JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Vaimon siemen - Mies ja Herra, joka voittaa kärsimällä
1. Moos. 3

 

 

Marian ilmestyspäivän rippipuhe ja saarna (1. Moos. 3:15)
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. PARATIISISSA ANNETTU LUPAUS
2. VAIMON SIEMEN
3. SIEMEN ON MESSIAS
4. MIES JA HERRA
5. SIEMEN KÄRSII JA VOITTAA
6. MIKSI MAAILMA ON LUOTU JA MINÄ OLEN OLEMASSA?
 
 

Rippipuhe

Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret! Tänään on Marian ilmestyspäivä. Jeesuksen syntymäjuhlaan jouluun on nyt aikaa 9 kuukautta. Muistamme tänään, miten enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle Nasaretin pienessä kaupungissa, ja miten Jumalan Sana tuli Marian kohdussa Pyhän Hengen vaikutuksesta lihaksi, ihmiseksi. Maailman Pelastaja, materiaan tullut Jumala, astuu alas taivaasta luomansa maailman keskelle.

Profeettojen ennustukset toteutuvat, ja Vapahtaja tulee ihmisten keskelle. Jo paratiisissa luvattu Vaimon Siemen on nyt täällä luonamme. Hän, Messias, avaa meille tien takaisin synnin tähden suljettuun paratiisiin ja pääsemme nauttimaan Elämän puun hedelmää. Kristus murtaa meitä sitovat synnin kahleet ja ottaa pois kuormat harteiltamme.

Saamme tänään, tässä ja nyt, jättää kaikki taakkamme, syntimme ja lankeemuksemme Golgatan ristin juurelle. Olivatpa syntimme sitten julkisia tai salaisia, Jumalaa tai lähimmäistä loukkaavia, ihmisten silmissä suuria tai pieniä, vääriä tekoja tai hyvän tekemättä jättämisiä, tottelemattomuutta tai välinpitämättömyyttä, pelkuruutta tai vihaa, ylpeyttä tai ahneutta, haureutta tai juoppoutta, varkautta tai valhetta, niin yhtä lailla saamme kaiken totuudenmukaisesti tunnustaa. Jumala ei tahdo heittää langennutta ja kurjaa helvettiin, vaan parantaa evankeliumin ja anteeksiantamuksen sanalla.

 

SAARNA

1. PARATIISISSA ANNETTU LUPAUS

Jotkut raamatunselittäjät ovat arvelleet, että ajanlaskumme alun tietämillä jokainen juutalainen tyttö ja nuori nainen toivoi, että juuri hän saisi olla Kirjoituksissa luvatun lapsen, Messiaan, synnyttäjä. Ja varmasti näin olikin, että juuri noina aikoina odotus Messiaan tulosta eli erityisen vahvana. Mutta tiedätkö, kuka oli ensimmäinen nainen, joka todistettavasti toivoi olevansa Messiaan synnyttäjä? Se oli kirjaimellisesti ensimmäinen nainen, Eeva. Hän perusti toivonsa paratiisissa kuulemaansa Jumalan lupaukseen: Vaimon Siemen on polkeva rikki käärmeen pään.

Luen tuon syntiinlankeemuksen jälkeen annetun lupauksen vielä suoraan hepreasta suomentaen. Herra sanoi käärmeelle: ”Ja Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenesi ja hänen Siemenensä välille; Hän - siis vaimon Siemen - polkee rikki sinulta pään, ja sinä pistät Häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15)

Kun vaimon siemen sitten syntyi eli Eeva synnytti esikoispoikansa, sanoi hän sananmukaisesti alkutekstistä suomentaen: ”Olen saanut (eli synnyttänyt, hepreaksi kaníti) miehen, Jahven.” (1. Moos. 4:1) Tuosta lapsen saamisesta käytetystä sanasta 'kaníti' tuli myös nimi pojalle: Kain. Se tarkoittaa hankittua, saatua tai synnytettyä.

Ei ole sattumaa, että Jumalan persoonallinen Viisaus eli Kristus itse kertoo tulleensa Isän synnyttämäksi ennen maailman luomista ja ajan alkua juuri tällä samalla sanalla. Sananl. 8:22: ”Herra synnytti Minut (hepr. kanáni) töittensä Esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta Minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.” (Sananl. 8:22-23)

Uusimmat kirkkoraamatut (KR 1933 ja KR 1992) käyttävät tuossa kohtaa luomis-sanaa, mikä on erittäin vakava ja raskas käännösvirhe. Jos joku uskoo Jumalan persoonallisen Viisauden eli Kristuksen olevan luotu olento - ei Jumala Jumalasta, ei valo valosta, ei tosi Jumala tosi Jumalasta, ei neitseestä maan päälle ihmiseksi syntynyt Luoja - niin tällainen ei ole Pyhän Hengen vaikuttamassa ja ylläpitämässä pelastavassa raamatullisessa uskossa.

 

2. VAIMON SIEMEN

Alku- eli protoevankeliumissa (1. Moos. 3:15) puhutaan vaimon Siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään. Tämä on ainoa kohta koko Pyhässä Raamatussa, jossa mainitaan vaimon Siemen. Kaikkialla muualla puhutaan miehen Siemenestä. Tämä vaimon Siemen tarkoittaa yksin vaimosta, ei miehestä, syntyvää käärmeen pään murskaajaa. Sellaista kunniaa Jumala ei ole antanut yhdellekään miehelle, että hän olisi saanut siittää Messiaan - vaimolle se valtava kunniatehtävä kuitenkin suotiin.

Itse ymmärrän tämän myös Jumalan antamaksi ’korjaavaksi kokemukseksi’: vaimo oli aikanaan se, jonka kautta kiusaaja pääsi ensimmäiseksi langettamaan ihmiskuntaa tuhoisin seurauksin - vaimo saisi nyt olla se, jonka kautta tuon lankeemuksen korjaava Vapahtaja syntyisi.

Samanlainen korjaava rakennelma tulee esiin myös vanhan ja uuden (eli viimeisen, 1. Kor. 15:45) Aadamin kohdalla: ensimmäinen mies lankesi pois Jumalan sanasta vetäen itsensä ja koko ihmissuvun päälle kuoleman sekä luomakunnalle kirouksen - uusi Mies oli loppuun asti uskollinen ja kiusauksissa kestävä tuottaen sovituksen koko ihmissuvulle. Uuden eli viimeisen Aadamin, se on Kristuksen kautta, Jumala vaikuttaisi myös luomakunnan uudistamisen alkuperäiseen paratiisin olotilaan. (Room. 5:12-21, 8:21)

Messiaan syntyminen neitseestä on avoimesti ja peittelemättä ilmoitettu myös profeetta Jesajan kautta. Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14). Ilman miestä tapahtuva Messiaan sikiäminen on jo kuitenkin ensimmäistä kertaa ilmoitettu tässä ns. alku- eli protoevankeliumissa (1. Moos. 3:15).

 

3. SIEMEN ON MESSIAS

Siemen tarkoittaa Raamatussa Messiasta, Jumalan elävää Sanaa. Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessään: ”Hän ei sano: ’ja siemenille’, ikään kuin monesta, vaan kuin yhdestä: ’ja Siemenellesi’, joka on Kristus.” (Gal. 3:16) Tästä Paavalin selityksestä Aabrahamille moneen kertaan annettuun lupaukseen (1. Moos. 12:7, 13:15, 17:8, 22:18, 24:7) näemme, että on erityisen tärkeää pitää tarkasti erillään Jumalan sanan eri luvut: yksiköt, duaalit eli kaksikot ja monikot.

Uusimmat kirkkoraamattumme ovat kääntäneet lähes kaikki nämä VT:n messiaaniset siemen-kohdat väärin monikoksi 'jälkeläisillesi', vaikka alkutekstissä on selvä yksikkö (hepr. lezarʼachá) eli Siemenellesi. Vanha Biblia kääntää tarkasti ja oikein, siellä on kaikissa näissä kohdin yksikkö (siemenelles). Sama siemen-sanaan liittyvä yksiköllisyys on huomattava niin alkuevankeliumissa (1. Moos. 3:15) kuin myös Jesajalle annetussa lupauksessa hävitetyn kansan uudelleen rakentamisesta (Jes. 6:13). Kumpikin kohta puhuu yksiköllisellä (zéra) siemen-sanalla Messiaasta.

Luvattu Siemen on siis nähtävissä myös profeetta Jesajan huikeassa kutsumusnäyssä. Näky loppuu sanoihin: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. 10. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." 11. Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; 12. kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata. 13. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä Siemen." (Jes. 7:9-13)

Jesaja sai tehtäväksi julistaa tuhoa ja hävitystä, pakkosiirtolaisuuteen viemistä omalle kansalleen Juudalle. Jumalan valitun kansan syntien mitta oli tullut täyteen. Mutta Jumalan lupaukset pysyvät voimassa tuomioiden läpi. Kansan pienen jäännöksen keskeltä, kannosta, nousee uusi Alku, pyhä Siemen. Se tarkoittaa Jeesusta, joka syntyy pakkosiirtolaisuudesta palanneen Juudan kansan keskelle Daavidin sukuun.

Hepreaksi siemen on siis 'zéra'. Tuo siemen-sana esiintyy myös paikannimessä ’Jisreel’, joka tarkoittaa ’Jumala kylvää siemenen’. Jisreelin (eli Esdrelonin) tasanko sijaitsee Karmel-vuoren ja Jordan-virran välillä. Jisreelin tasangon pohjoispuolella on Galilean vuoriseutu ja eteläpuolella Samarian vuoriseutu. Tuo Jisreelin nimi on profeetallinen, kuten lähes kaikki muutkin Raamatun nimet: Jumala kylvää Siemenen eli Sanan. Se tapahtui neitsyt Marian tullessa Jumalan Sanan kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta raskaaksi. Ja nytkin, missä Herran Sanan sallitaan tulla kylvetyksi, syntyy Hengen vaikutuksesta uutta elämää.

 

4. MIES JA HERRA

Eeva odotti olevansa tuon Pelastajan, luvatun Siemenen synnyttäjä; Hänen, joka avaisi jälleen paratiisin portit. Siksi juuri Eevan sanojen mukaisesti lapsi sai nimen Kain. Tämä on profeetallinen sana uudesta Eevasta, siitä todellisesta Siemenen synnyttäjästä eli Nasaretin Mariasta, joka sai myös tehtävän nimetä lapsensa, antaa Hänelle nimi Jeesus (Luuk. 1:31).

Eevan sanoissa hänen synnytettyään esikoispoikansa on esillä myös Messiaan samanaikainen täysi ihmisyys ja täysi jumaluus. Kutsutaanhan tuota odotettua synnin, kuoleman ja Perkeleen kukistavaa miestä myös Jahveksi eli Herraksi.

Hepreankielisessä alkutekstissä Eevan sanat kuuluvat: "Kaníti ish et Jahvé." Suomeksi: "Olen saanut miehen, Jahven." Jahve eli Herra (Adonái ’minun Herrani!’) tarkoittaa maailmankaikkeuden Luojaa; Häntä, joka on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Vanhassa Bibliassa (1776) kohta on käännetty: ”… minulla on mies Herra.” Seuraavissa Kirkkoraamatuissa (1933 ja 1992) kuten monissa muissakin käännöksissä on lähdetty toisenlaiseen tulkintaan: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.

Taustalla on heprean et-sanan kaksi eri merkitystä. Useimmiten se on objektin merkki eli ilmaisee tekemisen kohteen (nota accusativi, n. 10 000 kertaa VT:ssa). Suomenkielessä sama asia ilmaistaan akkusatiivilla, esim. synnytin pojan. Samaet-sana voi olla myös prepositio eli etusana, jonka merkitys on ’kanssa’ tai ’yhteydessä’ (n. 900 kertaa VT:ssa).

Seuraavan Eevalle ja Aadamille syntyneen lapsen saama nimi todistaa sen puolesta, että Kainin odotettiin olevan luvattu Pelastaja, mies ja Herra. Aabelin nimi (hepr. Hével) tarkoittaa hen­käystä, höyryä, väliaikaista tai hetken kestävää. Saarnaaja opettaa, että kaikki täällä maan päällä oleva on vain väliaikaista, hetken kestävää, kuin hengityksen höyry, joka pian haihtuu ilmaan. Käännös 'turhuus' on (esim. turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta, Saarn. 1:2) on siinä mielessä huono, että se voi johtaa ajattelemaan tunteettomasti eli apaattisesti ja välinpitämättömästi sekä masentuneesti tästä ajallisesti elämästä. Sitähän Herra ei näillä sanoilla tarkoita, vaan sitä, että emme kiinnitä sydäntämme tähän maailmaan ja sen tarjoamiin iloihin.

Eeva odotti esikoispoikansa Kainin olevan luvattu Messias. Siten toisen pojan nimi on ymmärrettävä: ”Hetken kestävä, Henkäyksen höyry”. Käärmeen pään polkija oli vanhempiensa mielestä se paratiisin portit jälleen avaava ikuinen Messias. Kain näyttää olleen siis vanhempiensa silmissä ensisijalla ja lellikki. Vanhemmat odottivat lupauksen täyttyvän Kainin kautta, ja Aabelista ei olisi heidän mielestään mihinkään.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Kainin syntymästä näin: ”’Ja Eeva sanoi: ´Olen saanut itselleni Herran miehen.´ (1. Moos. 4:1)’ Tästä voidaan päätellä toinen syy, miksi Eeva ei sano Kainia pojakseen. Siksi, että hän ei suuren ilon ja kunnioituksen vallassakaan ole tahtonut sanoa häntä pojaksi, vaan on ajatellut hänestä jotain suurempaa, ikään kuin Kain olisi tuo tuleva Mies, käärmeen pään murskaaja. Siitä syystä hän ei sano Kainia yksinkertaisesti mieheksi, vaan Herran Mieheksi, josta oli Herran lupaus: Sinun Siemenesi tulee murskaamaan käärmeen pään. Tosin tämä toivo oli väärä, mutta ilmenee kuitenkin, että Eeva on ollut pyhä vaimo ja on uskonut tulevaan pelastukseen siunatun Siemenen kautta.” (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s. 231)

Jesajan kirjassa Messiaan kaksiluontoisuus, Jumala ja ihminen samassa persoonassa, tulee myös kirkkaasti esille. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen ִIsä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5) Huomaa, että luvattu Pelastaja on siis samanaikaisesti sekä poika(lapsi) eli mieheksi kasvava ihminen kuin myös Väkevä Jumala.

 

5. SIEMEN KÄRSII JA VOITTAA

Vaimon Siemen oli siis murskaava käärmeen pään, mutta samalla tuo käärme iskisi Siementä kantapäähän. Tämä saarnaa meille Herramme ristiä ja ylösnousemusta. Käärmeen pään murskaaminen tarkoittaa synnin ja erityisesti siitä seuraavan kuoleman vallan voittamista eli tyhjää hautaa. Kantapäähän iskeminen tarkoittaa Golgatan ristiä. Siemen itsekin kärsii Pahaa voittaessaan; käärme oli pistävä vaimon Siementä kantapäähän.

Erottamaton yhteys Siemenen kärsimyksen ja voiton välillä tulee näkyviin myös Moorian vuorella Aabrahamille annetussa lupauksessa: ’Sinun Siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:18) Jumala lausui tämän lupauksen enkelin kautta tilanteessa, jossa Aabraham oli uhraamassa ainoaa poikaansa Iisakia. Iisakin uhraaminen on esikuva Golgatasta. Tämä vahvistaa yhteyden käärmeen pään murskaajaan. Iisakin palaaminen elävänä takaisin uhripaikalta saarnaa ylösnousemusta.

Neitsyt Marian synnyttämän kärsivän ja voittavan Siemen kautta, joka on mies ja Herra samassa persoonassa, saavat kaikki maailman kansat siunauksen, Jumala-yhteyden ja pelastuksen. Käärmeen pisto vaimon Siemenen kantapäähän tarkoittaa konkreettista Jeesuksen kantapään läpi lyötyä naulaa.

Luther opettaa (Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta): "Tämä (vaimon Siemen) on sitten musertava käärmeen pään, s.o. perkeleen tuoman vahingon on Hän nujertava ja jaloillaan tallaava." "Tämä on usko, että Siemen on kaiken perkeleen voiman särkevä ja tallaava." "Samaten ovat kaikki heidän jälkeensä tulleet isät uskoneet ja sitä odottaneet ja alinomaa saarnanneet että Siemen oli tuleva, joka musertaa käärmeen pään. Tämä lyhyt puhe käsittää kaiken mitä evankeliumi ja usko sisältää, kaiken ylösnousemuksen ja kuoleman jälkeisen elämän; eli toisin sanoen kaiken autuaaksi tekevän uskon, joka yksin meidät pelastaa; ja edelleen että ei yksikään ihminen saata töillään Jumalan edessä hurskaaksi tulla."  s. 41.

"Siemen on Jeesus Kristus, luonnollinen lapsi, vaimosta syntynyt ja toisten tavoin kasvatettu; tämä on polkenut rikki käärmeen pään." "vaimo... on synnyttävä luonnollisen ihmisen, joka nämä kaikki täyttää; vaikka sillä tarkoitettiin että se oli tuleva neitseestä." s. 47.

"Tämän Siemenen on Jumala antanut joutua perkeleen valtoihin, että perkele luulee voivansa sen tuhota; ja kyllä perkele parhaansa panikin, sillä hän otti elämän, kunnian, hyvät työt ja kaikki Kristukselta, ettei Hänelle jäänyt kuin kuolema, häpeä ja kunniattomuus, niin hän vei kaikki. Vaan mitä tapahtui? Siemen oli Jumala, ja sen vuoksi oli Hän voiton puolella. Perkele hyökkäsi kokonaan toisen olennon kimppuun, jota hän tarkoitti, eikä huomannut, että siinä on Jumala, perkeleen ja kaikkien olioiden Herra. Sen vuoksi kirosi Jumala hänet (käärmeen): Koska olet ihmisen, viattoman veren, ainokaisen Poikani turmellut, ole kuolemaan ikuisesti kirottu. Sinä tiesit, ettei sinulla ollut vähintäkään Hänen kanssaan tekemistä, sen vuoksi rangaistaan sinua ja olet jälleen Hänen alamaisensa oleva ja Hänen jalkainsa juureen lankeava." "Tätä kautta Adam ja Eva joutuvat uudelleen Jumalan yhteyteen ja heitä lohduttaa tieto, että ihminen on tuleva, joka kuoleman ja synnin voittaa." s. 48.

Käärmeen hyökkäykset jatkuvat myös kristikunnan keskellä. Luther jatkaa: "Tämän puheen toisen osan, kun hän sanoo: Sinä olet pistävä Häntä kantapäähän, on pyhä Paavali (Room. 6) kyllin selvästi esittänyt. Vaikka Kristus on käärmeen pään murskannut ja poistanut kuoleman ja perkeleen vallasta kaikki, jotka Häneen uskovat, ei perkele kumminkaan kokonaan ole kuollut, eikä ole toimeton, vaikka ei hän ketään vahingoita. Mitä hän tekee? Hänen täytyy vieläkin pistää kantapäähän, s.o. alinomaa hyökätä." s. 49.


"Sillä synnistä on aina jotain jäljellä, ja liha kärsii alinomaa hyökkäyksiä ja sitä voidaan tukahduttaa ainoastaan sillä, että Kristus on saapuvilla ja hallitsee voimakkaammin kuin perkele ja synti. Mutta uskomattomilla hallitsee perkele kokonaan, hänen (perkeleen) päänsä on siellä terve ja eloisa niin että häntä seurataan vastarinnatta." s. 50.

 

6. MIKSI MAAILMA ON LUOTU JA MINÄ OLEN OLEMASSA?

Lopuksi en malta olla palaamatta vielä Sananlaskujen kirjan lukuun kahdeksan. Siinä siis kertoo itsestään Jumalan persoonallinen Viisaus, joka syntyi Herrasta ennen ajan alkamista ja joka oli läsnä ja vaikuttamassa, kun maailma luotiin. Noissa samoissa jakeissa puhutaan profeetallisesti myös vielä suuremmasta ja tärkeämmästä asiasta kuin luominen; koko maailmankaikkeuden keskuksesta. Mikähän se mahtaa muuten olla? Koko luomakunnan, maailmankaikkeuden, olemisen ja ajan tärkein ja keskeisin tapahtuma ja paikka?

Se on Golgatan verinen risti. Viisaus eli Kristus sanoo itsestään: ”Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin Minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin Minä…” (Sananl. 8:24-25) Hepreaksi tuo synnyin-sana on 'cholálti' (ch on vahva h, kuten nimessä Bach). Se voidaan kääntää myös: ”Minut tullaan häpäisemään” tai ”Minut tullaan lävistämään”.

Isä erotti itsestään toisen persoonansa, Pojan, jotta tuo Rakastettu saisi kaiken kiitoksen ja kunnian. Isä synnytti Poikansa, jotta tämä voisi tulla häpäistynä ja lävistettynä kärsimään ja sovittamaan Jumalan kuvan mukaan luotavan ihmisen lankeemuksen. Koko luomisen tarkoitus ja päämäärä on tuoda esiin Pojan, Herran Jeesuksen Kristuksen, kunnia ja kirkkaus. Olemisen iankaikkinen tarkoitus on palvoa loppuun asti Isälle kuuliaista Jeesusta; Häntä, joka osoitti ihmisjärjelle käsittämätöntä rakkautta suostumalla Golgatan ristille.

Jos tunnet Sinun syntiesi tähden ristille naulatun Siemenen - uskot Häneen, joka on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan loppuun asti ja täydellisesti valmistanut sinulle, syntisraukalle, tien taivaaseen - niin olet saavuttanut luomistarkoituksesi. Siksi minä, sinä ja koko maailma on luotu ja olemassa, jotta me ylistäisimme ja palvoisimme häväistyä ja lävistettyä Siementä; synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan voittajaa.