JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Raamatunlausekotelot ja pedon merkki
Ilm. 13

 

Raamattuopetus Matt. 23:5 ja Ilm. 13:15-17

 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
Jeesus mainitsee juutalaisista kirjanoppineista ja fariseuksista puhuessaan raamatunlausekotelot (hepr. monikko tfilím tai tfilín, kreik. yksikkö fylaktéerion), joita he rukoillessaan käyttivät (Matt. 23:5). Juutalaisen perinteen mukaan koteloja oli kaksi: toinen sidottiin hihnalla kiinni otsalle, toinen vasempaan käteen. Raamatunlausekotelot on otettu juutalaisuudessa käyttöön viimeistään pakkosiirtolaisuuden (500-luku eKr.) jälkeen. Juutalainen perimätieto kertoo tavan alkaneen jo Mooseksen aikana.

Kotelon sisällä oli yksi tai useampia pieniä pergamenttikääröjä, joihin oli kirjoitettu Tooran jakeita, esim.: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ...." (5. Moos. 6:4-9). [Muut raamatunlausekoteloissa oleva kohdat: 2. Moos. 13:3-10, 11-16 ja 5. Moos. 11:13-21, yhteensä neljä eri kohtaa.]

Näiden kotelojen käyttäminen johtuu esimerkiksi juuri tuossa ns. Israelin uskontunnustuksessa eli Shmaʿ Jisra'el -rukouksessa olevasta jakeesta: "Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi." (5. Moos. 6:8).  Samoin Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi vietettävän happamattoman leivän juhlan aikana: "Kerro pojallesi sinä päivänä ja sano: 'Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra minulle teki, kun minä lähdin Egyptistä'. 9. Ja se olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistutuksena sinun otsallasi, että Herran laki olisi sinun suussasi; sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä." (2. Moos. 13:8-9)

Raamatunlausekotelot sidottiin juutalaisuudessa symbolisesti vasempaan käteen sekä otsalle. Se tarkoitti, että Tooran opetuksen on oltava juutalaisen sydämessä (vasen puoli), teoissa (käsi) sekä ajatuksissa (otsa). Tämä koskee myös meitä Aabrahamin uskoon pyhän kasteen kautta liitettyjä pakanoita, joita tuo raamatunlausekoteloiden sitominen ei sellaisenaan koske: Jumalan sanan tulee hallita niin ajatuksia, sydäntä kuin kätten tekoja.

Silmien väliin otsalle kiinnitettävä kotelo kertoo myös Jumalan palvelijana eli suorastaan orjana olemista. Antiikin aikana nimittäin orjan otsaan poltettiin tuntomerkki, omistajan merkki samaan tapaan kuin eläimen nahkaan tai korvaan. Juutalaisen miehen tai naisen otsalla oleva raamatunlausekotelo viestitti sitä, että hän kuului Jahvelle eli Herralle.

Paavalin Galataiskirjeen lopussa oleva kohta (Gal. 6:17), jossa hän puhuu Jeesuksen arvista omassa ruumiissaan, saarnaa myös omalla tavallaan tätä orjan nahkaan tehtyä omistajan merkkiä. Paavali oli ruoskittu ja pahoinpidelty moneen kertaan evankeliumin julistamisen tähden; apostoli siksi täynnä arpia. Nämä arvet olivat samalla Jumalan sanan palvelijan eli orjan (kreik. doulos) tunto- ja omistajanmerkki.

Vanhan liiton aikana Herran profeetat saattoivat tehdä itsensä tunnettavaksi tekemällä otsansa ihoon merkin, silmien väliin (1. Kun. 20:38).

Uudessa testamentissa ei näitä raamatunlausekoteloja mainita suoraan muualla kuin Matteuksen evankeliumin luvussa 23 jakeessa 5. Sen sijaan tunnettu ns. 'pedon merkki otsassa tai kädessä' -kohta (Ilm. 13:15-17) viittaa juuri tähän. Jumalan lapsen ajatuksissa ja kätten töissä hallitsijana ja johtajana on Jumalan sana. Pedon merkin ottaminen käteen tai otsaan taas kertoo Jumalan sanan hylkäämisestä ja Jumalan vastustajan eli Saatanan (hepr. שָׂטָן śāţā́n, vastustaja, estäjä) seuraamisesta niin pään ajatuksissa kuin kätten töissä.

Pedon merkin ottaminen ja kantaminen on ollut ajankohtaista jo paratiisin 'käärme ja nainen' -keskusteluista asti. Läpi koko Jumalan kansan elämän ja historian on käyty veristä sotaa siitä, kuka saa johtaa ihmisen mieltä ja elämää: Jumalan totuuden sana vai Saatanan houkuttelevat valheet.

Profeetallisella Raamattuun kirjoitetulla Herran sanalla on kuitenkin aina monta eri ulottuvuutta ja syvyyttä. Mitä ilmeisemmin tämä pedon merkin ottaminen käteen tai otsaan tulee maailman aikojen aivan loppuhetkillä vielä olemaan konkreettisestikin, fyysisesti totta. Mutta kukaan Jumalan lapsi ei tällaiseen vahingossa tai huomaamatta joudu: kysymyksessä on niin ilmeinen jumalattomuus ja Raamatun hylkääminen, että sen kyllä kaikki tietävät.