JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Rakkaus

 

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8), mutta rakkaus ei saa olla jumala! Jos rakkaus on jumala, niin silloin se on epäjumala. Todellinen kuoleman ja viimeisen tuomion läpi kestävä rakkaus on aina yhtäpitävä Jumalan sanan kanssa. Raamatusta irrotettu rakkaus on epäjumalanpalvontaa. Tällaista on esimerkiksi avioliiton ulkopuolisessa sukupuolielämässä julkituleva eroottinen 'rakkaus'.

Moni pitää ja kutsuu tällaista rakkaudeksi, mutta sitä ei syvimmiltään ole, koska se rikkoo Jumalan sanaa vastaan. Viimeisellä tuomiolla tällaista toimintaa ei kutsuta ja nimetä rakkaudeksi, vaan haureuden ja huoruuden synniksi. Jos kyseessä on ns. homoeroottinen tai pedofiilinen rakkaus, niin se on Jumalan edessä löyhkäävä kauhistus.

Jos joku isä tai äiti kokee niin palavaa rakkautta lastaan kohtaan, että hemmottelee tämän pilalle ilman rajoja ja kuria, antaa lapselle sen vallan ja auktoriteetin, minkä Jumala on antanut vanhemmille, niin kysymyksessä ei ole rakkaus. Raamattu ohjaa kasvattamaan lapset tottelevaisiksi ja Jumalan sanan kunnioittamiseen. - Itse olen tässäkin kohtaa onnistunut kehnosti, mutta se ei tee Jumalan sanasta yhtään sen vähemmän oikeaa ja sitovaa.

Samoin jos vanhempi yrittää valaa lapsensa itsensä kaltaiseen muottiin omia toteutumattomia unelmiaan täyttämään, yrittää tehdä lapsesta itsensä jatkeen, niin kysymyksessä ei ole rakkaus, vaan narsismi tai ties mikä mielen vääristymä.

Jos joku kuvittelee rakastavansa lähimmäistään siten, että ei puutu tämän synteihin, niin tämäkään ei ole rakkautta. Jos näet ystäväsi ajavan autolla tietä, joka päättyy äkisti syvään rotkoon, niin ei varmasti ole rakkautta, jos et häntä tuosta kuolemanvaarasta varoita. Eikö rakkaus olekaan siis sitä, antaa lähimmäistensä aivan rauhassa vaeltaa omalla tiellään, omassa vakaumuksessaan ja elämäntavassaan?

Mitä rakkaus oikeasti on? Avaan nyt auki tuota niin paljon sisällään pitävää rakkaus-sanaa. Yhtenä saarnani taustavaikuttajana on C. S. Lewisin 'Neljä rakkautta' (engl. 1960, suom. 1982).

- tarverakkaus - halu saada osakseen rakkautta (lapsi suhteessa äitiin, sukupuolista täyttymystä kaipaava rakkaus)

- lahjarakkaus - halu tehdä jotakin rakkautensa kohteen hyväksi (auttaa hyväntekijäänsä tai tehdä hyvää sille, joka on rakkauden arvoinen)

- arvostusrakkaus - kunnioitus ja palvonta (Lewis: Ihmettelee ja ihailee, miten joku nainen voikin olla niin kaunis ja ihmeellinen!)

Tarverakkaus ei ole synti, vaikka jotkut niin ovat opettaneetkin.

Kolme luonnollista rakkauden lajia:

- storge - kiintymys. Lapsen rakkaus vanhempaan, perhe- ja sukurakkaus, rakkaus kotimaata kohtaan.

- filia - ystävyys. Rakkaus sellaista kohtaan, joka on samalla tasolla, samankaltainen; kohde on rakkauden arvoinen.

- eros - sukupuolinen rakkaus. Miehen ja naisen välinen vetovoima, halu omistaa itselleen. Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.

Jumala osoittaa meitä kohtaan kaikkia näitä kolmea rakkauden lajia. Jumala on 'luonut' ja antanut meillä kaikki nämä rakkauden lajit, jotta ne kertoisivat meille jotakin lisää Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta meidän on tarkkaan pidettävä mielessämme se, että emme nosta näistä mitään näistä ohi Jumalan sanan.

Ja ennen kaikkea: Mikään näistä kolmesta luonnollisesta rakkauden lajista, sen enempää ihmisten kuin Jumalankaan osoittamana, ei pelasta kuolemalta ja kadotukselta. Nämä rakkauden lajit kuuluvat ensisijaisesti ensimmäisen uskonkappaleen piiriin eli Jumalan luomistyöhön. Toki näilläkin on oma paikkansa myös muiden uskonkappaleiden alueella.

Mutta kuolemattoman sielun iankaikkisen pelastuksen kannalta tarvitsemme sellaista rakkautta, joka ei ole luonnollista eikä perustu luomiseen. Neljäs rakkauden laji, agape-rakkaus, vasta lopulta avaa silmiemme eteen rakkauden syvimmän olemuksen: Toisen puolesta kärsimään suostuvan rakkauden. Agape kohdistuu sellaiseen, joka ei tuota rakkautta ansaitsisi, ei ole sen arvoinen, että sitä olisi oikeudenmukaista rakastaa.

Romanialainen juutalaistaustainen luterilainen pastori Richard Wurmbrand [1909-2001], joka joutui kidutettavaksi yhteensä 14 vuodeksi myös vankilaan uskonsa tähden, kertoo seuraavaa: Lapsi antoi kukan äitinsä teloittaneen kommunistiupseerin vaimolle. - Jeesus rukoilee ristiinnaulitsijoidensa puolesta.

Agape-sanan merkitys Raa­matus­sa on Jumalan epäitsekäs rakkaus. Meidän langenneiden ihmisten rakkaus värittyy aina noilla luonnollisilla rakkauksilla. Lopulta perisyntisen ihmisen oma rakkaus on aina omaa etua, omaa kunniaa ja omaa nautintoa tavoittele­vaa. Mutta Jumalan rakkaus on kärsimykseen suostuvaa, rakkauden kohteelle todellista hyvää tuottavaa epäitsekästä toimintaa. Tätä jumalallista agape-rak­kautta emme ihmisten kesken voi kokea kuin ohikiitävin välähdyk­sin; pysyväs­ti ja täydesti sitä ei tässä elämässä meistä kenelläkään ole.

Jeesus tahtoo antaa ensin sinulle anteeksi ja myös synnyttää sinuun tuon täyden anteeksiantamuksen kautta sitä suuremman rakkauden. Niin paljoa syntiä et ole voinut ikipäivänä tehdä, etteikö siitä kaikesta olisi jo sovitus tuotettu Golgatan ristillä. Ei mikään mennyt, ei iljettävin­ ja hävettävinkään elämä kaikkine mahdollisine lankeemuksi­neen, pahuuksineen ja synteineen erota sinua Jeesuksesta ja taivaspai­kasta. Saat kaiken anteeksi yksin Jeesuksen täydellisyyden ja viattoman kärsimyksen tähden. Vaikka olisit Juudaksen sekä Pietarin tavoin monesti kieltänyt Herrasi elämälläsi ja sanoillasi, vaikka olisit rakastanut omaa työtäsi ja tätä maailmaa enem­män kuin Jumalan antamaa tehtävää, niin saat Pietarin tavoin aloittaa alusta.

Pietari itse kirjoittaa: "Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä 'rakkaus peittää syntien paljouden.'" (1. Piet. 4:8).

Se, että rakkaus peittää syntien paljouden, ei tarkoita sitä, että syntejä katsottaisiin läpi sormien. Synti on aina selvitettävä ja sovitettava. Mutta sille, joka tunnustaa syntinsä ja haluaa ne jättää Jeesuksen ristille kiinni hakattavaksi, Jumala antaa Jeesuksen tähden kaiken anteeksi. Jeesuksen agape-rakkaus peittää syntien paljouden. Ja jos kerran Jumala on antanut lähimmäisen synnit anteeksi, niin millä oikeudella me sitten lähimmäisemme tuomitsisimme ja jättäisimme rangaistuksen sekä koston alle? Lähimmäiselleen voi antaa anteeksi, kun muistaa, että on ensin itse saanut Jumalan edessä nauttia tuota agape-rakkautta.

Uudelleen alusta alkaminen, ei tarkoita sitä, että voisit lähteä hyvin omintunnoin teke­mään lisää pahaa, rikkomaan Raamatun opetuksia vastaan, jatkamaan synnissä elämistä. Vapise kuolevainen, jos sellaista ajattelet ja suunnittelet! Oma lihasi, maail­ma ja Perkele yrittävät kyllä taas houkut­taa sinua Jumalan sanan halpana pitämiseen; laittomuu­teen, toisen ihmisen huonoon kohtelemi­seen, huo­ruu­teen ja haureuteen, varkauteen, valhee­seen tai kateuteen.

Huuda silloin avuksi Jeesuksen täydellisyyt­tä ja Hänen ihmeellistä uhriver­taan ja Hänen agape-rakkauttaan syntistä ja huonoa kohtaan. Saat sanoa kiusauk­sillesi, omalle lihallesi, maailmalle ja Perkeleelle: "Häivy, sinä olet jo tuomittu ja valtasi menet­tänyt! Jeesuk­sen veressä on voima, jota et voi vastustaa. Jeesus on Herra, et sinä!"

Kun Jeesuksen veri eli täydellinen kärsimykseen antautunut puhdas rakkaus ja pahan kiusaus joutuvat vastakkain, niin taistelun loppu­tulos on varma: Jeesus on jo voittanut Perkeleen ja kuoleman vallan. Kristuksen rakkaus peittää syntien paljouden. Se koskee niin sinua itseäsi kuin lähimmäistäsikin.

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10)