JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Nasaret ja Nasaretilainen
Luuk. 4

 

Rippipuhe ja saarna (Luuk. 4:14-30)

Raamatunkäännös: KR 1933/38


JÄSENNYS:
RIPPIPUHE
SAARNA
1. NIMIEN MERKITYKSET
2. NASARET
3. NASARETILAINEN ON HALVEKSITTU
4. NASARETILAINEN ON VARTIJA
5. NASARETILAINEN ON VARJELIJA
6. NASARETILAINEN ON LAIN NOUDATTAJA
7. NASARETILAINEN ON VESA
8. KRISTITYT OVAT NASARETILAISIA

RIPPIPUHE

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on toinen sunnuntai loppiaisesta. Sunnuntain otsikko nykyisessä vuonna 2000 käyttöön otetussa kirkkokäsikirjassa on ’Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa’. Edellisessä vuoden 1958 kirkkokäsikirjassa tämän pyhän otsikko oli ’Jeesus, kotien Herra’. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuota vanhaa otsikkoa ei olisi missään tapauksessa pitänyt muuttaa.

Yksi koko kuolemattoman sielun iankaikkisen pelastuksen kannalta keskeisimmistä asioista on nimittäin se, saako Vapahtajamme Jeesus olla kotiemme Herra. Jos kodeissa ei pidetä esillä Jumalan sanaa ja rukoilla; jos vanhemmat eivät anna lapsilleen hyvää esimerkkiä siitä, millainen on Jumalaa pelkäävä ja Pyhän Raamatun sanaa kunnioittava, syntejään katuva ja Jeesukseen uskova kristitty, niin seurauksena on kotien muuttuminen sielunvihollisen vapaiksi temmellyskentiksi. Kodeista tulee itsekkyyden, ylpeyden, ihmiskeskeisyyden ja pelkästään tähän pian päättyvään sekä katoavaan maailmaan keskittymisen paikkoja. Syntien sovittaja ja iankaikkisen elämän lahjoittaja Herra Jeesus ei saa siellä ansaitsemaansa kunniaa ja kiitosta.

Toki Jumala voi armossaan tällaisen hengellisen pimeydenkin keskellä kasvaneiden joukosta herättää itselleen lapsia. Itsekin olen tällaisesta esimerkki. Mutta tosiasia on, että meidänkin keskellämme on todennäköisesti tänään Jeesusta palvomassa merkittävästi enemmän niitä, jotka ovat jo lapsuuskodistaan alkaen saaneet olla Jumalan sanan vaikutuspiirissä.

Niin, miten on: Onko Vapahtajamme Jeesus sinun kotisi Herra? Saako Hän, ristin verinen mies, ansaitsemansa arvon, kiitoksen ja kunnian siellä, missä sinä asut? Oletko ollut uskollinen opetuslapsi, kuuliaisesti seurannut Häntä sinulle annettua ristiäsi kantaen? Palvotko Sinä Jeesusta maan päälle astuneena Kaikkivaltiaana Jumalana, Isän ainokaisena ja ainosyntyisenä Poikana, niin sydämesi ajatuksilla, suusi puheilla kuin kättesi teoilla? Jos Sinulle on annettu perhettä vastuullesi, aviovaimo tai lapsia, niin oletko myös heitä ohjannut taivaan tiellä ja Jumalan pelkoon?

Nekin, jotka ovat ihmisten silmissä parhaiten tässä onnistuneet, joutuvat kuitenkin myöntämään: Niin paljon on lankeemusta, heikkoutta ja syntiä. Niin monta kertaa liha on saanut vallan ja henki alennettu sen alle. Sydämen saastaisesta huoneesta on pulpunnut paljon likaa ja loskaa, väärää ja valhetta, itsekkyyttä ja irstautta.

Käykäämme kaikki yhteen ääneen tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Teemme sen synnintunnustuksen sanoin, joka alkaa ’Minä vaivainen syntinen ihminen’.


SAARNA

1. NIMIEN MERKITYKSET


Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan Jeesuksen saapumisesta Nasaretiin. Nasaretilaiset olivat jo kuulleet kertomuksia ja huhuja hiljattain Kapernaumiin muuttaneen keskellään kasvaneen rakennusmiehen eli puusepän ja muurarin edesottamuksista. Marian ja Joosefin poika oli ryhtynyt kiertäväksi saarnamieheksi. Muilla Galilean paikkakunnilla Jeesus oli jo herättänyt suuren huomion opetuksillaan, toiminnallaan ja ihmeteoillaan. Nyt Hän tuli käymään myös kotikylässään. (Luuk. 4:14-30)

Saarnaan tänään nimistä ja niiden merkityksistä - erityisesti Nasaret-nimestä. Pyhän Raamatun alkukielissä, hepreassa ja arameassa sekä myös kreikassa, on erisnimillä aina merkitys - kaikkia emme tosin enää tiedä. Tämä koskee niin ihmisten kuin maantieteellisten paikkojenkin nimiä. Me suomalaiset emme usein ajattele nimien merkitystä; Meillä esimerkiksi saatetaan antaa lapselle nimi, joka ei tiettävästi tarkoita mitään, mutta joka vain kuulostaa mukavalta.

Raamatussa ja yhä edelleen esimerkiksi juutalaisuudessa sen sijaan nimien merkitys on ehdottoman tärkeä. Eräs amerikanjuutalainen opettaja kertoo tilanteesta, jossa joku ehdotti lapselleen nimeä Matthew Jonathan eli Matteus Joonatan. Tämä ehdotus tyrmättiin totaalisesti: Lapselle ei voi missään tapauksessa antaa nimiä, jotka ovat peräisin samasta sanajuuresta ja tarkoittavat samaa. Sekä Matteus ja Joonatan nimet johtuvat heprean verbistä ’natan’ (נָתַן nātán) eli antaa. Kumpikin nimi, sekä Matteus että Joonatan, tarkoittavat samaa: ’Jahven (eli Herran) antama’. [Tulkaa heprean kurssille, niin voin selittää tarkemmin!]

Raamatussa itsessäänkin viitataan useita kertoja juuri nimien merkityksiin. Kun Jeesusta kutsutaan Nasaretilaiseksi, niin Matteus kertoo sen olevan profeetallisen ennustuksen täyttymys. ”Ja sinne tultuaan hän [Jeesuksen kasvatti-isä Joosef] asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: ’Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi.’” (Matt. 2:23)

Kun tutkimme VT:a, niin missään kohtaa ei ole tällaista tai tämänkaltaista lausetta: ’Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi.” Yhteys näiden kahden asian välille, Nasaretin ja VT:n profeetallisten messiastekstien, löytyy kuitenkin nimien merkityksestä. Nasaret-nimi on seemiläistä alkuperää, ja sillä on kaksoismerkitys: vartiopaikka ja vesa/verso/oksa. [Nasaretilainen-sanan mahdollista yhteyttä sanaan ’nasiiri’ en tässä käsittele.]


2. NASARET

Arameankielessä Nasaret (aram. נָצֲרַת nāşarat, laus. natsarat; hepr. נָצְרַת nāşrat, laus. natsrat) tarkoittaa vartiopaikkaa, vartiotornia tai vartijatarta (katso myös hepreassa 2. Kun. 17:9). Historiallisesti nimi johtunee tuon kylän maantieteellisestä sijainnista. Se oli tärkeiden kulkureittien läheisyydessä oleva korkean vuoren päällä sijaitseva vartiopaikka. Toinen Nasaret-nimen taustalla oleva merkitys, vesa tai verso, liittyy siihen, että alueella oli kasveille suotuisa ilmasto, joka tuotti runsaasti kasvua ja vihantaa eli sai luonnon versoamaan.

Nasaret sijaitsi siis jyrkällä vuorenrinteellä, josta pudotusta laaksoon oli noin 140 metriä. Kun Jeesusta oltiin työntämässä alas tältä jyrkänteeltä, niin tarkoitus oli todellakin tappaa. ”Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, tulivat kiukkua täyteen 29. ja nousivat ja ajoivat Hänet ulos kaupungista ja veivät Hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen Hänet alas.” (Luuk. 4:28-29)

Vanhassa testamentissa sen enempää kuin muissakaan Jeesuksen aikaa edeltävissä lähteissä Nasaretia ei mainita. Varhaisin UT:n ulkopuolinen maininta Nasaretista on vuodelta 135 jKr. Silloin roomalaiset karkottivat Bar Kochban kapinan jälkeen kaikki juutalaiset Juudean alueelta. Jerusalemin nimi muutettiin Aelia Capitolinaksi eli ikuiseksi pääkaupungiksi ja koko Juudeasta alettiin käyttää nimitystä Palestiina eli filistelaisten maa. Nasaret mainitaan tällöin yhtenä niistä Galilean paikkakunnista, jonne temppelin 24 pappisosastoa Juudeasta muuttivat. Varsinainen temppelipalvelus oli lakannut jo 65 vuotta aiemmin Tiituksen tuhottua Jerusalemin (70 jKr.).


3. NASARETILAINEN ON HALVEKSITTU

Jeesuksen aikana Nasaret oli pieni kyläpahanen enimmäkseen pakanoiden asuttamassa Galileassa (Jes. 8:23), kaukana oikeauskoisesta Jerusalemista (n. 170 km). ’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää’ (Joh. 1:46) tarkoittaa juuri tätä pienuutta, vähäpätöisyyttä, arvottomuutta ja arveluttavaa. Vähän samaa kuin meillä Suomessa puhutaan ’jostain takahikiästä’ eli nimeltä mainitsemattomasta, kaukaisesta, tuntemattomasta ja vähäpätöisestä paikasta. Galilea oli Jerusalemin ja Juudan asukkaiden mielestä syrjäinen, harhaoppinen ja pakanallinen alue. Itse Galilea-sanakin (johtuu heprean sanasta גּלַל gālál, laus. galal, pyörittää, vierittää) tarkoittaa piirikuntaa tai provinssia - siis kaukana rintamailta olevaa takamaata tai -aluetta. [Itse olen muuten kotoisin juuri ’Takamaalta’. Synnyinpaikkakuntani nimi Nuijamaa tarkoittaa Viipurin maalaiskunnan takamaata. ’Voiko Nuijamaalta tulla mitään hyvää…?’]

Mutta se, mitä ihmiset halveksuvat ja vähäpätöisenä pitävät, on usein Jumalan silmissä kallista, arvokasta ja tärkeää. ”… sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, 28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, 29. ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:27-29)

Samasta heprean juuresta (גּלַל gālál, laus. galal), josta Galilea-nimi on peräisin, tulee esimerkiksi Golgata, pääkallo, joka sananmukaisesti tarkoittaa ’pyörivää’ eli sitä osaa ruumiista, joka on pyöreä. Samoin Gilgal-nimi, pyöritettyjen eli vieritettyjen kivien kehä, johtuu galal-juuresta. Gilgalissa aikanaan ympärileikattiin autiomaavaelluksen aikana syntyneet ja nyt luvattuun maahan palanneet Israelilaiset - heidän päältään pyöritettiin eli vieritettiin pois synnin syyllisyys. Tämä tarkoittaa sitä, mitä Golgatalla tapahtui: Sulhasen ympärileikkauksen kautta meidän syyllisyytemme vieritettiin pois.


4. NASARETILAINEN ON VARTIJA

Nasaret-sanan ensimmäinen merkitys, vartiopaikka, johtuu verbijuuresta natsar, joka tarkoittaa vartioida, varjella - tai lain kyseessä ollen noudattaa (נָצַר nāşár, laus. natsar). Sana on synonyyminen heprean shamar-verbille (שָׁמַר šāmár, laus. shamar), josta johtuu Samaria-nimi. Samaria ja Nasaret tarkoittavat molemmat samaa: vartiopaikka. Laupias samarialainen on siis laupias Nasaretilainen! ’Nasaretilainen’ tarkoittaa sananmukaisesti sitä, joka vartioi ja varjelee sekä myös noudattaa lakia.

Vartioimisesta puhuu Jesajan kirjan luku 27, jossa kerrotaan Herran viinitarhasta eli Israelista: ”On viinitarha, tulisen viinin tarha; laulakaa siitä: 3. 'Minä, Herra, olen sen vartija (נׁצְרָהּ noşerā́h, laus. notserah, natsar-verbistä), Minä kastelen sitä hetkestä hetkeen; Minä vartioitsen (אֶצֳּרֶנָּה ’äşşårä́nnāh, laus. ’etsorena, natsar-verbistä) sitä öin ja päivin, ettei sitä mikään vahingoita.’” (Jes. 27:2-3)

”Minä, Herra, olen sen vartija” voitaisiin dynaamisesti kääntää: ”Minä, Herra, olen sen Nasaretilainen!” Toinen kohta, jossa tuo nasaretilaissana tässä jakeessa esiintyy, ’vartioitsen sitä öin ja päivin’, on sananmukaisesti itselle annettu käsky. Herra siis käskee, kehottaa ja muistuttaa itseään siitä, että Hän vartioisi omaa viinitarhaansa öin ja päivin! Eli olisi Nasaretilainen Israelille. Ajattele, niin tärkeä on omaisuuskansa Jumalalle, että Hän jopa itseään käskee siitä huolta pitämään!

Ja me pakanatkin olemme saaneet ihmisjärjelle käsittämättömästä Jumalan rakkaudesta ja armosta tulla istutetuiksi tähän Herran viinitarhaan, oksastetuiksi jaloon Israel-runkoon. - Kun Paavali puhuu Roomalaiskirjeessä pakanoiden oksastamisesta jaloon öljypuuhun Jeesuksen uskomisen kautta, niin siinä on taustalla myös tämä Nasaret-sana, joka tarkoittaa myös siis oksaa. Me pakanat pääsemme osallisiksi jalosta rungosta ja tulemme sen oksiksi Nasaretilaisen eli Oksan kautta.

Kuitenkin me vähäuskoiset hätäilemme ja huolehdimme, murehdimme ja pelkäämme, vaikka itse kaikkivaltias Luoja ja Jumala on ottanut päätyökseen meidän hyvinvointimme ja ennen kaikkea iankaikkisen autuutemme asian. Sinäkin, hyvä kuulija, saat jättää niin kaiken maallisen kuin hengellisenkin ahdingon Herramme ristin juurelle ja Hänen kannettavakseen; ei sinun oma murehtimisesi sinua kuitenkaan avaralle auta. Avun tuo yksin Herra.

Pidä sinä vain huoli siitä, että ahkerasti seurustelet Jumalan sanan kanssa; Tulet apostolisen uskon ja järjestyksen mukaan ojentautuvan seurakunnan keskelle palvomaan Teurastettua Karitsaa; Tulet tunnustamaan synnit ja vastaanottamaan päästösanan Nasaretilaisen Jeesuksen nimessä ja veressä, kuulemaan sanan saarnaa ja vastaanottamaan Herran pyhän ehtoollisen ja siunauksen. Herra kyllä sitten sanansa ja Henkensä kautta vaikuttaa sinussa parannusta ja työhalua sekä -intoa. Keskity sinä Nasaretilaiseen Jumalan ja Ihmisen Poikaan, niin kaikki muukin tarpeellinen löytää ajallaan oman paikkansa sinun elämässäsi.


5. NASARETILAINEN ON VARJELIJA

Natsar-juuren toinen merkitys vartioimisen jälkeen oli varjeleminen. Jeesus Kristus on meidän, valitun kansansa ja perintöosansa, varjelija eli Nasaretilainen. ”Sillä Herran kansa on Hänen osuutensa, Jaakob on Hänen perintöosansa. 10. Erämaasta Hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; Hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli (יִצְרֶנְהוּ jişşerä́nhū, laus. jitserenhu, natsar-verbistä) häntä kuin silmäteräänsä.” (5. Moos. 32:9-10)

Tuo ’varjeli häntä kuin silmäteräänsä’ kuuluu tarkkaan käännettynä: ’tarkasti varjelee kuin silmäteräänsä’. Kieliopillisesti tässä ei oikeastaan puhuta menneestä ajasta vaan tekemisestä, joka jatkuu. Herran varjeleva ja suojeleva työ ei toteutunut vain Israelin kansan autiomaavaelluksen aikana 1400-luvulla eKr., vaan Hän jatkaa tuota Nasaretilaisen eli varjelijan työtänsä myös tänään. Juuri minä ja sinä, jotka olemme kastettu Aabrahamin uskoon ja hänelle annettujen lupausten vastaanottajiksi, saamme omistaa kohdallemme nuo sanat: Herra varjelee meitä tarkasti kuin silmäteräänsä - Jeesus on Nasaretilainen.


6. NASARETILAINEN ON LAIN NOUDATTAJA

Natsar-sanan kolmas merkitys vartioimisen ja varjelemisen lisäksi on noudattaa lakia, se on vartioida ja varjella, että laki ei tulisi rikotuksi. Psalmissa 105, joka on toisen loppiaisen jälkeisen sunnuntain psalmi, tulee esille tämä merkitys. ”Hän (Herra) antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt, 45. että he noudattaisivat Hänen käskyjänsä ja ottaisivat Hänen laeistansa vaarin. Halleluja!” (Ps. 105:44-45) Herran laeista vaarin ottaminen on ilmaistu juuri tällä natsar-sanalla: olisivat ’nasaretilaisia’ suhteessa Herran lakeihin.

Raamatun pisimmässä luvussa, Psalmissa 119, tämä natsar-verbi esiintyy peräti kymmenen kertaa (kaikkiaan 61x VT:ssa). Niissä ensimmäistä kohtaa lukuun ottamatta kaikissa muissa Herra Jeesus puhuu suoraan meille käyttäen ensimmäistä persoonaa: ”Minä otan laista vaarin” eli ”Minä noudatan lakia”. Tällaista sanaa ei voi rehellisesti suustaan lausua kukaan muu kuin synnitön ja täydellinen. Näissä tulee erityisen kirkkaasti esille se, että Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on se Nasaretilainen eli lain täyttäjä, joka siihen yksin kykenee. Minä ja sinä, syntiset ihmiset, emme koskaan siihen pysty, mutta Herra Jeesus ottaa meidän puolestamme laista vaarin eli noudattaa sitä.

Seuraavissa Psalmin 119 sanoissa saamme kuulla, mitä Jeesus Ihmisen Poikana, Isälle kuuliaiseksi asettuvana ja ihmisten pelastuksen tähden jumalallisesta vallastaan tyhjentyneenä mutta täydellisenä ihmisenä, puhuu Isälleen:

”Poista Minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä Minä otan sinun todistuksistasi vaarin. 23. Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa Minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee Sinun käskyjäsi.” (Ps. 119:22-23) Sananmukaisesti: ’Minä olen Nasaretilainen Sinun todistuksillesi.’

”Opeta Minulle, Herra, käskyjesi tie, niin Minä seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni Sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.” (Ps. 119:34) Sananmukaisesti: ’Opeta Minulle, Herra, käskyjesi tie, niin Minä olen Nasaretilainen loppuun asti. Anna Minulle ymmärrys ollakseni Nasaretilainen Sinun laeillesi ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.’

”Tämä on Minun osakseni suotu: että otan vaarin Sinun asetuksistasi.” (Ps. 119:56)

”Julkeat tahraavat Minua valheillansa, mutta Minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.” (Ps. 119:69)

”Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä Minä otan vaarin Sinun asetuksistasi.” (Ps. 119:100)

”Luopukaa Minusta, te pahantekijät, Minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.” (Ps. 119:115)

”Ihmeelliset ovat Sinun todistuksesi, sentähden Minun sieluni ottaa niistä vaarin.” (Ps. 119:129)

”Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.” (Ps. 119:145)

Herramme Jeesus tämän kaiken ihmisenä, Nasaretilaisena, ollessaan sanoi ja teki - ja yhä edelleen Hän tätä kaikkea vaikuttaa sanansa ja Henkensä kautta uskovissaan.


7. NASARETILAINEN ON VESA

Nasaret- ja Nasaretilainen-sanoilla on siis kaksoismerkitys: ensiksikin vartioida, varjella tai noudattaa ja toisaalta vesa, verso tai oksa.

Heprean netser-sana (נֵצֶר néşär) tarkoittaa ’vesa’, ’verso’ tai ’oksa’. Se esiintyy Jesajan kirjassa kolmeen kertaan. Kaikki nuo kohdat ovat messiaanisia eli profetoivat meille Jeesuksesta.

Tunnetuin ja selvin näistä kohdista on Jesajan kirjan luku 11, jae 1: ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa (hepr. netser) versoo hänen juuristansa.” Iisain eli Jessen kanto ja juuri tarkoittavat hänen poikaansa Daavidia sekä hänen jälkeläisiään. Herramme ja Vapahtajamme on ihmisluontonsa puolesta juuri Daavidin jälkeläinen. Kumpikin Jeesuksen maallisista vanhemmista, äiti Maria ja kasvatti-isä Joosef, kuuluivat Daavidin sukuun.

Jesajan kirjan luku 14, jae 19, puhuu siitä, miten Vesa eli Nasaretilainen tehdään Golgatan ristillä synniksi; Häntä kohdellaan aivan kuin olisi kaiken pahan alku ja syy, itse käärme. Tekstiyhteydessään se puhuu Baabelin kuninkaan kukistumisesta ja tuomiosta, mutta samalla siihen on kätkeytynyt profetia Herramme rististä: ”Mutta sinä olet kaukana haudastasi, poisviskattuna niinkuin hylkyvesa (hepr. כְּנֵצֶר נִתְעָב kenéşär nit‛ā́v, laus. kenetser nit’av), olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen, kiviseen kuoppaan suistuneitten alle, olet kuin tallattu raato.” (Jes. 14:19)

Tuo ’hylkyvesa’ tarkoittaa sananmukaisesti inhottavaa, kauhistuttavaa ja häpäistävää oksaa (RK 1992 ’kelvoton villiverso’). Syvimmältään tässä on Kristus, jonka raadeltu ruumis oli ristillä niin rujo ja runneltu, että kaikki käänsivät katseensa pois Hänestä. Ei ollut enää ihmisen muotoinen Hänen ristille lyöty lihansa. Ajattele - tällaisen kohtalon otti kantaakseen Kaikkivaltias Luoja, Jumalamme, rakkaudesta meihin langenneisiin ja kapinoiviin lapsiinsa! Minä ja sinä olisimme kuuluneet sinne ristille rangaistaviksi, hylättäviksi ja helvettiin heitettäviksi. Mutta Jeesus meni sinne omasta vapaasta tahdostaan meidän puolestamme tuomittavaksi.

Kolmannessa netser-kohdassa, Jesajan kirjan luvussa 60, puhutaan puolestaan Kristuksesta Hänen hengellisen ruumiinsa, seurakunnan eli Kirkon kautta: ”Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa (נֵצֶר מַטָּעַו neşär maţţā‛áw, laus. netser mata’av), minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi.” (Jes. 60:21) ’Istutuksen vesa’ tarkoittaa Kristusta, joka on läsnä seurakuntansa keskellä.

Jeesus vaikuttaa, toimii ja elää uskovissaan; oikein ymmärrettynä Herramme tulee materiaksi eli lihaksi seurakunnassaan, sen kastetuissa ja uskovissa jäsenissä. Kristus rakastaa seurakuntamorsiantaan, on yhtä lihaa sen kanssa ja toimii sen kautta. Me uskosta vanhurskaiksi tulleet olemme saaneet armon tulla Herramme maanpäällisinä jäseniksi; käsiksi, jaloiksi, korviksi ja suuksi. Tämä on eri asia kuin Herramme sikiäminen ja syntyminen ihmiseksi neitsyt Marian kohtuun. Mutta tietty yhteys näillä kahdella Herramme lihaksi tulemisella kuitenkin on.


8. KRISTITYT OVAT NASARETILAISIA

Alkukristityt vetosivat usein ja innokkaasti juuri siihen, että Jeesus on tuo Jesajan profetoima ’Iisain vesa’ eli ’Jessen juuriverso’. Kolmesataaluvulla elänyt kreikkalainen kirkkoisä Epifanios (n. 315-403) tietää kertoa, että (juutalais)kristittyjä kutsuttiin arameankieltä puhuvien juutalaisten keskellä aluksi nimellä ’jesseläiset’ eli ’iisailaiset’ sekä myös nimellä ’nasarealaiset’ eli ’vesalaiset’. (Panarion eli ’Lääkelaukku’ 29; J. Thurén, Matteuksen evankeliumi, s. 52) Myöhemmin kristittyjen nimeksi hepreankielessä vakiintui juuri tästä samasta netser-juuresta johtuva sana ’notsri’ (נָצְרִי nåşrī́). Hepreankielellä kristitty on juuri  ’Netser-uskovainen’ eli Vesaan uskova, nasaretilainen, notsri. (Apt. 24:5)

Käymme nyt yhdessä lausumaan tämä Netser-uskomme Nikean uskontunnustuksen sanoin.