JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Sapatti ja kristityt
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
JÄSENNYS
1. KRISTUS JA LAKI
2. SAPATTI ON ESIKUVA KRISTUKSESTA
3. LIHALLINEN OMAVANHURSKAUS HOUKUTTAA
4. HEIKKOUSKOISTA HOIVATKAA
5. MUUKALAISTEN SAPATTI PYHÄLLÄ VUORELLA?
6. SAPATIN PITÄMINEN TARKOITTAA JEESUKSEEN USKOMISTA
 
1. KRISTUS JA LAKI
 
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, 17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16-17)
 
Mitä sapatti tarkoittaa kristitylle? Miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka opettavat, jopa vaativat ja edellyttävät vanhatestamentillisen sapatin viettämistä? Koskeeko sapatti meitä pakanuudesta kristinuskoon tulleita?
 
Ennen kuin vastaan tähän, kerrataan ensin perusasioita. Ensiksi Jeesuksen suhteesta Vanhaan testamentin lakiin. Se on kaksitahoinen: Toisaalta Jeesus samastuu Israelin kansaan ja asettuu lain alle täyttäen sen niiden puolesta, jotka olivat siihen kykenemättömiä.
 
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. 18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17-18) ”Kuka teistä voi näyttää Minut syypääksi syntiin?” (Joh. 8:46) 
 
Toisaalta Jeesus asettuu lain yläpuolelle tulkiten sen radikaalisti syvemmin kuin aiemmin. Jeesus ei suinkaan helpota lain vaatimusten täyttämistä, vaan kiristää lain tulkinnan ja lain rikkomisesta koituvat rangaistukset äärimmilleen.
 
Täysin poikkeava muuhun ympä­röivään juutalaiseen rabbiiniseen kulttuu­riin nähden oli erityisesti Jeesuksen suvereenisti käyttämä juma­lallinen Minä-sana. Vuorisaarnas­sa: ”Te olette kuulleet sanotuksi... mutta Minä sanon teille.”
 
Kirjanop­pineet saattoivat kehottaa kansaa otta­maan kannettavakseen taivaan valtakunnan eli Jumalan ikeen, toisin sanoen käskyjen noudattamisen. Jeesuksen sanat Hänen ikeensä ottamisesta liittyvät tähän. ”Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon. 29. Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30. Sillä Minun ikeeni on sovelias, ja Minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28-30) Kirjanoppineiden ies oli ihmisen oma lain täyttäminen; Jeesuksen ies on se, että Herra itse täyttää lain meidän puolestamme.
 
Israelin kansan oppineet puhuivat Jumalan sanasta, Jumalan käskyistä ja Jumalan valtakunnasta - Jeesus puolestaan: Minun sanani, Minun käskyni ja Minun valtakuntani. Kukaan rab­biini ei voinut uneksiakaan puhuvansa tällä ta­valla ottaen suuhunsa Jumalan täyden arvovallan. Esimerkiksi: ”Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. 28. Mutta Minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 27-28) 
 
Jos vanhan liiton lain vielä jotkut kykenivät täyttämään - eivät harjoittaneet haureutta lihassa - niin Jeesuksen asettamaa uuden liiton lakia ei kukaan pysty täyttämään. Jokainen, hurskainkin, osoittautuu Vapahtajamme sanojen edessä syntiseksi ja langenneeksi. Jeesuksen opetus laista tiivistyy näihin sanoihin: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt. 5:48) Tämä on mahdoton vaatimus niin uskovalle kuin uskosta osattomallekin. 
 
 
2. SAPATTI ON ESIKUVA KRISTUKSESTA 
 
Seuraavaksi tutkimme kristinuskon suhdetta Vanhan liiton jumalanpalvelukseen ja juhlapäiviin, tässä nyt erityisesti sapattiin. Jeesus tulkitsi sapattikäskyä radikaalisti uudella tavalla: ”Mutta Jeesus vastasi heille [juutalaisille]: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja Minä myös teen työtä”. 18. Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat Häntä tappaaksensa, kun Hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. (Joh. 5:17-18) ”Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Matt. 12:8) 
 
Sapattikäsky, kuten kaikki muutkin Vanhan liiton jumalanpalvelusta koskevat lait, oli aitaus, joka esti juutalaista kansaa sekaantumasta pakanakansojen kanssa: Ihmiseksi syntyvällä Jumalalla tuli olla kotimaa ja -kansa, Jumalan valittu kansa. Kaikilla jumalanpalvelus- ja juhlapäivälaeilla oli kuitenkin syvempi merkitys: Ne olivat esikuvia tulevasta Messiaasta, jossa kaikki nuo jumalanpalveluselämän käskyt saivat täyttymyksensä. Vanhan liiton jumalanpalvelus oli kuitenkin vain tulevaisten varjo (Kol. 2:17). Kun Jeesus tuli, menetti temppelipalvelus ja juutalainen juhlakalenteri armonvälineluonteensa: Ne olivat voimassa ja niistä oli apua Jumala-suhteessa vain Jeesukseen asti, joka niiden esikuvallisen sisällön kokonansa täytti.  
 
Sapattikäsky - se on viikon seitsemännen päivän (lauantain) pitäminen tarkasti säänneltynä ja rajoitettuna lepopäivänä - oli annettu vain vanhan liiton kansalle, se on vanhalle Israelille eli ympärileikatuille juutalaisille. Uuden liiton kastettua kansaa tuo sapattikäsky ei koske (Apt. 15). Heprealaiskirjeen neljännen luvun mukaan (Hepr. 4:3-11) sapatti onkin vain profetiaa ja esikuvaa taivaassa pidettävästä ja nautittavasta iankaikkisesta sapatista, se on levosta ja Jumalan Sanan ylistämisestä.
 
 
3. LIHALLINEN OMAVANHURSKAUS HOUKUTTAA
 
Ihmisellä on lihallisuutensa puolesta kuitenkin sammumaton halu olla uskonnollinen; se on sitä, että haluaa itse täyttää uskonnollisia lakeja Jumalan suosion saavuttamiseksi. Siksi jokaisella on ilmeinen vaara sortua Jeesuksen uskoon tulemisen jälkeenkin jälleen lakihenkisyyteen. Paavali nuhtelee Galatiassa asuvia uskovia juuri tästä. ”Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? 10. Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.” (Gal. 4:9-10) 
 
Jos uuden liiton kristitty pitää sapattikäskyä tai muiden juhlien viettämistä pakottavana lakina, on se heikkojen ja köyhien alkeisvoimien orjaksi ryhtymistä. Silloin Kristus ei olekaan kaikki kaikessa, vaan ihminen alkaa itse jälleen täyttää lakia Jumalaa tyydyttääkseen. Tämä on omavanhurskautta, ei Kristus-uskoa.
 
 
4. HEIKKOUSKOISTA HOIVATKAA
 
Toisaalta heikkouskoisuus - eli se, että ei jaksa vielä luottaa Jeesuksen täyttäneen koko lakia meidän puolestamme - älköön olko ensimmäisenä aihe syyttämiseen. Pikemminkin heikko veli tai sisar, joka ei uskalla tulla sapatti- tai ruokalakien alta evankeliumin vapauteen, tarvitsee rinnalla kulkemista ja apua, ei niinkään uskonopillista päälle käymistä.
  
”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. 2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. 3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. 4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
 
5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. 6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. 7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. 8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. 9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että Hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
 
10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. 11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin Minä elän, sanoo Herra, Minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa". 12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
 
13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. 14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. 15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. 16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; 17. sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. 18. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. 19. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room. 14:1-19)
 
Meidän vapauteen päässeiden kristittyjen tehtävänä ei ole tuomita niitä toisia heikkoja kristittyjä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet sapattikäskyn ja ruokalakien olleen vain Kristus-esikuvia - eivät siis enää meidän täytettäväksemme annettuja lakeja. Jos joku on nyt lain alla suhteessa sapattikäskyyn tai ruokalakeihin, niin meidän tehtävämme on kärsivällisesti kulkea hänen rinnallaan, olla häntä (ainakaan tarkoituksellisesti) loukkaamatta ja rukoillen ohjata häntä evankeliumin vapauteen.
 
”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, 17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” (Kol. 2:16-17) Jos joku kuitenkin tuomitsee toisen kristityn, joka ei pidä sapattia tai syö vapaasti kaikkia ruokia, on tällainen tuomitsija lain rikkoja. Sapattikäsky on profetiaa eli tulevaisen varjoa ja esikuvaa Kristuksesta. Se, kuka opettaa ja vaatii, että kristityn on noudatettava Vanhan liiton sapattia tai muita juhla-aikoja tai jumalanpalveluslakeja tai ruokasääntöjä, on poissa Kristuksesta, jossa kaikki lait ovat täyttyneet. Tällainen lainvartija on joutunut lain alle, valmistamaan itse omaa pelastustaan omilla teoillaan. Jos hän vielä toisiakin niin opettaa, on tällaista vakavasti varoitettava, ettei hän sitoisi muitakin lakivanhurskauteen ja veisi sieluja pois Kristuksen evankeliumin vapaudesta. 
 
 
5. MUUKALAISTEN SAPATTI PYHÄLLÄ VUORELLA?
 
Mutta siltikin, sanoo joku, esim. profeetta Jesaja kirjoittaa niin selvästi ja kirkkaasti siitä, että Herran kansaan liittyneiden muukalaisten eli pakanakristittyjen on pidettävä sapatti: ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen Hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät Minun liitossani, 
ne Minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahdutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset Minun alttarillani, sillä Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6-7)
 
Mitä vastaamme niille, jotka katsovat, että esim. tämä kohta sitoo myös pakanakristityt sapatin viettämiseen? Ensinnäkin meillä on Apostolien tekojen luku 15, jossa Jerusalemissa ns. apostolien kokouksessa noin vuonna 50 jKr. päätettiin, että pakanuudesta Jeesuksen uskoon tulleita ei pidä velvoittaa täyttämään VT:n jumalanpalvelus- ja juhlapäivälakeja. Sitten meillä on Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa selvät sanat siitä, että Jeesuksen tulon myötä sapattilaki täytettiin ja se menetti merkityksensä (Joh. 5:17-18, Matt. 12:8). Kolmanneksi meillä on Paavalin kirjeissä ja Heprealaiskirjeessä kirkas ja selvä todistus siitä, että sapatti oli vain tulevan esikuvaa, Kristus-profetiaa. Se, joka haluaa pitää sapattilain voimassa, ei usko Kristuksen täyttämään lakiin.
 
 
6. SAPATIN PITÄMINEN TARKOITTAA JEESUKSEEN USKOMISTA
 
Kaiken tämän jälkeen teemme siis yksinkertaisen kysymyksen: Mitä sitten tarkoittaa esim. tuo Jesajan kirjan kohta sapatin pitävistä muukalaisista Herran pyhällä vuorella? Mitä sapatti siis syvimmiltään tarkoittaa? Tai pikemminkin: Ketä sapatti siis tarkoittaa? Se tarkoittaa tietenkin Jeesusta. Siksi voimme avata tuon Jesajan profetian oikean merkityksen esim. seuraavasti: ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen Häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen Hänen palvelijoitansa, kaikki jotka pitäytyvät Jeesukseen ja pysyvät Minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni…”  
 
Kristitty, joka ei ole elämässään pitänyt yhtään lauantaipäivää sapattina, vaan on joka ainoa sapatti tehnyt täysillä maallista työtä, pääsee Jeesuksen uskon kautta taivaaseen. Ja sapatinvartija, joka on kilvoitellut ankarasti pitääkseen sapattikäskyt, joutuu helvettiin, jos ei usko Jeesukseen. Sapatilla ei ole mitään merkitystä ihmisen pelastukseen Jeesuksessa - yhtä vähän kuin on merkitystä muillakaan juhlapäivien viettämisellä tai ruokien valikoimisella. 
 
On vain yksi ratkaiseva asia: Oletko saanut syntisi anteeksi Jeesuksen veren kautta? Se on: Uskotko pyhän kasteesi mukaisesti Häneen, joka on sinun puolestasi täyttänyt lain ja kärsinyt sinun puolestasi kadotustuomion? Jos voit vastata näihin kysymyksiin myöntävästi, niin silloin olet autuas taivaskansalainen. Et silloin tarvitse sen enempää sapattia kuin ruokasääntöjäkään. Järkeä toki meidän pitää käyttää viikkorytmissämme ja elintavoissamme, ja erityisesti hakeutua Jumalan sanan kuuloon, silloin kun se mahdollista on. Mutta pelastus itsessään on Jeesuksessa jo täysi ja loppuun asti valmis. Ei siihen enää mitään sapatteja tai ruokavalioita lisukkeeksi tarvita.