JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Ruut - kirotun pakanakansan tyttärestä Herramme esiäidiksi
Ruut 1

 

Lähimmäinen-sunnuntain (14 shel) rippipuhe ja saarna (Ruut 1:8-18)

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. RUUTIN KIRJA
2. YSTÄVÄ
3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS
4. KIROTTU MOOABILAINEN
5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS

RIPPIPUHE

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on neljästoista sunnuntai helluntaista. Päivän otsikkona on 'Lähimmäinen'.
 
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jumalan laki on kirkas, selvä ja ymmärrettävä. Mutta onko meistä tuon käskyn täyttäjiksi? Ainakaan minusta ei ole. Huomaan päivä päivältä, miten jatkuvasti ajattelen ja hyvin usein myös puhun ja toimin itsekkäästi. Rakastan ja etsin hyvää vain itselleni ja niille ihmisille, jotka suoraan minun elämääni vaikuttavat. Sellaisen ihmisen hätä, josta ei ole minulle hyötyä, ei minua juurikaan liikuta. Minä olen juuri se Jerikon-tien pappi tai leeviläinen, joka ohitti ryöstetyn ja verissään makaavan miehen. Näin huomaan olevani sidottu syntiin ja pahaan, en pääse siitä eroon edes parhaalla tahdollani ja voimallani. Mikä avuksi? Joudunko nyt siis helvettiin, koska en ole täydellinen ja siten taivaskelpoinen?

 

 

Kyllä, joudun ansioni mukaan siihen pahaan paikkaan - jos en saa armahdusta. Jos joku toinen ei minun puolestani täytä lakia ja kärsi minulle kuuluvaa iankaikkisuusrangaistusta, niin huonosti minulle käy. Ainoa toivoni on se, että joku toinen osoittaa minua kohtaan lähimmäisyyttä, ja pelastaa minut, synneissäni ja saastassani makaavan. Ylistys ja kiitos armon Jumalalle: Sellainen auttava ja laupias samarialainen minulla on Herrassa Jeesuksessa! Vapahtaja tarttuu verille lyötyyn ja ryöstettyyn, Hän pelastaa ja vie majataloon hoidettavaksi. Kristus maksaa minun puolestani laskut, joita itse en koskaan pystyisi hoitamaan.

Käymme nyt yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa: 'Taivaallinen Isä, sain kasteen Sinun lapseksesi'.

 

SAARNA

1. RUUTIN KIRJA

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Lähimmäinen-sunnuntai (14 shel) on ainoa kerta kirkkovuodessa, kun jumalanpalveluksessa luetaan Ruutin kirjaa. Ja tämäkin vain silloin, kun on vuorossa kolmas vuosikerta. Tänään on tuo harvinainen hetki. Käytän sen hyväkseni opettamalla ja saarnaamalla tästä mooabilaisesta Ruutista. Saarnan tekemisen apuna on käytetty johdantoa Ruutin kirjaan, joka on otsikoitu 'Ruut - Jeesuksen esiäiti'. Allekirjoittaneen pastorin tiedossa ei ole, kuka tuon johdannon on kirjoittanut.

Ruutia on kutsuttu VT:n Mariaksi. Nasaretin nuori neitsyt Maria halusi jäädä Jumalan sanan alle ja seurata Herran tietä, olipa se sitten järjen ja ymmärryksen mukaista tai ei. Samoin Ruut halusi seurata Jumalan kansan tietä, maksoi mitä maksoi. Sekä Maria että Ruut ovat esikuvia Jumalan ja Hänen Sanansa varaan heittäytyvästä uskovasta ihmisestä.

Hepreankielisessä Raamatussa Ruutin kirja kuuluu Kirjoituksiin [כְּתוּבִים keṯūvī́m, suom. kirjoitetut], ja siksi se on vasta Tooran ja Profeettojen jälkeen - tosin kunniapaikalla neljäntenä Psalmien, Jobin ja Sananlaskujen jälkeen. Länsimaisissa Raamatuissa seurataan VT:n kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan (LXX) mukaista järjestystä. Sen mukaan Ruutin kirja on historiallisten kirjojen joukossa Joosuan ja Tuomarien kirjan jälkeen.

Esterin kirjan lisäksi Ruutin kirja on ainoa naisen mu­kaan nimetty kirja Raamatussa. Ruutin kirja on yksi juutalaisen seurakunnan viidestä juhlakääröstä. Ruutin kirjaa luetaan juutalaisten helluntaina eli alun perin sadonkorjuun juhlana, jota myös viikkojuhlaksi kutsutaan. Muut juhlakääröt ovat Korkea veisu eli Laulujen laulu, Saarnaaja, Valitusvirret ja Ester.

Mitä voimme oppia rakkaasta Vapahtajastamme Ruutin kautta? Otan tänään esiin kaksi pääkohtaa: ensiksi ystävyyden ja toiseksi pakananaisen valitsemisen Herramme esiäidiksi.

 

2. YSTÄVÄ

Hepreankielisen nimen Ruut [רוּת, VT 12x, UT 1x] merkitys on '(naispuolinen) ystävä'. Ystävyys on yksi ihmisen elämän kauneimmista ja arvokkaimmista asioista.

Suomen kielessä ystävä-sana on todennäköisesti germaaninen laina. Kielentutkijat ovat ehdottaneet kahta eri mahdolli­suutta sanan juureksi: joko
1. samaa kantaa kuin yskä; merki­tys rintaa vas­ten painettava, tar­koit­taa siis halattavaa, syleil­tävää, tai
2. samaa juurta kuin ruotsin önska ja saksan wünschen, merkitys toi­voa; tällöin alkumerkitys ystäväl­le olisi: haluava tai rakastava.

Nykysuomen määritelmän mukaan ys­tävä on sellai­nen, jota ystävyys sitoo toiseen ihmiseen. Ys­tävä on se (1) johon hän on kiintynyt, (2) jonka kans­sa hän mielel­lään seu­rustelee ja (3) jo­hon hän luot­taa. Ystävyyteen kuuluu myös, että tuo kaikki on vastavuoroista, kum­man­kin kokemus toisestaan.

Myös Raamatussa puhutaan paljon ystävyydestä. Ystävä on sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa kunnianimi­tys, lähes virkaan tai sukulaisuuteen verratta­va suhde. Meidän kulttuurissamme on jotain tähän viittaavaa ns. bestman- tai kaaso-käytännössä, eli sulhasen tai morsiamen ystävässä.

Heprean kielessä tavallisin ystä­vää tarkoittava on 'reea' [רֵעַ reac], jonka voi joskus kääntää myös lä­him­mäi­seksi (lähimmäksi!) tai seuralai­seksi eli vierellä kulkevaksi, lähellä seuraavaksi. Ruut-nimi on juuri tämän reea-sanan feminiininen muoto. Krei­kan kie­lessä ystävä on 'fílos', joka tar­koittaa myös rakasta, rakastet­tavaa tai rakas­tavaa.

Sananlaskujen kirjassa puhutaan ystävyydestä esimerkiksi seuraavin sanoin:
"Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä." (Sananl. 17:17) "Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia." (Sananl. 18:24) "Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset." (Sananl. 27:6) "Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen. Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli." (Sananl. 27:9-10)

Kaikkia Jumalaan uskovia kutsutaan Psalmien kir­jassa Herran ystävik­si: "Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän (Herra) an­taa ystävil­leen heidän nukkuessansa." (Ps. 127:2)

Jeesuksen vastustajat kutsuivat Vapahtajaamme pub­likaanien ja syntisten ystäväksi (Luuk. 7:34). Jeesus itse käytti ystävää-sanaa esimerkiksi seuraavissa kohdin: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta Minä menen herättämään hänet unesta." (Joh. 11:11) Sa­moin Jeesus sanoo: "Mutta Minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä." (Luuk. 12:4)

Kaikkein tärkein ystävyyttä koskeva Herramme sana lienee kuitenkin seuraava ns. ystävän rakkauslaulu Johanneksen evankeliumin luvussa 15: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. 14 Te olette Minun ystäväni, jos teette, mitä Minä käsken teidän tehdä. 15 En Minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi Minä sanon teitä, sillä Minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä Minä olen kuullut Isältäni." (Joh. 15:13-15)

Tärkein asia ystävyydessä on siis se, että Jeesus pitää meitä ystävinään: Hän osoittaa meille ystävyyttä - antaa henkensä meidän, ystäviensä edestä.

 

3. RUUTIN OSOITTAMA YSTÄVYYS

Ruutin kirjassa kerrotaan poikkeuksellisen vahvasta ystävyydestä. Ruutin kirja alkaa näin:
"Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan. 2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. 3. Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa. 4. Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.

6. Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää. 7. Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut."

Tästä kertomus jatkuu jo alttarilta kuulemallamme keskustelulla, jonka seurauksena toinen leskeksi jääneistä mooabilaisminiöistä, Orpa, jätti anoppinsa. Mutta Ruut ei suostunut Noomi-anopistaan eroamaan. Luen vielä Ruutin tässä tilanteessa Noomille sanomat sanat:

"Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." (Ruut 1:16-17)

Ruut osoitti poikkeuksellisen lujaa ystävyyttä - suorastaan hämmentävän vahvaa uskollisuutta sukulaistaan kohtaan. Noita Ruutin sanoja on lainattu monissa eri tilanteissa. Muistanpa omissa häissänikin yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten kuulleeni vaimoni kanssa nuo sanat jonkun puheenvuoroa käyttäneen häävieraan suusta.

Jotkut lähetystyötä tekevät (pakana)kristityt käyttävät juuri näitä Ruutin sanoja lähestyessään juutalaisia evankeliumin sanalla: '... sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani'. Jumala kutsuu vieraskielisten kautta Aabrahamin lihallista siementä liittymään Aabrahamin uskoon, se on Jeesuksen uskoon. Pakanuudesta Aabrahamin uskoon oksastetut kristityt ovat nyt lähettiläinä niiden joukossa, joiden keskeltä Isä lähetti koko ihmiskunnalle Poikansa, Pelastajan, Messiaan.

Noita Ruutin sanoja voi siis soveltaa ystävyyteen, avioliittoon ja lähetystyöhön, jonka tarkoituksena on ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyssuhteen syntyminen. Vaikka tämä on pakananaisen puhetta anopilleen, niin syvimmältään ja hengellisesti kyseessä on Jeesukseen uskovan ihmisen sanat Herralleen.

Jokainen kastettu ja Vapahtajaan uskova lausuu tänäänkin nuo sanat Herralle Jeesukselle: "Minne Sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne Sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja Sinun Jumalasi on minun Jumalani."

 

4. KIROTTU MOOABILAINEN

Sitten saarnani toinen pääkohta: kirotun mooabilaisen saama armo. Ymmärtääksemme sen evankeliumin syvyyden, mikä Ruutin elämänvaiheisiin liittyy, meidän on ensin tutustuttava Mooabiin.

Mooabinkieltä tunnetaan hyvin vähän: Kuningas Meesan kivi 800-luvulta eKr. on lähes ainoa tuosta kielestä jäljelle jäänyt dokumentti. Sen perusteella mooabinkieli on kuitenkin hyvin läheinen sukulaiskieli heprealle.

Moobin kansa on sen sijaan paljon paremmin tunnettu. Mooab-nimi tarkoittaa sananmukaisesti 'isästä'. Kansa oli saanut alkunsa sukurutsaisesta suhteesta: Lootin tyttäret, jotka eivät Sodoman ja Gomorran tuhoamisen jälkeen löytäneet itselleen aviomiehiä, juottivat isänsä humalaan ja makasivat tämän kanssa tullen siitä raskaaksi. Vanhemman tyttären poika sai nimekseen 'Mooab' eli 'isästä', nuoremman Ben-Ammi eli 'kansani poika' (1. Moos. 19:31-38). Näistä polveutuneet kansat, mooabilaiset ja ammonilaiset, olivat myöhemmin Israelin perivihollisia.

Näistä Aabrahamin ja Iisakin aikana eläneistä Lootin jälkeläisistä kasvoi 500 vuodessa suuri kansa. Mooabilaiset asuivat Kuolleen meren itäpuolella ylätasangolla, joka oli noin tuhannen metrin korkeudessa Välimeren pinnasta mitattuna. Mooabilaisten pääalue oli Arnon-joen eteläpuolella. Heidän maassaan oli runsaasti laidunmaita, joissa he saattoivat pitää suuria karjalaumoja. Maa oli tunnettu hyvistä lampaistaan. Mooabilaiset harjoittivat myös maanviljelystä. Siksi israelilaiset saattoivat lähteä etsimään nälänhädän keskeltä elämän edellytyksiä juuri Mooabin maasta.

Mooabilaiset olivat kuitenkin epäjumalanpalvelijoita: Heidän kansallisjumalansa oli Kemos, ja sen lisäksi he palvoivat Baal-Peoria sekä Astasia, joka kaiketi tarkoittaa Astartea, jonka palvontamenoihin kuului kulttiprostituutio ja monenlainen irstauden harjoittaminen: mm. homoseksuaalisuus. Mooabilaisten kulttiin kuuluivat myös ihmisuhrit. Israelin profeetat, Jesaja, Jeremia ja Sefanja, tuomitsivat syystäkin Mooabin.

Mooabin kuningas Baalak, Sipporin poika, oli juuri se, joka pyysi tietäjä Bileamia kiroamaan israelilaiset, kun Valittu kansa oli autiomaavaelluksen jälkeen tulossa Luvattuun maahan (4. Moos. 22:1-6). Herra ei sallinut Bileamin kirouksen onnistua, vaan muutti sen siunaukseksi.

Sen sijaan mooabilaiset saivat houkutelluksi israelilaiset syntiin. "Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. 2 Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. 3 Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. 4 Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista." (4. Moos. 25:1-4)

Viidennessä Mooseksen kirjassa Herra antaa mooabilaisista ankaran käskyn:
"Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan, 4 sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden teitä vastaan matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä, ja sen tähden että hän [Mooab] palkkasi sinua vastaan Bileamin, Beorin pojan, Mesopotamian Petorista, sinua kiroamaan. 5 Mutta Herra, sinun Jumalasi, ei tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra, sinun Jumalasi, muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, rakasti sinua. 6 Älä koskaan, älä koko elinaikanasi, harrasta heidän menestystään ja onneaan." (5. Moos. 23:3-6)

Mooabilaiset olivat kirottuja Jumalan kansan vihollisia ja saastaisia epäjumalanpalvelijoita.

 

5. JUMALAN SIUNAUS ON SUUREMPI KUIN KIROUS

Kirottuun pakanakansaan syntyneen mooabilaisnaisen Ruutin elämä kuitenkin tuo julki Jumalan ihmisjärjelle käsittämättömän ja kaiken kirouksen ylittävän evankeliumin. Ruut oli oppinut beetlehemiläisen pakolaisperheen keskellä eläessään tuntemaan Israelin Jumalan. Ystävää tarkoittavan nimensä mukaisesti Ruut halusi olla niin Jumalan Valitseman kansan kuin ennen kaikkea itse Valitsijan - Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalan - ystävä.

Beetlehemiin palaamisen jälkeen leskeksi jääneestä Ruutista tuli perheen sukulunastajan Booasin vaimo. Heille syntyneestä pojasta, Oobedista, tuli aikanaan suuren kuninkaan Daavidin isoisä. Eikä Ruutista tullut ainoastaan kuningas Daavidin esiäiti, vaan tuosta mooabilaisnaisesta tuli ennen kaikkea Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen esiäiti.

Jumala toteuttaa omat hyvät suun­nitelmansa kaikkivaltiaalla vii­saudellaan, joka on toisenlaista kuin inhimillinen viisaus. Usein nimenomaan vähäiset, syrjityt tai muukalaiset ovat hänen välikappa­leinaan.

Israelin Jumala on kaikkien Herra, joka on valmis antamaan siunauk­sensa jokaiselle, joka turvaa ja luottaa häneen. Ruutin kirja alkaa köyhyydellä, nälällä ja muukalaisuudella ja päättyy suureen iloon, riemuun ja voittoon kääntäessään katseemme kohti Daavidin valtaistuinta. Mei­dän elämämme täällä maanpäällä muistuttaa usein tuota alkutilan­netta. Mutta pysyessämme pakana Ruutin tavoin uskollisena Israelin Jumalalle, saamme kerran matkamme päättyessä nauttia suurta rikkaut­ta ja kunniaa Sukulunastajamme luona.

Ruutin kirjassa on sanoma lunastuksesta. Lunas­tus tarkoittaa sitä, että (väliai­kaisesti) ulkopuoliselle siirtynyt omaisuus ostetaan takaisin alkupe­räiselle omistajalleen tai omista­jasuvulle. Sukulunastaja Booas on esikuva suuresta Lunastajasta, joka yli tuhat vuotta myöhemmin syntyi Booasin ja Ruutin jälke­läisenä ihmiseksi (Matt. 1:5). Myös Jeesus tuli niiden keskelle, jotka eivät voineet ostaa itseään va­paiksi.

Se, että Herra voi tällä tavoin käyttää Jumalalle vihamielisen ja kirotun kansan jäsentä omassa pelastus­suunnitelmassaan, on suuri evanke­liumi meille jokaiselle. Itse kun­kin meidän elämässämme, taustoissamme ja su­vuissamme on asioita, jotka ovat Jumalalle kauhistus. Jumalan ar­mollisuus ja rakastava kaikkival­tius on kuitenkin suurempi kuin meidän ihmisten suurinkaan pahuus.

Ruut on henkilökohtainen ja elävä ennustus sille, että pakanasyn­tisetkin ovat kerran armon peril­lisiä; Jeesuksen risti täyttää täydellisesti myös Jumalan oikeu­denmukaisen koston niiden jälke­läisille, jotka ovat Herran hylän­neet.

Beetlehemissä sol­mitusta lankousavioliitosta syntyi siis Oobed, kuningas Daavidin isoisä. Daavidin poika, Jeesus, syntyy myös tuossa pienessä 'Leivän talon' kaupungissa ja tuo sille maailman­historiallisen merkityksen.

Ruut on yksi neljästä naisesta, joka mainitaan Jeesuksen sukuluet­telossa (Matt. 1:3-6): Juudan nöy­ryytetty ja porttona esiintynyt leski Taamar, jerikolainen portto Raahab, kirotun Mooabin kansan jäsen Ruut ja Daavidin kanssa huorin teh­nyt Batseba. Erityisesti näiden maineeltaan erityisen kyseenalaisten ihmisten tuleminen Jeesuksen esiäideiksi rohkaisee meitä jokaista omasta taustamme ja historiastamme huoli­matta etsimään armollista Jumalaa. Menneet synnit eivät estä sitä, että Herra voisi meitä käyttää välineenä omassa pelastustyössään.

Sinäkin, hyvä kuulijani, joka tiedät olevasi saastainen ja kirottu sekä oman että perheenjäsentesi tai sukusi synnin tähden, saat tänään uskoa evankeliumin: Saat uskoa täydellisen syntien anteeksiantamisen ja kirouksen pois pyyhkimisen Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden. Aamen.