JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Lasten ehtoollinen?
1. Kor. 11

 

(Ote 26.7.2016 ystävälle lähetetystä kirjeestä.)

 

Lasten osallistuminen ehtoolliselle on aiheellinen kysymys, koska opetus ja käytännöt ovat olleet viime vuosikymmeninä sekavia. Hiltusen Petri on tehnyt asiasta väitöskirjan, joten hänen puoleensa voi halutessaan kääntyä.

 

 

1. RAAMATUNKOHTA

 

Pyhässä Raamatussa ei ole mitään yksiselitteistä opetusta siitä, minkä ikäinen olisi valmis nauttimaan Herran Pyhän Ehtoollisen. Ehkä tärkein kohta, josta asiaa voi tutkia, on 1.Kor. 11:26-29:

"Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. 27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. 28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; 29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa."

 

 

2. EHTOOLLISKOULU JA RIPPI

 

Tämän ja Luterilaisten tunnustuskirjojen perusteella olen päätynyt samaan, mitä ainakin täällä pohjoisessa Lähetyshiippakuntien seurakunnissa toteutetaan: Varhaisnuorille (n. 10 vuodesta ylöspäin) pidetään ehtoolliskoulua, jossa heille opetetaan kristinuskon keskeiset asiat eli katekismus. Sitten kun he ovat sen oppineet - ja erityisesti osaavat erottaa 'Herran ruumiin' muusta syömisestä ja juomisesta - niin he voivat osallistua ehtoolliselle. Perinteisesti rippikoulu on ollut tuo opetuspaikka, mutta aivan hyvin se voi olla myös ehtoolliskoulun nimellä. Rippikoulu tuskin asemaansa tällä menettää - hyvähän se on, että opetetaan ja käydään läpi asiat läpi vielä murrosiän myöhemmässäkin vaiheessa.

Lisäksi on huomattava, että Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan ehtoollista tulee edeltää rippi eli synnintunnustus ja päästösanan vastaanottaminen.

Lasten ehtoolliseen rinnastuu myös kehitysvammaisten ehtoollinen, joka on vielä oma lisäkysymyksensä.

 

 

3. TUNNUSTUSKIRJOJEN KOHTIA

 

Lopuksi joitakin lainauksia Luterilaisista tunnustuskirjoista koskien ehtoolliselle osallistumista. Yhteenvetona voisi sanoa, että ehtoollista ei ole tarkoitettu 'lapsille' ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä: "… ehtoolliselle menevien olisi kohtuuden nimessä tiedettävä koko kristillisestä opista enemmän ja ymmärrettävä se täydellisemmin kuin lapset ja vasta-alkajat." Keskustella voi sen sijaan siitä, mikä on se ikä, jolloin voidaan alkaa puhua 'nuoresta', vähintään lapsi-nimityksen rinnalla.

 

"Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön." (CA XXV, 1-2, s. 67)

 

"Meillä monet käyvät Herran ehtoollisella joka sunnuntai, mutta sitä ennen heitä opetetaan ja tutkitaan ja heidät päästetään synnistä. Nuoriso laulaa psalmeja oppiakseen niitä, ja kirkkokansakin veisaa, osin oppiakseen, osin rukoillakseen. Vastapuolella ei lapsille anneta ollenkaan katekismusopetusta, vaikka siitä on kirkkolain määräyksiä. Meillä seurakuntien pastorit ja muut palvelijat velvoitetaan julkisesti opettamaan ja kuulustelemaan kasvavaa nuorisoa, ja tämä tapa tuottaa kauniita hedelmiä." (Apol. XV, 40-42, s. 194)

 

"Meidän keskuudessamme vietetään näet messu joka sunnuntai ja muina juhlapyhinä, ja silloin jaetaan ehtoollinen niille, jotka sitä haluavat, kun heidät ensin on kuulusteltu ja heille on annettu synninpäästö." (Apol. XXIV, 1, s. 220)

 

"Kansa näet nauttii ehtoollista vasta kun sitä ensin on opetettu ja kuulusteltu. Ihmisille nimittäin opetetaan sakramentin oikeaa käyttöä, sitä että se on asetettu ilmaisen syntien anteeksiantamuksen sinetiksi ja todisteeksi. Näin sakramentti rohkaisee arkoja omiatuntoja todella varmasti uskomaan, että heille annetaan synnit armosta anteeksi." (Apol. XXIV, 49, s. 228)

 

"Tämä saarna, joka nyt seuraa, on alun alkaen laadittu opetukseksi lapsille ja yksinkertaisille. Juuri siksi siitä on vanhastaan käytetty kreikankielistä nimitystä katekismus, mikä tarkoittaa "lasten opetusta". Se on jokaisen kristityn välttämättä osattava. Joka ei sitä osaa, häntä ei siis voida pitää kristittynä eikä päästää osalliseksi sakramenteista. Samoinhan hylätään kelvottomana käsityöläinen, joka ei tunne ammattinsa vaatimuksia ja käytäntöä.

Nuorten on siksi annettava oppia katekismukseen eli lastensaarnaan kuuluvat kohdat perusteellisesti. Heitä on niihin ahkerasti harjaannutettava ja perehdytettävä. Sen vuoksi myös jokaisen perheenisän on vähintään kerran viikossa kyseltävä ja kuulusteltava lapsiltaan ja väeltään, kultakin erikseen, mitä nämä siitä tietävät ja ovat oppineet. Hän pitäköön heitä lujilla niissä asioissa, joita he eivät osaa.

Muistan hyvin, miten aiemmin tapasi vanhoja, ikääntyneitä ihmisiä, jotka eivät tienneet näistä asioista mitään - ja heitä tapaa vieläkin joka päivä. Yhtä kaikki he osallistuvat kasteeseen ja ehtoolliseen sekä käyttävät kaikkea, mikä kuuluu kristityille, vaikka ehtoolliselle menevien olisi kohtuuden nimessä tiedettävä koko kristillisestä opista enemmän ja ymmärrettävä se täydellisemmin kuin lapset ja vasta-alkajat." (IK Esipuhe, 1-5, s. 330-331)