JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Rakennatko kullasta vai oljista?
1. Kor. 3

 

Jumalan sanan kylvö -sunnuntain (Sexagesima, 2 ep) rippipuhe ja saarna (1. Kor. 3:7-15)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 

JÄSENNYS:

1. KRISTUS-PERUSTALLE RAKENTAMINEN

2. USKOVAT VOIVAT RAKENTAA HYVIN TAI HUONOSTI

3. OLJISTA RAKENTAMINEN

4. KULLASTA RAKENTAMINEN

 

 

RIPPIPUHE

Hyvät Jeesuksen ystävät! Tänään on toinen paastonaikaa edeltävä sunnuntai, jonka otsikko on ’Jumalan sanan kylvö’. Aiemmin tätä sunnuntaita kutsuttiin nimellä ’sexagesima’, joka on latinankieltä ja tarkoittaa ’kuudeskymmenes’. Pääsiäiseen on nyt aikaa kahdeksan viikkoa eli vajaat kuusikymmentä päivää.

Jumalan sanaa on omassa maassamme kylvetty eli julistettu jo 1000 vuotta. Tuo sanan kylväminen on myös kantanut hedelmää. Lukemattomat ihmiset ovat näiden vuosisatojen aikana uskoneet Jeesuksen evankeliumin ja saaneet uskon kautta Golgatan ristiin syntinsä anteeksi. Miljoonat ihmiset on kastettu Jeesukseen. Erityisesti meidän aikanamme moni kastettu näyttää kuitenkin luopuneen Raamatun uskosta. Jopa opinvartijoiksi asetetuista kansankirkon piispoista on tullut Jumalan sanan kieltäjiä ja luopioita.

Yhä edelleen on myös niitä siunattuja, jotka haluavat uskoa ja elää pyhän kasteensa mukaisesti. Yhä edelleen on niitä, jotka tunnustavat: Pyhä Raamattu on oikeassa - minä ja muutkin ihmiset väärässä, jos tuota sanaa halpana pidämme. Kasteen mukainen elämä on jokapäiväisessä parannuksessa elämistä; se on synnin tunnustamista ja anteeksisaamisen uskomista sekä uuden elämän pyytämistä ja vastaanottamista Herralta. Kasteen armossa elävä haluaa ojentautua Jumalan sanan mukaan tässä pimenevässä ajassa. Jumalan valtakunnassa saa kääntää katseensa pois omasta mahdottomuudestaan ja katsoa Häneen, josta vuotaa armoa ja totuutta, iloa ja rauhaa, rakkautta ja uskollisuutta, pitkämielisyyttä ja hyvyyttä, elämää ja autuutta, tulevaisuutta ja toivoa. 

Pyhä kaste kutsuu kuolettamaan langenneen lihamme eli Jumalan sanasta luopuneen luontomme teot.  Oli synti sitten millä elämän alueella tahansa: Jumalan sanan harjoittamisen penseydessä, auktoriteettien kunnioittamisessa, kielenkäytössä, ihmissuhteissa, seksuaalisuussa, rehellisyydessä tai toisten omaisuuden kunnioittamisessa, niin kaiken saa nyt tunnustaa ja anteeksipyytää.

Jumalan sana kutsuu tunnustamaan sekä perisyntisen olemuksemme että siitä seuranneen koko tekosyntiemme kuorman - kaiken, missä olemme rikkoneet Raamatun sanassa ilmoitettua Kaikkivaltiaan tahtoa vastaan. Käymme siis nöyrin ja katuvin mutta samalla rohkein mielin armoistuimen eli Golgatan ristin juurelle.

 

SAARNA

1. KRISTUS-PERUSTALLE RAKENTAMINEN

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13. niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15. mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. " (1. Kor. 3:11-15)

Mitä tämä tarkoittaa? On olemassa ensiksikin yksi ainoa oikea ja kestävä perustus eli Jeesus Kristus, Hänen sovitustyönsä ja sen varassa oleva syntien iankaikkinen anteeksiantamus.

Toiseksi on olemassa väärä ja pettävä perustus: Se tarkoittaa kaikkea muuta, mihin turvataan ja mihin ihmissydän luottaa. Väärä perustus voi olla omat teot, kilvoittelu, armolahjat, oma palveluvirka tai muu uskonnollisuuden harjoitus. Se voi olla raha, koulutus, perhe, terveys, ihmissuhteet; peleistä, viihteestä, syömisestä, nautintoaineista, sukupuolisuudesta, urheilusta, musiikista, menestyksestä tai jostakin muusta saatu hetkellinen huuma, nautinto ja hekuma.

Väärä perusta voi olla ystävät, yhteiskunta, eläkkeet, jokin uskonto tai maailmankatsomus. Mutta olipa se sitten mikä tahansa, mutta jos se ei ole ristin ja ylösnousemuksen Herra, ihmiseksi syntynyt Jumala Jeesus Kristus, niin se on väärä perustus. Tällaisiin sydämessään turvaavia ja näihin elämässään keskittyviä kutsutaan epäjumalanpalvelijoiksi, eivätkä he peri taivasta.

Mutta se, joka luottaa Jumalan Sanan mukaisesti siihen, että yksin Jeesuksen rakkaan nimen ja kalliin sovitusveren kautta tulee Jumalan mielisuosio, lahjavanhurskaus ja iankaikkinen autuus, rakentaa oikealle, kestävälle perustukselle.

Ihmiset jakautuvat kahteen eri joukkoon: Ensiksikin ovat Jeesuksen uskon Jumalan armosta lahjaksi saaneet - ja toiseksi ne, jotka elävät lihan lankeemuksen ja sydämen epäuskon vallassa ilman Kristusta. Uskovat tunnustavat Jeesuksen täyden ihmisyyden ja Jumaluuden samassa persoonassa; he luottavat Hänen veriseen ristiinsä ja riemulliseen ylösnousemukseensa oman pelastuksensa ainoana perusteena. Nämä ovat Jeesuksen omiksi kastettuja ja tuon pyhän kasteensa mukaisesti uskovia. He ovat oikealla pelastuksen kalliolla, kulkemassa kaidalla tiellä kohti taivasta Jumalan lahjaksi antaman sovitusveren varassa.

Toiseksi ovat maailman lapset, joita heidän herransa Perkele ohjaa esteettä kohti kadotusta. Maailman lapsi saattaa elää rauhassa ilman suuria ajallisia ahdinkoja. Hän pärjää tässä pahan vallassa olevassa maailmassa kuin kala vedessä. Ei häntä ahdista se, että Raamattua ei lueta eikä Jeesukseen uskota, ei käydä sunnuntaisin apostolisen uskon ja järjestyksen mukaisesti hoidetuissa jumalanpalveluksissa. Ei häntä kiusaa se, että kiroillaan ja harjoitetaan haureutta. Maailman lapsella ei ole tunnontuskia siitä, että tässäkin maassa järjestelmällisesti tapetaan kymmenen tuhatta lasta vuodessa äitinsä kohtuun.  Kohti helvettiä kulkeva ihminen on usein suruton ja tyytyväinen tähän ajalliseen elämään - ainakin niin kauan kuin on itse terve ja menestyvä.

Näiden ihmisten elämä ei ole kuitenkaan rakennettu kestävälle perustukselle. Viimeistään kuoleman hetkellä heille paljastuu kauhistuttava totuus: "Olen kohtaamassa iankaikkisen pyhän Jumalan ja tulossa viimeiselle tuomiolle. Olen joutumassa tutkittavaksi sekä vastuuseen omasta elämästäni, sanoistani ja teoistani, tekemättäjättämisistäni ja jopa ajatuksistani." Ilman Jeesuksen sovintoveren suojaa he joutuvat heitetyksi iankaikkisen helvetin tuleen; paikkaan, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sinne, missä mato ei kuole eikä tuli sammu; pimeyteen, jossa on hammasten kiristys ja hirmuinen tuska.

 

2. USKOVAT VOIVAT RAKENTAA HYVIN TAI HUONOSTI

Mutta sitten nämä uskosta vanhurskaatkin jakautuvat Jumalan edessä vielä eri joukkoihin. On ensiksikin niitä, jotka haluavat ojentaa omaa arkipäivän elämäänsä - ajatuksiaan, sanaojaan ja tekojaan - kokonaisen ja täyden Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun mukaan. He haluavat myös muita tälle Sanan kaidalle tielle ohjata ja sillä eteenpäin auttaa. Tällaiset rakentavat oikean perustuksen päälle kestävistä rakennustarpeista: kullasta, hopeasta ja jalokivistä. Heidän työnsä ja tekonsa seuraavat heitä, heidän elämästään koituu kiitosta ja kunniaa Jeesukselle aina iankaikkisuuteen asti. Tällaisten ihmisten elämä ei ole enää heidän omaa elämäänsä, vaan heistä voi Paavalin sanojen tapaan todeta: "… minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." (Gal. 2:20)

Kullasta, hopeasta ja jalokivistä rakentava ihminen hyväksyy koko Raamatun ainoaksi oikeaksi mittariksi, jolla eri asioita tutkitaan ja punnitaan. Hän ei suostu kompromisseihin maailman kanssa, vaan pitää kiinni sanasta ja roikkuu siinä lujasti silloinkin, kun ympärillä kaikki muut näyttävät luopuvan ja kaatuvan.

Häntä, Jumalan sanan varaan ja sanan mukaisesti rakentavaa, lohduttaa tämä Saarnaajan sana: "… olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista. 30. Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia."  (Saarn. 7:29-30)

Tuo yksi oikeamielinen mies ei ole Juha Muukkonen, ei Risto-piispa eikä edes uskonpuhdistajamme Martti Luther. Se on Jeesus Kristus, joka yksin tosi Miehenä, Ihmisen Poikana, seisoo pystyssä suuren lankeemuksen keskellä ja pitää yllä vanhurskautta. Olitpa sitten mies tai nainen, ymmärtäväinen tai vähemmän älykäs, nuori tai vanha, kokematon tai viisas, terve tai sairas - niin olitpa sitten kuka hyvänsä, mutta turvaudut yksin siihen, että Jeesus on elänyt sinun puolestasi ja hyväksesi luettavan täydellisen elämän ja vieläpä kärsinyt puolestasi sinulle kuuluvan helvetintuomion, niin sinä olet osallinen tuosta suoruudesta ja Herralle kelpaavuudesta.

Oikea ja kestävä rakentaminen tarkoittaa sitä, että annetaan Jumalan kymmenen käskyn lain ja Herran käskyn osua itseensä koko terällään. Ei suostuta pyöristelemään teräviä ja viiltäviä lain sanoja ja Vapahtajamme käskyjä, vaan annetaan niiden olla pyhiä ja muuttumattomia. Sitähän ne totisesti ovat. Jumalan sana kestää katoamattomana vielä silloinkin, kun tämä nyt näkyvä maailman ja taivaat pauhinalla katoavat. Raamattu näyttää joka päivä minut ja sinut parannuksentekijän paikalle kuuluvaksi. Samalla tuo täysi Jumalan sana julistaa ja vakuuttaa täyttä evankeliumia, syntien pois pyyhkimistä Jeesuksen helakanpunaisella verellä. Sen rakennus ja seinät kestävät, joka rakentaa Jumalan sanalla Kristus-kallion päälle.

 

3. OLJISTA RAKENTAMINEN

Puusta, heinistä tai oljista rakentaminen tarkoittaa puolestaan sitä, että alkaa vilpistellä Jumalan lain edessä. Tällainen ihminen kyllä tunnustaa, että Jeesukseen uskomalla saa synnit anteeksi. Hän tunnustaa, että Jeesus on ihminen ja Jumala, joka kärsi meidän puolestamme. Mutta hän ei kuitenkaan tunnusta kaikkia Raamatun kieltämiä asioita synneiksi, joista jokaisen on säätyyn, asemaan ja varallisuuteen riippumatta tehtävä parannusta. Maailman henki, oma lihallinen viisaus tai väärä sokea luottamus toisten ihmisten mielipiteisiin on ohittanut Jumalan sanan selvät kohdat.

Tyypillinen esimerkki tällaisesta puuta-heinää-olkia -rakentamisesta on Jumalan asettaman elinikäiseksi tarkoitetun avioliiton suhteellistaminen. Kun valtaosa ihmisistä, nykyisin lähes kaikki, enemmän tai vähemmän julkisesti harjoittaa sukupuolielämää avioliiton ulkopuolella, niin sitä ei sitten enää pidetäkään kadottavana syntinä. Jos seurakunnan kaitsijaksi asetettu suhtautuu lampaittensa julkiseen haureuteen välinpitämättömästi tai jopa sallivasti, antaa sen vähintäänkin vaikenemalla jatkua, niin hän joutuu siitä vastaamaan viimeisellä tuomiolla omalla verellään.

Mutta jos muu seurakunnan jäsen antaa edes passiivisesti tällaisen menon muiden seurakunnan jäsenten keskellä vain jatkua siihen mitenkään puuttumatta - vaikkei edes itse sitä tekisikään - niin silloin on kysymyksessä rakentaminen, joka viimeisellä tuomiolla palaa poroksi. Vaikeneva ja kynttiläänsä vakan alla pitävä kristitty ei enää olekaan valona ja suolana sekä lähimmäistensä tukena, vaan on omalla vaikenemisellaan ja välinpitämättömyydellään rohkaisemassa kastettuja hylkäämään kasteensa mukaisen elämänvaelluksen.

On kristitylle kestämätön tilanne olla osa sellaista seurakuntaa, jossa avoimesti sallitaan tai vähintäänkin vaikenemalla hyväksytään Jumalan sanan ylikäyminen. Jo pelkästään se, että osallistuu sellaisen alttarin ehtoolliselle, jossa sen voivat nauttia myös esimerkiksi avo- tai jopa homosuhteessa elävät, on puuta-heinää-olkia -rakentamista. Ehtoollinen voi toki itsessään olla oikea, sikäli kuin se on Herran testamentin ja apostolisen järjestyksen mukaan asetettu. Mutta se ei tule hengelliseksi hyödyksi, koska se jaetaan ja nautitaan tunnustamattoman julkisynnin päälle. Ei sellainen seurakunta kestä ja kasva Jumalan tuntemisessa, joka suhtautuu yliolkaisesti vaikkapa kuudenteen käskyyn.

Toinen puuta-heinää-olkia -rakentamisen esimerkki on se, että opetetaan ja kuvitellaan, että ihmisen oma kilvoittelu, armolahjojen käyttäminen, syntien poislaittaminen ja eteenpäin meneminen pyhityksen tiellä, tekee ihmisestä itsessään pyhemmän ja paremmin Jumalalle kelpaavan, jopa paremman paikan ja palkan taivaassa ansaitsevaksi.

Tosiasiassa kaikki tällainen ajallinen parannuksenteko, hyvät teot ja lahjojen antaminen on aina ihmisen oman ylpeyden sekä oma- ja ansiovanhurskauden värittämää, eikä sitä voi siksi tuoda Jumalan eteen maksuksi tai perusteeksi paremmasta osasta. On aivan oikein ja Jumalan tahdon mukaista, että me teemme jokapäiväistä parannusta synneistämme, käytämme saamiamme armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi sekä etenemme Jumalan sanan ja tahdon tuntemisessa.

Mutta kaikki tämä on vain seurausta siitä, että me olemme ensin saaneet Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen voimasta, sanan ja armonvälineiden kautta, synnit anteeksi, lahjavanhurskauden ja nimen taivaan kirjaan. Kristityn ajallinen vaellus ja kilvoittelu ovat kiitosta Jumalalle siitä, että ihminen on jo edeltä käsin saanut täyden palkan, armosta lahjaksi iankaikkisen elämän. Ihmisen omat teot eivät lisää mitään Jeesuksen täydelliseen ansioon. Lähimmäisemme ja seurakunta kyllä näitä hyviä tekojamme ja oikeaa elämäämme tarvitsevat. Juuri siksi, että Jeesus rakastaa heitä, Hän haluaa myös meidän kauttamme heitä kohdata. Hän rakastaa lähimmäisiämme. Ja tuon rakkautensa Hän osoittaa heille meidän kauttamme, tekee hyvät tekonsa meidän käsiemme, jalkojemme ja suumme kautta.  

Huomaa: Hänen hyvät tekonsa ja Hänen rakkautensa. Kun kristitty tekee hyvää, se on Kristuksen työtä. Ansio ja kiitos kuuluvat yksin Hänelle, joka vaikuttaa kaiken hyvän tahtomisen ja tekemisen. Minä ja sinä olemme vain välikappaleita.

Jos menet pankkiautomaatille ja saat sieltä setelin, niin et kai ala ylistää tuota automaattia, että on se sitten mahtava kapistus, kun se antaa minulle rahaa! Et tietenkään. Kiitos kuuluu sille, joka on sen rahan sinun tilillesi laittanut. Emme mekään ansaitse itse kiitosta hyvistä töistämme, kuten ei tuo automaattikaan ylistystä setelin sylkemisestä.

Se joka opettaa ja puhuu niin, ikään kuin se olisi ihmisen ansiota, jos on hurskas ja antaumuksellinen kristitty, rakentaa puutaheinää. Eivät tuollaiset ihmiskeskeisen kilvoittelun ja pyhityksen rakennelmat teot kestä viimeisellä tuomiolla. Siellä kestää yksin Herran Jeesuksen Kristuksen täydellinen elämä. Oikea pyhitys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa, yhä enemmän yksin Kristuksen varaan jättäytymistä. Jumala tyhjentää ihmistä kaikesta omasta luulosta, joka aina haluaisi jättää enemmän tai vähemmän kunniaa ihmiselle itselleen, hänen tahdolleen ja hänen tahdonratkaisuilleen.

 

4. KULLASTA RAKENTAMINEN

Se rakentaa kullasta, hopeasta ja jalokivistä, joka tunnustaa sekä sydämellään että suullaan: Sinä, Kristus Jeesus, olet minun ainoa pyhyyteni, vanhurskauteni ja pääsylippuni taivaaseen. Sinä olet täyttänyt lain joka piirron. Laista ei saa eikä voi ottaa mitään pois, koska silloin vähennettäisiin Sinun ansiotasi. Ei minun oma elämäni ja tahtoni voi Sinun hankkimaasi palkkaan enää mitään lisätä.  Sinä olet omasta tahdostasi minut, tällaisen kurjan syntisäkin, helvetin laveilta poluilta taivastielle armosta temmannut. Sinä olet ensin palvellut ja rakastanut minua. Siksi tahdon minäkin nyt Sinua kiitollisena rakastaa. Ja sitä teen silloin, kun lähimmäistäni palvelen.

Sinä olet minut hengellisestä kuolemasta eloon herättänyt. Sinä olet kerran vielä minun ruumiinikin taivaskelpoiseksi muuttava ja kirkastava. Olkoon yksin Sinulle, elävä Vapahtaja Jeesus Kristus, kiitos, kunnia ja ylistys. Aamen.