JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Maan suola ja maailman valkeus
Matt. 5

 

Uskonpuhdistuksen muistopäivän rippipuhe ja saarna (3. vsk., Matt. 5:13-16)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS
1. PIENI MÄÄRÄ SUOLAA ESTÄÄ PILAANTUMISEN
2. SUOLA VOI MENETTÄÄ MAKUNSA
3. VALO TUO ELÄMÄN PIMEYTEEN
4. RISTIN EVANKELIUMI SYNNYTTÄÄ HALUN AUTTAA
 
 
RIPPIPUHE

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä, jonka aihe on 'Uskon perustus'. Muistopäivän viettämisen ajankohta tässä syksyn lopulla johtuu siitä, että raamatunselitysopin professori Martti Luther naulasi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen nimenomaan loppusyksystä, tarkkaan ottaen pyhäinpäivän aattona. Pyhän Raamatun tohtorin Lutherin opetuksien kautta alkoi 1500-luvulla uskonpuhdistus, jonka keskeisimmät ja tärkeimmät asiat olivat seuraavat:

Ihminen pelastuu iankaikkisesta kadotuksesta taivaaseen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen tähden. Yksin Pyhä Raamattu, Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, ovat pelastavan uskon, opin ja tunnustuksen koetinkivi, jonka valossa kaikkea kuulemaamme ja näkemäämme on tutkittava ja arvosteltava.

Oletko sinä pysynyt elämässäsi tällä uskon ja Jumalan sanan lujalla perustalla? Oletko ajatellut, puhunut ja toiminut tämän Raamatussa ilmoitetun Jeesus-perustuksen mukaan? Minä en ainakaan siihen ole kyennyt. Olen tuon tuosta langennut rakentamaan omaa vanhurskauttani ja etsimään omaa kunniaani, en Jeesuksen kunniaa. Olen hätäillyt ja murehtinut epäuskoisin sydämin niin ajallisista kuin iankaikkisistakin asioista. Olen tehnyt syntiä kuvittelemalla, että kykenen sittenkin itse ainakin osan laista täyttämään ja kelpaamaan Jumalalle oman hurskaan elämäni tähden. Toisaalta syntinen vanha luontoni houkuttaa kaikenlaisiin lihallisiin kiusauksiin ja himoihin.

Tätä kaikkea itsessäni näen ja tunnen, vaikka olen Jumalan sanan sekä armonvälineiden kautta valittu Herran seuraaja ja pelastettu taivaskansalainen. Havaitsen itseni syntiseksi, vaikka minutkin on jo pyhässä kasteessa otettu Jeesuksen opetuslapseksi, pesty puhtaaksi ja uudestisynnytetty. Huomaan yhä edelleen olevani lihallinen ja lankeamisaltis, vaikka olen Pyhällä Hengellä täytetty ja monenlaisilla armolahjoilla varustettu. Erityisesti minua velvoittaa vielä se, että minut on vihitty seurakunnan kaitsijanvirkaan, jolta sekä Jumala, seurakunta ja minä itse, jopa maailmakin, odottaa puhdasta ja rakkauden täyttämää elämää. Todellisuudessa löydän kuitenkin itsestäni joka aamu ja ilta - ja vielä päivälläkin siinä välillä - itsekkyyden, penseyden, pelkuruuden, epäuskon, omahyväisyyden, vihan, ahneuden ja väärän himon.

Entä mitä sinä näet omaan sydämeesi katsoessasi? Pyhä Henki näyttää todeksi Raamatun sanan kautta ihmisen synnin. Tuo sama Jumalan Henki vakuuttaa myös jokaiselle syntinsä tunnustavalle ja niitä katuvalle: Saat Jeesuksen tähden syntisi anteeksi.

Käymme nyt salatuimmatkin näkevän Jumalan eteen tunnustamaan syntimme. Teemme sen sanoin, jotka alkavat: Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.

 

SAARNA

1. PIENI MÄÄRÄ SUOLAA ESTÄÄ PILAANTUMISEN

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Vapahtajamme Jeesus odottaa seuraajiltaan kokosydämistä rakkautta ja palvelijan mieltä. Jeesukseen uskova taivaskansalainen ei voi elää niin kuin maailman ihmiset elävät. Maailman ihmistä kuvaavat määritelmät - itsekäs, rakkaudeton, ahne, välinpitämätön, irstas, ylpeä, kärsimätön, kostonhaluinen, katkera, laiska -eivät saa olla kristityn ominaisuuksia. Kristitty on kutsuttu olemaan erilainen kuin maailman ihminen.

Tämän Jeesus ilmaisee vuorisaarnassaan sanoilla: "Te olette maan suola." (Matt. 5:13) Mikä on suolan tehtävä? Suola estää mätänemisen, pilal­le menemisen. Ympärillämme oleva maailma pahe­nee ja mätänee; monin paikoin tuntuu jo kuole­man raskas löyhkä, kalman haju. Mutta pienikin määrä suolaa, pienikin joukko Jeesuksen opetuslapsia, voi estää maailman lahoamisen ja pilaantumisen.

Muistamme Aabrahamin ja Herran välisen keskuste­lun Sodoman kaupungin kohtalosta. Vaikka tuon kau­pungin syntien taakka oli hyvin raskas ja vali­tushuuto sen pahuuden tähden ylen suuri, niin Herra olisi säästänyt kaupungin vain kym­menen Jumalaa pelkäävän tähden. Niitäkään kymmentä sieltä ei kuitenkaan löytynyt ja kaupungin asuk­kaat saivat ansaitsemansa oikeudenmukaisen tuomion. Eihän lain mukaisessa rangaistuksessa sinänsä mitään pahaa ole. Mutta Herra ei halua jumalattoman kuolemaa, vaan sitä, että jumalaton kääntyy ja saa elää.

Jos perheessä, suvussa, työpaikalla, naapu­rus­tossa tai muussa lähipiirissä on yksikin Jee­sukseen uskova, niin hänen merkityksensä ja vaikutuksensa on usein huomattavan suuri. Aivan kuten vähäinen suolamäärä estää suuren määrän lihaa pilaantumasta, samoin pieni määrä uskovia estää suurta joukkoa menemästä lopullisesti pilalle ja tu­houtumasta.

Pelokkaan kansan keskellä yksi rohkea ja Her­raan luottava voi saada paljon aikaan. Vaikutus voi olla valtava, jos on edes yksi, joka uskal­taa nostaa kor­kealle to­tuuden ja rakkauden li­pun, ristinli­pun. Yhden esiin­tuoma totuus voi roh­kaista ja tukea monia, jot­ka hor­juvat; vah­vistaa useaa, jotka epäi­levät. Yhden lausuma totuus tukkii monen vääryydenpuhujan suun.

Kun Jeesuksen seuraaja elää maailman keskellä, niin hän joutuu usein olemaan pienenä vähemmis­tönä laittomuuden ja itsekkyyden keskellä. Usein hän joutuu seisomaan yksin suurta joukkoa vastaan. Mutta jos hänellä on mukanaan Jeesuk­sen antama varus­tus: totuus ja anteeksiantamus, Jeesuksen rak­kaus ja usko Jumalan sanaan, niin suurikaan joukko ei voi kävellä hänen ylitseen. Itsekäs ja omaa kunniaansa etsivä maailma toki tahtoisi hiljentää tuon totuuden torven, joka jo omalla elämäl­lään saattaa monet häpeämään omia vää­ryyksiään sekä uskottomuuttaan.

 

2. SUOLA VOI MENETTÄÄ MAKUNSA

Jeesuksen seuraaja voi myös mukautua tämän maa­il­manajan menoon ja luopua niistä asioista, jotka aiheut­tavat maailman, se on jumalattomien, sil­missä pahen­nusta. Luopuminen alkaa yleensä siten, että 1) ensin lakataan opettamasta sellaisia raamatullisia oppeja, jotka ovat ris­tiriidassa ajan hengen kanssa. Meidän maassamme ehkä räikein esimerkki tästä on Raamatun opettama miehen ja naisen erilaisuus sekä siihen liittyvä elinikäinen yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliit­to. Toiseksi 2) hyväksytään mukisematta toisten ihmisten elämän vääryydet. Kolmanneksi 3) ja lopuksi epä­muodik­kaista asioista luovutaan myös omassa elämässä. Joskus luopumiskehitykseen kuluu useampi sukupolvi, joskus taas syöksykierre tulee näkyviin jo yhden ihmisen elinkaaren aikana.

Tällaista kehitystä Jeesus kutsuu suolan maun menettämiseksi. Kuolleenmeren rantamilta saattoi löytyä myös sellaista suolaa, johon oli sekaantunut niin paljon muuta maa-ainesta, että suolana sitä ei voinut enää käyttää. Jos sai tuollaista sekoittunutta suolaa eteensä, niin sen kyllä heti heitti pois. Seka-aineinen suola jäi maahan ihmisten tallattavaksi.

Kun Jeesus valitsee ihmisen opetuslapsekseen, niin tuo kutsuttu ja kastettu on tarkoitettu olemaan suolana mätänevässä maailmassa. Mutta valitusta pahennuksenestoaineesta voi tulla luopumisen kautta itsessään osa pahennusta. Sellainen suo­la heitetään tietenkin pois, koska se ei enää estä mätänemistä. Eikä sellainen, muodollisesti usein ainakin meidän maassamme vielä kristitty, kestä paineen alla, vaan hä­nen ylitsensä kävellään kylmästi. Edes usko­maton ei arvosta sellaista nimikristityksi tullutta, jolla ei ole mitään todellista vaihtoehtoa tämän maail­man tehottomille tavoille etsiä kestävää onnea ja tyydy­tystä elämään sekä rauhaa sydämeen.

 

3. VALO TUO ELÄMÄN PIMEYTEEN

"Te olette maailman valkeus", jatkaa Jeesus vuorisaarnassaan (Matt. 5:14). Jos suolan tehtävä oli estää pilaantuminen, niin valkeuden eli valon tehtävä on tuoda tiettömän pimeyden kes­kelle kiin­topiste, majakka. Valo antaa vapauden kulkea ja tehdä työtä. Valo mahdollistaa asioi­den tutki­misen ja arvioimisen. Valo tuo synk­kyyden ja masennuksen keskelle toivoa ja iloa. Jos suolan tehtävä oli lakivoittoinen, niin valo tuoksuu evankeliumille. Valossa säteilee tulevaisuus. Valo uudistaa ja tuo elämän esiin, valo saa kukkimaan.

Jeesuksen seuraajaksi kutsuttu on tarkoitettu tuomaan valoa niille, jotka nyt hapuilevat pi­meydessä. Se, joka on itse saanut tuntea Juma­lan rakkauden syleilyn, syntitaakasta ja ran­gaistuksesta vapautumisen, haluaa jakaa tuota onnea ja riemua toisille. Jeesuksen rakkauden täyttämä sydän ei voi olla hiljaa. Se etsii lakkaamatta keinoja, miten kertoa eteenpäin tätä ihmeellistä ikuisen elämän sanomaa. Kasva­va, elämää ja energiaa pursuava lapsi ei voi olla liikkumatta. Jeesuksen rististä ja ylös­nousemuksesta elävä ei voi jäädä paikoillaan.

Jeesuksen kaiken ristinpuulla antava rakkaus synnyttää meissä sekä sanoja että tekoja. Nuo teot ovat vastaus ihmisten hätään. Hyvää voi kuitenkin tehdä monesta eri syystä. Esimer­kiksi islamin uskossa rahan antaminen kerjäläisille, almujen antaminen, on tapa hankkia ansioita Jumalan edessä. Siksi monet kerjäläiset ovat rikkaampia kuin ne, joilta he rahaa saavat. Almua ei anneta siksi, että joku sitä puutteeseensa tarvitsisi, vaan siksi, että sen antamisesta saa itselleen ansioita. Samalla tavoin monet hyvänteke­väisyysjärjestöt saavat täällä länsimaissa osan kannatuksestaan sen tähden, että ihmiset halua­vat joko lievittää antamisellaan huonoa omaa­tuntoa tai sitten suorastaan saada lahjoistaan kiitosta, joko julkisesti tai salaisesti, ihmisiltä tai jopa Jumalalta.

 

4. RISTIN EVANKELIUMI SYNNYTTÄÄ HALUN AUTTAA

Mutta Jeesuksen synnyttämä halu aut­taa ei kat­sele aut­tajaa itseään, vaan avun tarpeessa ole­van ihmisen hätää. Kristillinen lähimmäisenrak­kaus nousee siitä, että Jeesus on en­sin saanut omalla kärsimyk­seen suostuvalla rak­kaudellaan su­lat­taa itsekeskeisen kivisydä­men rinnastamme. Jeesuksen seuraajan elämä ei ole suuntautunut itsensä ja omien tekojensa tark­kailuun vaan Herraan ja lähim­mäisiin.

Vii­meisellä tuomiolla Herran edessä ole­vat lam­paat eivät tienneet auttaneensa hä­dässä ole­via, eivät tienneet ja muistaneet käy­neensä katso­massa vankeudessa ja sairaana ole­via, an­taneen­sa omas­taan tois­ten hyväksi. Eivät he olleet nois­ta hyvistä töistä kirjaa pitäneet - eivät ainakaan siinä merkityksessä, että olisivat niistä jotakin palkkaa olleet vailla. Tärkeää ei ollut se, mitä minä tein, vaan se, että hä­däs­sä oleva sai avun - kuoleman pi­meydessä koh­ti ka­do­tusta kulkeva sai nähdä pe­lasta­van va­lon, joka loistaa Gol­gatan ristiltä.

Entä kun minä kuitenkin lasken almujani ja et­sin ansioita ja kiitosta niin ihmisten kuin Jumalan edessä? Lääkettä tähän itsekeskeisyyden ja omaan napaan tuijottamisen tautiin ei löydy sen enempää minulle kuin sinullekaan muualta kuin ris­tinpuulta. Sinne me saamme kummatkin kääntää katseemme. Sinne katselemalla me saamme kumpikin tulla Herran rakkauden murtamiksi. Ristin juurella Herra voi meidät muuttaa, puh­distaa ja uudistaa. Vaikka omasta itsekkyydes­tä, ylpeydestä ja itsepäisyydestä luopuminen koskee syvältä, niin muuta tietä eteenpäin ei ole.

Usein juuri silloin Herra on tekemässä meille sy­dän­siirtoa, kun koskee, pelottaa, ah­dis­taa ja tun­tuu pahalta. Juuri silloin hän on ottamassa pois ko­vaa kivisydä­ntä ja antamassa tilalle tunte­vaa ja herkkää lihasydä­ntä. Pysy siis Jee­suksen lä­hellä, Hänen sanansa kuulemi­sessa ja lukemises­sa. Älä jätä Herran seurakunnan keskelle tulemista ja apostolisen opin sekä järjestyksen mukaiseen jumalanpalvelukseen osallistumista, tun­tui miltä tun­tui. Jos lähdet pois kesken leikkauksen, joudut vain ojasta allik­koon ja sairautesi paraneminen pitkittyy tai pahimmillaan kokonaan estyy.

Jeesuksen kutsumasta opetuslapsesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla hänen omissa silmissään täydellistä pyhimystä. Jeesuksen seuraajat ovat loppuun saakka, aina kuoleman hetkeen asti, armahduksen varassa pelastuvia. Vanha ihminen eli liha, se on langennut syntinen luonto, ei muutu koskaan paremmaksi. Liha ei jalostu. Jumalan valtakunnassa ei lihanjalostusteollisuudella ole minkäänlaisia markkinoita.

Jokaisessa ihmisessä tässä ajassa lähtemättömästi asuva kapina - joka ainoassa miehestä ja naisesta syntyneessä asuva epätäydellisyys - kirkastaa sen, että on vain Yksi, joka on synnitön. Yksin Ihmeellinen Neuvontuojamme, Väkevä Jumalamme, Iankaikkinen Isämme, Rau­han Ruhtinaamme Jeesus on täydel­linen. Ainoastaan Hänelle kuuluu ylistys ja kirkkaus, vii­saus ja majesteetti, kunnia ja valta, voima ja väkevyys aina ja ikuisesti! Aamen.