Ja Hän sanoi heille: 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, 47. ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.'" (Luuk. 24:44-47)

"On toinen, joka todistaa Minusta, ja Minä tiedän, että se todistus, jonka Hän Minusta todistaa, on pätevä. ... 36. Mutta Minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut Minun täytettävikseni, ne teot, jotka Minä teen, todistavat Minusta, että Isä on Minut lähettänyt. 37. Ja Isä, joka on Minut lähettänyt, Hän on todistanut Minusta. Te ette ole koskaan kuulleet Hänen ääntänsä ettekä nähneet Hänen muotoansa, 38. eikä teillä ole Hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka Hän on lähettänyt. 39. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta; ... 46. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte Minua; sillä Minusta hän on kirjoittanut." (Joh. 5:32, 36-39, 46)

Tämän todistuksen nojalla voimme sanoa, että kaikki psal­mit ovat messiaspsalmeja. Kaikki psalmit puhuvat taval­la tai toisella Jee­suk­sesta: suoraan tai välilli­ses­ti, avoimesti tai salatusti. Raamatuntut­kimuksessa puhutaan myös esim. kunin­gaspsalmeista ja valtaistui­mellenousu- eli kruu­nauspsal­meis­ta. Eri tut­kijat määrittelevät eri tavalla sen, mihin ryhmiin eri psalmit kuuluvat. Esim. seuraavia psal­meja on pidetty erityisesti messiaspsalmeina: Psalmit 2, 8, 16-24, 40, 41, 45-47, 69, 72, 84, 89, 93-104, 109, 110, 118, 119.

 

2. PSALMI 22

 

Esimerkiksi messiaspsalmeista otamme Psalmin 22.

 

 

Ps. 22:1

"Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi."

 

'Aamuruskon peura' vie ajatuksemme heti suoraan Herramme suureen pääsiäiseen, kuolemaan asti raadelluksi tulemiseen ja kolmantena päivänä ylös herättämiseen.

Hoosean kirjan profetia on yksi suorasanaisimmista Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen ennustuksista:  "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä Hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, Hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.  Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä Hän meidät herättää, ja me saamme elää Hänen edessänsä.  Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." (Hoos. 6:1-3)

Muita aamuruskosta puhuvia kohtia ovat esim.:

"Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.  Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse. Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.  Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.  Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat." (Sananl. 4:14-19)

"Eikö tämä ole paasto, johon Minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi." (Jes. 58:5-8)

 

 

Erityisen avoimesti messiaanisessa Psalmissa 110 puhutaan myös aamuruskosta (Ps. 110:3). Tuo jae on kuitenkin erittäin vaikeaselkoinen. Erilaisia käännösvaihtoehtoja ja -yrityksiä ovat esim. seuraavat:

Biblia 1776: "Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihen asti kuin Minä panen Sinun vihollises Sinun jalkais astinlaudaksi. 2. Herra lähettää Sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa. 3. Sinun voittos päivänä palvelee Sinun kansas Sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: Sinun lapses synnytetään Sinulle niinkuin kaste aamuruskosta. 4. Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: Sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen."

KR 1933: "Daavidin virsi. Herra sanoi minun Herralleni: 'Istu Minun oikealle puolelleni, kunnes Minä panen Sinun vihollisesi Sinun jalkojesi astinlaudaksi'. 2. Herra ojentaa Sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. 3. Altis on Sinun kansasi Sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa Sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. 4. Herra on vannonut eikä sitä kadu: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan'."

KR 1992: "Daavidin psalmi.  Herra sanoo minun Herralleni: 'Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen. 2. Herra, Siionin valtias, ojentaa Sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon Sinun mahtisi myös vihollistesi yli! 3. Nyt Sinulla on valta, kansasi seuraa Sinua yhtenä miehenä. Pyhillä vuorilla Minä Sinut synnytin, Sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta.' 4. Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: 'Sinä olet pappi ikuisesti, Sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta'."

 

Ps. 22:2-3

"Jumalani, Jumalani, miksi Minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta Minua, et kuule valitukseni sanoja? 3. Jumalani, Minä huudan päivällä, mutta Sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta."

Jeesus huutaa ristillä tämän psal­min avausjakeen sanoin arameaksi: "Eeli, Ee­li, lama sabakta­ni!" (Matt. 27:46, Mark. 15:34) Hepreaksi kohta kuuluu: אֵלִי אֵלִי לָמָה עֲזַבְתָּנִי ('elī́ 'elī́ lāmā́ ‛azavtā́nī). Jeesus otti ristillä juma­lat­to­malle kuuluvan osan: ki­rouksen, hylkäämisen ja helvetin rangais­tuksen. Jeesus koki ristil­lä kaiken sen tuskan, ah­distuksen, syytök­sen, yk­sin olemi­sen ja ki­vun, mitä maail­man­kaikkeudessa voi olla. Isä Jumala kovetti sydämen­sä Jee­sukselta ja sulki korvansa ainoalta Pojaltaan, jotta Hän voisi avata isänsydä­mensä meille ja kuulla meitä.

 

 

 

Ps. 22:4-6

"Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. 5. Meidän isämme luottivat Sinuun, he luottivat, ja Sinä pelastit heidät. 6. He huusivat Sinua ja pelastuivat; he luottivat Sinuun eivätkä tulleet häpeään."

 

Tässä ennakoi­daan jo tulevaa pe­lastusta, joka on tuleva Israelin kansalle sen tähden, että yksi hylättiin koko kansan puolesta.

 

 

 

Ps. 22:7-22

"Mutta Minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8. Kaikki, jotka Minut näkevät, pilkkaavat Minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9. 'Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.' 10. Sinähän vedit Minut äitini kohdusta, Sinä annoit Minun olla turvassa äitini rinnoilla; 11. Sinun huomaasi Minä olen jätetty syntymästäni saakka, Sinä olet Minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

 

12. Älä ole Minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole. 13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät Minut, 14. avaavat kitansa Minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15. Niinkuin vesi Minä olen maahan vuodatettu; kaikki Minun luuni ovat irti toisistansa; Minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut Minun rinnassani. 16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja Sinä lasket Minut alas kuoleman tomuun. 17. Sillä koirat Minua piirittävät, pahain parvi saartaa Minut, Minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet. (Toim. huom.: käännöskorjaus) 18. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat Minua ilkkuen; 19. he jakavat keskenänsä Minun vaatteeni ja heittävät Minun puvustani arpaa.

 

20. Mutta Sinä, Herra, älä ole kaukana, Sinä, Minun väkevyyteni, riennä avukseni. 21. Vapahda Minun sieluni miekasta, Minun ainokaiseni koirain kynsistä. 22. Pelasta Minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa Minulle."

Tässä voimme lukea kohta kohdalta ristiin­naulitse­misen tapah­tumia ja niitä tuntoja, jotka Jeesuksella oli, kun Jumala teki Hänet - it­sessään pyhän ja puhtaan - synnik­si ja saas­tak­si. Kun meidän elä­mämme kivut, raihnai­suu­det, ahdis­tukset ja synnit tuntuvat käyvän ylitsemme kuin päälle hyökkäävät sonnit, raatele­vat leijonat, ulvo­vat koirat ja piru­jen parvi, niin emme ole tuossa ahdistukses­samme yksin. On Yksi, joka on kokenut tuon kaiken ja tietää, miten tuo kaikki kauheus voi kääntyä lopulta elämäk­si.

Jeesus on tuntenut syvimpiä pohja­mutia myöten kaiken mahdollisen pahuu­den. Hän tietää ja tuntee, mitä on tulla hylätyksi. Hän on kokenut ihmisten pilkan, häväis­tyksen ja kirotuksi tule­misen; sen, kun oma isä kiroaa ja käy kimp­puun tappoai­kein. Jeesus kävi läpi sen, mitä on tulla synnin syyttämäk­si ja tuomitsemaksi. Jee­sus tietää sen, mitä on kokea fyy­sis­tä, kuolemaan asti johta­vaa kipua. Tuo Jeesuk­sen lihassa koke­ma kärsi­mys oli kuitenkin lopulta kaikkein vähäisin tuska.

Valtavin ja äärimmäisin ahdistus ja tuska oli Jumalan, rakkaan Isän, hylkää­mäksi ja kiroamaksi tulemi­nen. Koko maailman synnistä syytetyksi ja rangaistuksi tuleminen on koko maailmankaikkeuden valtavin kärsimys.

Seuraa­vana oli tuska siitä, että oma kansa hylkäsi ja tuomit­si kuo­lemaan Pelasta­jansa ja Kuninkaan­sa. Vasta kolmantena seurasi ruos­kimisten, lyömisten, piikkikruunun, naulojen ja puussa roikkumisen aiheut­tama kipu, joka johti muuta­massa tunnissa kuole­maan.

 

 

 

Ps. 22:23-27

"Minä julistan Sinun nimeäsi veljilleni, ylistän Sinua seurakunnan keskellä. 24. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää Häntä. Kunnioittakaa Häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää Häntä. 25. Sillä Hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke Häneltä kasvojansa, vaan kuulee Hänen avuksihuutonsa. 26. Sinusta on Minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; Minä täytän lupaukseni Häntä pelkääväisten edessä. 27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät Häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti."

 

Psalmi päättyy kiitok­seen ja ylis­tykseen. Ikuinen elämä (j. 27) seuraa kärsimyk­sen jälkeen niitä, jotka syntinsä nöyrästi tunnustaen etsivät Herraa.

 

 

 

Ps. 22:28-32

"Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat Häntä; 29. sillä Herran on kuninkuus, ja Hän on hallitseva pakanoita. 30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. 31. Jälkeentulevaiset palvelevat Häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. 32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle Hänen vanhurskauttaan, että Hän on tämän tehnyt.

 

Evankeliumi Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta tulleesta voitosta synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta tullaan julistamaan kaikille kan­soille. Kaikki kansakunnat tulevat kerran kumar­tamaan Ristin Herraa - kaikkien polvien on Hänen nimessään notkistuttava.