JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Miksi kaikkiin rukouksiin ei heti vastata?
Mark. 9

 

 

Rukous ja usko -sunnuntain (Reminiscere, 2 paas, 2 vsk) saarna

 

Kuunneltava versio: Oulun Timoteus-seurakunta 12.3.2017 (kolmena eri tiedostona)
 
 
 
 

 

JÄSENNYS

1. ONKO USKONI KELVOTON, KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?

2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?

3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA JOSTAKIN SYNNISTÄ?

4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA

5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ

6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA

 

 

SAARNA

 

1. ONKO USKONI KELVOTON, KUN RUKOUKSIINI EI NÄYTETÄ VASTATTAVAN?

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Tänään olemme saaneet kuulla kuolemansairaasta kuningas Hiskiasta (2. Kun. 20:1-7) ja riivatusta mykästä pojasta, jota Jeesuksen opetuslapset eivät olleet kyenneet parantamaan (Mark. 9:17-29). Raamattu on täynnä ahdingossa, tuskissa ja sairauksissa olevia ihmisiä, niin kuin on myös meidän oma elämänpiirimme.

Sairaus tai ahdistus, konkurssi tai avioero, läheisen kuolema tai elämän muut ras­kaat hetket kos­kettavat myös Jeesuksen omia. Miksi rukoukseen ei tunnu tulevan vastausta? Miksi olemme niin usein samassa tilanteessa kuin opetuslapset, jotka eivät kyenneet ajamaan ulos riivaajaa? Olenko tehnyt jonkin synnin, josta Herra minua nyt rankaisee? Ansaitsenko täl­laisen kohtalon? Onko Ju­mala hylännyt minut, otta­nut suojelevan kätensä minun päältäni pois? Olenko minä itse ja myös uskoni huono ja kelvoton?

Ensiksi uskosta ja sen laadusta. Kun uskot Raamatun Jeesukseen, Herraan ja Vapahtajaan, syntiesi Sovittajaan ja kuolemasi Voittajaan, niin tuo uskosi on silloin sinulle lahjaksi annettu, Jumalan sanan ja armovälineiden kautta sinuun Pyhän Hengen vaikutuksesta istutettu. Se on Jumalan Pojan uskoa, niin kuin Paavali sanoo (Gal. 2:20). Se tarkoittaa sitä, että usko ei ole sinun omaasi, vaan Jeesuksen sinulle lahjoittamaa ja Hänen itsensä ylläpitämää.

Kun uskot Jeesukseen kastettuna Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen kirkon tunnustamaan kolmiyhteiseen Jumalaan – tunnustat Hänen Raamatussa ilmoitetun sanansa totuudeksi, niin silloin olet oikeassa uskossa. Heikolta ja väräjävältäkin tuntuva Jumalan Pojan usko on suurempi kuin koko tämä nyt näkyvä lankeemuksen tähden kirottu ja pian tulella tuhottava maailma. Miksi? Koska tuo usko on Jumalasta ja Hänen Pyhästä Hengestään, ja Jumalasta lähteneenä se palaa Jumalan tykö ja tuo mukanaan iankaikkisen, katoamattoman kirkkauden ja taivaan.

Jos tässä uskossa – samassa uskossa, jota myös Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat – Jumalaa rukoilet, niin rukoilet silloin Pyhässä Hengessä. Vaikka et mitään väristyksiä, haltioitumisia tai muita tunteita kokisikaan, niin olet joka tapauksessa Jumalan lapsi, joka puhuu rakkaalle Isälle, joka ei korviaan ja sydäntään sinulta sulje.

Vielä kerraten ja kooten: Kun Jeesuksen omana rukoilet, Isä kuulee – ja Hän vastaa omalla parhaalla ajallaan ja tavallaan. Saat odottaa turvallisin ja luottavin mielin Herran kellojen käyntiä ja lyöntejä.

 

 

2. ONKO KUOLEMA RANGAISTUS JOSTAKIN SYNNISTÄ?

 

Toiseksi kysymys siitä, rankaiseeko Jumala sitä, joka kuolee. Raamatussa on joissakin koh­din selvä todistus tällaisesta syy ja seuraus -suhteesta. Esimerkiksi tilanne, jossa Israelin kansa saapui Jordanin yli Luvattuun maahan ja valloitti Jerikon kaupungin. Aakan-niminen sotilas otti silloin salaa kau­pungista saalista, minkä Jumala oli nimenomaan kieltänyt. Tämän seurauksena Jumala vihastui kansaansa, ja Israel hävisi seu­raavan taistelun­sa Ain kaupunkia vastaan. Rangaistukseksi Jumala käski kivittää Aakanin perheineen kuoliaaksi.

Toinen esimerkki synnin ja Jumalan langettaman kuolemanran­gaistuksen liittymisestä yhteen on Uuden liiton alusta, uuden hengellisen Israelin ensi­vai­heista. Ananias ja Safiira valehtelevat aposto­leille antaessaan vapaaehtoista lahjaa seura­kunnalle. Rangaistukseksi Jumala antoi kummankin kuolla samana päivänä.

Sekä Uusi että Vanha liitto kertovat selväkielisesti meille sen, että Juma­lan sammu­maton viha kaikkea syntiä ja vääryyttä vastaan ei ole laantunut. Synnin te­kemisestä seuraa kuo­lema aivan samalla tavoin Vanhan liiton Israelin kuin myös Uuden liiton, kris­tillisen seu­rakunnan, aikana.

Myös Jeesukselta kysyttiin tätä samaa synnin ja kuoleman yhteyttä. Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 4. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? 5. Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.'” (Luuk. 13:1-5)

Vastaus kysymykseen on täysin selvä ja ehdoton: Eivät ne, jotka ovat äkillisesti kuolleet, ole olleet sen syntisempiä kuin muutkaan. Fyysinen kuolema, eri­tyisesti äkillinen kuolema, muis­tuttaa meitä kuitenkin siitä, että jokainen meistä an­saitsee perisyntisyydellään ja siitä johtuvilla lankeemuksilla kuole­manrangaistuksen; tässä nyt ja heti. Ellei Jee­suksen sovin­to­veri saa peit­tää minun ja si­nun synte­jä, niin mekin olemme tuhon omia. Il­man kääntymistä Jeesuksen puoleen, ilman synnin tunnustamista ja hylkäämistä, ilman uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, osanamme on paha kuo­lema, ikuinen kadotus.

Pitkämielisyydessään Jumala ei ole vielä sallinut jokaisen ihmisen kuolla nyt heti ja tähän paikkaan – vaikka se olisikin oikeudenmukaista; senhän jokainen ihminen syntisyydellään ansaitsisi. Jumala ei halua, että ihmiset joutuvat helvettiin, vaan että he tulevat käännetyiksi, uskovat Jeesukseen ja pelastuvat taivaaseen. Siksi Jumala viivyttää rangaistuksen toimeenpanoa – Hän antaa armon aikaa. Jeesus on jo kärsinyt meidän kuolemanrangaistuksemme, eikä Herra tahdo, että tuo valtava ja maailmakaikkeuden raskain työ Golgatan keskimmäiselle ristillä jäisi kenenkään kohdalla turhaksi ja hyödyttömäksi. Tänään Herra vielä odottaa ja etsii, kenet Hän voisi pelastaa. Kerran, ja piankin, tuo armonaika kuitenkin päättyy, ja ovi pelastuksen arkkiin suljetaan.

 

 

3. OVATKO SAIRAUDET JA MUUT AHDINGOT RANGAISTUSTA JOSTAKIN SYNNISTÄ?

 

Entä sitten kärsimämme sairaudet ja muut tuskat? Ovatko ne seu­rausta synneistämme? Rankaisee­ko Jumala vaikeuksilla meitä, eikä siksi näytä vastaavan rukouksiimme pyytämällämme tavalla? Mitä Raamattu vastaa?

Juutalaiset ajattelivat sairauksi­en – ja muidenkin elämän vaikeuk­sien – olevan seurausta ihmisten synneistä. Nähdessään syntymästään saakka sokean miehen Jeesuksen opetuslapset kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhem­pansa, että hänen piti sokeana synty­män?" (Joh. 9:2) Ope­tus­lapset olivat tuossa kysymyksessään oikeil­la jäljillä: Jos ei olisi syntiä, niin ei olisi myöskään sairauk­sia ja muita tuskia. Mutta se synti, jonka seurausta sai­rautemme ja ahdistuksemme ovat, ei välttämättä liity miten­kään erityisesti juuri meidän omaan tai edes vanhem­piem­me elämään. Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen van­hempansa." (Joh. 9:3)

On olemassa sairauksia ja tuskia, jotka ovat suoraa seurausta omista synneistämme: tupakanpolttaja saa keuhkosyövän, alkoho­lista toistuvasti juopuva maksasairauden, paljon kahvia juova altistuu sydänin­fark­tille, riittä­vän liikun­nan ja levon sekä terveellisen ruoka­va­li­on laimin­lyövä sairastuu ja väsyy muita helpommin. Tai on sairauksia ja vai­voja, jotka johtuvat vanhemmistamme: esimerkiksi huu­meita käyttävän äidin synnyttä­mä vauva syntyy narkomaani­na.

Mutta pohjimmiltaan sairautemme eivät johdu siitä, että me olisimme tehneet jonkun tietyn nimettä­vissä olevan synnin omassa elämässämme. Sai­rauksien alkusyynä on Aada­min ja Eevan alkulankee­mus, johon me kaikki olemme heidän perillisinään osallisia. Minä, sinä ja jokainen maailmaan miehestä ja naisesta syntynyt ihminen teki oman henkilökohtaisen uskonratkaisunsa suhteessa Jumalaan jo paratiisissa Aadamin kupeissa ollessaan. Tuon uskonratkaisun sisältönä oli Jumalan sanan hylkääminen ja Saatanan valheiden uskominen. Koko ihmiskunta kumarsi Aadamin lankeemuksessa Perkelettä ja pyllisti Jumalalle. Perisynti eli ihmisen lihallinen ja luonnolli­nen Juma­lasta poiskääntyminen, Hänen sanansa hylkäämi­nen ja Hänestä erossa kulkemi­nen jo äidinkohdussa sikiämisestä asti on sairauksiemme varsi­nainen syy.

Synnymme jokainen tähän maailmaan lihallisen ja syntisen ihmissuvun jäseniksi (Joh. 3:5-6). Olemme oman fyysisen synty­mämme perusteella jokainen hengel­li­sesti kuol­leita ja pelastuksesta osattomia. "Niinkuin kirjoi­tettu on: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmär­täväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvotto­miksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.'" (Room. 3:10-12; Ps. 14:3, 53:4) Samoin Daavid todistaa omasta alkuperäs­tään: "Kat­so, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnis­sä siittänyt." (Ps. 51:7)

Perisynnissä on syy ja alkuperä kaikkiin sai­rauksiim­me ja lopulta myös ruumiimme kuolemaamme. Perisynnistä eli peritystä synnistä johtuvat myös kaikki suvuittain kulkevat ja periytyvät sairaudet ja heikkoudet.

Koska kaikki ovat perisynnin tähden syntisiä, niin siksi ei ole yh­tään ihmis­tä, joka ei sairastaisi. Kaikkein pyhimmätkin sairasta­vat. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Herra itse kävi Mooseksen kimppuun tappoaikein (2. Moos. 4:24). Sitä, miten tuo Herran tappava viha Mooseksen kohtasi, ei kerrota. Mahdollisesti kyseessä oli äkillinen sairauskohtaus. Samoin esimerkiksi kuningas Daavid kärsi vanhuudenheikkoudesta (1. Kun. 1:1), Job paiseista ja Paavali silmäsairaudesta (Gal. 4:12-15).

 

 

4. USKOVA ON MAAILMASSA AHTAALLA – VASTA TAIVAASSA HELPOTTAA

 

Jos kaikkien Raamatun pyhien kohdalla ei mainitakaan erityi­sesti sairautta tuskan ja kärsimyksen aiheutta­jana, niin sitä useammin voimme lukea Raamatun henkilöiden muista ahdistuksista ja kivuista. Ajatellaanpa Noo­aa. Millai­sen pil­kan koh­teena hän mahtoi ollakaan raken­taessaan kuival­le maalle valtavaa laivaa? Ja miltä mah­toi hä­nestä tuntua, kun hän näki koko ympäril­lään olevan maailman tuhoutu­van?

Ajatelkaamme Aabrahamia ja Saaraa heidän kärsiessään lapsettomuudesta. Ja sitten Aabrahamia hänen saatuaan käskyn uhrata oma, kauan kaivattu poikansa. Mikä mahtoi olla Daavidin tunne silloin, kun oma poika Absalom nousi kapinaan häntä vastaan ja lopulta sai tuossa kapinassa surmansa? Voisimme jatkaa tätä listaa loputtomiin. Paavali joutui ruos­kittavaksi ja kivitettäväksi, haaksirikkoihin ja vankilaan. Niin hänen oma kansansa kuin pakanatkin halusivat tappaa hänet.

Sairaudet ja ahdingot ovat tulleet maailmaan ja ihmi­sen osaksi syntiinlankeemuksen kautta. Vas­ta sil­loin, kun syntiinlankeemus toi kirouksen maa­ilmaan, tulivat ahdistukset ihmisen osaksi. Mutta Jeesus tuli tekemään tyhjäksi tuon lan­keemuk­sesta joh­tuvan kirouksen. Jeesus tuli, jotta Häneen uskovat siirtyisivät helvetis­tä tai­vaaseen.

Sen tähden Jumala antaa Jee­suk­sen ni­messä sairauk­sien väliaikaisesti parantua, antaa monien ahdistusten hetkeksi väistyä rukouksen kautta. Se on esimakua tulevasta taivaasta jo täällä maan­päällä. Taivaassa ei enää sai­ras­teta, siellä ei enää ole paha olla. Synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on siellä näkyvällä ja kouriintuntuvalla tavalla lopullisesti ja täydellisesti poistettu – pahaa ja tuskaa ei taivaassa enää edes muisteta olleen olemassa, menneet ahdistukset eivät siellä enää mieleen palaa.

 

 

5. AHDINGOT SAARNAAVAT JUMALAN PYHYYTTÄ

 

Mutta miksi Jumala kuitenkin niin usein – lähes jatkuvasti – sallii ihmisten kär­sivän sairauksissa ja muissa vaikeuksissa sekä ahdingoissa? Miksi Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiin? Miksi kaikki eivät parane, kun heidän puoles­taan Jee­suksen nimessä rukoillaan? Miksi Jumala ei muuta asioita niin, että tuska ja ah­distus voisi väistyä?

Jumala tahtoo sairauksien ja tuskien kautta muistuttaa ja opettaa meitä jostakin. Moosesta muistutet­tiin ympä­ri­leikkauk­sen liitosta; Moo­ses oli rikkonut ympärileikkauksen käskyä vastaan eikä ollut liittänyt omaa poikaansa tämän Vanhan liiton armonvälineen kautta Herran valitun kansan jäseneksi (2. Moos. 4:24-26). Juma­la voi muistuttaa sairaudella ja uupumuksella meitä lepopäivän pyhittä­mi­ses­tä ja terveistä elämänta­voista.

Ju­mala voi muistuttaa meitä kuuliai­suudesta ja syntien tunnustamisesta. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 2. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! 3. Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. 4. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä.” (Ps. 32:1-4)

Myös harhaoppi tuo mukanaan ahdistuksen. Jos laki ei ole täysi ja evankeliumi puhdas, niin ihminen joutuu oman kilvoittelunsa, luulotellun ulkokultaisen hyvyytensä ja oman elämänvaelluksensa varaan. Silloin on varmasti seurauksena ahdistus ja huono omatunto oman syntisyyden peittona olevasta teeskentelevästä hurskastelusta – jos ei sitten ole kokonaan Jumalan täydellisyyttä vaativan lain alla paatunut.

Ihminen, joka ei tunnusta ja usko olevansa kokonaan, sydänjuuriaan myöten synnin saastuttama, ei voi koskaan saada täyttä tunnon rauhaa ja iloa Jeesuksessa. Omaan uskonratkaisuunsa, omaan kilvoitteluunsa, omaan pyhyyteensä, omaan palvelemiseensa tai omien armolahjojensa käyttämiseen vähänkin Jumalan edessä vetoava ja turvaava joutuu aina olemaan huonolla omallatunnolla ja syyllisyydessä. Sillä mikäpä syntisen ihmisen läpi kulkenut voisi täydellisyyttä vaativan Jumalan pyhyyden edessä olla puhdasta ja kelvollista?

Jumala muistuttaa sairaudella ja ahdistuksella synnin tähden kirotun maailman vajavuudesta ja ka­toavaisuudesta; tai­vaassa on kotimme. Täällä me olemme muu­kalai­sia – se on muukkosia(!) kaikki tyynni. Tänne maanpäälle ei saa eikä kannatakaan kiin­nittää sydäntään, toivoaan ja odotuksiaan. Täs­sä ajassa kaikki asiat jää­vät aina vajaiksi, täällä onnella ja ilolla on aina varjonsa. Vas­ta tai­vaassa, uudistetussa paratiisissa, onni ja riemu, ilo ja yhteys, ter­veys ja nautinto ovat täysiä. Kuitenkin hetkittäin, kuin kirkkain välähdyksin saamme jo nyt kokea tuota taivaan autuutta. Mutta elämän täyteys ei tässä ajassa voi koskaan olla pysyvä olotila.

 

 

6. HERRA VASTAA RUKOUKSIIN PARHAALLA TAVALLA

 

Kaikkein eniten Jumala haluaa puhua meil­le tuskien kautta armostaan ja rakkaudestaan, halustaan pelastaa ihminen. Paavalille annettu piikki eli pistin lihaan oli rakastavan Isän kädestä suotu. Se oli mahdollisesti ja ilmeisesti ainoa tapa, millä Jumala saattoi estää Paa­valia yl­pistymästä ja sitä kautta joutumasta kadotuk­seen. Jumalan asenne on vas­tuullisen vanhemman suh­de lapseensa. Rakastava vanhempi ei suostu kaikkiin lap­sen toi­veisiin ja oikkuihin. Viisas vanhempi ei varje­le lastaan kaikilta pettymyksiltä ja vai­keuk­silta. Rakasta­va ja lap­sestaan vä­littävä isä tai äiti tarttuu lap­sensa vääriin tekoihin nuh­telemalla tai muilla ta­voin.

Mutta rakastava kuritus on eri asia kuin vihassa ja kostonhalussa rankaiseminen. Jos Jumala rankaisisi meitä tekojemme mukaan, niin me kaikki kuolisimme tähän paikkaan: minä tähän saarnatuoliin – tai tässä tapauksessa saarnaseisomoon – ja te sinne penkkeihinne. Jos Jumala meitä tuomitsisi oikeuden mukaan, joutuisimme tältä paikalta kadotukseen jokainen. Mutta Jumala ei halua rankaista meitä vaan armahtaa. Ei hän halua syntisen kuolemaa, vaan sitä, että syntinen kääntyisi kohti ris­tiä ja eläisi. Jumala haluaa, että jokainen tulisi aino­an Pojan, Isän kaikkein Rakkaimman, teloituspaikalle, missä minulle ja sinul­le kuuluva kuolemanrangaistus jo pan­tiin täy­täntöön.

Saatanalla eli vastustajalla ei ole mitään it­senäistä valtaa meihin edes sairauden kautta. Jumalalla on kaikki valta. Kiusaaja on vain louskuttava rakkikoira, joka on Herran tiukassa ohjauksessa; se yltää vain sinne asti, mihin Herra ketjua löysää. Sairauksien ja ahdistusten tar­koitus on, että oppisimme tun­temaan ja toteut­ta­maan parem­min Jumalan tahtoa; ennen kaikkea se, että op­pisimme tuntemaan Ju­malaa itseään henki­lökoh­taisesti ja persoonal­lisesti, ei vain kor­vakuu­lolta.

Sairauksista on turhaa ja hyödytöntä syyttää Perkelettä, vaikka se kaiken pahan lähde ja kanava onkin. Paha ei ole peräisin Jumalasta eikä Jumala ole pahan vallan alla. Päinvastoin, Jumala käyttää myös pahaa omien hyvien tarkoitusperiensä täyttämiseen. Herra laittaa pahankin palvelemaan itseään. Kaiken luodun, myös langenneen ylienkelin joukkoinensa, on palveltava Kaikkivaltiasta. Ja sekös Vihtahousua suututtaa, että se omaa pahuuttaan toteuttaessaan ajaa ihmisiä Jeesuksen syliin!

Oikea asenne on Herran edessä kysellä, tai pikemminkin huutaa ja parkua: Mitä haluat puhua minulle tämän tuskan ja ahdistuksen kaut­ta? Onko kysymys jostakin omasta synnistäni, jota en ole tunnustanut ja josta en ole halunnut luopua? Anna sanasi, lakisi ja evankeliumisi minut niin valaista, että rohkenen tunnustaa synnin synniksi, sitä katua ja jättää sen Golgatan ristille sovitettavaksi.

Vai haluat­ko, Herra, että jään vain kä­sivar­sillesi lepää­mään, luot­taen armoosi ja rak­kauteesi? Haluat­ko, että olen vain hiljaa edes­säsi, jät­täen tuskani Jee­suksen ristin juu­rel­le? Sinun lähel­lesi, Herra, joka lopulta kannat kaikki minun tuskani, mur­heeni ja sai­rauteni? Pyhän Hengen synnyttämän oikean rukouksen tärkein ja syvin sisältö on: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, Jumala, ei minun.” Herran yksiselitteinen tahto on, että minä pääsen Jeesuksen uskon kautta taivaaseen.

Monta kertaa on niin, että me ihmiset rukoilemme, emmekä näytä saavamme toivottua vastausta. Mutta kaikkivaltias ja armollinen Jumala nuo rakkaan lapsensa rukoukset, jotka on Jeesuksen nimessä taivaaseen lähetetty, takuuvarmasti kuulee. Ja Hän antaa meille lopulta vielä paremman vastauksen, kuin mitä edes osasimme pyytää: Vapahtajamme antaa verensä kautta täydellisen parantumisen ja ottaa ristinsä kautta kaikki ahdinkomme lopullisesti pois. Tässä lujassa toivossa ja varmassa uskossa nousemme nyt ylistämään kolmiyhteistä Jumalaa Nikean uskontunnustuksen sanoin.