JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Hyvä osa
Matt. 6
 
Saarna 16 shel (Matt. 6:25-34)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
RIPPIPUHE

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kuudestoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Jumalan huolenpito'. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta ja ahdistusta ajallisista asioista. Jumalan lapsi saa jättää koko elämänsä ja elantonsa Herran huolehdittavaksi. Toki meidän tehtävämme ja osamme on tässä synnin tähden kirotussa maailmassa tehdä työtä ja nähdä vaivaa aina pään hikeen asti. Mutta Jumalan lapsen ei tarvitse kantaa mielessään murhetta ja huolta ajallisista asioista. Taivaallinen Isä pitää omistaan huolen.

Ainoa asia, mistä meidän tulee kantaa murhetta on se, olemmeko Jumalan valtakunnan kansalaisia ja pysyneet Jumalan sanan mukaisessa uskossa ja elämässä. Ainoa tärkeä asia on lopulta se, onko meitä Jeesuksen uskon tähden odottamassa iankaikkinen elämä taivaassa Jeesuksen luona. Vai olemmeko menossa epäuskoisina pahaan paikkaan, kadotukseen eli helvettiin, pois heitettyinä Jumalan kasvojen edestä?

Jumalan tahto on, että me luotamme Hänen varmoihin armolupauksiinsa Jeesuksessa, emmekä murehdi maallisista. Jos pelkäämme Jumalaa eli varomme Hänen Pyhässä Raamatussa ilmoittamansa tahdon rikkomista, niin mitään muuta meidän ei koskaan tarvitse pelätä.

Olemme tulleet tähän Jumalan huoneeseen Kaikkivaltiaan Herran kasvojen eteen. Kun ajattelemme Luojamme pyhyyttä ja täydellisyyttä, Hänen suuruuttaan ja mahtiaan, niin meidät täyttää pelko ja vavistus. Kirottu epäusko on niin usein täyttänyt sydämemme. Mielemme näyttää olevan lujasti kiintynyt kaikkeen lihalle mieluisaan; siihen, mihin sen ei tulisi kiintyä. Olemme luottaneet enemmän luotuun kuin Luojaan, rakastaneet enemmän lahjoja kuin lahjojen antajaa. Sydämemme epäuskon tähden olemme myös murehtineet enemmän ihmisten kuin Jumalan suosion menettämistä; olemme olleet enemmän huolissamme tämän ajallisen elämän hyvyyksistä kuin iankaikkisesta elämästä.

Kuinka siis minä, vajavainen ja syntinen ihminen, voin tulla pyhän ja oikeamielisen koko maailmankaikkeuden Luojan ja Herran eteen? Enhän minä ole missään kohdin lakia kyennyt täyttämään. En ole rakastanut Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. Enhän minä ole kyennyt Jumalan antamaa kymmenen käskyn lakia noudattamaan. Olen ollut kovasydäminen ja itsekäs; olen ajatellut, sanonut ja tehnyt paljon sellaista, mikä ei ole puhdasta eikä kestä totuutta kaikkein salatuimpaan asti vaativan Jumalan edessä.

Olen saanut kasteen Jeesuksen opetuslapseksi ja seuraajaksi, mutta kuinka olen tuon tehtäväni täyttänyt? Olenko nähnyt vaivaa, tehnyt työtä ja rukoillut sekä antanut varojani lähetys- ja evankelioimistyön tukemiseen? Ja ennen kaikkea, onko sydämeni ollut kokonaan ja ehyesti antautunut Jumalan rakastamiseen ja palvomiseen?

Kun tätä kaikkea täydellisyyttä pyhyyttä vaativan Jumalan edessä ajattelemme, joudumme jokainen syntisen ja langenneen parannuksen tekijän paikalle. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa syntimme ja pyytää armoa. Käymme nyt kaikki yhdessä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme sanoin, jotka alkavat: 'Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.'

 

SAARNA

Herramme kehottaa vuorisaarnassaan meitä jättämään murheemme ja luottamaan iloisin sekä turvallisin mielin hyvän Jumalamme armolliseen huolenpitoon. Jeesus lupaa pitää huolta siitä, joka Häneen turviinsa jättäytyy. Mikä estää meitä koke­masta ja elämästä todeksi Her­ramme ihania lupauksia, mitä Hän kerta toisensa jälkeen sanassaan meille uskottavaksi antaa? Mikä estää usko­masta Jumalan huolenpitoon?

Ja mihin me sitten ase­tamme toivomme, jos emme Juma­lan sanan lupauk­siin? Mikä olisi sinun mielestäsi meidän suo­ma­laisten yleisin epäju­mala? Ihmisen juma­la on se, mihin ihmi­nen kiinnittää toivonsa. Se, miltä odotamme saavamme hyvää, on meidän jumalamme. Todennäköises­ti moni vastaa: raha ja omai­suus. Raha on todella­kin monen ihmisen jumala, joka hallitsee elämää. Ja silloin, kun raha on sydämessä tär­keäm­mällä paikalla kuin Jumalan lu­paukset, niin kyseessä on epäjumalan palvo­minen. Myös meitä kristi­ttyjä houkuttaa ja kiu­saa rahaan turvaaminen. Mammona osoittautuu lopulta kuitenkin viimeistään kuole­man hetkellä petolliseksi tueksi ja turvaksi.

Rahaan turvaamisen, sen haluamisen ja himoitse­mi­sen, kauhistuttavuus ja järkyttävyys paljastuvat siis viimeistään viimei­sellä tuomiolla, kuolemas­sa. Se, joka on elämänsä aikana sydämessään turvan­nut ja mielessään odottanut hyvää rahal­ta ja omaisuudelta, löytää itsensä kuoleman jälkeen kado­tuksesta eli hel­vetistä. Itse Jumala sanoo rahaan turvaavalle ihmisel­le: "Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta!" (Luuk. 12:20) Jotta et siis sinä - ja aivan yhtä lailla minä itsekään - kokisi viimeisellä rajalla karvas­ta pettymystä, niin nyt on aika tehdä parannus. Luo­vu siitä valhees­ta, mitä Saatanan vallassa oleva maailma tuutin täydeltä toitottaa: rahalla saat onnea, tyytyväi­syyttä ja tur­vaa. Se on mitä suurin ja karkein valhe ja petos, kun asiaa tutkitaan pitkällä juok­sulla, iäisyys­näkökulmasta. Todellista tyytyväi­syyttä, onnea ja turvaa, todellista elä­mäniloa, voim­me saada vain Luojaltamme; Häneltä, joka puhuu Raama­tussa ja on lähettänyt oman rakkaan Poikansa Jeesuksen kuole­maan ristillä meidän puolestamme.

Jos sydäntäsi tutkaillessasi löydät sieltä rahan ja mammonan epäjumalan, niin heitä se ulos ja ota vas­taan sydämeesi elävä Jumala, ristillä kuollut mutta kuolleista ylösnoussut Herra Jeesus Kris­tus. Ota Hä­nen ihanat lu­paukset elinikäi­sestä vierellä olosta ja huolenpidosta omaksesi. Omin voimin ei kukaan ihminen voi taistella tämän maail­manajan valtias­ta vastaan. Hänellä, Saa­tanalla, paratiisin langenneella vartijakerubilla ja enkeliruh­tinaalla, on vielä toistai­seksi hallus­saan tämän maail­manajan rik­kaudet. Eihän kiusaaja olisi voinut Jeesukselle­kaan tarjota kaikkia maail­man valta­kuntia ja niiden loistoa, jollei hänellä olisi ollut niihin val­taa. "Taas Perkele otti Hänet (Jeesuksen) kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi Hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua"." (Matt. 4:8-9)

Jeesus ei tähän kiusaukseen langennut. Mutta sinä ja minä lan­keamme var­masti ja auttamat­tomasti Saatanan moninaisiin houkutuksiin, jos yritämme taistella omin voimin niitä vastaan. Perkele huijaa ja puijaa meidät mennen tul­len. Itse Jeesuskin, Juma­lan lihaksi tullut Sana, ihmise­nä maan päällä eläessään torjui väärät houkutukset Jumalan kirjoitetulla sanalla, Raamatul­la. Jeesus oli täysi ihminen myös siitä näkökulmasta, että Hän taisteli Perkelettä vastaan samoin, kuin ihmisten on tuota vanhaa kehnoa vastaan taisteltava: Jumalan sanalla, ei omalla asemalla tai viisaudella tai voimalla.

Tee parannus ahneudestasi, tuo Jeesuksen ristin juu­relle tähän katoavaan maailmaan rakastunut ja kiinnit­tynyt sydä­mesi ja pyydä Jumalalta anteeksi. Jeesus haluaa antaa jokai­selle syntejään katuvai­selle uuden sydämen, joka on herkkä kuulemaan Raamatun sanas­sa puhuvaa Pyhän Hengen ääntä. Sydämen, joka uskoo todeksi sen, että Herra pitää omistaan huolta. Sinun ja minun ahneudes­tamme ja rahanhimos­tam­me on jo rangais­tus maksettu - Isä Jumala uhrasi, kirosi ja kadotti oman rakkaan ja ainokai­sen Poikansa Jee­suksen minun puolestani ja sinun puolestasi; jotta me saisimme anteeksi ja pää­sisimme ikuisesta kuole­masta ikuiseen elä­mään; jotta me saisimme jo nyt täällä maan päällä elää Jumalan lapsen elämää ilman sydä­men murhetta tulevien päivien tarpei­den täyttymyk­sestä.

Rukoile itsesi puolesta, ettet sotkeutuisi ja jäisi kiinni sie­lunvihollisen saalisverkkoihin, joita se innokkaasti ja ahke­rasti heittää eteesi. Yksin Jeesuksen ristiä seuraamalla löytyy vapaa väylä ja tie kulkea eteen­päin. Kaikki muut tiet ovat saar­retut ansoin ja saalis­verkoin.

Kun Jeesus kehotti aikanaan Marttaa olemaan huolehtimat­ta ja hätäi­lemättä moninai­sista (Luuk. 10:38-42), Hän ei varmaan­kaan tar­koittanut vain sitä, että Martan ei tarvin­nut valmis­taa kuin yksi ruokalaji Jeesuksen ateri­aa varten. Täl­laisen­kin selityk­sen on eräs tunnettu Raamatun opetta­ja kohtaan liittänyt. Jee­suksen sana Martalle vain yhdestä tärkeästä on paljon laajempimerkityk­si­nen. Se antaa meille jokaiselle vapauden maallisista mur­heis­ta: Meidän oma vaivannä­köm­me ei ole se, mihin mei­dän tulee keskit­tyä, vaan itse Herra Jeesus ja Hänen sanan­sa olkoon meidän elämäm­me keskus. Tärkeintä ei ole se, mitä sinä teet Herraa varten ja mitä sinä sanot Hänelle, vaan tärkeintä on se, mitä Hän, Jeesus, tekee sinua varten ja mitä Hän sanoo sinulle.

Tästä Martan ja Marian kohdasta vielä mainittakoon, että Jumala puhuttelee Raamatussa ihmistä mainiten kaksi kertaa peräjälkeen tämän nimen vain yhteensä seitsemän kertaa. Martta on tästä joukosta ainoa nainen. Muut ovat Aabraham, Jaakob, Mooses, Samuel, Simon eli Pietari ja Saul eli Paavali. Tämä Martalle osoitettu puhe on siis yksi Raamatun keskeisimmistä ja tärkeimmistä kohdista: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk. 10:41-42)

Omaan vaivannäköön keskittyminen on aivan yhtä tyhjän­päiväistä, kuin jos yrittäisimme opetta­malla tai jopa vaati­malla saada lasta kasvamaan. Vaikka kuinka asiantuntevasti opettaisimme lap­selle, miten tämän pituuden, painon, tieto­jen ja taitojen tulee iän mukana kasvaa, niin se olisi aivan turhaa. Lapsi kasvaa siten, että se saa hyvää ravintoa ja lämpöä ja huolenpitoa. Ihmisen laita on samoin hengellises­tikin. Tärkeintä on se, että saamme hyvää hengellistä ravin­toa Jumalan sanasta ja sakramen­tista, saamme seura­kun­tayh­teyden kautta lämpöä ja huolenpitoa.

Pelkkä hyvän ja hurs­kaan elämän kuvailu tai jopa vaati­mus on aivan hedelmätöntä. Samoin hedelmiin keskittyminen, turva­tun elämän etsiminen, on hyödytöntä. Yksin Jeesuk­seen keskit­tyminen - Hänen etsimisensä ja löytämi­sensä - tuottaa hyvää hedel­mää; ajallaan myös kaikilla ajallisen elä­mämme osa-alueil­la, jos Herra niin hyväksi näkee. Keskity siis Jeesukseen ja Hänen sanaansa, ei mihin­kään muuhun. Tärkeitä asioita ei ole kuin yksi ainoa - itse Herra Jeesus Kristus. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt. 6:33)

Pian valmistettava ehtoollispöytä on tarkoitettu kaikille Jeesuk­sen omiksi kaste­tuille, jotka kasteensa mukaisesti haluavat elämässään kilvoitella ja uskoa. Kasteen mukainen usko on tunnustus Jeesuksesta Pyhän Raamatun mukaisesti, jota myös vanhan kirkon uskontunnustukset sekä luterilaiset tunnustuskirjat oikein opettavat. Oikea ehtoollisvieras on se, joka tunnustaa syntin­sä ja haluaa ottaa vastaan täyden anteek­siantamuk­sen Jeesuksen ristin kautta. Ehtoollinen yhdistää mei­dät Herraam­me ja toisiimme. Saamme Hänen ruumiinsa ja verensä nauttiessamme uskoa todeksi sen, että Hän pitää meistä huolta loppuun asti.

Se, joka kieltää Jumalan sanan ja ei halua tehdä parannusta omista synneistään, hylkää itse Jumalan. Tällainen Jumalan sanan kieltäjä ei kuulu ehtoollispöytään. Mutta sinä, joka kaipaat Pyhän Raamatun mukaista pyhyyttä elämääsi, saat tänään ottaa vastaan niin korvillasi, silmilläsi kuin suullasi itsensä Kaikkivaltiaan Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin siunatussa leivässä ja pyhän veren siunatussa viinissä.

Rukoilemme: Auta, Jeesus Kristus, meitä epäuskoisia usko­maan Sinuun - Sinun lupauksiisi, Sinun rak­kauteesi ja Sinun sovitusveresi voimaan. Varje­le, ettemme sydä­mes­säm­me alkaisi luottaa mihinkään muuhun kuin yksin Si­nuun sanaasi, Herra Jeesus. Aamen.