JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Appi ja verievankeliumi
2. Moos. 3
 
 
Kirkastussunnuntain rippipuhe ja saarna
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
RIPPIPUHE

Hyvä koolla oleva kristillinen seurakunta, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on Kristuksen kirkastumisen päivä eli kirkastussunnuntai. Liturgisena värinä on valkoinen, joka katkaisee pitkän vihreän ajan. Seuraava valkoisen värin suuri Kristus-juhla on vasta lokakuussa mikkelinpäivänä. Evankeliumissa saamme kuulla taivaallisen äänen sanovan: "Tämä on minun rakas Poikani, johon Minä olen mielistynyt; kuulkaa Häntä!" (Matt. 17:5)

Olemme tänään kokoontuneet yhteen kuulemaan juuri tuota Pojan sanaa, rukoilemaan ja ylistämään armon Herraa sekä rakentumaan yhteisestä uskostamme Jeesukseen. Jumalan ja Hänen Sanansa eteen käydessämme kohtaamme aina sen ikävän tosiasian, että olemme aivan toisenlaisia kuin Herramme. Jeesus on kirkas, me olemme synnistä mustia; Jeesus on puhdas, me olemme saastaisia; Jeesus on pitkämielinen, me olemme kärsimättömiä; Jeesus on uskollinen, me olemme uskottomia; Jeesus on totuudellinen, me olemme valehtelijoita; Jeesus on hyväsydäminen, me olemme kovasydämisiä; Jeesus haluaa antaa anteeksi, me haluamme kostaa; Jeesus on täynnä rakkautta muita kohtaan, me rakastamme vain itseämme.

Millä oikeudella me läpikotaisin syntiset ihmiset ja lainrikkojat sitten voimme lähestyä itseään täydellistä ja vanhurskasta Jumalaa; Kaikkivaltiasta, jonka häikäisevä kirkkaus ja pyhyys polttavat edestään tuhkaksi ja poroksi kaiken epätäydellisen, syntisen ja saastaisen? Ainoa tapa, jolla voimme lähestyä Luojaamme, Israelin Jumalaa, ja Hänen lähellään elossa pysyä, on tehdä parannus. Parannuksen tekeminen on yksinkertaisesti sitä, pelästyneellä omallatunnolla vetoamme Jeesuksen sovitustyöhön. Herran tahto on, että tunnustamme syntimme, haluamme ne hylätä ja pyydämme rikkomuksillemme ja laiminlyönneillemme täydellistä sovitusta ja kaiken peittävää anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tänään on sopiva ja oikea aika tehdä parannus. Tänään on sovelias aika tunnustaa se, että olemme rikkoneet Jumalan Raamatussa ilmoitettua ja täydellistä elämää vaativaa lakia vastaan. Juuri tänään Herra kutsuu meitä hylkäämään tuon syntielämän Golgatan keskimmäisellä ristille kiinni naulattavaksi. Tänään Jumala tarjoaa meille armosta ja lahjaksi Jeesuksen ylös­nousemuksen kautta tullutta voittoa kuoleman ja synnin vallasta. Juuri sinä, joka tiedät ja tunnet syntisi, saat tässä hetkessä luottaa ja uskoa siihen, että pian kuultavat synninpäästön sanat tuovat sinulle Jeesuksen anteeksian­ta­muksen; saat osaksesi ikuisen rakkauden, jota et vähimmässäkään määrin ole itse ansainnut. - Tätä kutsu­taan Raamatussa armoksi.

Sinä, joka olet ylenkatsonut lepopäivän pyhittämisen ja Jumalan sanan harjoittamisen, saat nyt tunnustaa syntisi ja liittyä siihen joukkoon, joka ei halua jättää seurakun­nan yhteistä kokoon­tumista ja Jumalan sanan saarnaa. Sinä, joka olet hylännyt vanhempi­en ja esivallan kunni­oittami­sen ja lakien noudattamisen, saat nyt tunnustaa syntisi ja ottaa vakavasti yh­teiselä­män pelisäännöt. Sinä, joka olet kanta­nut mieles­säsi katke­ruutta ja kostonhi­moa ja tehnyt lähim­mäistesi elämän vai­keaksi, saat nyt tunnustaa syntisi ja rukoilla sydä­meesi uutta, Jeesuksen antamaa anteek­siantamusta ja rakkautta toisia kohtaan.

Sinä, joka et ole välittänyt elinikäi­sen avioliiton pyhyydestä ja puhtaudessa elämisestä, saat nyt tunnus­taa syntisi ja hylätä kaiken saastaisuuden, haureuden ja huoruuden. Sinä, joka olet varastanut, saat nyt tunnustaa syntisi ja alkaa toimia niin, että lähim­mäisesikin voisi elää ilman pelkoa omaisuutensa anastamisesta. Sinä, joka olet juorunnut ja valeh­dellut, saat nyt tunnustaa syntisi ja rukoilla huulillesi ja kielellesi Jeesuk­sen totuuslukkoa. Sinä, joka olet himoinnut toiselle kuuluvaa, saat nyt tunnustaa syntisi ja alkaa iloita siitä, mitä Jumala sinulle antanut.

Käymme nyt yhteen ääneen totuudenmukaisesti tunnustamaan syntimme ja lankeemuksemme.

 

SAARNA

Armoa ja rauhaa Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Saarnaan tänään vain yhdestä kirkastussunnuntain Vanhan testamentin profetian sanasta. Mutta vaikka saarnani aiheena on tänään vain yksi sana, niin kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että saarnani olisi tällä kertaa tavanomaista lyhyempi. Oppi-isämme Martti Luther on opettanut pastoreita seuraavasti (siteeraan muistinvaraisesti): 'Jos et ole saanut saarnaamisen ja puhumisen armolahjaa, etkä osaa ja jaksa koko tuntia saarnata, niin saarnaa sitten puoli tuntia.' Minä olen yrittänyt soveltaa itseeni jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Toisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun alussa kerrotaan Mooseksesta, joka paimensi appensa Jetron eli Reguelin lampaita autiomaassa ja kohtasi palavassa pensaassa itsensä Israelin pyhän, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan. Sana, josta tänään saarnaan, on appi eli puolison isä, kotoisasti appiukko. Olen saanut Suomen Siionissa erityisen mieluisan tehtävän opettaa Vanhan testamentin alkukieltä, hepreaa. Usein ensimmäinen raamatunkohta, jonka alkeiskurssin opiskelijoiden kanssa jae jakeelta hepreankielisestä Raamatusta luemme, on juuri tämän kirkastussunnuntain profetia, palavasta pensaasta kertovat jakeet.

Kerran aloin ihmetellä ensimmäisen jakeen sanaa 'appi'. Hepreaksi appi on חֹתֵן ḥotén, laus. chooteen, ja se on kieliopilliselta muodoltaan ilmiselvä partisiippi eli jonkun asian tekemiseen osallistuva, jonkin asian tekijä. En tuntenut kuitenkaan kantasanana olevaa teonsanaa eli verbiä, ja aloin heprean sanakirjojen kanssa selvittämään, minkä asian tekijä tuo appi nyt sitten oikein on. Ja selvisihän se: heprean appi-sana tarkoittaa ympärileikkaajaa.

Mutta miten vaimon isä eli appi liittyy ympärileikkaamiseen? Vastaus alkoi hahmottua toisen samaa juurta olevan sanan kautta. Heprean sulhasta eli ylkää tarkoittava sana on חָתָן ḥātā́n, laus. chaataan, joka on johtuu samasta sanajuuresta kuin appi-sana. Sulhanen-sanan merkitys heprean kielessä on 'ympärileikattava' eli se, joka ympärileikataan.

Ympärileikkaus liittyi paimentolaiskulttuurissa alun perin avioliiton solmimiseen. Ennen hääjuhlan alkua morsiamen isä eli appi ympärileikkasi sulhasen esinahan. Vasta tämän jälkeen sulhanen saattoi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Näin avioliiton solmimisesta jäi pysyvä ja elinikäinen merkki sulhasen lihaan. Meidän kulttuurissamme tätä ympärileikkausta vastaavat esim. vihkisormus, vihittävien lausumat tahdon-sanat tai merkintä avioliitosta väestörekisterissä. Aiemmin maassamme myös morsiamen sukunimen vaihtuminen avioiduttaessa säännönmukaisesti miehen sukunimeksi kertoi samasta asiasta. Lähi-idän paimentolaiskulttuurissa sulhanen ja morsian sekä myös heidän sukunsa liittyivät yhteen sulhasen ympärileikkaamisen kautta - sulhanen ja morsian olivat tämän jälkeen samaa perhettä eli yhtä lihaa.

Seuraava, todennäköisesti saarnoissa ja hengellisissä puheissa harvemmin käsitelty kohta, kertoo myös samasta asiasta. Tämä kohta on heti palava pensas -kertomusta seuraavassa luvussa. Mooses sai palavan pensaan äärellä tehtävän vapauttaa Israelin kansa Egyptin orjuudesta. Mooses lähteekin appensa Jetron luona käytyään vaimonsa Sipporan sekä poikiensa kanssa kohti Egyptiä. Tehtävänä on Israelin kansan vapauttaminen orjuudesta.  "Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen (Mooseksen) kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. 25. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni". 26. Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta"." (2Moos 4:24-26)

Tämä kohta on erityisen tärkeä monestakin syystä. Se ilmaisee selkeästi sen, että meidän Luojamme ja Jumalamme on pyhä ja kiivas, ei mikään pehmonalle, joka hyväksyisi kaiken päätään nyökyttäen. Ei todellakaan: Jumalan on pyhyydessään surmattava syntiset ja lainrikkojat, koska Hän ei oikeudenmukaisuudessaan voi muuta. Siksi meidän jokaisen syntisen on lihassa kuoltava - niin minun kuin sinunkin. Ja niiltäkin, jotka ovat elossa Herramme tullessa, riisutaan tämä lihallinen ja syntinen ruumis pois, jotta tilalle voitaisiin antaa puhdas taivasruumis. Mutta Jumalamme on samanaikaisesti myös itse Rakkaus: Hän antoi Jeesuksen, oman ainoan rakkaan Poikansa, kadotuksen kauhuihin meidän sijastamme. Ilman Jeesusta ruumiin kuolema vie ihmisen kadotukseen, Jeesuksen kanssa pääsemme ruumiin kuoleman kautta taivaaseen.

Jumala käy siis itse tappoaikein valitsemansa kansansa pelastajan Mooseksen kimppuun. Mooses on tässä esikuva valitusta kansan pelastajasta Jeesuksesta, joka annettiin kuolemaan synnin tähden - ei kuitenkaan Hänen oman syntinsä tähden, vaan meidän syntiemme tähden. Sitä ei kerrota, oliko Mooseksen kohdalla kyseessä sairaskohtaus, vai millä tavoin tuo Jumalan aikoma hengenriisto ilmeni. Mutta se kerrotaan, että itse Jumala aikoi surmata Mooseksen. Tähän on perusteltu syy. Palavassa pensaassa Moosekselle ilmestynyt Herra oli antanut Moosekselle tehtävän vapauttaa oma kansansa Egyptin orjuudesta. Mooses lähetettiin siis Jumalan asialle. Ja se, joka menee Jumalan työtä tekemään, on ensin itse velvollinen pitämään kunniassa Jumalan sana niin omassa elämässään kuin mahdollisesti hänen vastuulleen annetussa perheessä.

Mooses oli jättänyt noudattamatta jo Aabrahamille annetun Jumalan käskyn ympärileikata jokainen miehenpuoli Israelin heimosta. "Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: 'Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.'" (1Moos. 17:1-2)

Tässä yhteydessä Jumala muuttaa Abram-nimen Aabrahamiksi.Abram tarkoittaa 'korkea isä', Aabraham puolestaan 'kansan runsauden isä'. "Ja Jumala sanoi Aabrahamille: 'Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. 10. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. 11. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. 12. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. 13. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi. 14. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni." (1Moos. 17:9-14)

 

Kun Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi, niin siinä siirrettiin tämä jo aiemmin tunnettu avioliiton merkki Jumalan ja valitun kansan välisen liiton merkiksi. Miehen tai poikavauvan esinahan ympärileikkaus on Vanhan liiton yksi keskeisimmistä instituutioista eli tapajärjestelmistä. Ympärileikkauksen ensimmäinen ja nimen omaisin sisältö VT:ssa on toimia Jumalan Aabrahamin kanssa tekemän liiton merkkinä; eikä ainoastaan vain merkkinä, vaan ympärileikkaus oli myös armonväline.

Lihan ympärileikkaus tuli myöhempinä aikoina juutalaisuudessa niin tärkeäksi, että rabbien opetuksen mukaan oikeastaan koko Pyhällä maalla ei tulisi asua kenenkään, joka ei ole ympärileikattu. Oikea juutalainen ei voinut edes seurustella kenenkään ympärileikkaamattoman kanssa. Juutalaisuudessa syntyi jopa sellainen väärä uskomus, että isä Aabraham valvoi helvetin portilla ja tempasi kohti kadotusta kulkevan ympärileikatun pois viime tipassa ennen kadotukseen joutumista. Ettei vain vahingossakaan kukaan ympärileikattu joutuisi helvettiin. Ei siis mitään uutta auringon alla. Esimerkiksi Helsingin Pakilan seurakunnan pastorina toiminut Antti Kylliäinen on opettanut, että kaikki pääsevät taivaaseen. Ikävä kyllä niin taruihin uskoneet juutalaiset kuin Raamatusta luopuneet pastoritkin ovat molemmat väärässä.

Ympärileikkaus oli Vanhan liiton sakramentti eli pyhä asia, armonväline, jonka kautta Jumalan pelastava teko ja tahto kohdistuvat nimenomaan tiettyyn, nimeltä mainittuun ihmiseen. Ympärileikkaus on yksi tärkeimmistä kasteen esikuvista. Ilman ympärileikkausta ei ollut pelastusta eikä jumalayhteyttä Vanhan liiton aikana. Samoin nyt Uuden liiton aikana meistä tulee Jumalan lapsia ja taivaskansalaisia pyhän kasteen kautta: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 16:16) Ympärileikkaamaton ei voinut olla Vanhan liiton aikana Jumalan valitun kansan, Israelin jäsen. Kastamaton ei voi olla Uuden liiton aikana Jumalan valitun kansan jäsen, Herran Jeesuksen Kristuksen oma. Ympärileikkaamaton ei saanut syödä pääsiäislammasta (2Moos. 12:48); kastamaton ei saa tulla syömään todellista pääsiäislammasta ehtoollisessa, Jumalan Karitsaa Herraa Jeesusta Kristusta. Ympärileikkauksessa annettiin lapselle nimi (Luuk. 1:59, 2:21); kasteessa annetaan lapselle nimi.

Mooses oli kuitenkin jättänyt oman poikansa ympärileikkaamatta ja siten rikkonut Jumalan liiton. Mooses ei saanut Jumalan lain säädöksen mukaan viedä ympärileikkaamatonta poikaansa Israelin kansan keskelle. Mooses oli pitänyt halpana keskeisessä pelastukseen liittyvässä asiassa Jumalan antamaa armonvälinettä. Tästä Herra otti Mooseksen kiinni: 'Et voi lähteä työhöni, jos itse halveksit antamaani liittoa ja siihen liittyviä armonvälineitä." Tilanne olisi sama, jos jättäisin pastorina ja parannussaarnaajana omat lapseni kastamatta, kadotuksen alaisiksi vaille armoa ja pelastusta. Ei voi olla niin, että saarnamies kaitsee muita, mutta ei opettaisi Jumalan sanaa ja Herran pelkoa ensin omalle perheelleen.

Mooseksen vaimo Sippora oli midianilaisen paimentolaispapin Jetron tytär. Sippora tuntee ympärileikkauksen nimenomaan avioliiton solmimiseen kuuluvana, sulhasen ympärileikkauksena. Sippora liittyy omalla toiminnallaan tähän perinteeseen eli traditioon. Hän yhdistää avioliittoon kuuluvan sulhasen ympärileikkauksen ja Jumalan antamaan liittoon kuuluvan kaikkien miehenpuolien ympärileikkauksen.

Salatusti Sippora vetoaa Jumalan vihan edessä Kristuksen ristiin: Isä Jumala ympärileikkasi sulhasen. Tämä taivaallinen ylkä meni Golgatan ristillä vihille tytär Siionin eli seurakunnan kanssa. Poika ympärileikattiin Golgatalla, jotta Hän voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Pitkäperjantaina valmisteltiin Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella taivaallista hääjuhlaa. Sulhasen veri vuosi rakkaudesta ja halusta morsianta eli seurakuntaa kohtaan.