JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä
Ps. 118

 

Kuninkaasi tulee nöyränä -sunnuntain (1 as) rippipuhe ja saarna (Ps. 118)

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS
 
1. RAAMATUN KESKUS
2. LIITTOUSKOLLISUUS
3. RISTIN MIES EI KELPAA OMAVANHURSKAALLE
4. SYNTINSÄ TUNNUSTANUT SAA NÄHDÄ JEESUKSEN
  
 
RIPPIPUHE

Jeesukseen kastettu ja uskova seurakunta! Hyvää uutta vuotta! Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka aloittaa uuden kirkkovuoden. Siis siunattua uutta kirkkovuotta! Jumalanpalveluksen lukukappaleissa siirrytään tänään ensimmäiseen vuosikertaan.

Juhlapäivän otsikko on: Kuninkaasi tulee nöyränä. Adventti tarkoittaa juuri tulemista (lat. adventus, luo tuleminen). Adventti-sanalla on tässä yhteydessä neljä eri merkitystä: 1) Jeesus Kristus tulee eli ratsastaa Jerusalemiin, suuren kuninkaan kaupunkiin kärsiäkseen siellä minun, sinun ja kaikkien ihmisten syntien tähden. 2) Jumalan Sana tulee ja syntyy ihmiseksi maailmaan, joulun odotus. 3) Kristus Jeesus tulee sanan ja sakramenttien kautta luoksemme. 4) Korotettu Herra tulee kerran takaisin noutamaan omansa luokseen taivaaseen

Jeesus tulee. Mutta olenko minä valmis kohtaamaan Herran? Miten minä, vajavainen ja syntinen ihminen, voin kestää pyhän ja oikeamielisen koko maailmankaikkeuden Luojan kasvojen edessä? Enhän minä ole kyennyt lakia täyttämään. En ole rakastanut Vapahtajaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni. En ole kyennyt Israelin Pyhän antamaa kymmenen käskyn lakia noudattamaan. Olen ollut kovasydäminen ja itsekäs; olen ajatellut, sanonut ja tehnyt paljon sellaista, mikä ei ole puhdasta eikä kestä totuutta kaikkein salatuimpaan asti vaativan Kaikkivaltiaan edessä.

Kun tätä kaikkea täydellisyyttä vaativan pyhän Jumalan edessä ajattelemme, joudumme joka ikinen syntisen ja langenneen paikalle. Vaikka yhden kohdan luulemme täyttäneemme, niin toisessa tiedämme kuitenkin langenneemme. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa syntimme ja pyytää armoa. Voin olla valmis kohtaamaan Herran vain siten, että tunnustan syntini ja nöyrryn parannuksentekijän paikalle, suostun katuvan syntisen penkille.

Käymme nyt kaikki yhdessä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme sanoilla, jotka alkavat 'Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä'.

 

SAARNA

1. RAAMATUN KESKUS

Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemin pääsiäisjuhlille, niin kansa huusi: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen." Matt. 21:9) Viimeisen sanan voisi kääntää tarkemmin sanalla 'nimessä'. Kansanjoukko huusi tässä Psalmin 118 sanoja (Ps. 118:25-26). Tämä Jeesukselle osoitettu 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä' -huuto tarkoittaa sitä, että kansa tunnisti ja tunnusti Jeesuksen kirjoitusten lupaamaksi Messiaaksi.

Psalmi 118 on yksi VT:n kirkkaimpia Messias-ennustuksia. Tuo Psalmi on samalla koko Raamatun keskus. Raamatussa, sekä VT että UT yhteen laskien, on kaikkiaan 1189 lukua. Psalmi 118 on näistä keskimmäisin: sitä ennen on 594 lukua ja sen jälkeen 594 lukua. Ja varmuuden vuoksi Raamatun kirjoittamista johtanut ja kokoonpanoa ohjannut Pyhä Henki on vielä naulannut tämän keskuskohdan kiinni siten, että Psalmia 118 edeltää Raamatun lyhyin luku, Psalmi 117, jossa on vain kaksi jaetta. Ja keskusluvun, Psalmin 118, jälkeen on puolestaan Raamatun pisin luku, Psalmi 119, jossa on peräti 176 jaetta (alfabeettinen psalmi, 22x8).

Eikä tässä kaikki: Kun tutkimme, mikä on Raamatun keskimmäisin jae, niin sekin löytyy juuri tästä samasta Psalmista 118. Kun lasketaan yhteen keskuslukua edeltävät luvut (594) ja keskusluvun jälkeiset luvut (594), niin saadaan summaksi luku 1188. Siinä on samalla ilmoitettu myös Raamatun keskimmäisin jae, joka on Psalmi 118:8. Jumala on asettanut ilmoituksensa keskukseksi seuraavat sanat: "Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin."

 

2. LIITTOUSKOLLISUUS

Psalmi 118 alkaa ja loppuu kehotuksella kiittää Herraa: "Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä; sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." (j. 1, 29) '... sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti' on suoraan alkukielestä hepreasta (ki le'olam chasdo) käännettynä: 'Hänen liittouskollisuutensa (kestää) ikuisesti'. Meillä on totisesti aihetta ylistää ja kiittää Herraa: Israelin Pyhä on uskollinen liitossaan, toisin kuin me langenneet ihmiset, jotka löydämme itsestämme uskottomuuden, haureuden ja huoruuden. Liittouskollinen on sellainen, joka pitää liiton voimassa, rakastaa ja armahtaa silloinkin, kun toinen on uskoton. Me ihmiset emme sellaista siedä: Jos meitä petetään, niin me olemme heti valmiit laittamaan välit poikki ja hylkäämään sen, joka on langennut uskottomuuteen.

Mutta rakas Vapahtajamme on toisenlainen: Hän jaksaa hylättynäkin odottaa ja rukoilla puolestamme; myös silloin Hän meitä kaipaa ja haluaa, kun me harjoitamme haureutta maailman kanssa. Maailman kanssa haureuden harjoittaminen on sitä, että rakastamme enemmän lahjoja kuin lahjojen antajaa. Hengellinen haureus on sitä, että kiinnymme sydämessämme enemmän tähän maalliseen elämään ja sen ajallisiin iloihin kuin elävään Jumalaan. Se on uskottomuutta, kun kuuntelemme, uskomme ja ojentaudumme ihmissanojen ja mielipiteiden mukaan. Hylkäämme silloin Jumalan muuttumattoman ilmoitussanan, se on Pyhän Raamatun, eli Jeesuksen itsensä, joka on Jumalan Sana.

Jos Herra ei olisi uskollinen silloinkin, kun me lankeamme uskottomuuteen, niin kukaan meistä ei pääsisi taivaaseen. Jos rakas Jeesuksemme ei kerta toisensa jälkeen kutsuisi luokseen ja ottaisi vastaan syliinsä sitä, joka ei vähimmässäkään määrin itse ansaitse tulla rakastetuksi ja hellityksi, niin hukka meidät kaikki perisi.

Aika, jonka me saamme kääntymystä ja parannuksentekoa varten, kuluu kuitenkin vääjäämättä kohti loppuaan. Jos kerta toisensa jälkeen itsepäisesti ja kovasydämisesti hylkäämme armahtajamme kutsun - torjumme Hänet, joka pyytää saada tulla luoksemme - niin lopulta kutsujen kuuleminen loppuu. Sydän on silloin paatunut, tullut tunnottomaksi. Synti ei tunnu enää pahalta, omaatuntoa ei enää kolkuta. Tällainen tila on pahin mahdollinen ja johtaa kohti kadotusta.

Niin kauan kuin sisimmässä on kaipaus pyhyyteen ja sydämessä halu totuuteen - niin kauan kuin omaatuntoa pistää Raamatun sanaa rikkoessa eli syntiä tehdessä - on vielä toivoa. Joka tunnistaa ja tunnustaa syntinsä, saa uskoa ne Jeesuksen ristinveren tähden anteeksi. Joka kieltää Jumalan sanan sitovuuden eikä halua yksiselitteisen Herran käskyn mukaan ojentautua, jää kiinni syntiinsä ja uppoaa lopulta syntiensä kanssa helvettiin. Jos sinulla on huono omatunto Raamatun äärellä, niin ole onnellinen! Sinulle on valmistettu pääsy syyllisyydestä ja vapautus tuomion alla olemisesta: Jeesus on täyttänyt sinun puolestasi lain ja on myös täydellisesti kärsinyt sinulle oikeudenmukaisesti kuuluvan rangaistuksen. Sinä saat puhtain ja vapain omintunnoin rakastaa Herraa.

Pyhässä kasteessa sinut pestiin puhtaaksi synneistäsi: nyt saat Herran pelastamana palvella lähimmäistäsi. Herramme sovitusveri punasi kastevetesi niin, että siitä tuli valkaisukone, joka poistaa niin pienet harmaat tahrat kuin tekee kirkkaan puhtaiksi suuret mustanpuhuvat tai myrkynvihreät alueet. Autuaat ne, jotka "ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä" (Ilm. 7:14). Tämä tarkoittaa Jeesuksen omaksi kastettuja, jotka ovat tuon kasteensa mukaisesti tunnustaneet syntinsä ja uskoneet ne anteeksi.

 

3. RISTIN MIES EI KELPAA OMAVANHURSKAALLE

Palaamme Psalmin 118 sanoihin 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä". Jeesus itse viittaa näihin lausumassaan, joka on talletettu sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa (Matt. 23:39, Luuk. 12:35). "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein Minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. 38 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.' 39 Sillä Minä sanon teille: tästedes te ette näe Minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen.'" (Matt. 23:37-39)

Jumalan valittu kansa, Jaakobin suku eli israelilaiset, hylkäsivät suurimmalta osaltaan heille taivaasta lähetetyn Messiaan. Heille ei kelvannut tunnustaa syntejään ja uskoa sijaiskärsijään. Sen sijaan he halusivat rakentaa omaa vanhurskauttaan. He etsivät ihmiskunniaa - eivät sitä, mikä on Jumalan. Tällaiset eivät tahdo veristä Kristusta, joka kärsi juuri sen vuoksi, että minä olen langennut ja syntinen. Omavanhurskaat kaipaavat ja etsivät voittoisaa sankaria, joka antaa kunniaa ja valtaa ihmisille. Jotkut ns. tuhatvuotisesta valtakunnasta vaahtoavat kuuluvat juuri tähän joukkoon: he odottavat saavansa jo maan päällä eläessään valtaa ja kunniaa.

Näkyvää valtaa Herra ei tässä ajassa tule kuitenkaan koskaan kenellekään seuraajalleen antamaan. Ruumiin kuolemaan asti jokainen Jeesuksen oma on osa maailman vähäpätöisenä pitämää 'piskuista laumaa', joka tulee lopulta kaikkien vihaamaksi. On vakava harhaoppi opettaa, että Jeesukseen uskovat tulevat jo tässä ajassa saamaan ihmissilmiin näkyvällä tavalla valtaa, kunniaa ja rikkautta. Meidän aarteemme on taivaassa meitä odottamassa; maan päällä eläessämme saamme sitä jo nyt uskossa katsella, mutta emme vielä näkyvällä tavalla omanamme pitää.

Tänäkin päivänä moni nimellisesti Jumalan kansaan kuuluva eli kristityn nimellä kulkeva on tosiasiassa sydämessään kääntymätön omavanhurskas juutalainen. Tällaiselle tärkeintä ei ole se, että saa synnit anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Pyhän Hengen synnyttämän uskon keskuksessa on Jumalan sanan kuuleminen ja apostolisen paimenviran hoitamat kaste, rippi ja ehtoollinen. Oikean uskon ainoana päämääränä ja luovuttamattomana keskuksena on Jumalan rakastaman ihmisen kuolemattoman sielun iankaikkinen pelastus Jeesuksessa - yksin Kaikkivaltiaan ihmisjärjelle käsittämättömän armon ja valinnan perusteella.

Oikean jumalanpalveluksen keskuksena on ruumiin kuoleman jälkeinen elämä, Jeesuksen risti ja Jumalan suvereeni armonvalinta. Omatekoisen jumalanpalveluksen eli uskonnon keskuksena on sen sijaan ajallinen elämä, ihmisen oma kilvoittelu ja valinnat sekä ihmiselle tuleva kunnia ja palkan laskeskelu. Uskonnon keskuksena on: ihminen on itse oman onnensa seppä. Ne, jotka ovat eläneet hyvin ja kilvoitelleet arvokkaasti, saavat uskonnon mukaan palkakseen hyvää.

Kristinusko saarnaa sen sijaan Jeesuksen hyvää elämää ja täydellistä kärsimystä - kokonaan meidän puolestamme. Armonvälineet keskittyvät ja tähtäävät Jeesukseen, Hänen sijaiskärsimykseensä ja Hänen kuuliaisuutensa. Ihmistekoisessa uskonnollisuudessa keskuksena on ihmisen oma elämä ja vaellus - tai mikä vielä pahempaa; toisten ihmisten kilvoittelun eli pyhityksen tason tarkkailu. Sinänsä itsessään hyvät asiat - karismaattiset armo- ja ihmelahjat, lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen, terveellinen elämäntapa, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus jne. - ovat tulleet uskon keskukseksi syrjäyttäen sieltä Kristuksen, joka sovitti lopullisesti ja kertakaikkisesti koko maailman synnin. Omatekoiselle ihmisvanhurskaudelle Herra antaa kovan tuomion: "Teidän huoneenne on jäävä hylätyksi."

 

 

 

4. SYNTINSÄ TUNNUSTANUT SAA NÄHDÄ JEESUKSEN

 

Mutta tämä ei ole viimeinen sana eikä edes Herran tahto, että uppiniskaiset jäisivät pimeyteen ja kuolemaan. Ei ole Herralle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että hän kääntyy ja saa elää. Ja sinä päivänä kun ristin verinen Herra kelpaa syntinsä näkevälle, saadaan myös Jeesus nähdä. Usein tuo armon ja anteeksiantamuksen tuleminen rakkaaksi kulkee monien ja syvien ajallisten ahdistusten kautta.

Hoosean kirjan luvussa 12 kerrotaan tästä hetkestä seuraavasti: Näin sanoo Herra: "Mutta sinä päivänä Minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. 10 Ja Minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat Minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat Häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." (Hoos. 12:9-10)

Lopulta myös - lähes kaksi tuhatta vuotta paatumuksessa elänyt - Vanhan liiton kansa, sen lopunajallinen pieni jäännös, tulee sanomaan kerran lävistämälleen ristin Jeesukselle: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä." Ja silloin he saavat Hänet myös nähdä, kun Vapahtaja palaa takaisin kirkkaudessaan.

Me kristityt olemme eläneet todeksi tätä Herran näkemistä jo kaksi tuhatta vuotta. Laulamme Jeesukselle jokaisen messun ehtoollisliturgian Pyhä-hymnissä nuo sanat: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä." Ja totisesti, Herran me saamme Pyhässä Ehtoollisessa nähdä: Hän on ruumiillisesti läsnä luonamme pyhitetyissä ehtoollisaineissa. Hänen todellisen ruumiinsa me saamme vastaanottaa leivässä ja Hänen pyhän verensä juoda viinissä.