JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Anteeksianto vai katkeruus?
Matt. 6

 

Antakaa toisillenne anteeksi -sunnuntain (23 shel) rippipuhe ja saarna

 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. KATKERUUDEN JUURIA
2. KATKERUUS JA KATEUS
3. LÄÄKE KATKERUUTEEN JA KATEUTEEN
4. ANTEEKSIANTAMATTOMAN KOHTALO
5. ANTEEKSIANTAMINEN ON TAHDONVALINTA -
EI TUNNE
6. MITEN VIHANI VOI LAUHTUA?
 
 

RIPPIPUHE

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on 23. sunnuntai helluntaista. Päivän otsikko on: Antakaa toisillenne anteeksi.

Päivän Psalmi on katkelma Psalmista 119, joka on Raamatun pisin luku. Se on ns. alfabeettinen eli aakkosellinen psalmi, jossa heprealaisen aakkosjärjestyksen mukaisesti jokaisella kirjaimella alkaa aina 8 jaetta. Kun hepreassa on 22 kirjainta eli konsonanttia, niin kertolaskusta 22x8 saamme lopputulokseksi 176, Psalmin 119 jakeiden määrän.

 

Luen alkaen jakeesta 162: "Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut. 163. Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. 164. Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden. 165. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule. 166. Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi. 167. Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan. 168. Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi." (Ps. 119:162-168)

Kenen suuhun tällaiset hurskaat ja puhtaat sanat käyvät: "Minä ... täytän sinun käskysi. Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan. Minä noudatan sinun asetuksiasi..."? Voimmeko me oman elämämme perusteella rehellisesti sanoa, että nuo lukemani jakeet meitä? Jos rehellisiä olemme, niin jokaisen on pakko tunnustaa: Valhetta minä olen rakastanut ja Jumalan sanaa vihannut ja kammoksunut. Enhän minä omassa mukavuudenhalussani, ylpeydessäni, itsekkyydessäni, epäuskossani ja pelkuruudessani ole halunnut seurata totuutta. Päinvastoin. Elämääni, tekojani ja sanojani, on ohjannut niin usein se, mikä minun kannaltani on ollut mukavinta ja helpointa. En ole kysynyt sitä, mikä on Jumalan tahto.

Jos nuo kuulemamme Psalmin sanat eivät kuvaa sen enempää minua, sinua kuin ketään muutakaan synnin alaiseksi syntynyttä ihmistä, niin kenestä ne sitten kertovat? Noiden sanojen lausuja on itse Herramme Jeesus Kristus, pyhä ja puhdas Vapahtaja. Hän on pysynyt uskollisesti Jumalan liitossa, Hän on noudattanut kaikkia käskyjä, Hän on ylistänyt ehyellä sydämellä Isää Jumalaa ja rakastanut Herran lakia.

Jotta me voisimme ehyellä sydämellä ylistää ja kiittää Jumalaa, rakastaa Hänen lakiaan, niin me tarvitsemme suojaksemme ja puhdistuksemme Jeesuksen täydellistä elämää ja synnit sovittavaa ristin verta. Vain Jeesukseen pyhässä kasteessa kiinni liitettynä ja Häneen uskossa kätkettynä voimme rehellisesti sanoa: Minä rakastan Herran lakia ja täytän Hänen käskynsä. Silloin meissä puhuu ja toimii Herran Pyhä Henki, ei enää oma vanha ihmisemme. Omassa lihassamme ja voimassamme jäämme aina Jumalan vihollisiksi ja Hänen lakiensa rikkojiksi.

Käymme nyt kaikki yhdessä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme kaikkitietävän ja salatuimmatkin näkevän Jumalan edessä.

 

SAARNA

1. KATKERUUDEN JUURIA

Tunnistatko seuraavista itsesi tai jonkun muun lähelläsi olevan ihmisen?
- En ole katkera, mutta kuitenkin...
- Annan kyllä anteeksi - mutta koskaan en unohda!'
- Sisarukseni huijasivat minua perinnönjaossa ja ottivat itselleen paljon suuremman osan kuin mitä minulle jäi.
- Puolisoni petti minua ja lähti toisen matkaan. Se saa siitä kyllä vielä maksaa, ja paljon!"
- Työnantajani jätti minulle kuuluvat ylityökorvaukset maksamatta. Minä en siihen firmaan päin enää edes katso!
- Valtio (kunta, vakuutusyhtiö) ei ole suostunut maksamaan minulle kuuluvia korvauksia (etuuksia, eläkkeitä). Huijareita täynnä koko laitos.
- Pidin häntä ystävänäni, mutta hän kertoi takanapäin minusta valheellisia juoruja. Törkeä tyyppi.
- Työtoverini saa samasta työstä parempaa palkkaa kuin minä.
- Meitä lappilaisia (savolaisia, karjalaisia, eläkeläisiä tai siihen ja siihen ryhmään kuuluvia) aina sorsitaan.
- Vanhempani pitivät huolta vain toisten lasten menestyksestä ja koulutuksesta, minun elämästäni he eivät välittäneet.
- Kukaan ei anna kiitosta, kunnioitusta ja arvostusta siitä työstä, mitä olen tehnyt (tai teen).
- Jumala ei ole tehnyt oikein antaessaan minun näin paljon kärsiä.
- Minulle ei koskaan käy hyvin. Minun elämässäni kaikki aina menee pieleen.


2. KATKERUUS JA KATEUS

Katkeruus on pettymystä, vihaa ja myös kostonhalua. Katkeruus syntyy, kun on kokenut tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Katkeruus on yksi ihmisten yleisimpiä tunnekokemuksia. Raamatussakin puhutaan paljon katkeruudesta.

 

Ps. 73:21-22: "Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini(se on  munuaisiini eli sisimpääni)pisti,  silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta."

Hebr. 3:7-9: "Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta."

Hebr. 12:14-15: "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."

Kol. 3:19: "Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat."

Katkeruus on sitä, että on menettänyt jotakin, mutta ole voinut tilannetta mielessään hyväksyä. Kateus on puolestaan tyytymättömyyttä siihen hyvään, minkä lähimmäinen omistaa tai mikä on hänen elämänsä osa. Kateus on halua omistaa itse tämä toiselle kuuluva hyvä. Katkeruus liittyy jonkun itselleen kuuluneen menettämiseen, kateus taas haluun saada itselleen lisää.

Yhdeksäs ja kymmenes käsky (Älä himoitse eli tavoittele lähimmäisesi omaa) nimenomaan kieltävät kateuden. Käskyt osoittavat kateuden synniksi ja kateellisen syntiseksi, jonka on tehtävä parannusta halustaan saada itselleen jotakin lähimmäiselleen kuuluvaa.

Gal. 5:19-21: "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,  epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,  kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa."

Room. 13:13: "Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, 14. vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."

Tiit. 3:3: "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme."

1. Piet. 2:1-3: "Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. 3 Olettehan te 'maistaneet Herran hyvyyttä'."

Ps. 73:3-12: "Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. 4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. 5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. 6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.  Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia. 8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta. 9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.  Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!  He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."  Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan."

 

3. LÄÄKE KATKERUUTEEN JA KATEUTEEN

Katkeruuden takana on kokemus siitä, että on tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Kateuden synnyttää se, että näkee tai luulee toisen saaneen osakseen enemmän hyvää kuin mitä itse on saanut. Lihan vallassa oleva ihminen ajattelee ja tulkitsee elämää ja maailmaa näin. Mutta Jumalan Pyhä Henki haluaa vakuuttaa jokaiselle katkeralle ja kateelliselle, että Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta kaikki vääryys ja epäoikeudenmukaisuus korjataan. Jeesukseen uskovalla Jumalan lapsella on aina edessään parempi tulevaisuus kuin yhdelläkään maailman silmissä hyväosaisella, menestyneellä ja rikkaalla.

Jumalan omalla ei ole mitään, pienintäkään syytä katkeruuteen tai kateuteen. Vanhurskas ja loppuun saakka oikeudenmukainen Jumala kostaa kaiken vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden. Hän teki sen jo kerran asettamalla rakkaan Poikansa Jeesuksen kaikkea syntiä ja epäoikeudenmukaisuutta kohtaan tuntemansa kiivaan vihan kohteeksi. Ja niiden osalle, jotka eivät nöyrry tunnustamaan syntejään ja jättämään niitä Golgatan ristille rangaistavaksi, pyhä ja kiivas Jumala määrää oikeudenmukaisen rangaistuksen viimeisellä tuomiolla. Maailman lopussa kaikki vääryys korjataan ja kaikki epäoikeudenmukaisuus hyvitetään, kaikesta pahuudesta annetaan rangaistus. Ne, jotka ovat vedonneet Jeesuksen ristiin ja uskoneet Jumalan Pojan veren tuottamaan sovitukseen, saavat viimeisellä tuomiolla vapauttavan tuomiolauselman.

Se, joka katsoo oikeudekseen itse kostaa tai olla katkera tai kateellinen, astuu Jumalan varpaille. Sellainen ihminen luulee tietävänsä paremmin kuin Kaikkivaltias Luojamme, miten ja milloin vääryys korjataan ja rangaistaan. Jumala on pidättänyt koston suvereenisti itselleen.

Room. 12:16-21: "Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. 17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'. 20. Vaan 'jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle'. 21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."

Jeesukseen uskova ihminen saa luottaa Jumalan sanan lupaukseen: Room. 8:28-32: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; 30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. 31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? 32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"

Ef. 4:30-32: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."

 

 

4. ANTEEKSIANTAMATTOMAN KOHTALO

Se, joka pidättää lähimmäiseltään anteeksiannon, joutuu itsekin Jumalan anteeksiantamattoman eli armottoman tuomion alle. (Matt. 18:21-35)

Myös Isä meidän -rukouksen viides pyyntö asettaa toiselle anteeksiantamisen samaan veneeseen kuin itsellemme pyytämä anteeksianto:

"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."(muotoiltu kohdista Matt. 6:12 ja Luuk. 11:4)

Se, joka ei halua antaa anteeksi, vetää samalla itse päälleen Jumalan tuomion. Se, joka haluaa saada Jumalalta anteeksi ilman lihallisia ja maailman sisäisiä perusteita - eli pyytää puhdasta armoa oikeudenmukaisuuden sijasta - on velvollinen myös antamaan lähimmäiselleen anteeksi ilman ajallista hyvitystä. Hengellinen eli iankaikkinen peruste anteeksiantamukseen on toki olemassa: Jeesus kärsi ristillä kaiken synnin tuomion ja rangaistuksen, joten meillä ei ole enää mitään syytä tuomita tai rangaista ketään ihmistä. Rikoksesta eli synnistä ei tuomita ja rangaista kahta kertaa.

Lihallisia ja maailmallisia syitä kostoon ja anteeksiantamattomuuteen voisi toki esittää pitkän listan: 1) Minua vastaan rikkonut ei ole tehnyt parannusta, vaan jatkaa yhä edelleen pahantekoaan. 2) Minua vastaan rikkonut ei ansaitse kohdalleen mitään hyvää; hänen täytyy saada tuntea nahoissaan se kipu ja tuska, jonka hän minulle on aiheuttanut. 3) Jos minua vastaan rikkonutta ei jo tässä ajassa rangaista, niin Jumala on epäoikeudenmukainen ja sallii pahuuden!

 

5. ANTEEKSIANTAMINEN ON TAHDONVALINTA - EI TUNNE

Anteeksiantaminen on tahdonvalinta. Se on päätös olla katkeroitumatta. Se tarkoittaa sitä, että suostuu Jumalan totuuden ja lain, Hänen Sanansa ja rakkautensa alle. Anteeksiantava luopuu oikeudesta tuomita ja kostaa, syyttää ja rangaista. Vaikka tunteet ja itsekeskeinen lihan mieli vaatisivat veristä ja tuskaa tuottavaa kostoa, niin Jumalaan uskova haluaa jättää koston Herran käsiin. Jumalan lapsen tehtävä ei ole ryhtyä itse Jumalaksi tuomitsemalla, kostamalla ja rankaisemalla.

Ajatellaanpa poliisia, joka näkee etsintäkuulutetun miehen, joka on kylmäverisesti teloittanut hänen työtoverinsa, toisen poliisimiehen. Jos poliisi alkaa itse rangaista tuota murhamiestä, vihassa lyömään tai jopa kostoksi ampumaan, niin poliisihan siitä oikeuteen syytetyksi joutuisi. Ei ole poliisilla oikeutta langettaa ja toteuttaa henkirikosasiassa rangaistusta, vaan sitä varten ovat olemassa oikeusistuimet ja vankilat.

Samalla tavoin Jumala on jättänyt yksin omaksi oikeudekseen kostaa ja rangaista meille henkilökohtaisesti tehdyt vääryydet. Toki jo tässä ajassa Herra voi käyttää maallista regimenttiä eli hallitusvaltaa ajallisten vääryyksien korjaamiseksi. Mutta vaikka ei käyttäisikään, niin silti meillä ei ole yksittäisinä ihmisinä oikeutta kostaa ja määrätä rangaistuksia henkilökohtaisesti kokemistamme vääryyksistä ja loukkauksista. Jumalan lapsi ei voi maksaa pottuja takaisin pottuina, ei kostaa samalla mitalla takaisin. Maailman lapset näin tekevät, mutta valitun pyhän suvun, Herran kutsuman pappiskansan eli kristittyjen elämässä ei saa näin olla.

Jumala käskee meitä luopumaan kostosta eli katkerasta halusta itse rangaista väärin tehnyttä. Tämä kostosta ja rankaisemisesta luopuminen Jumalan Sanan ja Jeesuksen rakkauden tähden koskee myös ihmiseen itseensä kohdistamaa vihaa ja tuomiota. Itseäänkään ei tarvitse eikä pidä rangaista. Sekin on oikeudetonta kostoa, lain omiin käsiin ottamista, epäuskoa. Koska Jeesus on jo kerran kärsinyt kaikkien minun syntieni rangaistuksen ja tuomion Jumalan edessä, niin olisi Jeesuksen ristin halveksimista itse niitä yhä omassatunnossaan kantaa.

Anteeksiantamiseen sitoutunut saa puolestaan nähdä, miten katkeruuden siteet katkeavat. Anteeksiantamaton on sen sijaan kiinni kärsimässään vääryydessä. Paha mieli alkaa hallita elämää, ja sekä ihmissuhteet että myös Jumala-suhde kärsivät pahoin, pahimmillaan kokonaan katkeavat. Katkera on negatiivinen ja menneisyyteen sidottu, anteeksiantanut sen sijaan voi löytää elämäänsä ilon ja suuntautuu Jumalan lupaamaan hyvään tulevaisuuteen. Katkera on tyytymätön, anteeksiantamuksessa elävä on puolestaan tunnustanut tosiasiat ja tyytyy osaansa. Anteeksiantamaton ja katkera mieli kuluttaa ja sitoo sekä fyysisiä, henkisiä että sosiaalisia voimavaroja.

Anteeksianto tuo mukanaan vapautuksen ja levon sekä fyysisesti, sosiaalisesti, henkisesti että erityisesti hengellisesti. Tosiasiat ja menneisyys eivät anteeksi antamalla mihinkään muutu, mutta nykyhetki ja tulevaisuus muuttuvat. Toteutuneet vääryydet pysyvät historiassa, mutta suhtautuminen niihin muuttuu. Anteeksiannettuina loukkaukset ja vääryydet eivät enää sido ja kahlitse. Menneisyys ei ole enää esteenä tämän päivän täydelle elämälle. Jumalan edessä anteeksisaanut ja myös kaikille lähimmäisilleen anteeksiantanut saa elää Jumalan lapsen vapaudessa ja kulkea kohti taivasta. Saatanan siteet ja kahleet on murrettu Jeesuksen uhrivalmiuden ja rakkauden voimalla.

"14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. 16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä." (1. Joh. 3:14-16)

"19. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. 20. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä."(1. Joh. 4:19-21)

-----

6. MITEN VIHANI VOI LAUHTUA?

(Ote 'Vihasta rakkauteen' -saarnastani)

Ainoa mahdollisuus voittaa viha ja rakkaudettomuus - syyllisyys, kateus, katkeruus ja kostonhalu - on Jeesuksen kaiken peittävän rakkauden ja anteeksiannon vastaanottaminen. Kun tunnustan syntini ja syyllisyyteni Jeesuksen ristin juurella, niin Hän ottaa pois minun syntini ja syyllisyyteni. Kun minut on kastettu Herran omaksi, kun saan kuulla synninpäästön sanan Jeesuksen nimessä, kun syön Hänen tosi ruumiinsa ja pyhän verensä ehtoollisessa, niin en ole enää syytetty ja syyllinen, vaan armahdettu. Armahdettuna minun ei tarvitse enää pelätä rangaistusta ja kääntää omia rikkomuksiani lähimmäisteni päälle, vaan Jeesus kantaa ristillään kaiken minun pahuuteni.

Kun katson Jeesuksen ristiin ja uskon Häneen, niin tiedän pääseväni taivaaseen. Minulla ei ole pienintäkään, ei vähäisintäkään syytä olla kenellekään toiselle kateellinen mistään asiasta. Minua onnellisempaa, autuaampaa, rakastetumpaa, rikkaampaa ja huomatumpaa ihmistä ei voi olla olemassakaan. Minä saan perinnöksi taivaan kunnian, kirkkauden ja rikkauden. Minua odottaa ikuinen elämä paratiisissa. Ja jo täällä maan päällä Kaikkivaltias Herra, Pyhä Jumala, on minun kanssani ja ohjaa askeleeni. Kun tällaisen osan olen saanut - arpa lankesi minulle ihanasta maasta - niin minun ei todellakaan ole mitään syytä kateuteen. Olen Jumalan silmäterä, Hänen rakas, hellitty ja huomattu lapsensa.

Jos kohtaan koettelemuksia, niin nekin on annettu minulle puhtaasta rakkaudesta ja välittämisestä. Vaikeat elämäntilanteet on annettu minulle siksi, että en poikkeaisi pois Jumalan sanan viitoittamalta ristin tieltä, joka johtaa taivaaseen; siksi, että vahvistuisin uskossa yksin Jumalan sanaan ja lupauksiin, enkä kiinnittäisi toivoani mihinkään muuhun tämän pian katoavan maailman keskellä.

Vähäisintäkään aihetta katkeruuteen minulla ei voi olla. Olisin ansainnut syntisellä elämälläni - likaisilla ajatuksillani, loukkaavilla sanoillani ja rakkaudettomilla teoillani - ikuisen helvetin, mutta pääsenkin armosta Jeesuksen tähden taivaaseen. Jos minua täällä maan päällä jostakin rangaistaan: minulta otetaan jotakin ajallista hyvää pois ja kärsin jostakin asiasta, niin en todellakaan voi määrin väittää, että kärsisin epäoikeudenmukaisuutta. Olen ansainnut monin verroin enemmän tuomiota ja itseeni kohdistuvaa pahuutta.

Uskon Jeesukseen ja kiinnitän katseeni yksin Häneen. Silloin minulla ei ole mitään syytä vilkuilla ympärilleni ja pohtia, saako tuo toinen nyt mahdollisesti helpomman osan kuin minä. Jeesus vastasi Pietarille, joka kysyi apostoli Johanneksen tulevasta kohtalosta: "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua." (Joh. 21:22) Ei meidän pidä eikä tarvitse vertailla omaa kohtaloamme jonkun toisen ihmisen kohtaloon ja elämään. Meidän tehtävämme on seurata ja katsella Jeesusta, eikä suinkaan katsella ja vertailla omaa elämäämme joidenkin toisten ihmisten elämään ja kohtaloon.

Jeesukseen uskovana minun ei tarvitse kostaa kokemiani vääryyksiä. Jumala kyllä kostaa ajallaan jokaiselle tinkimättömän oikeudenmukaisesti. Joka ainoa rikkomus ja vääryys saa rangaistuksensa. Niiden osalta, jotka tunnustavat puhtaan Jeesuksen sijaisuhrikseen ja syntipukikseen, tuo rangaistus on jo kärsitty Golgatan ristillä. Muut eli ne, jotka eivät Jeesusta sydämen uskolla ja suun puheilla tunnusta, kärsivät viimeistään ikuisuudessa omassa lihassaan kaiken tekemänsä pahan. Mutta Jeesuksen omille koittaa päättymätön vapaus, lepo ja ilo.

Kunnia ja kiitos kolmiyhteiselle Jumalalle: Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.