JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Vihasta rakkauteen
Joh. 15

 

Taivaan kansalaisena maailmassa -sunnuntain (4 sp) rippipuhe ja saarna
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS
1. SYYLLISYYDEN SIIRTÄMINEN ALKOI JO PARATIISISSA
2. DAAVID LAITTAA SYNTINSÄ TOISEN KÄRSITTÄVÄKSI
3. KATEUS VIHAN SYYNÄ
4. TUHOAVA KOSTO
5. MISTÄ APU?
 
 
RIPPIPUHE
 
Hyvä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastettu seurakunta! Tänään on neljäs sunnuntai pääsiäisestä. Päivän otsikko on 'Taivaan kansalaisena maailmassa'.

Mitä eroa on taivaan kansalaisella eli Jumalan lapsella ja toisaalta maailman kansalaisella eli Jeesuksen uskosta osattomalla maailman lapsella?

Synti, heikkous ja kaikenlainen raihnaisuus sekä epätäydellisyys ovat molemmille yhteistä. Mutta se, mikä erottaa uudestisyntyneen Jumalan lapsen maailman ehdoilla elävästä pakanasta, on suhtautuminen tuohon syntiin. Uskova tietää ja tunnustaa Pyhän Raamatun äärellä, että synti on hirvittävän paha asia. Juuri synti - minun ja sinun synti - vei Jeesuksen ristille ja syvimpään helvettiin. Maailman lapsi ei sen sijaan halua tunnustaa, että juuri minun syntini saivat rangaistuksena Jeesuksen ristillä ja olivat Hänen kärsittävänään.

Laittomuuden ja luopumuksen ajan keskellä eläessämme moni on myös tietämätön siitä, mitä synti on. Jumalan pyhä laki, tiivistettynä kymmenessä käskyssä ja rakkauden kaksoiskäskyssä, on se peili, josta me voimme tutkia, miltä meidän elämämme Herran edessä näyttää. Laki osoittaa ne asiat, joissa olemme luopuneet totuudesta ja rakkaudesta. Laki valaisee ja paljastaa meidän sydämemme ja elämämme pimeyden ja synnin.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Älä tee itsellesi jumalankuvaa. Minun jumalani on se, mihin sydämeni kiin­tyy ja luottaa, se minkä varassa lasken ja uskon elämäni olevan. Ihmisen jumala on se, mitä hän eniten elämäs­sään tavoittelee ja toivoo, miltä hän odottaa hyvää. Kuinkahan monen meidän jumalana on vaikkapa viime viikon aikana ollut mammona eli omaisuus ja raha, vakuutukset, omat lahjat ja kyvyt, valta, ystävyys- ja sukulaisuussuhteet, työ sekä hyvä maine; nautinnot ja mielihyvä - alkoholi, ruo­ka, urheilu, seksuaalinen nautinto tai harrastukset? Jopa perhe, puoliso tai lapset saattavat tulla ihmisen epäjumalaksi. Se on epäjumalanpalvelija, joka luulee olevansa turvassa ja onnellinen tätä kaikkea saadessaan. Ja epäjumalanpalvelija on onneton, kun hän pelkää näiden ajallisten asioiden puuttuvan tai katoavan.

Jumala on antanut meille ajalliset lahjat - terveen ruumiin aisteineen, ruoan, juoman, kodin, aviopuolison, lapset, työn, harrastukset ja omaisuuden - jotta niitä tässä ajassa käyttäisimme ja niistä Herraa kiittäisimme. Mutta lahjat eivät saa tulla lahjan antajaa tärkeämmäksi. Vaikka Herra ottaisi kaikki ajalliset lahjat pois, niin silloinkin saamme kiittää ja iloita siitä kaikkein tärkeimmästä: syntien täydestä anteeksiantamuksesta Golgatan ristillä ja uudesta elämästä taivaassa.

Ensimmäinen käsky kieltää tekemästä jumalankuvaa. Se, joka ei usko Raamatun Herraan, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalaan eli rakkaaseen Jeesukseemme, on tehnyt itselleen omatekoisen epäjumalan. Minun sydämessäni asuu luonnostaan maallisiin kiinnittynyt epäjumalanpalvelija, ja tästä perussynnistä saan tehdä joka päivä parannusta. Ja niin saat sinäkin.

2. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu. Miten paljon me käytämmekään Jumalan nimeä kaikenlaisiin kauhistelemisiin - ja miten vähän me Jeesuksen nimessä rukoilemme ja kiitämme.

3. Muista pyhittää lepopäivä. Pyhittäminen tarkoittaa Jumalan sanan harjoittamista: sen kuulemista, lukemista, katselemista ja muistelemista sekä Jeesuksen antamien hyvien lahjojen vastaanottamista seurakunnan keskellä.

4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kaikkia ihmisiä on rakastettava, mutta vanhem­pia on kunnioitettava - Jumala luovuttaa osan kunniastaan vanhemmille, opettajille ja esi­val­lalle. Käsky on tarkoitettu alun perin ja ensisijaisesti aikui­sille lapsille, joiden velvollisuus on huolehtia iäkkäiksi ja heikoiksi käyneistä vanhemmistaan.

5. Älä tapa. Se tarkoittaa myös sanoilla ja jopa ajatuksilla lyömistä ja haavoittamista, verenvuodatuksesta puhumattakaan.

6. Älä tee huorin. Se tarkoittaa puhtautta ja uskollisuutta aina puheita, silmiä ja sydämen ajatuksia myöten.

7. Älä varasta. Tämä käsky pitää sisällään myös verotuksen sekä yhteiskunnan sekä työnantajien omaisuuden. Varastaa emme saa myöskään tulevilta sukupolvilta tuhoamalla luontoa.

8. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä­si. Suokoon Herra totuuslukon huulillemme, että emme toisten ihmisten mainetta ja kunniaa pahoilla sekä loukkaavilla sanoilla halventaisi.

9. ja 10. Älä tavoittele (eli himoitse) lähimmäisesi kotia, aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mi­tään, mikä on hänen omaansa. Tämä on viimeinen niitti meidän omavanhurskautemme ja luulotellun hyvyytemme paljastamisessa. Jos joku on kuvitellut tekopyhästi ja ulkokultaisesti selviytyneensä edellisistä käskyistä, niin tämä sisäistä elämää, sydäntä ja ajatuksia, koskeva laki tukkii jokaisen suun, joka pyrkii oman hurskautensa kautta Jumalaa lähestymään. Tästä sydäntä koskevasta käskystä ei kukaan selviä puhtain paperein. Toki jokaisessa käskyssä on jo itsessään läsnä myös sydämen ajatukset, mutta tässä se on vielä rautalangasta niin väännetty, että kukaan ei voi olla tietämätön siitä, että Jumala vaatii puhtautta ja pyhyyttä aina sydämen ajatuksia myöten.

Se, joka on rikkonut yhdessä kohtaa, on Jumalan edessä syypää kaikkien käskyjen rikkomiseen. "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. 11. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja." (Jaak. 2:10-11)

Lain sanan valo osoittautuu meille tuhoavaksi, polttavaksi. Se on kuuma ja kirkas aurinko; se on tuli me­tallinsulattajan uunissa, joka polttaa pois kai­ken epäpuhtauden. Jumalan lain kirkas valo: pyhyys, vanhurskaus, täydel­li­syys ja oikeudenmukaisuus tuottavat meille kuoleman, tuhon ja kadotuk­sen, helvetin pi­meyden.

Noudattamista vaativa laki, mitä emme kuiten­kaan kykene täyttämään, ajaa meidät epätoivoon sielustamme ja iäisyyskohtalostamme. Siksi tar­vitsemme evankeliumin valkeutta, Jeesuksen armoa. Ainoa toivo syntiselle on Vapahtajan sanat ris­tillä: "Se on täy­tetty". Täytetty laki tuo meille pimeyteen jou­tuneille elämän valkeuden, armon ja anteeksiantamuksen. Evankeliumi, sana minun ja sinun syn­tien kertakaikkisesta sovituksesta ja täydestä anteek­siantamisesta, tuo elämän ja lämmön an­tavan valon. Täytetty laki ei enää tuhoa ja vie kadotukseen.

Käymme nyt syntimme ja pimeytemme paljastavan Jumalan sanan valkeuden edessä tunnustamaan niin perisyntisyytemme kuin siitä seuranneet rikkomukset ja lankeemukset.

 

SAARNA

1. SYYLLISYYDEN SIIRTÄMINEN ALKOI JO PARATIISISSA

Jeesus sanoo: "Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut." (Joh. 15:12) Jumalan sanat ovat yksinkertaiset ja selvät: Rakastakaa toisianne! Miksi minä kuitenkin niin usein osoitan toisille ihmisille - erityisesti niille lähimmille perheenjäsenilleni - kaikkea muuta kuin puhdasta rakkautta ja välittämistä? Miksi minä löydän sydämestäni, sanoistani ja teoistani rakkauden sijasta vihan, hellyyden sijasta kylmyyden, välittämisen sijasta kovuuden ja hyvien sanojen sijasta syyttelyn? Miksi minä en rakasta, vaan vihaan ja tuotan lähimmäiselleni pahaa mieltä ja vahinkoa? Miksi en armahda, vaan haluan kostaa?

 

Usein alkaessani vihassa tai ärtymyksessä syyttää jotakuta toista, on todellinen syyllinen minä itse. Kun osoitan yhdellä sormella toista, osoittaa kolme sormea kohti minua itseäni ja yksi, peukalo, vielä kohti taivasta. Jo Raamatun alkulehdiltä asti näemme tämän syntiinlankeemuksen tuottaman oman vastuun pakenemisen ja toisen osoittamisen ja asettamisen syntipukiksi omista lankeemuksista ja virheistä.

Mies, joka paratiisin jumalanpalveluksesta vastaavana pastorina joutui ensin vastaamaan lankeemuksesta, yritti vierittää vastuuta ja syyllisyyttä omasta synnistään muille: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." (1. Moos. 3:12) Aadam, jonka jälkeläinen, verisukulainen ja hengenheimolainen minäkin olen, osoittautui makaroniselkärankaiseksi vastuunpakoilijaksi.

Aadam oli valmis laittamaan toiset kärsimään omista virheistään ja heikkoudestaan. "Oikeastaan, Jumala, tämä sekasotku näiden kahden paratiisin keskellä olevan puun hedelmien syömisessä johtuu aivan muusta kuin minusta. Sinä itse annoit minulle niin huonon ja epäuskoisen vaimon. Siitä tämä johtuu. Ei tässä kannata alkaa minua osoitella, syylliset ovat aivan jossain muualla." Eeva puolestaan osoitti syyttävällä sormella kohti käärmettä. "Käärme petti minut, ja minä söin." (1. Moos. 3:13) Eevakin oli valmis julistamaan syylliseksi ja rangaistavaksi jonkun muun kuin itsensä.

 

2. DAAVID LAITTAA SYNTINSÄ TOISEN KÄRSITTÄVÄKSI

Otan toisen esimerkin kuningas Daavidin elämästä. Kun Daavidin piti lähteä sotaan kansansa ja sotaurhojensa edellä, niin hän jäikin omassa mukavuudenhalussaan ja laiskuudessaan ylelliseen linnaansa Jerusalemiin. Sen sijaan hän lähetti sisarensa Serujan pojan Jooabin johtamaan sotaa nykyisen Jordanian pääkaupunkia Ammania eli muinaista Rabban kaupunkia vastaan. "Menköön Jooab sotatantereen vaaraan, vaivaan ja hikeen, minä jään tänne omaan pääkaupunkiini kuninkaanpalatsini mukavuuksia nauttimaan." Siellä linnansa katolla illan viileydessä käyskennellessään Daavid näkee Batseban, sotaurho Uurian vaimon, peseytymässä oman talonsa katolla.

Batseba ei voinut tietää ja arvata, että hänen naisellinen kauneutensa tulisi kenenkään miehen silmien eteen, sillä vain kuninkaan linnasta saattoi nähdä hänen peseytymispaikkaansa. Nythän oli kuninkaan sotaretken aika, ja linnan piti siis olla tyhjä. Daavid haetuttaa lihansa himossa Batseban luokseen, makaa tämän ja lähettää takaisin kotiinsa. Ei ole turhaan sanottu englanninkielisessä sananlaskussa: "The Devil finds work for lazy hands." Eli suomeksi: Perkele keksii tekemistä laiskoille käsille. Kun Daavid ei halunnut antaa jäseniään taisteluun Jumalan valitun kansan puolesta, niin hän sen sijasta käytti jäseniään haureuteen.

Batseba tulee tästä huorinteosta raskaaksi. Daavid yrittää peitellä tekosiaan haetuttamalla Uurian sotarintamalta takaisin kotiin. Mutta Uuriapa ei suostukaan menemään vaimonsa viereen, vaan uskollisen sotilaan mielenlaadun mukaisesti jää nukkumaan kuninkaanpalatsin vartiomiesten joukkoon. Daavid ei saanut Uuriaa kuvittelemaan, että vajaan yhdeksän kuukauden kuluttua syntyvä Batseban lapsi olisi Uurian itsensä siittämä.

Daavid päättää murhauttaa Uurian ja myös toteuttaa aikeensa. Daavid, jonka olisi kuulunut katua huoruuttaan, antaa hurskaan ja syyttömän Uurian kuolemaan omien syntiensä peittämiseksi. Uuria, jonka nimi tarkoittaa 'Herra on minun liekkini eli valoni', on tässä Herran Jeesuksen Kristuksen esikuva. Syytön ja vanhurskas Jeesus annetaan kuolemaan, jotta meidän pelkuruuteen, huoruuteen ja murhaamiseen syyllistyneiden synnit peitettäisiin.

Kun Jumalan lähettämä profeetta Naatan sitten puhuttelee Daavidia, niin Daavid on valmis langettamaan kuolemantuomion verrattain vähäpätöisen rikkeen vuoksi, yhden karitsan teurastamisen tähden. Oma käsittelemätön syyllisyys Jumalan edessä sai Daavidin syyttämään toista ja tuomitsemaan toisen ankaralla kädellä. Daavid lausui samalla oman tuomionsa. Onkin usein niin, että silloin, kun kaikkein kiivaimmin vaadin ankaria rangaistuksia ja tuomioita, syytän muita, olen tavalla tai toisella itse syyllistynyt juuri siihen, mistä vaadin toisia tuomiolle. "Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja." (Room. 2:1)

Toista tuomitessamme me lausumme tuomion itsellemme. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meidän tehtävämme, erityisesti saarnavirkaan kutsuttujen, olisi tuomita harhaoppeja ja syntejä ja tarvittaessa käyttää sitomisavainta. Mutta yksittäisten ihmisten tuomitsemiseen meille ei kenellekään ole yksityiselämässä annettu lupaa eikä oikeutta. Esivallan, niin maallisen kuin hengellisen, on lakien mukaan tietenkin annettava tuomioita. Ja jokaisen kristityn tehtävänä on tuomita ja torjua synti ja harhaoppi. Mutta yksittäisen ihmisen jätämme arkielämässä Jumalan tuomittavaksi, emmekä määrää hänelle henkilökohtaisia rangaistuksia.

 

3. KATEUS VIHAN SYYNÄ

Omien syntien peitteleminen oli siis ensimmäinen syy siihen, miksi osoitan toisille ihmisille rakkauden sijasta vihaa. Toinen syy rakkaudettomuuteen ja pahuuteen voi olla kateus. Otan jälleen esimerkin Raamatun alkulehdiltä. Kun kiusaaja houkutteli ihmistä ensimmäisen kerran synnintekoon, niin tuon Saatanan eli Jumalan vastustajan yhtenä tavoitteena oli saada ihminen kadehtimaan Jumalaa. "Nyt te ette ole vielä niin kuin Jumala, mutta teidän kannattaisi tulla Jumalan kaltaisiksi. Jumalalla on jotakin mitä teillä ei ole: tieto hyvästä ja pahasta. Jumala on pihi ja kitsastelija, eikä Hän halua teille tuota ihanaa asiaa, ymmärrystä ja tietoa antaa." Perkele itse kadehti Jumalaa ja halusi saada myös Jumalan kuvaksi luodun ihmisen kanssaan samaan joukkoon.

Kateus näkyy myös ihmiskunnan ensimmäisessä miestapossa. Kain kadehti veljeään Aabelia, jonka uhri kelpasi Jumalalle. Ensimmäisestä tähän maailmaan syntyneestä lapsesta Kainis­ta tuli veljes­murhaaja; sellaisia me ihmiset olemme kaikki siitä lähtien olleet. Aborttien ja muiden veritekojen kautta meidänkin kansamme kädet ovat veriset.

Nekin, jotka ovat välttyneet suoralta verenvuodatuk­selta ja murhaamiselta, ovat sydämessään Jumalan edessä murhaa­jan asemassa. Kukapa meistä ei oli­si sydämessään lähimmäistään vihannut ja myös sanoillaan iskenyt tikareita toisten ihmisten sydämeen. Jeesus opettaa kaiken tämän olevan viidennen käskyn 'Älä tapa' rikkomista: "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." (Matt 5:21-22)

Jumala oli jo paratii­sissa säätänyt ja ilmoittanut ihmiselle pahan ja synnin voittami­seksi verenvuodatta­misen. Käärmeen pisto vaimon siemenen kanta­päähän ja niiden eläinten teurastaminen, joista Jumala val­misti vaatteet ihmisen häpeäl­lisen alasto­muuden peitoksi, kertovat veriuhrista. Kainin tuoma maan sato ei kelpaa Jumalalle uhriksi. Yksin veri ja nimen­omaisesti Jumalan Esikoiskaritsan veri kelpaa Jumalan edessä syntien sovitukseksi.

Kain oli kuitenkin itsepäinen uhria valitessaan - hänelle ei kelvannut tunnus­taa syntejään ja suostua Jumalan määrää­mään jumalanpalvelukseen ja armonvälineiden käyttöön. Oman väärän ja itse valitun jumalanpalveluksensa vuoksi Kain ei saanut osakseen sitä Jumalan huomiota ja siunausta, mitä sai hänen veljensä Aabel. Kain kadehti siunattua veljeään ja murhasi tämän.

Kateuden takana ja syynä on kokemus siitä, että tuo toinen saa enemmän osakseen huomiota ja rakkautta kuin minä. Tuolla toisella on jotakin sellaista, mitä minä haluaisin, mutta jota minulla ei ole. Kateuden ja siihen lujasti liittyvän katkeruuden taustalla on kokemus siitä, että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti - en saa ansaitsemaani asemaa, kunniaa, huomiota, palkkaa ja rakkautta. Tai vähintään, että tuo toinen saa sitä osakseen enemmän kuin minä.

 

4. TUHOAVA KOSTO

Kateudesta ja katkeruudesta, kärsitystä epäoikeudenmukaisuudesta seuraa kostonhalu. Oikeudenmukaisuus vaatii kostoa. Jos joku varastaa minulta ja elää sen jälkeen ylellisyydessä minun jäädessä puutteeseen, niin huudan hyvitystä, korvausta ja kostoa. Jos joku tekee minulle pahaa, sanoilla tai teoilla, tahdon maksaa potut pottuina. Koston taustalla on kyllä aivan oikea jumalallinen asia - oikeudenmukaisuus. Jumalakin vaatii vääryyksille kostoa: vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus edellyttävät vääryyksien korjaamista ja hyvittämistä.

Jumala on kuitenkin ottanut ihmiseltä pois oikeuden itse kostaa henkilökohtaisesti koettuja vääryyksiä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 12: "Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.  Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra"." (Room. 12:17-19) Se, joka lähtee koston tielle, ottaa vastoin yksiselitteistä Raamatun sanaa itselleen Jumalan valtuudet.

Kun lähden kostamaan toiselle ihmiselle kärsimiäni vääryyksiä, annan samalla Jumalalle oikeuden kostaa itselleni kaiken sen pahan, minkä olen tehnyt. Ei ole turhaan Isä meidän ‑rukouksessa sanoja: "Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Jos pidätän anteeksiannon läheiseltäni, pidätän sen myös itseltäni Jumalan edessä.

 

5. MISTÄ APU?

 

Miten vihani voi lauhtua? Mistä saan lääkkeen syyllisyyteen, kateuteen, katkeruuteen ja kostonhaluun?

Ainoa mahdollisuus voittaa viha ja rakkaudettomuus; syyllisyys, kateus, katkeruus ja kostonhalu on Jeesuksen kaiken peittävän rakkauden ja anteeksiannon vastaanottaminen. Kun tunnustan syntini ja syyllisyyteni Jeesuksen ristin juurella, niin Hän ottaa pois minun syntini ja syyllisyyteni. Kun minut on kastettu Herran omaksi, kun saan kuulla synninpäästön sanan Jeesuksen nimessä, kun syön Hänen tosi ruumiinsa ja pyhän verensä ehtoollisessa, niin en ole enää syytetty ja syyllinen, vaan armahdettu. Armahdettuna minun ei tarvitse enää pelätä rangaistusta ja kääntää omia rikkomuksiani lähimmäisteni päälle; Jeesus on jo ristillään kantanut ja kärsinyt kaiken minun pahuuteni.

Kun katson Jeesuksen ristiin ja uskon Häneen, niin tiedän pääseväni taivaaseen. Minulla ei ole pienintäkään, ei vähäisintäkään syytä olla kenellekään toiselle kateellinen mistään asiasta. Minua onnellisempaa, autuaampaa, rakastetumpaa, rikkaampaa ja huomatumpaa ihmistä ei voi olla olemassakaan. Minä saan perinnöksi taivaan kunnian, kirkkauden ja rikkauden. Minua odottaa ikuinen elämä paratiisissa. Ja jo täällä maan päällä Kaikkivaltias Herra, Pyhä Jumala, on minun kanssani ja ohjaa askeleeni. Kun tällaisen osan olen saanut - arpa lankesi minulle ihanasta maasta! - niin minun ei todellakaan ole mitään syytä kateuteen. Olen Jumalan silmäterä, Hänen rakas, hellitty ja huomattu lapsensa.

Jos kohtaan koettelemuksia, niin nekin on annettu minulle puhtaasta rakkaudesta ja välittämisestä. Vaikeat elämäntilanteet on annettu minulle siksi, että en poikkeaisi pois Jumalan sanan viitoittamalta ristin tieltä, joka johtaa taivaaseen; siksi, että vahvistuisin uskossa yksin Jumalan sanaan ja lupauksiin, enkä kiinnittäisi toivoani mihinkään muuhun tämän pian katoavan maailman keskellä.

Vähäisintäkään aihetta katkeruuteen minulla ei voi olla. Olisin ansainnut syntisellä elämälläni - likaisilla ajatuksillani, loukkaavilla sanoillani ja rakkaudettomilla teoillani - ikuisen helvetin, mutta pääsenkin armosta Jeesuksen tähden taivaaseen. Jos minua täällä maan päällä jostakin rangaistaan: minulta otetaan jotakin ajallista hyvää pois ja kärsin jostakin asiasta, niin en todellakaan voi määrin väittää, että kärsisin epäoikeudenmukaisuutta. Olen ansainnut monin verroin enemmän tuomiota ja itseeni kohdistuvaa pahuutta.

Uskon Jeesukseen ja kiinnitän katseeni yksin Häneen. Silloin minulla ei ole mitään syytä vilkuilla ympärilleni ja pohtia, saako tuo toinen nyt mahdollisesti helpomman osan kuin minä. Jeesus vastasi Pietarille, joka kysyi apostoli Johanneksen tulevasta kohtalosta: "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua." (Joh. 21:22) Ei meidän pidä eikä tarvitse vertailla omaa kohtaloamme jonkun toisen ihmisen kohtaloon ja elämään. Meidän tehtävämme on seurata ja katsella Jeesusta, eikä suinkaan katsella ja vertailla omaa elämäämme joidenkin toisten ihmisten elämään ja kohtaloon.

Jeesukseen uskovana minun ei tarvitse kostaa kokemiani vääryyksiä. Jumala kyllä kostaa ajallaan jokaiselle tinkimättömän oikeudenmukaisesti. Joka ainoa rikkomus ja vääryys saa rangaistuksensa. Niiden osalta, jotka tunnustavat puhtaan Jeesuksen sijaisuhrikseen ja syntipukikseen, tuo rangaistus on jo kärsitty Golgatan ristillä. Muut eli ne, jotka eivät Jeesusta sydämen uskolla ja suun puheilla tunnusta, kärsivät viimeistään ikuisuudessa kaiken tekemänsä pahan. Mutta Jeesuksen omille koittaa päättymätön vapaus, lepo ja ilo.

Kunnia ja kiitos olkoon yksin kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.