JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Jeesus, kotien Herra
Joh. 4
 
 
 Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa -sunnuntain (2 slop) rippipuhe ja saarna (Joh. 4:5-26)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. AVIOUSKOLLISUUS ON KAIKKIEN YHTEISÖJEN TUKIJALKA
2. JUMALAN SANA VASTAAN IHMISEN SANA
3. AVIOUSKOLLISUUS VASTAAN HUORUUS
4. HUORINTEKIJÄLLE KUULUVA KUOLEMANTUOMIO ON JO KÄRSITTY 
 
 
RIPPIPUHE
 
Herran seurakunta, ristin veren kautta armahdetut veljet ja sisaret! Tänään on toinen loppiaisen jälkeinen sunnuntai, jonka otsikko on ’Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa’. Edellisessä käsikirjassa tämän sunnuntain otsikko oli ’Jeesus, kotien Herra’. Surullista on, että niin kirkkomme kuin kansammekin keskellä opetetaan ja puhutaan vuosi vuodelta vähemmän siitä, miten Vapahtajamme Jeesuksen, Jumalan Sanan, tulee olla kaikessa, myös meidän koti- ja perhe-elämässämme Herra ja Jumala. 
 
Kun katselemme itse kukin omaa elämäämme, niin joudumme totuuden mukaisesti toteamaan: Niin usein ja toistuvasti olen syrjäyttänyt Jeesuksen, Jumalan Sanan, kotini pään asemasta. Olen sallinut oman sydämeni eli lihani johtaa elämääni, en ole halunnut ojentautua Pyhän Raamatun mukaan. Milloin olen kiivastuksissani ja loukkaantuneena sanonut pahoja sanoja, kantanut katkeruutta, kostoa ja vihaa povellani. Milloin olen ollut hidas palvelemaan ja osoittamaan kunnioitusta. Milloin olen käyttänyt kallista ja rajallista aikaani maailman turhiin rientoihin ja tyhjänpäiväisyyksien seuraamiseen, jopa sallinut silmiini ja korviini tulevan avoimen ja häpeämättömän haureuden, irstauden, väkivallan ja jumalattomuuden. Milloin olen sydämessäni himoinnut sitä, minkä Herra on sanassaan kieltänyt. Milloin olen antanut lihallisuudelleni vallan ja rikkonut pahoin Jumalaa ja lähimmäistäni - erityisesti puolisoa ja perheenjäseniäni - vastaan, sekä tehnyt myös itselleni pahaa.
 
Kaikki tämä saattaa meidät syyllisiksi ja tuottaa rangaistuksen pyhän, vanhurskaan ja kiivaan Jumalan edessä. Mutta se, joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä ja niitä katumaan, saa Jeesuksen tähden anteeksi. Herra haluaa armahtaa jokaisen langenneen oman viattoman ristinverensä kautta. Jeesus on jo Golgatan ristillään sovittanut kaikkien synnit. Lasku on jo maksettu ja rangaistus kärsitty. Jotta se meitäkin hyödyttäisi eli meidän hyväksemme luettaisiin, niin käykäämme tunnustamaan oman lihamme turmeltuneisuus sekä siitä seurannut huono elämä. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Oi Sinä kaikkein armollisin'.
 
 
SAARNA
 
1. AVIOUSKOLLISUUS ON KAIKKIEN YHTEISÖJEN TUKIJALKA
 
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Luen vielä sunnuntain evankeliumista yhden kohdan: ”Jeesus sanoi naiselle: ’Mene, kutsu miehesi ja tule tänne.’ 17. Nainen vastasi ja sanoi: ’Ei minulla ole miestä.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Oikein sinä sanoit: - Ei minulla ole miestä, 18. sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.’”  (Joh. 4:16-18)
 
Jotkut historiantutkijat ovat tuoneet esille näkemyksen, jonka mukaan aikanaan niin mahtavan ja voittamattoman Rooman valtakunnan tuhon siemenet olivat avioliittoinstituu­tion ja perheen arvon romahtamisessa. Ihmiset eivät enää välittäneet yhteisestä hyvästä, vastuunkantamisesta, omas­taan luopumi­sesta tai uhrautu­misesta maansa hyväksi sota­tante­reel­la. Syynä oli se, että he eivät olleet kodeissaan oppineet kunni­oitta­maan ja uskollisesti palvele­maan toisia ihmisiä. Vastuut­tomasti elävät ja useimmi­ten ­vain omaa nautin­toaan etsivät van­hemmat tuottivat tottele­mattoman ja vastuuta kantamatto­man sukupolven, josta ei enää ollut valtakun­nan ylläpitäjäksi ja puolustajaksi. Tämä perhearvo­jen romahta­minen tuskin yksin selittää Rooman tuhoa, mutta oma elämänko­kemuk­seni ja Jumalan sana tukee tämän suuntaisten syy- ja seu­raussuh­teiden olemassaoloa.
 
Eikä aviouskollisuudesta luopuminen tuhoa yksin maallista yhteiskuntaa, vaan se hajottaa syvällä tavalla myös seurakuntaa. Erityisesti jos seurakunnan paimen eli opettaja ei itse sitoudu omassa elämässään ja saarnassaan elinikäiseksi tarkoitettuun avioliittoon, ovat seuraukset tuhoisat. Ei ole turhaan Jumalan sanassa sanottu, että seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton yhden vaimon mies (1. Tim. 3:2, Tiit. 1:6).
 
Olemme joutuneet seuraamaan omassa maassamme viime vuosikym­meninä perheiden järjestelmällistä alasajoa. Avio­liittoon vihkimi­set suorite­taan vielä useim­miten kirkois­sa, mutta vihkimi­sen jälkeisissä hääjuh­lissa Jeesus tuntuu usein jäävän kuokka­vieraan paikal­le, jos edes sille. Puhumatta­kaan perheiden arkipäi­vän elämästä. 
 
Valtava enemmistö ei edes katso aiheelli­seksi mennä naimi­siin sukupuo­lielämää aloittaes­saan. Raama­tulli­seen sukupuoli­käyt­täyty­miseen roh­kaiseva Tosi Rak­kaus Odottaa -kampan­ja on ollut juuri oikea vastaus tähän huutavaan hätään. Nuoret rik­kovat itsensä jo ennen aikuisuutta, jos heille ei anneta selkeää ja yk­siselitteis­tä vaihtoehtoa kulttuurille, jossa pikainen neit­sey­den menettä­minen on suorastaan tavoi­teltavaa. Pian tästä maasta saa hakemalla hakea ihmistä, joka ei olisi vähintään­kin jossain elämänvai­heessa elänyt haureellisesti - tai tehnyt huo­rin hylkäämällä puolisonsa jonkun muun syyn kuin haureuden tähden, ja sitten toisen naimalla.
 
Maassamme on sellaisia avioliittoja, jossa jompikumpi puoliso - tai jopa mo­lem­mat - pettää puolison­sa, moninkertaisesti enemmän kuin niitä, jois­sa pysy­tään uskol­lisena kuole­maan asti. Ikävä kyllä tällä hetkellä tutkimusten mukaan vain yksi tai kaksi avioliittoa kymme­nestä on sellaisia, joissa avioliittolu­paus pysyä uskol­lise­na puo­lisolle kuolemaan asti pidetään, eikä vieraisiin yhdytä. Nykyisin noin puolet päätyy avio­eroon, ja naimi­siinkin jäävistä pareista enemmän kuin joka toisessa on uskotto­muut­ta. Myös omassa elämänhistoriassani lapsuuskodistani alkaen nämä asiat ovat aivan liian tuttuja.
 
Onko tässä sitten mitään tehtävissä? Pitäisikö vain määritel­lä kansan moraalinen ja hengellinen taso Jeesuk­sen tavoin: "Tämä paha ja avion­rikkoja sukupol­vi" (Matt. 12:39, 16:4) tai ”avionrikkoja ja syntinen sukupolvi” (Mark. 8:38), ja jättää halveksuntaa tuntien kansa rypemään omaan saastaan­sa ja kulkemaan kohti kadotusta? "Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät..." (Luuk. 18:11)
 
Pois se! Tieten­kin on saarnattava parannus­ta ja ristin kautta saatavaa an­teeksian­tamusta. Ja ensimmäiseksi on aloitettava parannuksenteko itsestään. Uusi alku, mie­lenmuutos, entisen elä­män­tavan uudelleen arviointi ja käänty­mys ovat tarjolla vielä tänään jokaiselle. Parannuksen­teko alkaa siis minusta itsestäni. Ja sen jälkeen sinusta; juuri sinusta, joka minua kuunte­let. Seuraa­vaksi paran­nus­vaati­mus ja tarjous uudesta elämästä Jeesuksen sanaa seuraten kohdiste­taan niille, jotka nyt eivät ole tässä kuulo­matkan päässä.
 
Mitkä ovat sitten ne käytännön toimenpiteet, joiden kautta Jeesus todella pääsee niin minun, sinun kuin hänenkin kodin Herraksi? Ensim­mäi­nen asia on tun­nistaa ja syrjäyttää ne muut herrat, jotka estävät Jee­susta olemasta kaikkein kor­keim­malla paikalla. Otan esille kaksi tällaista Jeesuksen kanssa kilpailevaa herraa.
 
 
2. JUMALAN SANA VASTAAN IHMISEN SANA
 
Ensimmäinen ja kaikkein perustavin, verisin ja kiivain taiste­lupari on Jumalan sana vastaan ihmisen sana. Jeesus ei voi tulla kenen­kään kodin Herraksi ilman Raamatun sanaa. Jos et ole tähän asti edes lepopäivää­si pyhittänyt Jumalan sanalla, sen lukemisella, kuule­misella ja tutkimisel­la, niin tee paran­nus. Itse olen tässä taivaallisen autuaassa asemas­sa: Minulle makse­taan jopa palkkaa siitä hyvästä, että askartelen sunnuntaisin Juma­lan sanan kanssa!
 
Jumala kutsuukin meitä kaik­kein hei­koimpia ja lan­keamisalttiimpia tällä tavoin hengelliseen automaatti­ruokintaan. Vahvemmil­le ja kiusauksia parem­min kestäville kristityille Jumala voi antaa kutsuja muihinkin kuin sanan­palvelijan tehtäviin. Joskus olen pohtinut, kes­täisinköhän minä uskossa sellaisessa ammatissa, johon ei liittyisi Jumalan sanan esillä­oloa? - Omassa lihassani en varmasti kestäisikään, kuten et sinäkään omin voimin siihen pysty. Mutta Hän, joka meidät on kutsutut, on uskollinen. Herra Jeesus on voimallinen viemään loppuun asti sen työn, jonka Hän on meissä Sanansa, Henkensä ja Pyhän Kasteen kautta alkanut.
 
Toisaalta Jumalan sanan tutkiminen ja saarnaaminen ammatikseen voi myös paaduttaa. Joten mistäpä sitä vielä tietää, mihin tehtäviin ja tilanteisiin se Herra minut vielä joutuu laittamaan, jotta minäkin Jeesuksen uskossa nöyränä loppuun asti pysyisin.
 
Mitään muuta tietä Jeesuksen korottamiseen kodin Herraksi ei ole kuin Raamatun sisällön säännölli­nen esillä pitäminen: vähintään viikoittain mutta vielä parempi, jos siihen löytyy mahdollisuus useamman kerran viikossa. Omat aamu-, ilta- ja ruoka­rukoukset ovat hienoja ja tärkeitä asioita, mutta pelkästään niiden varaan ei uskonelämää pidä jättää. Ei mikään suhde pysy elävänä ja toimi­vana yksisuun­taisella viestien lähettämisellä. Me katsomme asiak­semme rukouk­sessa puhua Jumalalle ja odotamme Hänen meitä kuule­van. Eikö meidän ole silloin vähin­täänkin koh­tuullista kuunnella puolestaan myös sitä, mitä Juma­la haluaa meille puhua? Ja Hänellä onkin meille paljon asiaa: 66 kirjan, 1189 luvun, kymmenien tuhansien jakeiden ja yli 400 000 sanan verran - Raamatun alkukielistä hepreasta, arameasta ja kreikasta laskettuna.
 
Elämässä, jota rytmittävät työ-, koulu- ja harras­tusajat sekä sähköisten viestimien lähetysajat, ei automaatti­sesti jää sopi­vaa hetkeä Raamatun lukemiselle ja kuun­telemiselle. Sille hetkelle on määrätietoisesti raivat­tava aika. Joustavasti, mutta kuitenkin lujasti, siitä on myös pidettä­vä kiinni per­heen elämässä. Se voi käytännössä tarkoittaa joistakin harras­tuksis­ta luopumista; televisi­on, tietokoneen, stereoit­ten tai lehden sulkemista tai jopa joistakin niistä kokonaan luopumista. Luo­puminen voi tehdä kipeää. Mutta sanon vaka­vasti, että paljon kipeäm­pää tekee lopulta se, jos luopuu Jumalan sanan harjoittamisesta. Raamatun lukemisen ja kuulemisen jatkuva ja pysyvä laimin­lyönti johtaa lopulta kyl­menemiseen ja ikuiseen kipuun, helvettiin. Älköön kukaan kuvitelko varmalla taivastiellä pysyvänsä ilman sään­nöllistä profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin paneu­tumista.
 
Jos olet perheesi ainoa uskova, niin et ehkä saa toisia Sanan äärelle, mutta omasta sielun ravinnosta­si voit silti pitää huol­ta. Itsekään en ole onnistunut saamaan kaikkia perheen­jäseniäni enää säännöllisesti Jumalan sanan äärel­le. Mutta sen puolesta rukoilen ja toivon hartaasti, että tällainen tilanne Herran armosta taas meilläkin koittaisi.
 
Ihmisen sanat, tulivat ne sitten mitä kautta tahan­sa, ovat aina sotimassa Jumalan sanoja vastaan. Huomaat sen heti, kun alat etsiä Jumalan sanoja elämääsi. Sanoma- tai muu lehti sekä ei-hengellinen kirja tun­tuvat paljon kevyem­miltä ottaa käteen kuin Pyhä Raamat­tu. Televisio tai tieto­koneen maalliset sivut avau­tuvat jotenkin vain paljon näppä­räm­min kuin Jumalan sana. Koet var­masti vastustusta, jos aiot avata Raamatun tai hakeutua paikkaan, jossa voit kuulla opetettavan Jumalan sanaa. Taval­la tai toisella sanan äärelle tuleminen ei vain tahdo onnistua. Pahin vastaha­koi­suus on meissä itsessämme, mutta ajoittain sitä tulee myös run­saasti ulkopuolel­tamme. Pysy siis lujana päätök­sessäsi nauttia säännöllisesti hengel­listä ravintoa. Jos lankeat, niin aloita uudelleen alusta.
 
 
3. AVIOUSKOLLISUUS VASTAAN HUORUUS
 
Toinen esiin ottamani taistelupari Jeesuk­sen herruu­desta meidän kodeissamme on aviouskollisuus vastaan huoruus eli uskotto­muus. Uskot­tomuus, eli huoruu­s ja haureus, asuu lähtemättömäs­ti lihassamme kuole­maamme asti. Siksipä ei ole sinänsä mikään ihme, että Jeesus kutsui aikanaan kuuli­joiden­sa suku­polvea huorintekijä- eli avion­rikkojasuku­pol­veksi. Raama­tun tässä käyttämä kreikan­kieli­nen sana γενeά, (genea), on käännet­ty sukupol­veksi. Sana voi tarkoit­taa myös suku­kuntaa ja laajemmin koko ihmiskun­taa. Itse ymmär­rän Jeesuk­sen tarkoit­taneen tässä samalla koko ihmiskuntaa; siis myös meitä.
 
Itse ihminenhän ei ole muuttunut Jeesuksen ajoista mihin­kään. Jeesus kohtasi Samariassa Sykarin kaivolla naisen, joka oli lähte­nyt liik­keelle vedenhakuun keskipäivän aikaan, se on kaik­kein kuumim­paan ja helteisim­pään aikaan, jolloin ku­kaan järkevä ei lähde kantamaan raskaita vesias­tioita. Syynä tähän poikkeukselliseen kaivolle tulon aikaan oli todennä­köisesti naisen häpeä liikkua julkisuudessa toisten ihmisten seurassa ja katsei­den alla. Vaikka huorin tehtiin paljon Jeesuksenkin aikaan, niin yhteisö kuitenkin vaati jäseniltään vähintään ulkokultaista säädylli­syyttä. Tämä nainen oli joutunut poikkeuksellisen raskaan elämäntien kulkijak­si. Viisi (avio)­miestä oli jo takana - olivatko he kaikki kuolleet; tuskin. Todennäköisesti ainakin jotkut heistä olivat hylän­neet tämän naisen. Antoihan Mooseksen laki siihen mahdol­lisuuden, jos mies tapasi vaimossaan jotakin häpeällistä (5. Moos. 24:1). Ja samarialaisethan tunnustivat viisi Moosek­sen kirjaa, vaikkei­vät muuten juutalaisten kanssa toimeen tulleetkaan.
 
Eikä siinä kaikki, että tämä vedenhakijanainen oli joutunut viiteen eri avioliittoon - nyt hän oli ilmeisesti jonkun toisen naisen avio­miehen rakastaja­tar, mikä tilanne viimeistään saattoi hänet hänen omissa silmissäänkin kaikkein halveksutta­vimpi­en joukkoon. Lan­keamisaltis oli ihmisen luonto ja liha silloin - ja lan­keamisaltis se on tänäänkin. Mutta olisivat­kohan Jeesuksen aikaiset ihmiset voineet sittenkään tehdä huorin enem­män kuin mitä meidän aikamme ihmiset? Tuskin.
 
Uskottomuuden, niin kuin uskollisuudenkin, kotipaik­ka on sydä­messäm­me, ajatuksissamme, mieles­säm­me ja tahdos­sam­me. Uskollisuus tar­koittaa pyhittäytymistä ja erottautu­mista yhtä varten, sitoutumista yhteen. Raamatussa aviolli­nen uskollisuus samaste­taan ja rinnastetaan kerta toisensa jälkeen uskollisuuteen Jumalaa kohtaan. Jos olet uskoton puolisollesi, olet samalla uskoton Herraa kohtaa. Jos sydämessäsi luovut uskollisuudesta, vaikka et lihassa vielä lankeaisikaan, olet jo uskosta luopumisen tiellä.
 
Millä tavalla me sitten teemme huorin? Lähtökoh­ta uskolli­suudelle on Jumalan sanan opetus yhdestä lihasta. Kun mies ja nainen yhtyvät, heistä tulee yksi liha. Ja Raamatun mu­kaan se tarkoittaa ensin luopu­mista omista vanhemmistaan eli avioliiton julkista solmimista ja sitten liittymistä omaan puolisoon. Avioliitossa syntyvä yhteys on yksiselitteisesti tarkoitettu elinikäi­seksi. Avioliiton julkinen solmi­nen on erityisen tärke­ää myös siksi, jotta kukaan ei ajatte­le­matto­masti, hetken kiihkossa ja huumassa tulisi si­toneeksi itseään elinikäi­sesti sellai­seen, johon ei ehkä harkinnan jälkeen haluaisi­kaan liittyä.
 
Avio­liit­to on täysin ohitta­maton ja korvaama­ton. Kaik­ki avioliiton ulkopuoli­nen sukupuo­lielämä on selkeästi ja ehdot­tomasti, ilman pie­nimpiä­kään poik­keuksia, huoruut­ta ja haureutta. Millään teknisillä kepuli­konsteilla ei löydy Jumalan edessä tähän sääntöön porsaanreikiä.
 
Avioliitto päättyy Jumalan edessä vain ja ainoastaan kahdella tavalla: puolison kuolemaan tai siihen, että jompi­kum­pi puolisoista harjoittaa haureutta, tekee huorin eli yhtyy johonku­hun muu­hun. Silloin aiempi liitto repeää, koskapa huorintekevä puoliso on nyt liittynyt uuteen ruu­miiseen. Tällainen yhden lihan yhteys syntyy jopa maksullisessa prostitu­oidun kanssa makaamisessa, kuten apostoli Paavali selväsanai­sesti Pyhän Hengen johdossa opettaa Ensimmäises­sä kirjeessään korint­tolaisille (1. Kor. 6:16). Jumalan määräämä rangaistus tällaisesta avioliiton repimi­sestä ja muuhun yhtymisestä on yksiselittei­sesti kuole­mantuomio (5. Moos. 22:22).
 
Tässä on yksi näkökulma luterilaisten tunnustuskirjojen esiin tuomaan ajatukseen niin sanotun syyttömän osapuolen mahdolli­suu­desta avioitua uudel­leen.  Jos puoliso on liittynyt huorintehden jonkun muun kanssa yhdeksi lihaksi, niin yksin jäänyt voi mennä uudel­leen naimi­siin, koska hänestä on tästä näkökul­masta katsoen tullut leski. Huorin­tehnyt on tuomittu kuole­maan. Koko­naan toinen asia on sitten se, jos huorintehnyt katuu lankee­mus­taan ja voi palata takaisin. Kenellä­pä meillä olisi Jumalan edessä oikeus anteeksian­non pidättä­miseen ja kieltää katuvalta mahdollisuus uuteen alkuun? Ja muistettava on, että tämä uudelleen avioituminen puolison huorinteon tähden on poikkeus pääsäännöstä. Epäselvissä tapauksissa on aina pitäydyttävä pääsääntöön, ei poikkeukseen.
 
 
4. HUORINTEKIJÄLLE KUULUVA KUOLEMANTUOMIO ON JO KÄRSITTY 
 
Jumala on määrännyt huorinteosta kuolemanrangais­tuksen. No, eikös sitten tästäkin vain lähdetä ulos kiviä etsimään ja tuomioita toteuttamaan? Kiitos ja ylistys armon Jumalalle, meidän ei tarvitse lähteä! Eikä syynä ole se, että tänä vuodenaikana on näkyvissä niin vähän irtoki­viä ja nekin vähät ovat tiukasti maahan kiinni jää­tyneitä. Eikä syynä paikallemme jäämiseen ole myös­kään se, että mistään ei löytyisi kivittäjiä, koska me kaikki - joka ainoa meistä - joutuisimme kivitettävien puolel­le. Koskeehan kuudennen käskyn rikkomisesta seuraava kuolemantuomio syvimmiltään myös niitä, jotka ovat sydämessään langenneet huoruuteen ja haureuteen. Joka sydämes­sään himoit­see toisen puo­lisoa, on jo Jumalan edessä huo­rinteki­jä. Kaik­ki­valtiaan ja kaikkinäke­vän Herran edessä ei syyttö­miä ole yhtään tämän­kään käskyn edessä - en sitä ole minäkään.
 
Syy siihen, että saamme jäädä paikallemme ja eloon, on se, että yksi jo tuomittu kuole­maan. Yksi on kantanut niin minulle kuin sinulle­kin kuuluvan kuolemantuomion ja kadotuksen. Jeesus sanoo jokaiselle syntinsä tunte­valle ja tun­nusta­valle, niin minulle kuin sinulle­kin: "Sinun syntisi on annettu anteeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee." Tätä anteek­siantamuksen sanaa ja kehotusta parannukseen me tarvit­sem­me kaikki joka päivä siihen asti, kunnes Herramme tulee. Jeesuksen hyvyys ja rakkaus rikkoneita kohtaan on ylenpalt­tinen ja ylitsevuotavan runsas. Herramme Jeesus ei mitään muuta niin odota­kaan kuin sitä, että saisi julistaa meille meidän syntimme anteeksi. Hän on jo maksanut omalla verellään meidän velkamme, kärsinyt rangaistuksen, tuottanut anteeksiantamuksen sekä sovituksen. Siksi Hän tuli maailmaan, että Hän antaisi meille sitä vettä, joka kum­puaa iankaikkiseen elämään.
 
Sinullekin on tarjolla avoin lähde kaikkea syntiä, syylli­syyttä ja rangaistusta vastaan. Sinut on kastettu Herran Jeesuksen omaksi. Kastemaljastasi pulppuaa yhä tänäänkin avoin lähde, joka pesee pois kaikki syntisi. Juuri Sinä saat kasteesi tähden uskoa seurakunnan keskellä kaikki syntisi anteeksiannetuiksi. Sinut on kasteessa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimasta liitetty Jeesuksen ruumiin jäseneksi. Saat täydellä uskonvarmuudella luottaa siihen, että Jeesus antaa sinulle, omalle ruumiinjäsenelleen, kaiken anteeksi. Vaalithan sinä itsekin omia jäseniäsi. Juuri siksi Jeesus kärsi ristillä, että Hän voisi antaa sinun syntisi anteeksi. Ethän ylenkatso tuota Jeesuksen kaiken alttiiksi antavaa rakkautta juuri sinua kohtaan.
 
Seurakunnan keskellä saat myös syödä ja juoda anteeksianta­muksen ja iankaikkisen elämän ruokaa. Silloin kun tulet ehtoollispöytään, saat ottaa Jeesuksen vastaan suullasi ja koko ruu­miillasi, saat ottaa vastaan Hänen uudista­van ja pyhittä­vän läsnäolonsa sanassa ja ehtoollisessa. Saat tulla Jeesuksen luokse ja syödä ikuisen elämän ruokaa sekä juoda kuole­mattomuuden lähteestä. - Jeesus on tullut kutsumaan pelastukseen ja taivaaseen syntisiä, joista minä olen suurin. Aamen.