JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Pappisvihkimyksen tarpeellisuus

 

 

PAPPISVIHKIMYKSEN TARPEELLISUUS?

Keskustelua 'Apostolisen paimenviran tehtävät' -opetukseni johdosta. Vastaus ystävän kirjeeseen 30.8.2012.

 

Seurakunnan kutsu on paimenviran hoitamisessa keskeinen asia - kiitos, että sitä vielä tarkensit ja tähdensit. Kätten päällepanemisen kautta tämä kutsuttu siis erotetaan muusta seurakuntaväestä eli asetetaan saarnavirkaan (Tiit. 1:5) ja saa samalla (paimenen) armolahjan (2. Tim. 1:6).

Asettajana eli kätten päällepanijana voivat (hätätilanteessa) toimia ketkä tahansa seurakunnan jäsenet. Apostolinen suksessio tarkoittaa apostoliseen oppiin sitoutumista, ei välttämättä apostolista (Pietariin palautuvaa) virkaanvihkimysjärjestystä.

Augsburgin tunnustuksen kohta XIV 'Kirkollinen järjestys' tämän myös opettaa: "Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista."

Meillä 2010-luvun Suomessa tuo asianmukainen kutsuminen on selkeästi pappisvihkimys. Saarnatuoli ja alttari kuuluvat yhteen - ne ovat yhden ja saman apostolisen paimenviran hoidossa. Se, joka on kutsuttu julkisesti saarnaamaan, on kutsuttu samalla myös hoitamaan alttarin sakramenttia eli konsekroimaan ja jakamaan. Ja tietenkin myös päinvastoin: se, joka on kutsuttu liturgiksi, on myös saarnatuolin hoitaja.

Iloitsen siitä, että joku jaksaa vielä opetuksiani lukea ja kuunnella - ja ennen kaikkea itse ajatella ja tutkia, miten nämä asiat Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen äärellä menevät.

Jää rakkaan verisen Vapahtajamme varaan!