JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Oletko uskossa? (Luuk. 14:16-24)
Luuk. 14
 
 
Rippipuhe ja saarna (3 shel)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
 
Rippipuhe

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on kolmas sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on 'Kutsu Jumalan valtakuntaan'. Ajallisen elämän tehtävät ja houkutukset estävät monia ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden. Pyhä Henki kutsuu kuitenkin sanan kautta tänään jokaista: "Älä paaduta sydäntäsi, vaan kuule Herran sana: tee parannus ja usko evankeliumi." Jumalan sana näyttää todeksi synnin ja jumalattomuuden. Herran sana tuo meille myös evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän.

Erityisesti niillä, jotka ovat jo pitkään olleet uskossa ja Herran tiellä, on joskus suuri kiusaus ajatella synnistä vain jotenkin abstraktisti, yleisellä tasolla. Tosiasia on kuitenkin se, että me uskovaisetkin olemme synnintekijöitä myös arkipäivän elämässä.

Kuka meistä pitää epäuskoisessa sydämessään halpana Herran valtavia lupauksia täyshoidosta niin tässä ajassa kuin tulevassa? Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelkäämme ja hätäilemme ajallisista asioista; rahojen loppumista, terveyden pettämistä ja ties mitä konkursseja ja vastoinkäymisiä. Jos olisimme uskossa täydellisiä, niin me emme pelkäisi tällaista. Jos todellisesti pelkäisimme Jumalaa ja Hänen sanansa halpana pitämistä, niin emme pikkusieluisesti murehtisi tämän pian tuhoutuvan maailman meille tuottamaa ahdinkoa tai oman pian maahan purettavan ja maatuvan ruumiimme raihnaisuutta.

Kuka meistä on pelkuruuden vallassa pitäessään vakan alla Herramme sanaa ja todistusta? Emme rohkene iloisin mielin kertoa Jeesuksesta ja todistaa totuudesta maailman keskellä. Sen sijaan olemme maailman keskellä, työpaikoilla, oppilaitoksissa, naapurustossa, sukulaisten joukossa, joskus jopa oman perheemme parissa, hiljaa ja vaiti niinä hetkinä, kun voisimme tuoda esiin Jumalan kunnian ja totuuden Jeesuksessa. Häpeämme Jeesuksen nimeä ja sanaa. Joskus jopa nauramme maailman mukana kaksimielisille vitseille ja muille ruokottomuuksille.

Kuka meistä rikkoo neljättä käskyä jättäessään vanhempansa vaille heidän tarvitsemaan hoivaa ja huoltoa? Kuka rikkoo yhteiskunnan lakeja, vähintäänkin ylinopeutta ajamalla?

Kuka rikkoo lähimmäistään vastaan kantamalla sydämessään kateutta ja katkeruutta? Päästelemällä suustaan pahoja sanoja, joskus jopa lyömällä ja potkimalla? Kuka kovasydämisesti ja välinpitämättömästi antaa lapsien laajamittaisen teurastamisen jatkua aborttien kautta, ilman että laittaa tikkua ristiin näiden puolustuskyvyttömien ihmislapsien hengen pelastamiseksi?

Kuka meistä elää oman lihallisen ja irstaan sydämen vallassa? Jos ei suoranaisesti haureudessa tai huoruudessa avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa, niin sydämessä ja silmissä kuitenkin. Kuka varastaa työnantajaltaan ja yhteiskunnalta verotuksessa ja sosiaalietuuksien väärinkäyttönä?

Kuka valehtelee ja kertoilee puolitotuuksia? Jättää asian kannalta keskeiset tiedot kertomatta niin, että kuulija jää väärään luuloon asian suhteen? Kuka himoitsee kaikkea sitä, mikä ei itselle kuulu?

Et sinä, hyvä uskova kuulijani, ole itsessäsi sen parempi tai pyhempi kuin maailman valheessa elävät ihmisetkään. Samaa mätää ja jumalatonta lihaa se olet sinäkin. Niin kuin minäkin.

Käykäämme siis totuudenmukaisesti tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme kaikkinäkevän ja -tietävän Jumalan kasvojen edessä.

 

SAARNA

MONET OVAT KUTSUTUT, MUTTA HARVAT VALITUT

Herramme Jeesus sanoo: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" (Luuk. 14:15) Sen jälkeen Vapahtaja kertoo vertauksen suurista illallisista, joihin kutsuttiin paljon arvollisia vieraita: oli maanomistajia ja muita varakkaita sekä elämässään onnistuneita perheellisiä ihmisiä. Nämä kutsutut vieraat eivät kuitenkaan halunneet tulla juhlaan. Näiden kieltäytyneiden sijaan pitoihin kutsuttiin elämässään karille ajaneita ihmisiä: köyhiä, sairaita ja vammaisia. Lopulta kaikkia vastaantulijoita, niin elämän varjoisia polkuja kulkeneita kuin helpommallakin tässä elämässä selvinneitä, suorastaan pakotettiin tulemaan juhlaan. Yksikään illallissalin istuin ei saanut jäädä tyhjäksi. (Luuk. 14:16-24)

Kutsu esitetään siis lopulta kaikille. Mutta toiset siitä kieltäytyvät, toiset sen vastaanottavat. Miten on sinun laitasi? Kutsun olet sinäkin kuullut, mutta oletko ottanut sen vastaan eli oletko tulossa taivaan pitoihin? Sitten on vielä niitäkin, jotka sanovat tulevansa suureen juhlaan, mutta eivät lopulta kuitenkaan hääaterialle saavu. Herramme puhuu tällaisista käyttäen profeetta Jesajan sanoja: "Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 8. 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana...'" (Matt. 15:7-8) Oletko sinä Jumalan valtakunnan kansalainen, joka saa syödä suurta taivaan juhla-ateriaa Jeesuksen seurassa?

Usko ja yhteys elävään kolmiyhtei­seen Juma­laan ei ole itsestään sel­vyys, ei edes kastetulle ja ehtoollisella käyvälle seura­kunnan jäse­nelle. Jeesuksen kylvä­jävertauksessakin vain yhdessä tapauksessa neljästä oli seu­rauksena oikea ja kestävä usko Juma­laan. (Matt. 13:1-23 ja rinn.)

Uskomisen vaikeutta ja suorastaan harvinaisuutta kuvaa myös seuraava Herramme ope­tus: Jeesukselta kysyttiin: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: 24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. 25. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. 26. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. 27. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'

 

28. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. 29. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. 30. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi." (Luuk 13:23-30)

Samoin seuraava Jeesuksen sana tekee uskosta kaikkea muuta kuin itsestään selvyyden, aina­kaan maailman loppu­aikoina. "... kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk 18:8)

 

 

MISTÄ TIETÄÄ OLEVANSA USKOSSA?

Esitän nyt siis ihmiselämän tärkeimmän kysymyksen: Mistä tiedän olevani oikeassa uskossa, matkaavani kohti suurta taivasjuhlaa? Mistä tiedän, että Jeesus Kristus on minussa ja minä Hänessä? Vastaan tähän polttavaan kysymykseen viiden lyhyen kohdan kautta.

 

I Kasteessa ihmisestä tulee Jumalan lapsi ja hän saa Pyhän Hengen lahjat

 

Jeesuksen opetuslapsen selvin ulkonainen tuntomerkki on se, että hänet on kastet­tu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. "Joka uskoo ja kaste­taan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomi­taan kadotuk­seen." (Mark 16:16) "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." (Matt. 28:19-20)

Kasteeseen tulee aina liittyä myös Jumalan kokonaisen sanan läpi koko eliniän jatkuva opetus: Seurakunnan keskellä meitä tulee opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää. Jos ja kun meidänkin maassamme kastetaan ilman, että kastettaville opetetaan lyhentämätöntä Raamattua, niin seurauksena on ennemmin tai myöhemmin pelastuksesta eroon joutuminen.

 

Yksin Jumalan sana, joka luo tyhjästä uutta, uudestisynnyttää. Jumalan sana uudestisynnyttää ihmisen, joka on syntynyt synnin alaiseen langenneeseen lihaan (1Piet. 1:23). Nimenomaisesti ja konkreettisesti tämä hengellisen elämän luomistyö tulee esiin Herramme asettamassa kasteessa. Kaste on se Nikodeemukselle opetettu uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5) sekä uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä (Tiit. 3:5). Kasteen kautta tullaan Jumalan lapseksi ja taivaskansalaiseksi. Kasteen kautta saadaan Pyhän Hengen lahja, niin kuin Pietari helluntaina opettaa (Apt. 2:38-39).

Jumala on voi­mallinen anta­maan tuon pelastuksen lahjan myös vas­tasyn­tyneelle lapselle tai jopa äitinsä kohdussa kasvavalle pienelle ihmiselle. Ihmisen korkealle kehittynyt ymmärrys ja järki ovat etupäässä este uskolle. Ainoa asia, mihin ihminen itse kykenee, on epäusko. Siksi kastettukin voi langeta pois uskosta ja joutua paatunee­na ja paran­nusta tekemättömänä helvettiin. Erityisesti näin tapahtuu silloin, kun kastettu ei kuule Jumalan sanaa. Vailla hengellistä ravintoa hän kuihtuu ja vaipuu takaisin kuoleman ja kadotuksen tilaan.

Jos kastettu luopuu uskosta, niin hän ei pelastu. Ihminen ei voi itse valita tai vaikut­taa uskoa Jeesukseen; se on Jumalan lahja, jonka Hän antaa ja ylläpitää sanansa kautta. Siksi kastekäskyn toinen osa - opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on meidän käskenyt pitää - on aivan yhtä elintärkeä osa pelastuksessa kuin kastekin.

Ensimmäisen kohdan tiivistelmä: Tiedän olevani Jeesuksen opetuslapsi, koska minut on kastettu ja uudestisynnytetty Hänen omakseen: Minua opetetaan kasteeni mukaisesti pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt.

Jos joku elää sellaisen joukon keskellä, missä ei opeteta kokonaista Raamattua; jos joku ei kuule kokonaista ja lyhentämätöntä Jumalan sanan saarnaa ja saa ottaa vastaa Herran käskyn mukaisesti toimitettua sakramenttia, niin kehotan välittömästi hakeutumaan sinne, missä annetaan Jumalan pyhälle sanalle sille kuuluva arvo.

 

II Jakamattoman kirkon uskontunnustuksiin yhtymi­nen niin suulla kuin sydä­mel­lä

 

"... sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room 10:10)

Kohtaamme niin kirkon jäsenten kuin työntekijöiden, nykyisin jopa piispojen keskuudessa, sellaisia, jotka kieltävät tai turhentavat uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaa ja Pyhään Henkeen. Tällaiset ovat itse erottaneet itsensä kristillisestä uskosta ja pelastuksesta.

Johannes kirjoittaa: "Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. 8. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. 9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. 10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; 11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." (2Joh. 7-9)

Kun jumalanpalveluksessa yhdymme apostoliseen tai Nikean tai Athanasioksen uskontunnustukseen niin suullamme kuin sydämellämmekin, tiedämme olevamme Pyhän Hengen uudestisynnyttämiä. Kukaan ei voi tunnustaa Jeesusta Herraksi muutoin kuin Pyhässä Hengessä (1Kor. 12:3). Jeesus on Herra -lausuma tarkoittaa sitä, että tunnustamme Jeesuksen Vanhan testamentin Jahveksi, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi; Häneksi, jossa on luotu niin taivas kuin maa.

Kohta kaksi tiivistettynä: Kun uskontunnustuksen lausun ja siihen myös uskon, tiedän olevani Herran oma ja matkalla taivaan hääjuhlaan.

 

III Omantunnon suhde Jumalan sanaan, Pyhään Raa­mat­tuun

Seuraavassa esitetyt kohdat eivät aina tule uskovan elämässä esiin tässä järjestyksessä; usein ne kulkevat lomittain.

A) Omatuntosi kolkuttaa rikkoessasi Raamatun täydellisyyttä vaativaa lakia (tiivistetysti 10 käs­kyä)

B) Toteat totuuden mukaisesti syntiturmeluksesi ja lankeemuk­sesi; kauhistut tilaasi ja haluat tehdä parannusta

C) Tunnustat rikkomuksesi Jumalan edessä ja myös niiden ihmisten edessä, joita vastaan olet rikko­nut

D) Uskot syntisi anteeksiannetuksi Jeesuksen sovitus­työn tähden

 

Näiden neljän kohdan järjestys elämäs­säsi ei ole tärkeintä: tärkein­tä on, että et kiellä syntejäsi ja uskot Jeesuk­sen sinut niistä pelastavan.

"... ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1Kor. 6:9-11)

Kohta kolme tiivistettynä: Näet ja tunnustat Raamatun edessä oman vajavuutesi, kauhistut syntisyyttäsi ja pakenet Jeesuksen ristinveren turviin.

 

 

IV Pyhän Hengen, se on Jeesuksen Hengen, asumi­nen sydämes­säsi

Paavali kehottaa meitä koettelemaan itseäm­me: "Koe­telkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teis­sä? El­lei, niin ette kestä koetusta." (2Kor. 13:5)

Pyhä Hengen - se on Jeesuksen läsnäolo - elämässämme, vaikuttaa syntien anteek­sisaami­sen usko­misen lisäksi myös rakkautta, kiitosta ja ylistystä Herraa kohtaan.

"Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: 68. 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen...'" (Luuk 1:67-68).

Mutta Pyhän Hengen työ eli ihmi­sen pyhittyminen, Jumalaa yhä lähem­pänä oleminen, näyttää samalla myös yhä selvemmin meis­sä olevat puut­teet ja viat. Siksi omilta silmil­tämme nuo Hengen hedel­mät jäävät varjoon, usein koko­naan kätketyiksi. Mutta me tiedämme, että Jeesus on meissä, koska kaipaamme Hänen sanaansa ja ehtoollispöydän armoravintoa.

Kohta neljä lyhyesti: Tiedät Pyhän Hengen vaikuttavan ja olevan sinussa, koska haluat tulla Jumalan kansan keskelle kuulemaan syntisten ystävästä Jeesuksesta. Haluat yhdessä toisten armahdettujen kanssa myös kiittää Häntä, rauhan Ruhtinasta. Haluat nauttia Herran tosi ruumiin ja pyhän veren syntiesi anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

 

V Kristityllä on maailmassa on ahdistus; Kirkko on pilkattu, vastustettu ja vainottu

Jeesukseen uskovat ihmiset ovat tässä ajassa vieraita ja muukalaisia. Me emme kuulu tähän maailmaan, vaan taivaaseen. Maailman julkinen irstaus ja jumalattomuus vaivaavat meitä. Täällä alhaalla Perkeleen hallitsemassa maailmassa uskovat ovat aina hengellisen sodan ja taistelun keskellä.

Apostoli Pietari kirjoittaa: "Jumala poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. 7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; 8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla." (2Piet. 2:6-8)

Jeesusta tuntemattomat ja Hänet hylänneet ihmiset ovat sydämel­tään usein niin pimentyneitä, että he eivät ainoastaan itse ole epäuskoisia, vaan usein myös aiheut­tavat tuskaa ja pahaa oloa niille, jotka uskovat Jeesuk­seen.

Jeesus sanoo: "Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. 23. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. 24. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. 25. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!" (Matt 10:22-25)

Johanneksen evankeliumin luvussa 16 Jeesus sanoo: "Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33)

Viimeinen kohta viisi lyhyesti: Jeesukseen uskova ihminen ja seurakunta joutuvat tässä synnin tähden kirotussa ja Pahan vallassa olevassa maailmassa monella tapaa kärsimään ja ahdinkoon. Mutta me nostamme katseemme ajallisista ahdistuksista iankaikkiseen lepoon ja autuuteen, jotka Herra Jeesus on meille ansainnut synnittömällä elämällään ja täydellisellä ristinpuun kärsimyksellään.

 

KUTSU JUMALAN VALTAKUNTAAN

 

Kaiken tämän kuultuasi saatat todeta: "En taida kuulua Jumalan valtakuntaan. Kuulun pikemminkin synnin ja lankeemuksen valtakuntaan." Niin sinulle kuin kaikille muillekin kuuluu tänään tämä kutsu: Tule uskomaan Jeesukseen, jätä kaikki elämäsi raihnaisuus, vajavaisuus ja synti Vapahtajan ristille. Saat liittyä Elämän Ruhtinaan, Kuoleman Voittajan seuraan. Herra ottaa avosylin vastaan jokaisen, joka kaipaa pyhyyttä; jokaisen, joka on synninhädässä.

Saat tänään uskoa, että kaikki sinun syntisi ja lankeemuksesi tulivat jo sovitetuksi Golgatan ristillä. Saat kuulla Pääkallon paikalta kajahtavan huudon: 'Se on täytetty!' Kaikki, mitä tarvitaan sinun taivaaseen pääsemiseksi, on jo tehty. Sinä saat kulkea edeltä valmistetuissa askelissa kohti kirkkautta, ikuista elämää. Salli siis Jeesuksen olla Herrasi ja Jumalasi. Sinut on kutsuttu Jumalan valtakuntaan, taivaan suureen illallisjuhlaan. Jo tänään saat tuosta juhlapöydästä syödä, kun Herran valmistamaan ehtoollispöytään astut.