JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Nuorin kuolee satavuotiaana?
Jes. 65

 

”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäsi päiviensä määrää. Sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.” (Jes. 65:20, KR 1933)

Jesajan kirjan luvun 65 loppuosa (jakeet 17-25) kertoo samasta asiasta kuin Uuden testamentin taivaskuvaukset. Kysymyksessä on Herramme paluun jälkeinen elämä uudessa paratiisissa eli taivaassa. Jotkut sijoittavat tämän Jesajan kohdan ns. tuhatvuotiseen valtakuntaan. Mutta itse en koko Raamatun ilmoituksen vakavasti ottaen voi tuollaista maanpäällistä onnen aikaa ja siihen liittyvää uskovien maallista valtakautta uskoa tai opettaa. Päinvastoin, aikojen lopulla ennen Jeesuksen takaisintuloa uskovat joutuvat kaikkien vihattavaksi; eivät he suinkaan tule tässä ajassa saamaan valtaa ja kunniaa.

Koko jakso (Jes. 65:17-25) on taivaan kuvausta. Siinä on monta kohtaa, jotka kertautuvat Ilmestyskirjan taivaskuvauksissa, erityisesti luvussa 21. Toki Vanhan testamentin taivaskuvaukset ovat vanhan ajan ihmiselle ymmärrettävin ja vastaanotettavin käsittein kuvattu, niin kuin ovat myös Uuden testamentin taivaskuvaukset puolestaan Rooman valtakunnassa eläville ymmärrettävin käsittein kuvattuja. Lopulta kaikki taivaskuvaukset ovat vertauskuvallisia, sillä siellä kirkkaudessa on oikeasti niin ihanaa, että sitä ei ihmisymmärrys voi täällä synnin tähden kirotussa maailmassa koskaan ymmärtää.

Jes. 65:20 on Kirkkoraamatun käännöksenä ympäristöönsä sopimaton - ja lopulta se on sopimaton kaikkeen muuhunkin Raamatun ilmoitukseen. Esim. Jes. 25:8 kertoo, että kuolema on taivaassa nielty eli hävitetty ainiaaksi. Kreikankielinen Septuagintakaan ei juuri lisäapua tämän jakeen selittämisellä anna. Teksti on ilmiselvästi mennyt jotenkin sekaisin, vähintään käännösvaiheessa. Selvien tekstitodisteiden puuttuessa voisi Lutherin opastamana nostaa käsittämättömältä tuntuvan tekstikohdan edessä hattua, so. tervehtiä ja kulkea ohi.

Mutta ei heitetä kuitenkaan vielä pyyhettä kehiin. Kohdan selvittämisen taustaksi on hyvä kerrata seuraavat selvät Raamatun totuudet: Taivaassa ei ole enää kuolemaa eikä kirousta, ei itkua eikä valitusta, ei myöskään siis syntiä tai syntiä tekeviä. Jes. 65:25 kertoo myös tämän: Uudessa Jerusalemissa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa. Samoin jae 19 vahvistaa pahan olevan poissa.

Ei ole mahdollista, että synnin kirous tulisi todeksi vasta 100-vuotiaalle. Pyhä Jumala kiroaa synnin, oman vanhurskaan olemuksensa mukaan (1.Moos. 3:17-19, 6:3-5, Ps. 55:24).

Nykymuotoisessa suomennoksessa noita jakeita on käytännössä mahdoton selittää ilman, että samalla väärentäisi muuta Raamatun ilmoitustotuutta. Vanhan testamentin professori A. Puukko sanoo tästä kohdasta (Jes. 65:20) näin: "On todennäköistä, että jo alkutekstissä on jokin myöhempi erehdyttävä lisä, sillä Jes. 65:25:ssa ja Jes. 60:21:ssa edellytetään, että ihanne-Jerusalemissa ei ole enää syntisiä ollenkaan." [Raamatun selitysteos, osa 4, sivu 114. WSOY 1956]

 

Professori Puukko ei ilmeisesti ottanut huomioon kuitenkaan sitä, että mahdollinen selitys on uusi suora käännös heprealaisesta alkutekstistä: ”Siellä ei ole olemassa enää vain joitakin päiviä elävää lasta; ei vanhaa, joka ei täyttäisi päiviensä määrää. Sillä nuorukainen olisi vielä se, joka satavuotiaana kuolisi, ja synnintekijäkin tulisi kirotuksi vasta satavuotiaana.”   

Jos teksti on oikeassa alkuperäisessä muodossaan hepreankielisessä Raamatussa, niin silloin se on pohdiskelevaa ja maalailevaa kielikuvaa eli esikuvallista kerrontaa siitä, miten asiat ovat taivaassa aivan toisin kuin täällä maan päällä. Missään tapauksessa tämän kohdan perusteella ei pidä lähteä kehittelemään muulle Raamatun ilmoitukselle vieraita ajatuksia ja oppeja esim. jostain maanpäällisestä tulevasta onnen ajasta, jolloin ihmiset taas eläisivät satoja vuosia vanhojen patriarkkojen tavoin.