JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Valvomisen sunnuntain rippipuhe - Aamoksen aika

 

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai eli valvomisen sunnuntai. Herran omia kehotetaan erityisesti tänään valvomaan. Tuo valvominen ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että yrittää väen väkisin pitää silmiään illalla auki, vaikka jo kovasti nukuttaa. Kysymys on pikemminkin siitä, olemmeko jo heränneet synnin ja suruttomuuden unesta uskonkilvoittelun valvetilaan.

 

Ensi sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhäpäivä. Se muistuttaa meitä siitä, että myös aikamme loppuu kerran. Jeesus tulee takaisin ja koittaa viimeinen tuomio. Aihe voi jonkun mielestä tuntua kovin kaukaiselta, onhan Jeesuksen takaisintulo antanut odottaa itseään jo kohta kaksi tuhatta vuotta; ja kuka tietää, kuinka kauan ihmiskunnalla vielä on aikaa jäljellä. Mutta varmemmin ajankohtaiseksi tämän aiheen tekee se, että oman kuolemamme hetkellä jokainen meistä on samassa tilanteessa kuin koko jäljellä oleva ihmiskunta maailmanlopun hetkellä. Tulemme jokainen Pyhän Jumalan kasvojen eteen ja tuomiolle kuolemamme hetkellä. Oman lähtömme hetki voi olla arvaamattoman lähellä – ja toki arvaamattoman lähellä voi olla myös maailmanloppu ja siihen liittyvä jokaisen ihmiskunnan jäsenen joutuminen tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

 

Jokainen ihminen havaitaan tuossa taivaan tuomioistuimessa syntiseksi ja kadotuksen ansaitsevaksi. Pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä ei kukaan langenneen ihmissuvun jälkeläinen voi kestää pystyssä. Ihmisten silmissä parhain ja hurskainkin on Jumalan sataprosenttista täydellisyyttä vaativan lain edessä epätäydellinen ja vajavainen, rikkonut ja syntinen. Jokainen ihminen joutuu oman vajavaisen ja syntisen olemuksensa ja siitä seuranneen epätäydellisen elämän tähden kuulemaan syytelauselman: ”Olet syntinen ihminen, joka ansaitsee tulla heitetyksi pois Jumalan kasvojen edestä iankaikkiseen helvettiin.” Oman lihamme syntisyyden ja siitä seuranneen vajavaisen elämämme perusteella joudumme kaikki tuomituksi kadotukseen, tuliseen järveen, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen.

 

Jumala ei kuitenkaan halua syntisen kuolemaa, vaan sitä että hän kääntyy pois synneistään ja saa elää. Herra kutsuu niin minua kuin sinuakin tänään parannuksentekijän paikalle tunnustamaan syntisyytemme ja hylkäämään paha elämämme Jeesuksen ristille kiinni naulittavaksi.

 

Käymme nyt sydämen katumuksessa tunnustamaan syntimme. Teemme sen sanoin, jotka alkavat : 'Minä vaivainen syntinen ihminen'.

 

 

1. HISTORIALLINEN TAUSTA

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Profeetta Aamoksen toiminnan ajankohta on noin 760 eKr. Israel oli tuolloin jakau­tuneena kahteen valtakuntaan: pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan (1. Kun 12). Israelin kuninkaana oli kuningas Jooasin poika Jerobeam II (787-747 eKr.) ja Juudan kuninkaana kuningas Amasjan poika Asarja eli Ussia (786-735 eKr.). Kumpikin, Jerobeam ja Ussia, olivat pitkäaikaisia ja mahtavia hallitsi­joita. Vaikka Aamos oli kotoisin eteläisestä Juudasta, niin hän toimi kuitenkin Israelin alueella ja hänen saarnansa suuntau­tuikin ensisijaisesti pohjoista Israelia vastaan.

Pohjoisessa Israelissa elettiin 760-luvulla eKr. taloudellisen ja kulttuurisen korkeasuhdanteen aikaa. Aiemmin Palestiinan alue oli ollut sekä assyrialais­ten että aramilaisten (aramealaisten) valtapiiris­sä. 700-luvun puoliväliä lähes­tyttäessä sekä assyrialaisten eli pohjoismesopotamia­laisten että aramilaisten eli syyrialaisten ylivalta alueella kuitenkin heikkeni. Israel hyötyi tästä valtatyh­jiöstä ja valloitti Jooasin ja Jero­beamin johdolla takaisin menettämi­ään alueita syyria­laisilta sekä idässä että pohjoises­sa (2. Kun. 13:24-25, 14:25,28). Israel aiheutti jopa veljeskan­salleen Juudalle raskaita tappioita (2. Kun.14:8-14).

Israelin sotilaallinen menestys toi mukanaan kansalli­sen ylpeyden sekä näennäisen turvallisuu­den tunteen. Kaupan­käynti sekä kansainvälinen yhteydenpito oli vilkasta. Rakennusalalla elettiin kultakautta: erityisesti pääkaupunkiin Samariaan (myöh. Sebaste) kohosi toinen toistaan hienompia rakennuk­sia. Kaikenpuolinen hyvinvointi tuli esiin myös maatalouden menestymisel­lä, niin viininviljelyn kuin karjanhoidonkin osalla.

Ylelliset juhlat ja musiikkiharrastus kukoistivat. Hyvät ajat houkuttelivat myös löysäämään sukupuolimoraalia; sekä maksullinen että maksuton sukupuolielämä muiden kuin oman puolison kanssa yleistyi. Israelilaisten Jerobeam I:n ajoista (930-909 eKr.) lähtien ylläpitämä kultti kultaisten vasikoiden palvonta­menoi­neen Daanissa ja Beetelissä (1. Kun 12:25-33) sai sekin lisäpotkua vau­raudesta. Rikkaus ei kuitenkaan lisääntynyt tai edes jakautunut tasapuoli­sesti. Päinvastoin. Sosiaaliset ristiriidat lisääntyi­vät. Maahan syntyi rikkaille ja häikäile­mättömille maanomistajille maansa menettä­neiden entisten pientalon­poikien surkea ja rutiköyhä ryhmä. Myös oikeuden­käy­tössä esiintyi lahjontaa. Siinailla Mooseksen saamaa lakia ei enää otettu vakavasti. Muodollisesti jumalanpalvelus ja uhrikultti jatkuivat ennal­laan, mutta sydämes­sään ja päivittäi­sessä elämässään kansa luopui Herrasta.