JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Maria, Jeesuksen äiti
Luuk. 1

 

Marian ilmestyspäivän (Mar) rippipuhe ja saarna

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. MARIAN KATKERA OSA
2. PÄÄSIÄISAAMUN VALTAVA RIEMU
3. MIRJAM JA HERRAN ANTAMA SAARNAVIRKA
4. NEITSEESTÄSYNTYMINEN JUMALAN SANAN VOIMASTA
5. UUDESTISYNTYMINEN JUMALAN SANAN VOIMASTA
 
 
RIPPIPUHE
 
Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat veljet ja sisaret! Tänään on Marian ilmestyspäivä, joka katkaisee pääsiäistä edeltävän suuren paastonajan. Jeesuksen syntymäjuhlaan jouluun on nyt aikaa yhdeksän kuukautta. Muistamme tänään, miten enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle Nasaretin pienessä kaupungissa, ja miten Jumalan Sana tuli Marian kohdussa Pyhän Hengen vaikutuksesta lihaksi, ihmiseksi. Maailman Pelastaja, materiaan tullut Jumala, astuu alas taivaasta luomansa maailman keskelle.

Profeettojen ennustukset toteutuvat, ja Vapahtaja tulee ihmisten keskelle. Jo paratiisissa luvattu Vaimon Siemen on nyt täällä luonamme. Hän, Messias, avaa meille tien takaisin synnin tähden suljettuun paratiisiin ja pääsemme nauttimaan Elämän puun hedelmää. Kristus murtaa meitä sitovat synnin kahleet ja ottaa pois kuormat harteiltamme.

Saamme tänään, tässä ja nyt, jättää kaikki taakkamme, syntimme ja lankeemuksemme Golgatan ristin juurelle. Olivatpa syntimme sitten julkisia tai salaisia, Jumalaa tai lähimmäistä loukkaavia, ihmisten silmissä suuria tai pieniä, vääriä tekoja tai hyvän tekemättä jättämisiä, tottelemattomuutta tai välinpitämättömyyttä, pelkuruutta tai vihaa, ylpeyttä tai ahneutta, haureutta tai juoppoutta, varkautta tai valhetta, niin yhtä lailla saamme kaiken totuudenmukaisesti tunnustaa. Jumala ei tahdo heittää langennutta ja kurjaa helvettiin, vaan parantaa evankeliumin ja anteeksiantamuksen sanalla.

 

SAARNA

 

1. MARIAN KATKERA OSA

Nasaretin Maria, Herramme Jeesuksen Kristuksen äiti, on yksi maailman tunnetuimmista ihmisistä - ja ikävä kyllä myös todennäköisesti kaikkein eniten epäjumalana palvotuin ihminen. Mutta emme anna sen häiritä itseämme, että Marian persoonaan liittyy niin paljon väärää opetusta ja käytäntöä. Me haluamme tutkia Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun äärellä sitä, kuka tämä pienestä Nasaretin kylästä kotoisin ollut neito oli. Ja ennen kaikkea keskitymme siihen, mitä voimme Marian elämän ja tehtävän kautta oppia Herrastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Maria-nimen alkuperäinen muoto on hepreankielellä Mirjam. Septuagintassa eli kreikankielisessä VT:n käännöksessä tuo heprealainen muoto muuttui nimeksi Mariam, josta sitten erityisesti latinan kautta tulee meille tuttu Maria-muoto. [Septuaginta (lyhenne LXX) on hepreankielisen Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, joka on laadittu n. 200 vuotta ennen Kristuksen syntymää.] Mirjam-nimi tarkoittaa katke­ralta maistuvaa, katkeroitunutta ja murheellista (hepr. maarar-verbi). Tässä onkin jo ensimmäinen tärkeä hengellinen opetus Mariasta. Herramme äidin Marian kohtalo oli juuri tällainen: katkeralta maistuva, katkeroittava ja murheellinen.

Maria sai kuulla enkeliltä ihmeellisen sanoman Jumalan pojan sikiämisestä hänen kohtuunsa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja niin tapahtui tuo maailmanhistoriassa ainutkertainen ihme, joka on yksi kaikkien aikojen valtavimmista: Maria huomasi odottavansa lasta ilman, että kukaan mies oli sitä siittänyt.

Maria sai monta kertaa vahvistusta Herran nimenomaisesta huolenpidosta ja valtavasta pelastussuunnitelmasta juuri hänen esikoispoikansa kautta. Matteuksen evankeliumin alussa kerrotaan siitä, miten Herran enkeli ilmestyi neljä kertaa unessa Marian miehelle Joosefille. Samoin Marian sukulainen Elisabet, Johannes Kastajan äiti, vahvisti Mariaa ja hänen uskoaan Jumalan sanoja ja lupauksia kohtaan. Jeesuksen syntymän jälkeen paimenet tulivat enkelien ilmoituksen perusteella tervehtimään ja kunnioittamaan vastasyntynyttä Vapahtajaa, samoin itämaan tietäjät tähden johdattama.

Kun Jeesus-lapsi vietiin neljänkymmenen päivän ikäisenä temppeliin, tulivat hurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna todistamaan lapsen erityisyydestä. Maria sai nähdä, miten Jeesus kasvoi ja eli puhtaasti ja synnittä niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Maria kuuli myös sen, miten viisaat kirjanoppineet hämmästelivät ja ihmettelivät vasta 12-vuotiaan Jeesus-pojan ymmärrystä ja viisautta.

Maria sai nähdä ja kuulla, miten hänen esikoispoikansa paransi sairaita, teki ihmetekoja, hallitsi luonnonvoimia ja herätti jopa kuolleita. Maria näki, miten Jeesuksen ympärille kokoontui tuhansittain ihmisiä kuulemaan hänen opetustaan. Kaikki tämä vahvisti ja varmisti Gabrielin viestin: tässä on totisesti Jumalan profeetallisissa kirjoituksissa lupaama Messias; Kuningas, joka viimein vapauttaa Israelin kansan sen sortajien vallasta.

Mutta mihin tämä kaikki näyttikään päättyvän? Suurta pääsiäissapattia edeltävänä perjantaina Jeesus tuomitaan kuolemaan. Juutalaisen kansan hengelliset johtajat ja maallista valtaa pitävät roomalaiset yksissä tuumin teurastavat mitä häpeällisimmällä ja tuskallisimmalla tavalla tämän Marian puhtaan ja viattoman pojan, lupauksen lapsen. Kansa huutaa: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse", ja syytää pilkkaa, sylkeä, halveksuntaa ja vahingoniloa Marian pojan päälle.

Ristiinnaulitseminen oli orjien ja kapinoitsijoiden rangaistus, joka oli tarkoitettu mitä hirvittävimmäksi pelotteeksi. Tuskallinen viruminen kuolemaan saakka alastomana puuhun nauloilla käsistä ja jaloista hakattuna kaikkien ohikulkijoiden nähtävänä on ihmiskunnan suuressa viisaudessaan kehittämistä kidutustavoista julmimpia.

Eikä tässä kaikki. Puuhun ripustettu ei ollut yksin ihmisten, vaan myös itsensä Jumalan kiroama. "Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen, niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi." (5. Moos. 21:22-23) Näin Herra oli säätänyt Mooseksen kautta. Nasaretin Maria joutui siis vielä kärsimään teloituspuun juurella kaiken poikansa valtavan inhimillisen tuskan lisäksi myös sen, että hän tiesi Jumalankin hylänneen ja kironneen Jeesuksen.

Viimeistään silloin Mariakin tämän tajusi, kun Jeesus huusi ristiltään arameaksi Psalmin 22 avausjakeen: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Kun taivas pimenee pitkäperjantaina keskellä päivää, osoittaa sekin omalla tavallaan, miten Isä käänsi ja peitti kasvonsa Pojalta. Ristillä Jeesusta kohdeltiin aivan kuin käärmettä, joka on syypää kaikkeen syntiin ja lankeemukseen. Golgatalla Jeesus tehtiin synniksi ja heitettiin syvimpään helvettiin.

Herramme äidin Marian kohtalo oli siis nimenomaan ja juuri hänen nimensä mukainen: katkeralta maistuva, katkeroittava ja murheellinen. Kaikki nuo Jeesukseen liittyvät valtavat lupaukset ja toiveet murskaantuivat yhdessä päivässä kaikkein syvimpään maan rakoon; vuorten perustuksiin ja merten syvyyksiin vaipui kaikki se, mitä toivottiin ja uskottiin Jeesuksen tekevän. Kansan pelastajaksi tarkoitetusta tulikin kansan hylky ja pilkka, Jumalan valitsemasta ja voitelemasta Jumalan kiroama ja hylkäämä.

Voiko tuon syvemmin ja tuskallisemmin viiltävää miekkaa enää kenenkään äidin sydämen läpi käydä? Voiko äidin rakkaus tuon enempää enää kenenkään kohdalla kärsiä, tuntea tuskaa, epätoivoa ja lohduttomuutta. Voiko tuon katkerampaa ja murheellisempaa kohtaloa enää yhdellekään äidille tulla? Pimeys peitti keskellä päivää taivaan, Jumalan kasvot, ja pimeys peitti myös Jeesuksen äidin sydämen.

 

2. PÄÄSIÄISAAMUN VALTAVA RIEMU

Voi olla, että sinun elämässäsi on ollut tai tulee vielä olemaan tilanteita, jotka muistuttavat Marian kohtaloa Golgatan kalliomäellä. Et näe valoa, et tulevaisuutta etkä toivoa. Toiveet ja haaveet on murskattu maahan ja tuska viiltää sydäntäsi. Masennus ja epätoivo, katkeruus ja murhe täyttävät ajatuksesi ja elämäsi. Edessäsi näyttää olevan vain kuolema ja kadotus.

Voit silloin muistaa Nasaretin Mariaa. Herra ei jättänyt Mariaa pimeyteen ja kuoleman varjoon, katkeruuteen ja murheeseen, vaan kolmantena päivänä Mariakin sai kuulla ja nähdä riemullisen pääsiäisviestin: Jeesus on noussut kuolleista! Jeesuksen häpeä, kirous ja tuska ovat vaihtuneet kirkastuneeksi ylösnousemuselämäksi. Kansan ja Jumalan hylkäämästä on nyt tullut elävä Herra ja Kuningas, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Puhdas ja viaton Jeesus tehtiin synniksi ja heitettiin helvettiin juuri siksi, jotta meidät saastaiset ja syntiset voitaisiin julistaa pyhiksi ja ottaa taivaan riemuun.

Sinullekin, aivan samoin kuin äidilleen Marialle, Jeesus haluaa näyttää lävistetyt kätensä, jalkansa ja kylkensä, ruoskitun selkänsä. Jeesus haluaa vakuuttaa sinullekin: "Minä olin kuollut, mutta nyt Minä elän. Sinun ja koko maailman syntien tähden Minä olin rangaistu, kirottu ja kidutettu. Minä kuolin, jotta sinä eläisit. Ja Minä nousin kuolleista, jotta sinäkin Minuun uskovana tulisit kerran herätetyksi haudan pimennosta ikuiseen riemuun ja juhlaan taivaassa."

 

3. MIRJAM JA HERRAN ANTAMA SAARNAVIRKA

Palaamme vielä hetkeksi Mirjamiin. Kuu­luisin Marian eli Mirjamin kaima Raamatussa on - Magdalan Marian sekä Martan ja Lasaruksen sisaren ohella - Mooseksen ja Aaronin sisar. Tämä Vanhan testamentin Mirjam oli naisprofeetta, joka johti naisten ylistyskarke­loa vielä lä­hes 90-vuotiaa­na sen jälkeen, kun Herra oli vapauttanut Israelin kansan Egyptin orjuu­desta (2. Moos. 15:20-21).

Myö­hemmin tämä Mir­jam kuiten­kin loukkaantuu vel­jeensä Moosekseen tämän otettua etiopialaisen sivuvaimon. Mirjam alkaa veljensä Aaro­nin kanssa ka­pinoida Herran asetta­maa johtajaa vas­taan: "Ainoastaanko Moo­seksen kauttako Herra puhuu?" (4. Moos. 12) Rangaistukseksi tästä kapinoinnista Jumala lyö Mirjamia spitaalilla. Mooseksen rukoiltua sisarensa puolesta Herra kuitenkin pian paransi tämän israelilaisten naisten johtajan.

Tästä Mirjamista me voimme oppia sen tärkeän asian, että Herra on valinnut tiettyjä ihmisiä puheensa välikappaleiksi ja kanaviksi. Herra oli valinnut Mooseksen profeetakseen ja keskustelukumppanikseen, samoin kuin Hän valitsi muutkin Raamatun kirjoittaneet profeetat, apostolit ja evankelistat. Herra valitsi myös aikanaan Leevin jälkeläiset hoitamaan temppelin jumalanpalvelusta ja erityisesti vielä Aaronin jälkeläiset hoitamaan uhripappeutta. Samoin Herra on käskenyt valita Uuden liiton aikana eli kristillisen kirkon aikana yksinomaan opetustaitoisten yhden vaimon miesten joukosta ne, jotka hoitavat seurakunnan paimen- eli saarnavirkaa.

Herra Jumala on näin hyväksi nähnyt, eikä meillä ole Jumalan sanaan sidottuina kristittyinä muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä Herran valintoihin. Herra puhuu ja toimii ainoastaan valitsemiensa kautta. Jokainen kastettu kristitty on kutsuttu ja valittu todistamaan Jeesuksen suurista teoista, erityisesti rististä sekä ylösnousemuksesta. Mutta seurakunnan paimenen tehtäviin, opetus- ja saarnavirkaan sakramentteja hoitamaan, ei pidä kenenkään ilman asianmukaista kutsua ryhtyä. Tuon kutsun antaa seurakunta ja seurakunta on sidottu Jumalan sanan säädöksiin kutsua antaessaan.

Paavali opettaa esimerkiksi Ensimmäisessä Timoteuskirjeessään luvun kolme alussa näin: "Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. 2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, 3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, 4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; 5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? 6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. 7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan." (1. Tim. 3:1-7)

Norjalainen tunnustuspiispa Börre Knudsen on todennut, että tässä on esitetty kristityn miehen kuvaus, joka lukuun ottamatta 'taitava opettamaan' -ominaisuutta tulisi olla jokaisen Herran omaksi kutsutun kuvausta. Kuuntelepa vielä tällä korvalla näitä määritelmiä: nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisena. Ja eipä tuota paljon tarvitse muuttaa, niin saamme siitä myös jokaisen Jeesuksen omaksi tunnustautuvan naisen huoneentaulun.

 

4. NEITSEESTÄSYNTYMINEN JUMALAN SANAN VOIMASTA

Tärkein asia Mirjamissa eli Mariassa ei kuitenkaan lopulta ole sen enempää katkeruuden sulaminen Jumalan lähettämän lohduttavan pelastuksen kautta kuin Herran asettaman saarnaviran kunnioittaminenkaan. Mikähän mahtaisi sinun mielestäsi olla kaikkein tärkein asia, minkä voimme Marian kautta oppia? Se on neitseestäsyntyminen, joka on koko kristinuskon luovuttamaton perusta. Jos joku ei usko Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavien uskontunnustuksien todistusta neitseestäsyntymisestä, niin hän ei pelastu. Jos joku ei tunnusta ja usko, että Jeesus sikisi äitinsä kohdussa ilman miehen myötävaikutusta, niin hän ei ole kristitty.

"Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." (2. Joh. 7-11)

Järkemme ei ymmärrä ihmisen neitseellistä syntymää eli partenogeneesiä. Yksin Pyhän Hengen vaikuttamana ihminen voi uskoa ja tunnustaa: Jeesus on Herra. Herra-sana tarkoittaa Jahvea eli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, joka on sanallaan luonut tyhjästä koko maailmankaikkeuden. Se, että Jeesus on todellisesti ja materiaalisesti taivaasta alas maan päälle astunut Jumala, on kristinuskon kulmakivi.

Ilman neitseestäsyntymistä ei ole kristinuskoa, ei syntien sovitusta, ei Jumalan armoa eikä pelastusta kenellekään syntiselle ihmiselle. Jos Jeesus on vain muiden kaltainen vajavainen ja syntinen ihminen, miehestä ja naisesta alkunsa saanut, niin silloin päädymme kaikki kadotukseen. Vain ikuisen ja äärettömän Jumalan oma kärsimys Pojassaan riittää sovittamaan ja peittämään minun ja sinun ikuisuusvelan; syntivelan, jonka olemme uskottomuudellamme Herraa ja Hänen sanaansa kohtaan aiheuttaneet.

Jos kuulet jonkun kyseenalaistavan Jeesuksen neitseestäsyntymisen tai sen tärkeyden, niin noudata Johanneksen ohjetta: "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.  Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." (2. Joh. 9-11)

 

5. UUDESTISYNTYMINEN JUMALAN SANAN VOIMASTA

Se, että Jeesus syntyy Marian kohtuun Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta, on myös esikuva siitä, miten Jeesus syntyy jokaisen kastettavan ihmisen sydämeen. Vanhat isät ovat opettaneet, että Maria tuli raskaaksi korvien kautta, kuulemalla Jumalan sanan. Samalla tavalla mekin tulemme Jumalan sanan kuulemisen kautta hengellisesti 'raskaaksi' eli meihin syntyy uusi, puhdas elämä, joka on samanaikaisesti meidän syntisen lihamme sisässä että kuitenkin uusi luomus.

Tämä hengellinen uudestisyntyminen tapahtuu nimenomaan silloin, kun me kuulemme Jumalan sanan - puhun tässä hengellisestä kuulemisesta, jonka vaikuttaa Pyhä Henki Jumalan sanaa julistettaessa - ja tulemme ylösnousseen Herramme testamentin mukaisesti kastetuiksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 16:16)

Pelastuksen portiksi asetettu Pyhä Kaste on uuden syntymisen paikka. Kastevedessä vaikuttava Jumalan sana synnyttää hengellisesti kuolleeseen ihmiseen uuden hengellisesti elävän ihmisen. Tuo uusi ihminen on Jeesuksen kaltainen, Hänestä alkunsa saanut ja Hänen ruumiinjäsenyyteensä kuuluva. Uuteen ihmiseen ei kuolemalla ja synnillä ole enää valtaa. Sama Jumalan sana myös pitää tuon uuden ihmisen elossa. Erityinen Jumalan sanan ravinto on Herran Pyhä Ehtoollinen, jossa sana liittyy leipään ja viiniin ja tulee lihaksi. Kysymys on syvimmiltään samasta ihmeestä, jossa Jumalan Sana tuli lihaksi Marian kohdussa.

Ilman jumalanpalvelusta, ehtoollista, Raamatun lukemista ja sanan saarnan kuulemista uusi ihminen ei voi pysyä elossa. Jos joku kasteessa uudestisyntynyt jää vaille hengellistä ravintoa, Jumalan sanaa ja ehtoollista, hänen uudestisyntynyt henkensä kuihtuu, riutuu ja lopulta kuolee. Vanha ihmisemme vikoilee loppuun asti. Oma lihamme saa meidät tuon tuostakin ansoihinsa ja lankeamaan. Jompikumpi, joko uusi tai vanha ihminen meissä, joka päivä kuolee ja käy heikommaksi.

Jumalan tahto on, että se on vanha ihmisemme, lihamme, jota päivä päivältä kuoletetaan ja joka tulee alistetuksi uuden hengellisen ihmisen vallan ja tahdon alle. Ja kerran tämän maallisen tomumajamme pitää tulla kokonaan ja loppuun asti kuoletetuksi, mullan alle kätketyksi. Sieltä Herra Jeesus herättää ja antaa omilleen uudet, synnittömät, puhtaat ja kuolemattomat taivasruumiit. Niillä, jotka ovat Jeesuksen torjuneet ja jääneet omaan epäuskoonsa - joista kasteessa uudestisyntynyt henki on kuihtunut ja kuollut - on sen sijaan edessään iankaikkinen kadotus eli helvetti. "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16)

Mutta se, joka nöyrtyy tunnustamaan itsestään totuuden - olen syntinen ihminen ja tarvitsen armahdusta - ja uskoo Jeesuksen Golgatalla täyttämään työhön, on Herraan kastettuna iankaikkisen elämän perillinen.