JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Mooses ja synnin lyhytaikainen nautinto
Hebr. 11

 

Jeesus auttaa hädässä -sunnuntain (4 slop) rippipuhe ja saarna (Hebr. 11:23-27)
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38

JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. ISRAEL EGYPTIN ORJUUDESSA
2. MOOSEKSEN SYNTYMÄ JA NIMIEN MERKITYKSIÄ
3. KAISLA-ARKKU, NOOAN ARKKI JA PYHÄ KASTE
4. KAISLA-ARKKU JA LIITONARKKI
5. MOOSES VALITSEE KURJAN KANSAN HOVIN SIJASTA
 
 
RIPPIPUHE

Herran seurakunta, ristin veren kautta armahdetut veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on neljäs loppiaisen jälkeinen sunnuntai, jonka otsikko on 'Jeesus auttaa hädässä'. Syntiinlankeemus toi hädän ja ahdistuksen ihmisen elämään. Alun perin tuo levottomuus ei ihmisen elämään kuulunut. Jos synti lakkaisi, lakkaisi myös hätä ja pelko. Jos ihmiset eivät olisi syntisiä ja tekisi syntiä, niin täällä maailmassa olisi paratiisin rauha ja onni; ei hätää eikä pelottavia myrskyjä.

Mutta synti ei ole vielä keskeltämme kadonnut. Kun katselemme itse kukin elämäämme, niin joudumme totuuden mukaisesti toteamaan: Niin usein ja toistuvasti olen omilla synneilläni saattanut itseni hätään - niin maalliseen kuin hengelliseenkin. Olen syrjäyttänyt Jeesuksen, Jumalan Sanan, sydämeni valtiaan paikalta, ja kuunnellut kiusaajaa, tätä maailmaa ja omaa lihaani. Olen sallinut oman sydämeni johtaa elämääni, en ole halunnut ojentautua Pyhän Raamatun mukaan.

Milloin olen kiivastuksissani ja loukkaantuneena sanonut pahoja sanoja, kantanut katkeruutta, kostoa ja vihaa povellani. Milloin olen ollut hidas palvelemaan ja osoittamaan kunnioitusta. Milloin olen käyttänyt kallista ja rajallista aikaani maailman turhiin rientoihin ja tyhjänpäiväisyyksien seuraamiseen, jopa sallinut silmiini ja korviini tulevan avoimen ja häpeämättömän haureuden, väkivallan ja jumalattomuuden. Milloin olen sydämessäni himoinnut sitä, minkä Herra on sanassaan kieltänyt. Milloin olen antanut lihallisuudelleni vallan ja rikkonut pahoin Jumalaa ja lähimmäistäni - erityisesti puolisoa ja perheenjäseniäni - vastaan, sekä tehnyt myös itselleni pahaa.

Kaikki tämä saattaa meidät syyllisiksi ja tuottaa rangaistuksen pyhän, vanhurskaan ja kiivaan Jumalan edessä. Mutta se, joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä ja niitä katumaan, saa Jeesuksen tähden anteeksi. Herra haluaa armahtaa jokaisen langenneen oman viattoman ristinverensä kautta.

Käymme tunnustamaan oman lihamme turmeltuneisuuden synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa 'Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä'.


SAARNA

1. ISRAEL EGYPTIN ORJUUDESSA

Toisen Mooseksen kirjan eli Exoduksen (hepr. שְׁמוֹת šemṓt, nykyh. shmot, suom. nimet) alussa kerrotaan Egyptiin (1840-luvulla eKr.) Kanaanin maasta suurta nälänhätää pakoon muuttaneesta Jaakobin suvusta. Goosenin maakuntaan asettunut israelilaiset lisääntyivät 400 vuoden aikana 70 hengen suvusta suureksi kansaksi. Egyptin hallitusmiehenä eli pääministerinä toimineen Joosefin aikana Israel sai elää vapaudessa, mutta sitten 'Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.'  Egyptiläiset kokivat vahvistuneen Israelin kansan uhkaksi ja orjuuttivat väkivalloin hebrealaiset. Faarao määräsi lopulta kaikki israelilaisille syntyvät poikalapset tapettaviksi, Niili-virtaan heitettäviksi.

Egyptin kuningas pelkäsi oman valtansa puolesta ja oli valmis veritekoihin säilyttääkseen tämän maailman herruuden. Syvimmiltään tässä faaraon vihassa Israelin siementä kohtaan oli kyseessä tämän maailman ruhtinaan, myös Jumalan vastustajaksi eli Saatanaksi, Perkeleeksi tai kansojen epäjumalaksi kutsutun, raivossa Jeesusta vastaan. Saatana yllytti faaraota Israelin kansaa vastaan ja tuhoamaan sen, jotta luvattu Messias ei voisi syntyä; Aabrahamin siemen sammuisi ja Messiaalla ei olisi kotikansaa eikä maata.

Sama sielunvihollisen hehkuva viha ja tuhoava kateus ovat näkyvissä myös tämän päivän maallista Israelin kansaa vastaan osoitetussa raivossa ja vainossa. Perkele yrittää yhä tuhota erityisesti juutalaiset, jotta Messias ei voisi palata kuninkaana Aabrahamin lihallisten jälkeläisten keskelle; että ei enää olisi niitä, jotka olivat kerran Hänet lävistäneet, mutta nyt Häneen uskoisivat, tulisivat kastetuiksi ja sanoisivat:

"Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen." (Ps. 118:26, Joh. 19:37, Ilm. 1:7). "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein Minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. 35. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta Minä sanon teille: te ette näe Minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen'." (Luuk. 13:34-35)


2. MOOSEKSEN SYNTYMÄ JA NIMIEN MERKITYKSIÄ

Valittu kansa joutui Egyptissä orjuuteen: se huokaili ja huusi ahdingossaan Jumalaan puoleen. Herra kuuli valitushuudon, muisti omiaan ja 'nosti vedestä' sille pelastajan, Mooseksen. Tässä on esikuva siitä, miten Herra muistaa synnin orjuudessa eläviä ihmisiä ja 'nostaa vedestä' heille pelastajan, se on Jordan-virrassa kastetun ja julkisesti Messiaan tehtävänsä aloittaneen Jeesuksen Kristuksen, taivaasta maan päälle ihmiseksi siinneen Jumalan Pojan.

Raamatun kronologian eli aikahistorian mukaan Egyptistä lähteminen eli exodus on tapahtunut ainakin joidenkin laskelmien mukaan n. 1446 eKr. Koska tiedämme Mooseksen olleen tuolloin 80-vuotias (2. Moos. 7:7), niin hänen syntymävuotensa olisi silloin n. 1526 eKr. Näihin vuosilukuihin liittyy tiettyä epävarmuutta, koska Raamatun ilmoittamat ajat eivät kaikilta osiltaan ole yksiselitteisiä. Raamatun tapahtumien sijoittaminen muualta tunnettuun Lähi-idän historiaan ei ole myöskään aina yksinkertaista.

Egyptin kielessä Mooseksen nimi tarkoittaa Niilin siementä eli Niilin poikaa. (A. Saarisalon 'Raamatun sanakirja', hakusana Mooses.) Heprean kielessä Mooses-nimi (מֹשֶׁה mošä́̃, nykyh. moshe) tarkoittaa 'vedestä ylös vetämistä' (2. Moos. 2:10) - sananmukaisesti kieliopillisesti 'vedestä ylös vetävä'. On myös mahdollista ymmärtää Mooses-nimen johtuvan pelastaa-verbistä (יָשַׁע jāšá‛, nykyh. jasha'), jolloin se olisi samaa juurta kuin Jeesuksen nimi ja tarkoittaisi siten 'pelastaja'. Hukuttavasta vedestä ylös vetäjä on Pelastaja!

Mooses syntyi leeviläiseen Kehatin sukuun, Amramin perheeseen. Amramin vaimon nimi oli Jookebed, joka hänkin kuului leeviläisten heimoon. (2. Moos. 6:16-20) Leevin nimi tarkoittaa hepreaksi liittymistä, seuraamista tai kiintymistä - Herra itse on liittyvä kansansa joukkoon syntymällä heidän veljekseen. Vapahtajamme osoittaa kiintymyksensä eli rakkautensa kuolemalla ristillä veljiensä eli meidän puolesta. Kehatin nimen merkitys ei ole Raamatun heprean äärellä vielä minulle selväksi tullut. (Kuitenkin IRTI 1973, palsta 2389: mahd. sidottu, yhdistetty.)

Mooseksen isän nimi Amram (עַמְרָם ‛amrā́m, nykyh. 'amram) on selvä, ja se tarkoittaa 'korkea kansa' eli 'jalo kansa'. Se tarkoittaa meitä, Herraan Jeesukseen uskovia ja hänen omakseen kastettuja: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne Sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 10. te, jotka ennen 'ette olleet kansa', mutta nyt olette 'Jumalan kansa', jotka ennen 'ette olleet armahdetut', mutta nyt 'olette armahdetut'." (1. Piet. 2:9-10)

Mooseksen äidin nimi Jookebed (יוֹכֶבֶד jōkä́väd, nykyh. jocheved) tarkoittaa 'Jahve (eli Herra) on kunnia/arvokkuus/ihanuus/suuruus' - kaiken tuon näemme ja uskomme todeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen uskon kautta. Herra osoittaa ihanuutensa antamalla meille kaikki synnit anteeksi oman ristinverensä kautta - ja osoittaa kunniansa ja suuruutensa voittamalla kuoleman vallan ja nousemalla ylös kirkkauteen.


3. KAISLA-ARKKU, NOOAN ARKKI JA PYHÄ KASTE

Faaraon tytär pelastaa Niilin rantakaislikkoon kaisla-arkussa asetetun kolmekuukautisen poikavauvan, arvaa sen hebrealaisten lapseksi ja haluaa lapsen itselleen.

[Ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Flavius Josefus (n. 37-100 jKr.) tietää kertoa faaraon tyttären nimeksi Termutis. Toinen antiikin historioitsija, Eusebius Kesarealainen (n. 273-339 jKr), esittää taas poikalapsen löytäneen prinsessan nimeksi Merris. Faarao Ramses II:lla on ollutkin Meri-niminen tytär. Juutalaiset rabbit samastavat puolestaan tämän Mooseksen vedestä nostaneen prinsessan 1. Aik. 4:18:ssa mainittuun Bitjaan, faaraon tyttäreen, joka oli avioitunut Juudan sukuun. Bitja-nimi tarkoittaa 'Jahven/Herran tytär', joka voi hyvin olla pikemminkin attribuutti eli henkilön ominaisuutta ilmaiseva määre kuin varsinainen erisnimi.]

Kertomuksessa kaislakoriin laitetusta lapsesta on yhtymäkohta Jeesuksen elämään. Pientä Jeesus-lasta uhkasivat kuninkaan lähettämät murhamiehet, niin kuin Moosestakin. Lapsi kuitenkin pelastuu jo lähes varmalta tuntuvalta tuhon edessä ihmeen kautta egyptiläisten keskelle. Oltuaan aikansa Egyptin suojissa hänet kutsutaan sieltä pois pelastamaan omaa kansaansa. (Matt. 2)

Veden varassa lepäävä lapsi, joka adoptoidaan kuninkaan sukuun, on esikuva myös kristillisestä kasteesta. Hirvittävässä kuolemanvaarassa - perisynnin aiheuttama kadotustuomio - oleva lapsi jätetään veden, se on Jumalan sanan ja kasteen, varaan, jotta hän tulisi liitetyksi Kuninkaan sukuun.

Sama Niilin vesi, jonka piti faaraon käskyn mukaan hukuttaa lapsi, pelastikin nyt hänet. Tarkkaan ottaen se oli kuitenkin kaisla-arkku, joka kellui veden varassa ja piti lapsen elossa. Sanassa 'kaisla-arkku' on sama sana kuin Nooan arkissa (hepr. תֵּבָה tevā́, nykyh. teva). Kristillisessä kasteessa meidät kannetaan veden varassa kelluvaan pelastavaan arkkuun eli arkkiin - se on Jeesuksen syliin, Hänen ruumiinsa jäseneksi.

Kuitenkin sama vesi, joka kannattaa arkin sisällä olevia, muuttuu arkin ulkopuolella hukuttavaksi tuhovoimaksi. Kastettu, joka luopuu elävästä uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen - tulee omavoimaisesti ulos arkista, johon hänet on kannettu - hukkuu. Kastevesi muuttuu sydämensä Jumalan sanan edessä paaduttaneelle tuhon ja tuomion elementiksi.

Kasteessa meidät liitetään suuren kuninkaan sukuun, meidät adoptoidaan prinsseiksi ja prinsessoiksi, hallitsijan perillisiksi. Jos me itse ylpeydessämme hylkäämme tämän valtavan perinnön ja pidämme vähäarvoisena Häntä, joka on taivaan meille oman ristinverensä kautta valmistanut, saamme varmasti kovemman tuomion kuin ne, joita ei koskaan edes ole tähän perillisen asemaan asetettu. Kenelle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan.

Mooseksen vanhemmat saivat veden varaan jätetyn pienen poikansa lopulta kuitenkin takaisin omaan hoitoonsa - todennäköisesti siihen asti kuin poika vieroitettaisiin. Tämäkin kertoo kristillisestä kasteesta. Omat vanhemmat saavat toiseen sukuun liitetyn lapsen vielä hetkeksi hoidettavakseen, mutta vain ajaksi.

Vedestä nostettu kuuluu nyt hovin omaksi, ja hallitsijan huoneen perheväen keskuudessa on hänen oikea paikkansa. Siellä hänen tulee myös kasvaa kaikkeen tietoon, taitoon ja viisauteen. (Apt. 7:22) Uuteen liittoon sovellettuna tuo hovissa kasvattaminen tarkoittaa sitä, että Jumalan omaksi kasteessa annettu lapsi kasvaa Jeesusta kuninkaanaan palvovan seurakunnan keskellä ja oppii pitämään kaiken sen, minkä Herra on meille käskenyt. (Matt. 28:20)

Egyptiläiset olivat tuolloin 1000-luvun puolivälissä eKr. maailman sivistynein kansa. Moosesta valmistettiin johonkin tärkeään egyptiläisten hallintotehtävään. Hän sai perehtyä hallintoon ja lainkäyttöön, uskonnon harjoitukseen ja hovielämään. Jumala valmisti kuitenkin Moosesta tällä tavalla oman kansansa johtajaksi.


4. KAISLA-ARKKU JA LIITONARKKI

Mooses-vauvaa kannattaneen arkun käsittely, maapihkalla ja piellä sively, muistuttaa myös siitä, miten Nooan piti sivellä arkki vedenpitäväksi (1. Moos. 6:14). Tuossa Nooan arkin tiivistämisessä eli sivelyssä/peittämisessä (כָּפַר kāfár, nykyh. kafar) on sama sanajuuri kuin mitä käytetään syntien sovittamisesta eli peittämisestä.

Liitonarkin kansilevy on saanut heprealaisen nimensä tästä samasta kafar-juuresta (כַּפֹּרֶת kappórät, nykyh. kapporet). Luther antoi tälle syntien sovituspaikalle (kreik. ‛ιλαστήριον hilasteerion) nimen Gnadenstuhl eli armoistuin. Tausta tälle armoistuin-nimelle on Hebrealaiskirjeen luvussa 4: "Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." (Hebr. 4:16)

Samoin suuri sovituspäivä (יוֹם־כִּפּוּר jōm kippū́r, nykyh. jom kippur) pitää sisällään saman kafar-juuren. Arkin eli arkun peittäminen vesitiiviiksi saarnaa Jeesuksen tuottamaa syntien täydellistä sovittamista ja meidän pahuutemme peittämistä ja puhdistamista. Roomalaiskirjeen luvun 3 mukaan Jeesus Kristus on asetettu armoistuimeksi. (Room. 3:25)


5. MOOSES VALITSEE KURJAN KANSAN HOVIN SIJASTA (2. Moos. 2:11-15)

Prinssinä kasvanut Mooses joutuu 40-vuotiaana valinnan eteen: Jäänkö hovin loistoon vai autanko orjuutettua kansaani? Tässä on esikuvallisesti puhe ja saarna Kristuksesta, joka on saanut taivaan hovissa nauttia enkelten palvonnasta. Mutta nähdessään oman kansansa kovat kärsimykset hän pitää tuota kaikkea kirkkautta halpana ja suostuu kärsimään kärsivien kanssa - ja vielä enemmänkin, kuolemaan syntisten puolesta.

"Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. 21. Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa. 22. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa. 23. Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. 24. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. 25. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.

26. Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?' 27. Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? 28. Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?' 29. Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa." (Apt. 7:20-29)

"Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. 25. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, 26. katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. 27. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti." (Hebr. 11:24-27)

Kuinka usein me valitsemme synnin lyhytaikaisen nautinnon sen sijaan, että kulkisimme vaivaa kärsien yhdessä Herran ja hänen kansansa kanssa? Ajattele! Kumpi on parempi ja kumman haluat: Ensin lyhyt nautinto synnistä ja sitten pitkä kärsimys helvetissä? Vai ensin lyhyt kärsimys lihassa ja sitten pitkä ilo taivaassa? Kuinka usein me pidämmekään tämän maailmanajan rikkauksia ja kunniaa suuremmassa arvossa kuin taivaallisia aarteita? Ja kuinka harvoin me olemmekaan valmiit kantamaan Kristuksen pilkkaa ja ristin häpeää, jota tämä maailma uskoviin kohdistaa?

Jeesus sanoo kaikille: "Jos joku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. 24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän pelastaa sen. 25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 26. Sillä joka häpeää Minua ja Minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa." (Luuk. 9:23-26)

Veljeni ja sisareni: Sinäkin saat uskoa kaikki menneet syntisi, lankeemuksesi ja Herran kieltämiset anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristin tähden. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Jeesus sanoo: "Poikani, tyttäreni, Sinun syntisi annetaan anteeksi." "Mene, äläkä enää syntiä tee." (Mark. 2:5, Joh. 8:11) ja "Seuraa Minua." (Matt. 9:9).