JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Rakkauden laki
Matt. 5

 

 

Rippipuhe ja saarna (7 shel, Matt. 5:20-30)

Raamatunkäännös: KR 1933/38

 
 
JÄSENNYS
1. FARISEUSTEN VANHURSKAUS
2. ÄLÄ TAPA
3. VIHASTUKAA, MUTTA ÄLKÄÄ SYNTIÄ TEHKÖ
4. JOKAINEN RIKKOO VIIDETTÄ KÄSKYÄ
5. ABORTTI ON MURHAAJAN TYÖTÄ
6. HULLUKSI NIMITTELY ON KADOTTAVA SYNTI
7. JEESUS ON AINOA, JOKA TÄYTTÄÄ LAIN
8. SOVI ENSIN VELJEN KANSSA
9. ÄLÄ TEE HUORIN
10. VIETTELEVÄN SILMÄN POIS REPÄISEMINEN
 
 

Rippipuhe

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on seitsemäs sunnuntai helluntaista. Pyhäpäivän otsikko on 'Rakkauden laki'. Herra Jeesus ei tullut alas taivaasta maan päälle ihmiseksi ainoastaan siksi, että Hän täydellisesti kärsisi meille syntisille oikeudenmukaisesti kuuluvan rangaistuksen. Tätä rangaistuksen kärsimistä voisi kutsua passiiviseksi kuuliaisuudeksi. Jumalan Poika tuli lihaan myös siksi, että hän ihmisenä eläisi meidän puolestamme ja hyväksemme synnittömästi ja täydellisesti. Tätä voisi kutsua aktiiviseksi kuuliaisuudeksi. Jeesuksen esimerkki velvoittaa meitäkin elämään täydellisesti. Täydellinen elämä tarkoittaa sitä, että rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.

Maailman ihminen rakastaa vain niitä, jotka rakastavat myös häntä. Jumalaa tuntematon tekee hyvää silloin, kun tietää saavansa takaisin nuo hyvät teot tavalla tai toisella - ennemmin tai myöhemmin - omaksi hyödykseen, nautinnokseen, kiitoksekseen ja kunniakseen. Mutta Jeesuksen omaksi kastettu tekee hyvää silloinkin, kun siitä ei koidu hänelle itselleen mitään hyvää. Kristitty rakastaa silloinkin, kun saa palkakseen kiittämättömyyttä tai jopa vihaa. Maailman lapsi pitää loppuun asti kiinni omista oikeuksistaan ja vaatii oikeudenmukaisuutta silloin, kun siitä on itselle hyötyä. Jumalan lapsi on valmis rakkauden tähden luopumaan omista oikeuksistaan ja vaatii oikeudenmukaisuutta ennen kaikkia niille, jotka eivät sitä pysty itselleen vaatimaan.

Näin Jeesus teki. Hän suostui luopumaan omastaan toisten hyväksi. Hän suostui epäoikeudenmukaisuuteen itseään kohtaan, jotta toiset saisivat osakseen rakkautta ja iankaikkista hyvää.

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Maailman lapsiin vai Jumalan lapsiin? Oletko taistellut enemmän toisten oikeuksien puolesta kuin omiesi? Oletko luopunut omastasi, että toiset saisivat kokea rakkautta ja hyvyyttä? Itse ainakin joudun tämän Jeesus-peilin edessä tunnustamaan: Olen etsinyt hyvää enemmän itselleni ja olen tavoitellut lähinnä vain omaa etuani oikeudenmukaisuutta ajaessani. Ja koska sinäkin löydät itseäsi Jeesukseen verratessasi sydämestäsi ja elämästäsi rakkaudettomuutta ja itsekkyyttä, epäuskoa ja syntiä, niin saat yhtyä kanssani synnintunnustukseen, joka alkaa sanoin 'Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus'.

 

SAARNA

1. FARISEUSTEN VANHURSKAUS

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Sunnuntain evankeliumi kertoo selvästi ja kirkkaas­ti, että emme pääse tai­vaa­seen omien tekojemme kautta. Jeesuksen mainitsemat juutalaisten uskonnolliset johtomiehet, lainoppineet ja fariseukset, yrittivät noudat­taa Jumalan lakia. Nuo uskon­non ja Jumalan lain erikoismiehet tekivät kaikkensa täyt­tääkseen lain vaati­mukset. Erityisesti fariseusten koko elämä oli sitä, että he yrittivät täyttää kaikki Jumalan anta­man lain säädökset. Heitä voitaisiin hyvällä syyllä kutsua hurs­kaiksi kilvoitteli­joiksi. Nämä ihmiset olivat antaneet koko elämänsä Jumalalle.

Mutta Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että ellei teidän vanhurs­kautenne eli kelvolli­suutenne Jumalan edessä ole paljoa suu­rempi kuin näiden lainkil­voitte­lijoiden, te ette pääse taivaaseen. Näiden juu­talaisten vika ei ollut se, että he olisivat olleet jotenkin mieleltään pahempia tai luon­teeltaan kierompia, ahneempia tai ylpeämpiä kuin muut ihmiset. He olivat ihmisinä aivan saman muotin mukaisia kuin Jeesuksen opetuk­sen ja saarnan kuulijat, joista monet olivat yhteiskunnan halveksittuja ja vähäosaisia. Eivät nuo omilla teoillaan, omalla lain noudattamisellaan taivaa­seen pyrki­jät, olleet sen huonompia ihmisiä kuin sinä tai mi­nä.

 

2. ÄLÄ TAPA

Asian selventämiseksi ja varmistamiseksi Jeesus selit­tää jumalallisel­la arvovallallaan kymmentä käskyä. Ensimmäise­nä hän selittää viidettä käs­kyä: Älä tapa. Jo ainoas­taan tämän yh­den käs­kyn selitys saa meidät va­pisemaan ja omat te­komme palamaan Jumalan edessä tuhkak­si. "Jokai­nen, joka vi­has­tuu vel­jeensä, on an­sain­nut oi­keuden tuomion; ja joka sanoo veljel­leen: 'Sinä tyh­jänpäiväinen', on ansainnut suu­ren neu­voston tuomi­on; ja joka sanoo: 'Sinä hul­lu', on ansainnut helvetin tu­len." (Matt. 5:22)

Ensiksi, mitä tarkoittaa tämä veljeensä eli toiseen ihmiseen vihastu­minen? Itse vihastumi­sen tunne ei ole väärin, jos se johtuu todellisesta vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta eli synnistä. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että itse Jeesuskin loi vihassa silmänsä fariseuksiin, jotka halusivat saada Hänet syytteeseen sapattina parantamisesta. (Mark. 3:5) Jeesuksen vihaisen katseen alla ovat tänä päivänä ne, jotka yrittävät saada syytteeseen ja tuomiolle niitä, jotka haluavat kokonaisen Jumalan sanan voimalla parantaa syntisairaita.

 

3. VIHASTUKAA, MUTTA ÄLKÄÄ SYNTIÄ TEHKÖ

Jumalan viha on puhdasta ja vanhurskasta. Ihmisen vihaan sekoittuu kuitenkin aina myös lihallisuutta. Ihmisen oikeutetussakin vihassa syntiä kohtaan on aina mukana myös omaa ylpeyttä, rakkaudettomuutta, katkeruutta, kostonhalua, pelkoa. Herran veli Jaakob opettaa kirjeessään: "… olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; 20. sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä." (Jaak. 1:19-20)

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö", opettaa apostoli Paava­li (Ef. 4:26). Jumala vihaa syntiä, ja niin tulee meidänkin tehdä. Mutta Jumala rakastaa syntistä ihmistä, ja haluaa pelastaa hänet synnin vallasta. Niin tulee meidänkin tehdä. "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." (Joh. 3:36)

On aivan oikein, että koemme vihan tunteita syntiä kohtaan, mutta me emme saa kohdistaa vihaamme toiseen ihmiseen persoonana, henkilönä. Me emme saa ajatuksissamme, sanoissamme tai teoissamme tehdä toiselle pahaa. Me emme saa toteut­taa lihassamme vihan, katkeruuden tai koston tunteita ja haluja. Saamme sielunhoidollisissa keskuste­luissa purkaa tun­teemme kuun­telemaan ky­kenevälle ihmiselle ja ennen kaikkea rukouksessa Jumalal­le suoraan. Tuon purkamisen tavoitteena tulee olla se, että pääsemme eroon henkilöön kohdistuvasta vihasta, katkeruudesta ja kostonhalusta. Me emme saa hyväksyä, tottua ja turtua tilanteeseen, jossa sisällämme on viha tai katkeruus jotakuta ihmistä kohtaan. Jos teemme tai toivomme ajatuksissamme toiselle ih­miselle kostonhaluisesti pahaa - fyysises­tä tai henkisestä väkivallasta puhumattakaan - niin olemme rikkoneet Juma­lan tah­don ja teemme syntiä. Usein kostamme puhumattomuudella, loukkaamme vaikenemalla, halveksimme ylenkatseella.

Jumalan mielen mukainen oikea viha syntiä vastaan purkautuu siten, että me ojennamme syntiä tekevää; julistamme hänelle kokonaista Jumalan sanaa, joka tuomitsee synnin ja armahtaa syntejään katuvan. Tämän tulee tapahtua nimenomaan siksi, että Jumala rakastaa tuota syntiä tekevää ihmistä ja haluaa johtaa hänet Jeesuksen verisen ristin juurelle pelastumaan. Toki Jumalan sanaakin voi julistaa lihallisen vihan ja raivon vallassa, ei Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen johtamana. Jokaisen meidän on syytä tutkailla omia motiivejamme, ettemme käyttäisi Jumalaa ja Hänen pyhää sanaansa keppihevosena omille epäpuhtaille pyyteillemme.

 

4. JOKAINEN RIKKOO VIIDETTÄ KÄSKYÄ

Selvää on, että joka ainoa meistä on rikkonut ja yhä edelleen rikkoo viidettä käskyä vastaan. Jokaisen oma sydän on mätä, ja se tuottaa jatkuvasti tavalla tai toisella kaiken saastuttavia syntisiä ajatuksia, sanoja ja tekoja. Edes se, että minä tässä nyt saarnaan teille Jumalan sanaa, ei ole sellaista, mistä voisin sanoa Luojallemme: ’Katso nyt, Herra! Minä tässä julistan pelotta Sinun sanaasi. Enkö olekin hyvä, uskovainen ja kiitoksen ansaitseva saarnamies!’

Kun minun sydämeni ja mieleni läpivalaistaan, niin osoittaudun tässäkin hetkessä kaikkien käskyjen, myös viidennen, rikkojaksi. Mitään ansiota, palkkaa tai kiitosta en voi Jumalan edessä työstäni vaatia. Paimenenkin palkka on jo ansaittu Golgatan ristillä. Pastori ei olekaan täällä itsensä tähden, vaan siksi, että Herramme Jeesus rakastaa teitä jokaista. Vapahtaja on lähettänyt Jumalan sanan palvelijan luoksenne rakkaudesta teitä kohtaan. Hän haluaa teidän elävän jokapäiväisessä parannuksessa ja ottavan vastaan täyden armahduksen ja anteeksiantamuksen verisen ristinpuun kautta.

Lain rikkojiksi osoittaudumme siis jokainen. Mitkään inhimilliset puo­lustelut: Tuo toinen louk­kasi minua ensin, olin väsynyt tai stres­saantunut tai että olin huu­mannut harkintakykyni esimerkiksi alkoholilla, eivät kelpaa Jumalan edessä. On turha kuvitel­la, että nämä useim­pien suomalaisten jokapäi­väiseen elämään kuuluvat loukkaa­vat ajatukset, sanat ja teot olisivat vähäpätöisiä ja mitättömiä joi­denkin mie­lestäm­me suurempien syntien rinnalla. Kristit­ty ei voi olla tekemättä parannusta pis­tävästä ja haavoitta­vasta kielen­käytöstä sekä kostonhimoisista tai halveksivista ajatuksista.

 

5. ABORTTI ON MURHAAJAN TYÖTÄ

Älä tapa -käskyn kohdalla meidän on muistettava myös äitinsä kohdussa kasvavat ihmislapset. Tässä maassa julmasti teurastetaan 30 lasta joka päivä. Abortti on taivaaseen asti huutava veriteko ja murha - toteutettiin se sitten verta vuodattamalla tai ns. katumuspillerin kautta. Suokoon Herramme parannuksen ja uskon syntien anteeksiantamukseen niille, jotka ovat tällä tavoin kätensä vereen tahrineet. Parannusta tarvitsemme myös me, jotka emme korvaamme lotkauttaneet näiden pienten ihmisten kuolemanhädän edessä. Vähintä, mitä voimme tehdä, on rukoilla. Jos rukouksessamme kysymme Herralta, mitä voimme tehdä elämän suojelemiseksi, niin kyllä Hän näyttää meille tehtäviä.

Profeetta Jesajan kirjasta kuulemme Herran vakavan ja samalla parannukseen nöyrtyville täyttä armahdusta tarjoavan sanan: "Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. 14. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. 15. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. 16. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. 17. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. 18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. 19. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; 20. mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 1:13-20)

 

6. HULLUKSI NIMITTELY ON KADOTTAVA SYNTI

Palaamme takaisin Herramme vuorisaarnaan: "Joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion." Juuta­laisten suurella neuvostol­la oli tuohon aikaan oikeus langettaa kuolemantuomio, vaikka täytän­töönpano jäikin rooma­laisten huoleksi. "Ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tu­len." Mietipä tätä: Kaksi väärää sanaa  - 'Sinä hullu!' - ja ihminen päätyy iankaikkiseen kadotukseen, vaikka olisi elänyt muuten kuin taivaan enkeli.

Jumala on luonut ja tarkoittanut ihmisen kal­taisekseen, ei loukkaamaan eikä vihaamaan. Se, joka ei tätä tar­koitusta, rakkautta ja hyvyyt­tä, halua täyttää, on tuo­mittu kadotuk­seen ja helve­tin piinaan. Tämän kadotus­tuomion alla me olem­me luon­nostamme kaikki: Me, jotka rikom­me Juma­lan tahtoa ja hänen luomistarkoi­tustaan vas­taan - yhtä lailla niin minä kuin te kaikki muut­kin. Täysin riippumatta siitä, mitä itse kukin haluaisi todeksi uskoa.

 

7. JEESUS ON AINOA, JOKA TÄYTTÄÄ LAIN

Mutta kiitos ja ylistys Isälle Jumalalle, joka lähetti Poikansa kärsimään tuon kadotustuomion meidän puolestamme. Sen, mikä meille ihmisille on mahdo­tonta, teki Jumala itse anta­malla aino­an ja rakkaan Poikansa kärsimykseen, sijaisuh­riksi meidän puoles­tamme. Golgatan ristillä ja kolmantena päivänä sen jälkeen läheisessä puu­tarhahaudassa tapahtui maail­manhistorian mer­kittävin käänne sitten luomisen ja lankeemuk­sen. Jumala itse tuli Jeesuksessa Kristukses­sa ihmiseksi ja kukisti kuoleman ja vääryyden val­lat. Jeesus vapautti kaikki häneen uskovat tuo­miosta ja kadotuksesta.

Enää meidän ei tarvitse käydä toivotonta tais­telua lain täyttämiseksi siksi, että sen täytettyämme pelastuisim­me, taivaaseen pääsisimme. Me, jotka olemme Jeesuk­sen evankeliumin eli kas­teen, uudestisyn­tymisen ja opetuksen kautta pelastetut ja armahdetut, emme enää ole kovan ja ehdotto­man lain alla, vaan Jeesuksen puh­taaksi pesevän rakkauden alla. Jumalan ehdotto­mat lain vaatimukset ovat yhä edelleen voimas­sa, mutta Jeesus yksin tuon lain täyttää ja sitä noudattaa.

Jeesukseen kastettuina ja Hänen sovintovereensä uskovina voimme olla varmoja pelastuksestamme. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jot­ka Kristuk­sessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1) Ehdoton ja täydellisyyttä vaativa laki saa meidät näkemään vajavaisuutemme ja kelpaamattomuutemme Juma­lan edessä. Lain vaatimusten edessä voimme turvata yksin Jeesuksen nimeen ja vereen. Jumalan hullutus, joka on suurempi kuin mikään ihmisen oma viisaus, on mei­dän pelastuk­semme.

Isän Jumalan suunnaton rakkaus minua ja sinua koh­taan - Hän ei kieltänyt meiltä edes ainoaa Poi­kaansa - vetää meitä parannukseen itsekkäis­tä ja vääristä teois­tamme. Me rakas­tamme, sillä Jumala on rakastanut ensin meitä. Me emme voi puristaa itsestämme rak­kautta Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Ainoa todelli­nen parannus saa voimansa siitä Pyhän Hengen syn­nyttämästä ilos­ta ja kiitollisuudesta, joka syntyy Juma­lan anteeksiantamuksesta ja hänen rakkaudes­taan meitä kohtaan.

Jumalan Henki kirkastaa ne haavat ja ruos­kaniskut, jotka Jee­sukseen Kristukseen on meidän pahojen tekojemme vuoksi lyöty. Raamatun sana osoittaa meille Herran kitu­misen ristillä tapahtuneen siksi, että me emme ole rakastaneet Jumalaa yli kaiken emmekä toi­sia ihmisiä niin kuin itseämme. Kun Pelastajamme on saanut tällä kaiken antavalla ja suurimpaan kärsimykseen valmiilla rak­kaudellaan murta­a meidät, emme halua enää jat­kaa itsekästä ja valheellista kulkuamme. Sen sijaan syntyy halu tunnustaa Jeesus Her­raksi ja Ju­ma­lak­si. Jumalan, Vapahtajamme, rakkaus syn­nyt­tää meissä halun vastarakkauteen. Haluam­me ra­kastaa myös toisia ihmisiä sillä rak­kaudella, jolla Jeesus on rakasta­nut meitä.

Jeesuksen pyyteettömästä ja epäitsekkäästä rak­kaudesta kumpuaa voima, joka saa meidät ris­tiinnaulitsemaan oman itsekkään ja rakkaudetto­man mielemme. Ristiin­naulitsen ja kuoletan itsessäni vanhan ihmisen, joka ei halua eikä voikaan rakas­taa pyyteettömästi. Täydellinen rakkaus on vain Jeesukses­sa: luonnostaan sitä ei ole minussa eikä kenessäkään ihmi­sessä. Jos me siis uskovi­na teemme jotakin hyvää ja Juma­lan sanan valos­sa arvo­kasta, ei kunnia siitä kuulu yl­peyteen ja itsensä korot­tamiseen taipuvalle vanhalle ihmisellemme, vaan täysin ja kokonaan kolmiyh­teiselle Jumalalle.

Jumala vaikuttaa oman rakkautensa ja Pyhän Henkensä kautta meidän hyvät tekomme. Vanha, minussa ja sinussa yhä elävä syntiinlan­gennut Aatami ja Eeva ei tule yhtään sen paremmaksi. Sen osana on vä­hetä ja kerran kuole­massa tai ylösottamisen hetkellä lopullisesti kukistua. Se päivä on suuren ilon ja riemun päivä. Sinäkin, hyvä kuulijani, saat Jeesukseen Kristukseen kastettuna ja uskovana periä iankaikkisen elämän taivaassa, uudessa paratiisissa. Tämä on varmasti totta.

 

8. SOVI ENSIN VELJEN KANSSA

Evankeliumi jatkuu seuraavasti: "Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin si­nua vastaan, niin jätä lahjasi siihen altta­rin eteen, ja käy en­sin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:23-24) Tämä kohta opettaa meille esimerkiksi sen, että vaikkapa kolehtimme ja taloudellinen tukemme Jumalan valtakunnan työlle on kai­kessa tär­keydessään ja välttämättömyydessään sittenkin toissijaista suh­teessa hyvään omaantuntoon Herramme ja ihmisten edessä. Jos olemme ris­tiriidoissa jonkun kanssa tai olemme lou­kanneet tai vahingoitta­neet jotakuta, niin on tärkeäm­pää sopia ja pyy­tää anteeksi kuin kiirehtiä tekemään muka jo­tain pyhempää.

Jumalan silmissä oikea jumalanpalvelus on se, että käymme katso­massa orpoja ja leskiä, huo­lehdimme lähimmäi­sistäm­me. Meillä ei saa olla niin kiire johon­kin ih­misten silmissä muka hen­gellisempään, että ohitam­me esimerkiksi sen, joka kantaa meille kaunaa jostain vää­rästä teostamme. Jos kirkkoon kulkies­samme jätäm­me sanomatta ystävällisen sanan sille, joka sitä meiltä tar­vitsisi - tai emme ojenna auttavaa kä­ttämme sille, joka sitä tarvitsee - niin hal­ven­namme Ju­malaa. Yri­tämme sil­loin taas etsiä itsellemme koroketta, jolle voisimme nostaa esiin van­han ylpeän minämme. Sil­loin emme pal­vele Juma­laa enää rak­kaudesta, vaan siksi, että voisimme kutsua itseämme vähintäänkin mie­lemme sopu­koissa hurskaam­maksi kuin joku toinen; jotenkin pa­remmin pelastuk­sen ansaitse­viksi kuin muut.

Jumalan silmissä olen lähimmäiseni hädän ohit­taessani langennut pois rakkau­den ja to­tuuden tieltä. Ainoa ovi ja tie takaisin Juma­lan luo pelastukseen on Jeesuksen risti. Saan taas ker­ran katsella sen rangaistuksen täytäntöön ­panoa, joka kuuluisi minulle sen tähden, että en ole lähimmäisestäni huolehtinut, vaan olen yrittä­nyt pystyttää omaa vanhurskaut­tani: sitä, että omilla teoil­lani kelpaisin Jumalalle. Golgatan ristin alla saan pyytää Jeesuksen verta puhdis­tamaan sydä­meni. Ristin juurella saamme kuulla Jumalan sanat: "Vaikka teidän syntinne ovat verirus­ke­at, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villan­valkoi­sik­si." (Jes. 1:18)

 

9. ÄLÄ TEE HUORIN

Syntien anteek­siantamus kos­kee myös kuudennen käskyn aluetta, jonka Jeesus terä­vöit­tää sydämen ja silmien tasolle niin, että kukaan ei selviä tästäkään käskystä puhtain paperein. Kaikki yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi tarkoitetun avioliiton ohittava sukupuolielämä on haureutta ja huoruutta. Asia ei muutu siitä miksikään, että lähes koko kansamme on hyväksynyt normaalina olotilana haureuden eli avosuhteet ja huoruuden eli aviopuolison pettämisen ja vaihtamisen - homosuhteista ja muista luonnottomuuksista puhumattakaan. Päällemme vyöryy viihdeteollisuuden ja mainoksien kautta häpeilemätöntä siveettömyyttä ja jopa avointa pornoa. Meille, vähintäänkin sydämeltämme ja silmiltämme haureellisille ja huorintekeville, kuuluisi oikeuden­mukai­nen ikuinen rangais­tus. Kadotus­tuomion sijasta tai­vaallinen Isämme ottaa meidät sen sijaan Jeesuksessa sy­liinsä ja pesee meidät puhtaaksi Poikansa verellä.

 

10. VIETTELEVÄN SILMÄN POIS REPÄISEMINEN

Evankeliumi päättyy Jeesuksen sanoihin, jossa Hän kehottaa repäisemään lankeemukseen viettelevät ruumiinjäsenet irti. On parempi mennä raajarikkona taivaaseen kuin ruumis ehjänä helvettiin. Mitä tämä tarkoittaa? Konkreettisesti meidän on turha ryhtyä amputaatioon eli jäsenten poistamiseen. Ne muutamat, jotka ovat kirkon historiassa näin tehneet, ovat todenneet, että eivät syntiset halut sillä mihinkään katoa.

Tuo jäsenen irti repäiseminen tai hakkaaminen tarkoittaa sitä, että omaa elämää vapaaehtoisesti rajoitetaan Jumalan sanan tähden. Elämästä leikataan osa pois siten, että luovutaan esimerkiksi vaikkapa television katselemisesta, jos se houkuttaa haureellisiin ajatuksiin ja tekoihin. Tai lopetetaan alkoholin tarjoiluoikeudet omaavissa ravintoloissa syöminen, jos se saa lankeamaan alkoholin liikakäyttöön. Tai vaihdetaan työpaikkaa tai ammattia, jos työympäristö ja -tehtävät kerta toisensa jälkeen saavat toimimaan vastoin sitä, minkä Jumalan sanan edessä oikeaksi tietää. Monet tällaiset ratkaisut ovat lihalle erittäin epämieluisia. Ne saattavat myös alentaa merkittävästi elintasoa ja tehdä ajallisesta elämästä hankalamman - aivan kuin osa ihmisestä pitäisi kuolettaa, hakata pois ja elää raajarikkona.

Synti ja sen seuraus, ikuinen kadotus Jumalan kasvojen edestä eli helvetti, ovat niin vakavia asioita, että mitkään maalliset menetykset ja ajalliset rajoitukset eivät ole mitään verrattuna iankaikkiseen menetykseen. Älä siis murehdi sitä, jos Jumalan sanan tähden joudut elämään rajoitetusti, monesta asiasta luopuen ja kieltäytyen. Olet miljoona kertaa autuaampi eli ikionnellinen Jumalan tahtoa seuratessasi ja päästessäsi taivaaseen Jeesuksen luokse. "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" (Matt. 16:26)

Jumalan käskyn ja lain kohdalla on aina ensimmäisenä muistettava, että Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on sen jo puolestamme täyttänyt: Hänen ruumiinsa ja koko elämänsä leikattiin ristillä pois elävien maasta. Hänen kauttaan mekin saamme vapautuksen syntisen lihan ja jäsenten houkutuksista ja turmiosta. 

Rukoilemme: Rakas Taivaan Isä, me kiitämme ja ylistämme Sinua! Sinä rakastat meitä ja pidät meistä huolen. Me ylistämme Sinua, Jeesus Kristus! Sinä tulit tuomaan meille sovituksen ja rauhan, kannoit taakan ja ristin, rangais­tuksen ja iankaikkisen tuskan meidän puolestam­me. Me ylistämme Sinua, Pyhä Henki! Sinä kirkastat meille Jumalan rakkauden ja totuuden. Kiitos, että johdatat meitä tuntemaan Vapahtajamme sovi­tustyön yhä paremmin ja syvemmin. Anna sanan tulla meissä lihaksi, uudeksi elämäksi. Aamen.