JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Pitäisikö mennä uudestaan kasteelle?

 

(Ote ystävälle 5.5.2014 lähetetystä kirjeestä)

 

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. PERISYNTI
2. IHMISKUNNIA
3. LUONNOLLINEN JA HENGELLINEN RUKOUS
4. ARMONVÄLINEET
5. VAROITUS HARHAOPPISISTA SEURAKUNNISTA
 
 

1. PERISYNTI

Pyhän Raamatun mukaan on yksiselitteisesti niin, että ihminen sikiää tähän maailmaan langenneen Aadamin jälkeläisenä -  eli miehen siittämänä lapsena - lihallisena ja hengellisesti kuolleena (1. Kor. 15:22, Room. 5:12). Ihminen, se on koko ihmiskunta, kuoli hengellisesti lankeemuksensa päivänä (1. Moos. 2:17). Liha ei voi siittää henkeä (Joh. 3:6). Edes uskovat vanhemmat eivät kykene sukupuolisesti tuottamaan muuta kuin oman langenneen lihansa kaltaista.

Siksi tarvitaan uudestisyntyminen, jotta taivas voitaisiin periä (Joh. 3:3). Uudestisyntymisen vaikuttaa Jumalan Sana (1. Piet. 1:23). Uudestisyntymisen konkreettinen paikka ja hetki on Pyhä Kaste, jossa aineeseen sitoutuneen Jumalan Sanan kautta lahjoitetaan Pyhä Henki (Joh. 3:5, Matt. 28:19-20, Mark. 16:16, Tiit. 3:5, Apt. 2:38, Apt. 19:2-7).

 

 

2. IHMISKUNNIA

Kristikunnassa vaikuttaa kuitenkin myös niitä, jotka eivät tunnusta ihmisen läpikotaista, hamasta sikiämisestä asti läsnä olevaa (Ps. 51: 7) ja kadottavaa perisyntiä (Room. 5:18). Tämä on harhaoppi. Väärä oppi perustuu pelastuksen asiassa ihmistekoihin (oma uskonratkaisu, oma kuuliaisuus, oma kilvoittelu, oma pyhitys, oma ylistys, evankeliumin työhön antautuminen, hyvitysteot jne.) - vähintään jossain määrin. Silloin pelastuksesta ja sielun autuudesta tulee Jumalan ja ihmisen yhteistyötä.

Luonnollinen ihminen tätä yhteistyötä kiihkeästi haluaa ja kannattaa, sillä se antaa omavanhurskaalle ja kiitoksenkipeälle vanhalle lihaihmiselle kunniaa. Tämä vähentää Kristuksen ansiota ja riistää yksin Hänelle kuuluvaa kunniaa: Vapahtajamme on pelastuksen asiassa tehnyt puolestamme jo sataprosenttisesti kaiken. Hän on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä. Herra Jeesus itse omasta vapaasta tahdostaan kutsuu opetuslapsensa ja lahjoittaa heille sanansa kautta uskon ja autuuden. Kristus sanoo sanan: kuollut herää eloon! Ei siinä kuolleista herätetyllä ole mitään omia ansioita tai tekoja.

 

 

3. LUONNOLLINEN JA HENGELLINEN RUKOUS

Pelastuksessa toimii Jumala asettamiensa armovälineiden kautta (Sana, kaste, ehtoollinen, rippi, paimenvirka ja rukous). Oikea rukouskin on syvimmältään sitä, että siinä Jumala Sanassaan puhuu meidän sydämessämme ja muuttaa meitä (hengellinen käsitys rukouksesta).

 Rukous ei ole sitä, että me itse omasta voimastamme ja tahdostamme puhuisimme Jumalalle ja yrittäisimme Häntä muuttaa (luonnollinen käsitys rukouksesta). Oikea rukous on Pyhän Hengen vaikuttamaa sydämen hätää synnin tähden sekä varmuutta ja iloa siitä, että Kristus on nuo synnit täydellisesti sovittanut. Hyvä Herramme tällaista rukousta meissä vaikuttakoon!

 

 

4. ARMONVÄLINEET

Kaikki armonvälineet toimivat Jumalan asettamien ajallisten järjestyksien kautta meidän ulkopuoleltamme. Siksi ne ovat Herran käskyn ja testamentin mukaan toimitettuina ja käytettyinä vastaansanomattoman varmoja. Pyhä Kaste liittää meidät Kristukseen (Room. 6:3-11), eikä Hän tuota kutsumistaan kadu eikä kiellä. "… jos me olemme uskottomat, pysyy Hän kuitenkin uskollisena, sillä itseänsä kieltää Hän ei saata." (2. Tim. 2:13)

Ripissä saatavan synninpäästön saa ottaa sellaisenaan vastaan - tuntui ja näkyi itsessään sitten mitä tahansa. Apostolisen uskon ja järjestyksen mukaisessa ehtoollispöydässä saamme tulla osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä - oli sitten sisäinen ja ulkonainen elämämme miten kurjaa tahansa.

Ihmisen elämässä esiin tulevan laintäyttämisen sekä ulospäin näkyvän ja omissa tunteissa tuntuvan pyhityksen varaan perustuva opetus jättää ihmisen lopulta aina omien tekojensa varaan, eikä tuollainen oppi voi koskaan syvällisesti rauhoittaa syyllistä ja pelästynyttä omaatuntoa.

 

 

5. VAROITUS HARHAOPPISISTA SEURAKUNNISTA

Varoitan vakavasti liittymästä tällaisiin ihmiskeskeisiin seurakuntiin. Aluksi siellä ehkä näyttää olevan rakkaudellista, antaumuksellista ja raamatullista. Mutta lopulta siellä voivat hyvin vain ne, jotka eivät loppuun asti tunnusta totuutta omasta sydämestään ja elämästään, se on lihan täydellistä syntisyyttä, joka ei ennen kuoleman hetkeä mihinkään häviä.

Se, joka Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä joutuu omasta elämästään ja sydämestään todelliseen synninhätään, ei saa kestävää lohtua omalletunnolle mistään muusta kuin Jeesuksen rististä ja ylösnousemukseksesta, Golgatan ristin verellä ansaitusta kertakaikkisesta ja riittävästä taivasansiosta. Ratkaisevaa on se, opetetaanko ja uskotaanko Jeesuksen ristinveren tuottavan täyden syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän juuri minulle - ilman mitään ihmistekoisia reunaehtoja.