JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Suomalaiset Kirkkoraamatut

 

 

Moni raamatunlukija hämmentyy eri käännöksiä lukiessaan. Mikähän näistä pahimmassa tapauksessa jopa toisilleen vastakkaisista käännöksistä on alkutekstin sanojen ja ilmoituksen mukainen?

Näillä Genesis ry:n sivuilla käytetään Juha Muukkosen saarnoissa ja opetuksissa järjestyksessään toista suomalaista Kirkkoraamattua, jonka VT:n teksti on hyväksytty käyttöön vuonna 1933 ja UT:n teksti vuonna 1938. Jos poikkeuksellisesti on käytetty jotain muuta käännöstä, niin se on mainittu. Tämä KR 1933/38 on pääsääntöisesti teologisesti luotettava ja ymmärrettävä.

Ensimmäistä suomalaista Kirkkoraamattua kutsutaan nimellä Biblia. Sen käännös valmistui vuonna 1642. Kieltä ajanmukaistettiin vuosina 1683-1685 ja 1776. Pieniä muutoksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Biblia on kyllä luotettava ja alkutekstiä uskollisesti seuraava, mutta kaikin kohdin se ei ole ymmärrettävää nykysuomea.

Uusin Kirkkoraamattu vuodelta 1992 on puolestaan kieliasultaan moderni ja ymmärrettävä, mutta käännöksenä se on erittäin epätasainen: jotkut kirjat ja kohdat seuraavat tarkasti alkutekstiä (esim. Johanneksen evankeliumi, Heprealaiskirje), mutta toisissa kohdissa on käännöksen sijasta annettu Jeesuksen uskosta osattomien epäuskoisia mielipiteitä (erityisesti monet VT:n avoimesti messiaaniset kohdat, Paavalin kirjeet jne.).

Pyhä Raamattu on syntynyt ja kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta uskonyhteisön sisällä. Pyhää Henkeä avuksi huutaen Raamattuun myös uskotaan - Jeesusta Jumalana tunnustavan uskonyhteisön keskellä. Tässä samassa profeetallisessa ja apostolisessa uskossa sitä on myös uusille kielille käännettävä ja saarnattava. Jos KR 1992:ta käytetään, täytyy siitä saarnaavan ja opettavan kyetä itse tarkastamaan alkutekstistä, onko käännös Jeesusta Herrana ja Jumalan Sanana tunnustavan seurakunnan uskon mukainen.

Olisi kuitenkin hyvä, että seurakunnan keskellä käytettäisiin vain yhtä raamatunkäännöstä, jotta moni oppisi mahdollisimman paljon sanatarkasti ulkoa Jumalan sanaa. Pyhä Henki käyttää, kirkastaa ja tekee eläväksi kuulemiamme ja oppimiamme Raamatun kohtia. Mitä enemmän osaamme Raamattua ulkoa, sitä enemmän myös Totuuden Henki voi meitä rohkaista, lohduttaa ja käyttää.

Myöskään KR 1933/38 ei ole kokonaan virheistä vapaa - kuten ei mikään muukaan käännös. Jotkut ongelmat johtuvat siitä, että vuosikymmenten aikana on löydetty uusia Raamatun käsikirjoituksia, ja myös aiemmin tunnettuja käsikirjoituksia on tutkittu ja vertailtu uudestaan. Pätevin perustein on päädytty pitämään alkuperäisempänä jotain toista lukutapaa. Tämä koskee erityisesti UT:n kreikan alkutekstiä. Esimerkkinä tällaisesta on 1. Kor. 14:38.

Arvioin, että KR 1933/38:ssa on ehkä noin sata varsinaista käännösvirhettä, jotka ainakin pitäisi korjata. Kuolemattoman sielun iankaikkisen pelastuksen kannalta merkittäviä käännösvirheitä ei KR 1933/38:sta ole tähän mennessä löytynyt vielä kuin yksi: Sananl. 8:22.

Sananlaskujen luvussa kahdeksan kerrotaan Viisaudesta eli Jumalan toisesta persoonasta, se on Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta. KR 1933 puhuu jakeessa 8:22 harhaoppisesti tästä Viisaudesta luotuna olentona. Se on vakavin mahdollinen virhe. Jos joku ei usko Jeesuksen olevan ikuinen ja luomaton Jumala, niin sellainen ei Raamatun erehtymättömän ilmoituksen mukaan ole Pyhästä Hengestä syntynyt ja pelastuva. Oikea ja paras käännös kyseisestä heprean sanasta 'kanáni' olisi 'synnytti Minut'. Tämän käännöksen vahvistaa myös 1. Moos. 4:1, jossa Eeva kertoo synnyttäneensä Pojan. Eeva käyttää synnyttämisestä tässä kohtaa samaa verbiä (kaníti): "olen synnyttänyt", "olen saanut".

KR 1992:n virheitä on käytettävissä olevien voimavarojen ja ajan rajallisuuden tähden mahdotonta ryhtyä luettelemaan. Niitä on varovaisesti arvioiden ainakin tuhat.