JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Kaste ja Pyhä Henki
Sak. 14

 

Pyhän Hengen odotus -sunnuntain (6 sp) rippipuhe ja saarna

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
JÄSENNYS
1. ELÄVÄ VESI JA PYHÄ HENKI
2. HENGELLISESTI KUOLLUT VAI HENGELLISESTI ELÄVÄ?
3. MILLOIN UUDESTISYNTYMINEN VEDESTÄ JA HENGESTÄ TAPAHTUU?
4. LUTHERIN OPETUS KASTEEN TOIMITTAMISESTA
5. KASTE PUHTAAKSI PESEMISENÄ
 
 
RIPPIPUHE
 
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään on kuudes sunnuntai pääsiäisestä. Sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus. Helluntaihin on aikaa viikko.

Maassamme vietetään tänään myös viime sodissa kaatuneitten muistopäivää. On syytä muistaa, että saamme asua vapaassa Suomessa niiden miesten veren hinnalla, jotka puolustivat maatamme 70 vuotta sitten.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että saamme omaksemme ja asuttavaksemme lopullisen vapauden isänmaan yhden Miehen, Jeesuksen Kristuksen, veren hinnalla. Jumalamme ei jättänyt meitä sielunvihollisen valtaan, vaan lähetti uskollisen ja urhean Sotamiehen, oman ainoan ja rakkaan Poikansa, taivaasta meitä puolustamaan. Jeesus kävi veriseen sotaan meidän puolestamme.

Kaikkein autuaallisin tapa muistaa ja kunnioittaa tätä Sankarivainajaa on tunnustaa oma syntisyytemme ja antaa kunnia pelastuksestamme yksin Hänen pyhälle ristinverelleen ja nimelleen.

Käymme yhdessä Jumalan eteen tunnustamaan syntimme. Teemme sen sanoin, jotka alkavat 'Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus'.

 

SAARNA

1. ELÄVÄ VESI JA PYHÄ HENKI

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Elämme helluntain odotuksen aikaa. Yksi Pyhän Hengen vuodattamiseen liittyvä Vanhan testamentin ennustus on profeetta Sakarjan kirjan lopussa, sen viimeisessä luvussa 14. Sakarjan kirjan loppuluvut (9-14) kertovat niin Jerusalemin tulevista tapahtumista kuin myös Herran päivästä eli Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tulemuksesta. Profeetallisen tekstin ymmärtäminen ja selittäminen ei ole helppoa: tekstissä kulkevat lomittain niin Herramme ensimmäiseen kuin toiseenkin tulemukseen liittyviä tapahtumia, monet myös vertauskuvina.

Tänään otan tarkastelun kohteeksi viimeisestä luvusta 14 jakeen 8: "Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet."

Herramme Jeesus kertoo itse Johanneksen evankeliumin luvussa 7, mitä nämä elävät vedet tarkoittavat: "Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon.  Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.  Mutta sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat Häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu."

Pyhä Raamattu yhdistää toisiinsa nämä kaksi asiaa: elävän veden ja Pyhän Hengen. Sakarja profetoi siis kristillisestä helluntaista, Jerusalemissa tapahtuvasta Pyhän Hengen vuodattamisesta. Jerusalemin temppeli oli rakennettu Siionin vuorelle. Siion-nimi tarkoittaa kuivaa paikkaa. Maantieteellisesti kuiva ja lähteetön kukkula muuttuu Herramme Jeesuksen ristinveressä ympäri vuoden auki olevaksi lähteeksi kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa juuri tämä Siionin vuoren kupeessa oleva Golgatan kukkula, jolle pystytetyllä ristillä kärsittiin rangaistus koko maailman syntikuorman tähden. Myös minun ja sinun syntien tähden.

Tämä kohta ei ole ainoa, missä vesi ja Pyhä Henki liitetään toisiinsa. Yksi tutuimpia kohtia on Jeesuksen sanat Nikodemokselle:  Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." (Joh. 3:5) Edellä Herra on juuri sanonut: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh. 3:3)


2. HENGELLISESTI KUOLLUT VAI HENGELLISESTI ELÄVÄ?

Mitä on tuo vedestä ja Hengestä uudestisyntyminen? Uudestisyntyminen on sitä, että Jumala synnyttää hengellisesti kuolleeseen ihmiseen uuden elämän. Ihmisen kuolevaiseen ruumiiseen synnytetään hengellisesti elävä uusi ihminen. Tätä uutta hengellistä ihmistä ei voi silmin nähdä; uusi ihminen on kätketty lihalliseen ja kuolevaiseen ruumiiseen. Mutta vaikka tämä uusi ihminen ei näy, niin tuon uuden ihmisen olemassaolo on kuitenkin sanoissa kuultavissa ja teoissa nähtävissä. Uudestisyntynyt ihminen todistaa suullaan Jeesuksesta ja teoillaan rakkaudesta.

Hengellisesti kuolleella ei ole yhteyttä Pyhään Jumalaan. Hengellisesti elävällä on yhteys Jumalaan. Hän voi lahjaksi saamansa uskon ja Jeesuksen evankeliumin tuntemisen kautta seurustella Jumalan kanssa. Uudestisyntyneen ihmisen ja Jumalan välillä on uskonyhteys, seurustelusuhde. Hengellisesti elävän ihmisen elämä jatkuu myös ruumiin kuoleman läpi ja hän saa iloita taivaassa Jeesuksen luona ikuisesti.

Uudestisyntymätön, hengellisessä kuoleman tilassa oleva ihminen sen sijaan

1) ei tunne Jumalaa

2) ei usko olevansa oman elämänsä tähden kadotettu mutta Jeesuksen ristin vereen kastettuna pelastettu

3) ei voi seurustella elävän kolmiyhteisen Jumalan kanssa rukouksessa

4) ei voi kapinoimatta ja ilolla kuulla Raamattua; lakia, joka vaatii täydellisyyttä ja osoittaa hurskaimmankin syntiseksi sekä evankeliumia, joka armahtaa pahimmankin rikollisen

5) ei voi ottaa ehtoollista vastaan todellisena ja läsnä olevana Kristuksen Jeesuksen ruumiina ja verenä, jotka ovat juuri hänen syntiensä puolesta annettu ja vuodatettu. - Ehtoollinen on toki oikea Herran ruumis ja veri silloinkin, kun ne uskosta osattomana nautitaan, mutta mitään hyötyä niistä ei nauttijalleen ole. Päinvastoin, uskosta osaton nauttii ehtoollisen tuomiokseen (1. Kor. 11:26-30).

6) ei pääse taivaaseen Herran Jeesuksen luokse, vaan tulee heitetyksi ulos pimeyteen

 

3. MILLOIN UUDESTISYNTYMINEN VEDESTÄ JA HENGESTÄ TAPAHTUU?

Milloin uudestisyntyminen tapahtuu? "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Ihminen syntyy hengellisesti uudesti silloin, kun hänet Jeesuksen antaman käskyn mukaisesti kastetaan. Uudestisyntyminen tapahtuu pyhässä kristillisessä kasteessa. Pyhä Henki vaikuttaa sen veteen liittyvän Jumalan sanan kautta. Jumalan Henki tekee sanan julistuksen kautta työtään myös ennen kastetta. Hengellistä syntymistä voi hyvin verrata lihalliseen syntymään. Äidin kohdussa kasvavan lapsen syntymäpäiväksi ja syntymisen hetkeksi kutsutaan sitä päivää, jolloin vauva synnytetään ulos kohdusta kaikkien nähtäville. Tosiasiassa vauva on ollut tuossa vaiheessa jo elossa yleensä yhdeksän kuukautta.

Samalla tavoin Jumalan sanassa vaikuttava Pyhä Henki herättelee jo ennen kastetta ihmistä uskomaan Jeesukseen. Siksi on tärkeää rukoilla myös vielä äidin kohdussa kasvavien lasten kuin jo syntyneiden mutta vielä kastamattomien puolesta.

Vauva kuulee Jumalan sanan jo kohdussa, niin kuin muistamme Jeesuksen äidin Marian ja Johannes Kastajan äidin Elisabetin kohtaamisesta."Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.  Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.  Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?  Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani." (Luuk. 1:39-45)

Vielä äitinsä kohdussa kasvava Jumalan Poika Jeesus puhui tässä äitinsä Marian, Joosefin morsiamen, suulla tervehdyksen - aivan samoin kuin Jeesus puhuu tänä päivänä morsiamen eli seurakuntansa suulla. Ja tuo Jumalan sana kohtasi vielä äidin kohdussa kasvavan Johannes Kastajan. Todisteeksi tästä Jumalan ja ihmisen välisestä kohtaamisesta ja uskonyhteyden syntymisestä saamme lukea, että lapsi hypähti kohdussa ilossa sanan kuultuaan. Samalla tavoin Jumalan sana, niin laulettu, rukoiltu, luettu kuin saarnattukin, voi myös tänä päivänä kohdata niin kohdussa kasvavan ihmisen kuin vastasyntyneen sylivauvankin.

Ihmisen oma ymmärrys, tieto, viisaus ja järki ovat vain esteitä Jumalan sanan uskomiselle - pieni lapsi omassa heikkoudessaan, vähäpätöisyydessään ja toisten hyvyydestä sekä rakkaudesta riippuvaisuudessaan on esikuva oikealle uskolle. Mitä viisaampi, voimakkaampi, rikkaampi, itsenäisempi ja riippumattomampi ihminen kuvittelee olevansa, sitä varmemmin hän hylkää Jumalan sanan, ristin ja pelastuksen.

 

4. LUTHERIN OPETUS KASTEEN TOIMITTAMISESTA

Lapsen puolesta rukoileminen sekä hänen saattamisensa Jumalan sanan kuuloon on ensisijaisen tärkeä, suorastaan kuoleman vakava asia. Kirkkomme Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Martti Lutherin kirjoituksessa 'Kasteen toimittamisesta' sanotaan seuraavaa:

"Armoa ja rauhaa Herrassamme Kristuksessa kaikille kristityille lukijoille! Joudun päivittäin näkemään ja kuulemaan, että kasteen korkea, pyhä ja lohdullinen sakramentti toimitetaan lapsille perin huolimattomasti ja vailla vakavuutta, etten sanoisi piittaamattomasti. Syynä on, niin arvelen, ainakin se, etteivät läsnä olevat ymmärrä mitään siitä, mitä puhutaan ja tehdään."

"Pyydän kristillisen uskollisuuden nimessä kaikkia kastajia, kummeja ja muita läsnäolijoita: koettakaa tajuta, kuinka tärkeä toimitus tämä on ja kuinka vakavasta asiasta siinä on kysymys. Kasterukousten sanoista kuulet, kuinka monin valituksin ja kuinka vakavin mielin kristillinen kirkko kantaa lapsen esiin; vakain, varmoin sanoin se tunnustaa Jumalalle, että lapsi on joutunut Perkeleen valtaan, synnin ja vihan lapseksi, palavasti se rukoilee apua ja kasteen armoa, että hänestä tulisi Jumalan lapsi.

Niinpä sinun olisi syytä ottaa huomioon, ettei ole leikin asia käydä Perkeleen kimppuun. Kasteessa ei vain karkoteta Perkelettä lapsen luota, vaan toisaalta tuo mahtava vihollinen ärsytetään ahdistamaan kastettua koko elämän ajan. Sen vuoksi on todella tarpeen, että koko sydämestä ja lujassa uskossa autamme lapsiparkaa ja pyydämme niin hartaasti kuin osaamme, että Jumala ei vain rukouksemme sanojen mukaisesti vapauttaisi lasta Perkeleen vallasta, vaan että hän myös vahvistaisi lasta, niin että tämä jaksaisi ritarin tavoin taistella Perkelettä vastaan koko elämän ajan ja vielä kuoleman hetkellä. Kun kastetut ihmiset usein turmeltuvat niin kelvottomiksi, se saattaa mielestäni johtua siitä, että kaste on toimitettu kylmän välinpitämättömästi ja että kastettavan puolesta on toimituksen aikana rukoiltu täysin vailla tosi tarkoitusta."

"Pidä ... huoli siitä, että seisot kastetoimituksessa oikeassa uskossa lujana, kuulet Jumalan sanan ja otat vakaalla mielellä osaa rukoukseen. Kun pappi sanoo: "Rukoilkaamme", hän todella kehottaa sinua rukoilemaan mukana. Kaikkien kummien ja muiden siinä seisovien tulee sydämessään lausua Jumalalle papin rukouksen sanat yhdessä hänen kanssaan. Siksi papin on  lausuttava rukouksensa sangen selvästi ja hitaasti, niin että kummit voivat ne kuulla ja ymmärtää. Kummien tulee yksimielisinä sydämessään yhtyä papin kanssa rukoilemaan, esittämään lapsen hätä vakavin mielin Jumalalle, käydä kaikin voimin taisteluun lapsen puolesta Perkelettä vastaan ja tehdä tämä kaikki täydellä vakavuudella, koska se ei Perkeleestäkään ole leikkiä.

Tämän vuoksi on oikein ja kohtuullista, ettei juopuneita eikä maallismielisiä pappeja päästetä kastamaan ketään eikä kummeiksi kelpuuteta kevytmielisiä ihmisiä. Käytettäköön arvokkaita, nuhteettomia, vakavamielisiä ja hurskaita pappeja ja kummeja, sellaisia, joilta voi odottaa, että he toimittavat kasteen vakain mielin ja oikeassa uskossa. Eihän meidän pidä antaa tätä korkeaa sakramenttia Perkeleen pilkattavaksi emmekä saa häpäistä Jumalaa, joka siinä antaa äärettömän ja pohjattoman armonsa rikkauden tulvia ylitsemme ja joka itse on antanut sille nimeksi "uusi syntyminen", koska me siinä pääsemme kaikesta Perkeleen hirmuvallasta vapaiksi, eroon synnistä, kuolemasta ja helvetistä, elämän lapsiksi ja kaikkien Jumalan aarteiden perillisiksi, Jumalan omiksi lapsiksi ja Kristuksen veljiksi."

Vaikka Luther puhuu tässä vain kastetilaisuudesta, niin toki tämä tarkoittaa myös kaikkea muuta kastettavan tai kastetun kristillistä kasvatusta ja hänen puolestaan rukoilemista.

 

5. KASTE PUHTAAKSI PESEMISENÄ

Kun ihminen kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Jumala Raamatun lupauksen mukaan antaa ihmiseen uuden hengen, Pyhän Hengen lahjan (Apt. 2), uuden hengellisen elämän. Ihmisen silmä ei tuota uudestisyntymisen ihmettä voi nähdä. Mutta uskossa voimme ottaa vastaan sen Jumalan sanan, että kristillisessä kasteessa tapahtuu uudestisyntymisen ihme. Kasteessa ihminen liitetään taivaskansalaisten joukkoon, osaksi Jeesuksen maanpäällistä ruumista, seurakuntaa.

Uudestisyntymiseen liittyy monta eri näkökulmaa. Yksi on synneistä puhtaaksi peseminen. Maanpäällisellä vedellä pestään likainen iho puhtaaksi. Taivaallisella vedellä eli kastevedellä pestään hengellisesti likainen eli syntinen sydän puhtaaksi. Tuo puhtaaksi peseminen tarkoittaa kahta asiaa: Ensiksi: Jumala ei näe Jeesukseen kastettua enää syntisenä ja likaisena, vaan näkee ainoastaan Jeesuksen puhtauden, täydellisyyden, kuuliaisuuden, vanhurskauden ja pyhyyden. Kastettua ja Jeesukseen turvaavaa ei katsota enää hänenä itsenään, vaan osana Jeesusta.

Toiseksi tuo puhtaaksi peseminen tarkoittaa kastetun elämässä sitä, että kastetun tehtävä on päivittäin suostua Jeesuksen ristin juurelle puhtaaksi pestäväksi. Ristin juurella puhtaaksi peseminen tarkoittaa syntien tunnustamista ja anteeksisaamisen uskomista sekä halua luopua likaisesta eli syntisestä elämästä. Kasteen jälkeenkin meihin jää vielä elämään vanha langennut ihminen, joka ei suostu Jumalan tahdon alle. Tuo vanha Aatami elää meissä jokaisessa aina kuolinhetkeen asti. Hengellisesti elävässä ihmisessä on siis kaksi toisiaan vastaan taistelevaa luontoa: on ensiksi ruumiillisessa syntymässä saatu lihallinen ja syntinen luonto ja toiseksi on kasteessa saatu hengellinen ja vanhurskas luonto.

Paavali puhuu Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään ensin vääryydentekijöistä, jotka eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa ja sitten kastetuista Jeesuksen omista, jotka on pesty puhtaiksi tällaisista synneistä.  "Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.  Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1Kor. 6:9-11) Tuo Paavalin mainitsema peso eli pesu tarkoittaa kastetta. Kasteessa luovutaan syntisestä, Perkeleen hallitsemasta elämästä, ja siirrytään elämään Jeesuksen hallitsemaa elämää.

Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa Paavali kirjoittaa näin: "Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." (Tiit. 3:4-7). Paavalin sanat uudestisyntymisen pesusta ja Pyhän Hengen uudistuksesta tarkoittavat kastetta.

Ilmestyskirjassa kerrotaan vaatteiden puhtaaksi pesemisestä. Puhtaaksi pestyt ja valkaistut vaatteet tarkoittavat sitä, että kastettuna uskotaan Jeesukseen, erityisesti Hänen sovittavaan ristinkuolemaansa, ja luovutaan syntielämästä. "Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: 'Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?' Ja minä sanoin hänelle: 'Herrani, sinä tiedät sen.' Ja hän sanoi minulle: 'Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.'" (Ilm. 7:13-14).

Kasteessa siis meidät pestään puhtaiksi, tehdään Jumalalle kelvollisiksi ja saamme Pyhän Hengen lahjan. Pelastuvatko kaikki kastetut siis automaattisesti? Pelastuvat, jos pysyvät kasteessa heille lahjoitetussa uskossa. Jos kastettu luopuu uskosta eli ei elä kasteensa mukaisesti syntinsä tunnustaen ja sen anteeksi Jeesukseen uskoen, niin hän ei pelastu. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä tai kykene juoksemaan Jumalaa pakoon, ja siksi taivasten valtakunta onkin lasten kaltainen. Inhimillistä ymmärrystä vailla oleva lapsi ei vastustele ja omalla viisaudellaan järkeile pois uskoa Jeesukseen. Lapsi ottaa vastaan sen, mitä hänelle lahjaksi annetaan; ilman, että kuvittelee sitä vähääkään ymmärtävänsä.

Ymmärtävässä iässä oleva aikuinen sen sijaan haluaa jo paratiisissa langenneen olemuksensa tähden aina itse ryhtyä jumalaksi: itse ymmärtää, itse päättää, itse valita, itse hallita ja itse erottaa oikean ja väärän, valheen ja toden rajat. Tähän emme kuitenkaan tosiasiassa koskaan pysty: Ihminen on itsessään vain maan tomua ja tuhkaa, eikä hän pysty olemaan Jumalan kaltainen tiedossa, tahdossa ja ymmärryksessä. Vain ja ainoastaan Jumala tietää kaiken ja on erehtymätön tuomari. Jumalan sana on kokonansa totuus. Raamatun kanssa ristiriidassa olevat ihmisen ja kiusaajan sanat ovat aina valhetta ja vääryyttä - olivatpa ne sitten kuinka sokerikuorrutteisia ja houkuttelevan ihania tahansa.

Omassa ylpeydessään moni hylkää lahjaksi saamansa kasteensa armon. Mutta kiitos Herralle, Jumala ei halua hylätä Jeesuksen omaksi kastettua, vaan kutsuu ja etsii tuhlaajapoikia ja -tyttäriä takaisin omaan kotiinsa. Sinäkin saat uskoa, että Jeesuksen tähden, oman kasteesi kautta, saat tänään olla Jumalan pelastettu ja puhtaaksi pesemä taivaskansalainen. Saat jättää syntisi Jeesuksen ristin juurelle ja ottaa vastaan Hänen puhtautensa. Saat katsoa korotettuun Ihmisen Poikaan ja parantua käärmeen kuolettavasta puremasta, ikuisesta kuolemasta. Jeesus sanoo: "Jos joku janoaa, niin tulkoon Minun tyköni ja juokoon.   Joka uskoo Minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38)