JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Alfa ja Oomega
Ilm. 21
 
 
Elämän leipä -sunnuntain (4 paas) rippipuhe ja saarna (Ilm. 21:6-7)
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. JOKAINEN RAAMATUN KIRJAIN SAARNAA KRISTUSTA
2. TAV-KIRJAIN ELI RISTINMERKKI
3. ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN, ALKU JA LOPPU
4. ALEF ELI HÄRKÄ PALVELIJANA
5. ALEF ELI HÄRKÄ UHRINA
6. OOMEGA ELI SUURI SILMÄ JA LÄHDE
7. ALEF JA TAV
 
 
 
RIPPIPUHE
 
Jeesuksessa rakkaat kristityt! Tänään on neljäs paastonajan sunnuntai. Tätä pyhää on sanottu myös puolipaastosunnuntaiksi. Takana on 22 paastopäivää, edessä vielä 18 paasto- eli arkipäivää ennen pääsiäistä. Sunnuntaisinhan ei koskaan paastota, vaan silloin aina juhlimme Herramme riemullista ylösnousemusta.

Sunnuntain otsikko on "Elämän leipä". Jeesus on tuo elämän leipä, joka niin kuin manna laskeutui alas taivaasta meidän nälkämme tyydyttämään. Se, jolla on nälkä, odottaa halukkaasti leipää ja ruoasta suuresti ilahtuu.

Meille on tarjottu runsaasti leipää niin ruumiin kuin hengen ravin­noksi. Mutta millaista hedelmää olemme Herralle kiitokseksi tuosta runsaasta ruokkimisesta tuottaneet? Ovatko elämässämme olleet näkyvissä Hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystäväl­lisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähil­litseminen?

Vai onko Jumalan Pyhän Hengen vaikutus jäänyt itsekkyytemme ja kovuutemme, rakkaudettomuutemme ja ylpeytemme alle? Mitä olemme eniten rakastaneet: Jumalaa ja hänen Raamatussa ilmaistua tahtoaan? Vai itseämme ja omaa tahtoamme, omaa nautinto­amme ja kunniaamme?

Käykäämme yhdessä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Käytämme synnintunnustusta, joka alkaa sanoin: 'Minä vaivainen syntinen ihminen'.

 

SAARNA

1. JOKAINEN RAAMATUN KIRJAIN SAARNAA KRISTUSTA

Jokainen Pyhään Raamattuun kirjoitettu sana, ensimmäisestä alussa-sanasta (1. Moos. 1:1) viimeiseen aamen-sanaan (Ilm. 22:21), saarnaa meille lihaksi tullutta Jumalan Sanaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Eikä ainoastaan jokainen sana, vaan syvimmiltään myös jokainen Raamattuun Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu heprean/aramean ja kreikan kirjain, on Kristus-todistusta ja -saarnaa. Yksi selvimpiä esimerkkejä tästä kirjaimistonkin Jeesus-keskeisyydestä on juuri tämän 'elämän leipä' -sunnuntain epistola, jossa saamme kuulla valtaistuimellaan istuvan Kaikkivaltiaan Herramme ja Vapahtajamme lohduttavat ja rohkaisevat sanat.

"[Valtaistuimella istuva] sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. 7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja Minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva Minun poikani.'" (Ilm. 21:6-7)

Herra sanoo Ilmestyskirjassa kolmeen kertaan: "Minä olen alfa ja oomega." (Ilm. 1:8, 21:6, 22:13). Tuo kolminkertaisuus vahvistaa erityisesti vahvistaa sen, että kyseessä on tärkeä asia, jonka äärelle täytyy pysähtyä. Alfa ja oomega ovat Uuden testamentin alkukielen kreikan aakkosia eli kirjaimia. Siksi suomalainen käännös, jossa sanotaan lyhyesti: 'Minä olen A ja O', on aivan perusteltu ja hyvä.

 

2. TAV-KIRJAIN ELI RISTINMERKKI

Näiden alfa ja oomega -kohtien lisäksi Raamatussa on ainakin yksi kohta, jossa puhutaan nimenomaan yhdestä tietystä kirjaimesta. Hesekielin kirjassa, luvussa 9, kerrotaan synnissä ja epäjumalanpalveluksessa itsepäisesti pysyvälle Jerusalemille lähetettävästä rangaistuksesta. Herra käskee kuitenkin yhden palvelijansa erottamaan hurskaat pois surmattavien joukosta.

"Sitten [Herra] huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: 'Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!' 2. Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.

 

3. Mutta Israelin Jumalan Kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä; 4. ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".

 

5. Ja niille toisille Hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, 6. tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja aloittakaa Minun pyhäköstäni." Niin he aloittivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä." (Hes. 9:1-6)

Suomenkielisessä Raamatussa puhutaan ympäripyöreästi 'merkistä', joka piti tehdä niiden otsaan, jotka murehtivat kaupungin julkeaa epäjumalanpalvelusta. Tarkkaan ottaen kysymys on kuitenkin yhdestä kirjaimesta, tav- eli t-kirjaimesta, jolla pelastettavat piti merkitä. Tav- eli t-kirjain tarkoittaa hepreankielessä ristiä. Meidän t-kirjaimemme muoto on peräisin juuri tuosta ristin muodosta. Kysymys on siis sananmukaisesti ristinmerkistä.

Ristinmerkillä pelastettiin Jumalan omat siis jo Vanhan liiton kirjoitusten mukaan. Kun pyhässä kasteessa tehdään kastettavan kasvoihin ja rintaan ristinmerkki, on kysymys juuri tästä. Kastekaavassa sanotaan: "Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen." Samalla ristinmerkillä siunataan seurakunta niin jumalanpalveluksen alussa kuin lopussakin.

 

3. ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN, ALKU JA LOPPU

Kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain alfa (lukuarvoltaan pienin, 1) ja viimeinen kirjain oomega (lukuarvoltaan suurin, 800) kuvaavat ensimmäistä ja viimeistä, pienintä ja suurinta, alkua ja loppua, lähtöä ja maalia. Suomalaisen aakkoston mukaisesti pitäisi siis tarkkaan ottaen sanoa: "Minä olen a ja ö", mitä kukaan ei ole kuitenkaan onneksi! käännökseksi ehdottanut. Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen, Hän on siis kaiken alkuun laittaja ja täydelliseksi saattaja. Hän on myös kaikki, mitä alku- ja loppupisteiden välissä on. Hän on sekä tien alku että maali kuin myös itse tie, joka alun ja lopun yhdistää.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee: "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." (Hepr. 12:1-2)

Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeessään Vapahtajastamme: "Ja Hän on ruumiin, se on: seurakunnan, Pää; Hän, joka on Alku, Esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa Ensimmäinen." (Kol. 1:18)

Jeesus sanoo: "Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani." (Joh. 14:6).

 

4. ALEF ELI HÄRKÄ PALVELIJANA

Kreikkalaisen aakkoston taustalla ovat seemiläiset aakkoset, jotka foinikialainen kauppiaskansa välitti noin tuhat vuotta ennen Kristusta kreikkalaisille. Alfan hepreankielinen muoto, alef (אָלֶף 'ā́läf, laus. ´alef), tarkoittaa sarvipäistä nautaeläintä, härkää. A-kirjaimessa on yhä nähtävissä häränpää, sarvet alaspäin osoittamassa. Härkä tarkoittaa Raamatussa kahta asiaa: palvelijaa ja uhria.

Ensiksikin härästä palvelijana. Härkä tekee pellolla, puimatantereella tai myllyyn valjastettuna raskaan työn, että ihmiset saisivat leipää. Jeesus tekee raskaan työn, että me synneissämme hengelliseen nälkään kuihtuvat ihmiset saisimme taivaan leipää. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumin symbolina käytetään härkää juuri siksi, että erityisesti evankelista Luukas kertoo paljon Jeesuksen parantamistyöstä eli siitä, miten Jeesus palveli ihmisiä. Jeesus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.

Luen Luukkaan evankeliumin luvusta 22, alkaen jakeesta 24: "Ja [opetuslasten] välillä syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. 25. Niin [Jeesus] sanoi heille: 'Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. 26. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. 27. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.'" (Luuk. 22:22-27)

 

5. ALEF ELI HÄRKÄ UHRINA

Toiseksi alef eli sarvipäinen nauta on puhdas uhrikelpoinen eläin. Alfa eli alef saarnaa Jeesusta siten, että Hän on se puhdas, uhrattavaksi kelpaava. Hänet teurastetaan ja Hänen lihansa ja verensä tuodaan Jumalan eteen sovitukseksi toisten syntien tähden. Me, joiden puolesta uhri on annettu, saamme myös syödä tuota uhrin lihaa ja juoda tuon uhrin verta.

Uhri voidaan antaa kahdesta syystä: joko uhrin vastaanottajan vihan lepyttämiseksi eli sovittamiseksi tai hänen kiittämisekseen.

Lepyttävän uhrin tarkoituksena on osoittaa ja tuoda julki, että vihastuminen on oikeutettua. Uhri on kärsitys­tä vääryydestä maksettava korvaus ja hyvitys. Uhraamisen perussyy on sovituksen tarve. Koettu vääryys on kallistanut oikeudenmukaisuuden vaakaa, joka nyt väärintekijän antaman uhrin kautta palautetaan takaisin tasapainoon. Sovittavassa uhrissa keskeistä on sijaisuus. Se, jonka tulisi itse kärsiä ja kuolla, antaakin puolestaan eli sijastaan jonkun toisen.

Toisaalta koettu anteliaisuus tai ylenmääräinen hyvyys vaatii myös (kiitos)uhrin antamis­ta, jotta hyvyyden kohteena ollut ei jäisi kiitolli­suuden velkaan hyväntekijäänsä kohtaan. Kiitosuhriteema on nähtävissä myös esimerkiksi Iisakin uhraamisessa. Aabraham oli saanut vanhoilla päivillään ih­meenomaisesti pojan lahjaksi Herralta; Iisak tuli lahjoittaa uhrina takaisin Jumalalle. Iisakin sijasta lopulta uhrattu pässi kertoo ihmisen sijasta uhratusta Kristuksesta.

Uhrattavan eläimen tuli aina olla terve ja virheetön, vailla vammaa, sairautta tai heikkoutta. Tämä saarnaa meille synnitöntä ja täydellistä Kristusta, joka meidän kaikkien puolestamme riittäväksi uhriksi annettiin. Ihmisen syntiin ja lankeemukseen viaton uhrieläin menetti henkensä, syyllinen ihminen sai jäädä eloon. Viaton Ihmisen Poika kuolee, tuomion ansaitseva ihminen saa elää. Synnistä seuraa kuolema, ja Herramme tuon rangaistuksen päällensä ottaa.

Vanhan liiton uhrit olivat Jumalan antamia ja säätämiä armonvälineitä. Niiden kautta tuli esiin Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus: ihmisen synti on kostettava verenvuodatuksella. Samalla niiden kautta ilmeni myös Jumalan suuri rakkaus ja armo syntistä ihmistä kohtaan: langenneen ihmisen omaa verta ei vuodatettu, vaan rangaistuksen ja kuoleman kärsi Jumalan itse valitsema sijaisuhri.

Uhrit olivat keskeinen osa Vanhan Israelin jumalanpalvelusta. Suurin osa uhreista oli nimenomaan veriuhreja, jotka saarnaavat profeetallisesti Herramme Golgatan ristiä ja sillä vuodatettua Jumalan omaa pyhää uhriverta. Israelkin sai julistaa jumalanpalveluksensa veriuhrien kautta 'Herran kuolemaa siihen asti kuin Hän tulee', niin kuin Paavali kirjoittaa ehtoollisen viettämisestä (1. Kor. 11:26). VT:n uhrit ovatkin erityisesti Uuden liiton ehtoollisen esikuvia.

Uhrin syöminen myös yhdisti uhrin saajan sekä sen, jonka puolesta uhri on annettu. Uhriaterialle osallistuva sai syödä samassa pöydässä samaa ruokaa kuin itse Herra, jolle osa uhrista oli annettu.

Me kristityt saamme Herran Pyhässä Ehtoollisessa elää todeksi uhrin kaikki kolme puolta: Se on sovitusuhri meidän syntiemme puolesta ("teidän puolestanne annetaan"). Samalla se on kiitosateria Jumalan käsittämättömästä hyvyydestä ("tehkää se Minun muistokseni"). Herra myös aterioi itse opetuslastensa kanssa. Jeesuksen Kristuksen ruumiin syömisen ja veren juomisen kautta saamme yhdistyä Herraamme.

 

6. OOMEGA ELI SUURI SILMÄ JA LÄHDE

Oomega eli 'suuri o' on peräisin seemiläisen aakkoston ajin-kirjaimesta (עַיִן ‛ájin, laus. ´ajin), joka tarkoittaa joko lähdettä tai silmää. Vrt. Kuolleenmeren länsirannalla sijaitseva Een Gedi, joka nimi tarkoittaa "nuoren vuohen eli kilin lähde". Meidän aakkostomme o-kirjain muistuttaa muodollaan meitä tästä merkityksestä yhä edelleen. Kirjain '‛ajin' kirjoitettiin samanlaisena ympyränä jo maailman varhaisimmassa (n. 1700 eKr.) Siinailta löydetyssä aakkoskirjoitustekstissä.

Jeesus on se suuri lähde kaiken synnin ja saastan puhdistamiseksi, jotta tulisimme pestyksi Jumalalle kelpaaviksi (Jooel 3:18, Sak. 13:1). Jeesus on myös se elävän veden lähde, josta juotuamme emme enää kärsi janosta. (Joh. 4:10-14). Ei ole sattumaa, että Ilm. 21:6:ssa Jeesus itse yhdistää kirjaimen oomega ja lähteen toisiinsa. Jeesus on myös se suuri silmä, jonka kautta me voimme nähdä Isän Jumalan kirkkaasti ja vääristymättä (Joh. 14:9).

 

7. ALEF JA TAV

Suomalaisen aakkosjärjestyksen mukaisesti alfa ja oomega tarkoittaisivat siis 'a ja ö'. Entäpä jos Jeesus on puhunut saman asian hepreaksi tai arameaksi, niin kuin on hyvin saattanut äidinkieleltään arameaa puhuvalle Johannekselle tehdä? Silloin hän olisi sanonut (kuten nykyhepreaksi käännetty UT sen sanookin): "Minä olen alef ja tav."

Tav on siis heprean (ja aramean) aakkoston viimeinen kirjain ja tarkoittaa siis ristiä. Meidän aakkostomme t-kirjain on tästä peräisin ja muistuttaa sekin muodoltaan kirjaimen alkuperäistä merkitystä. Täten ymmärrettynä Jeesus sanoo siis olevansa palvelija ja uhri (alef eli härkä), joka annetaan alttiiksi ristillä (tav).

Hyvät Jeesukseen kastetut veljet ja sisaret! Tänään meille katetaan uhrialttaripöytä, jossa saamme lahjana ottaa vastaan Hänet, joka on Alfa ja Oomega, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Jeesus on se, joka erityisesti paimenviran kautta alttarilla palvelee. Vapahtajamme on se, joka leipään ja viiniin yhdistyneenä tarjoaa itsensä meidän ruoaksemme ja juomaksemme, ikuisen elämän leiväksi.

Sinä, joka tiedät, ettei sinussa itsessäsi ole pyhyyttä ja puhtautta, ikuisesta elämästä puhumattakaan, saat tänään ottaa itsesi ulkopuolelta tulevan ravinnon ja elämän. Jolla on nälkä, syököön! Joka janoaa, juokoon!