JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Kuninkaasi tulee kunniassa

 

Toisen adventtisunnuntain rippipuhe ja saarna

Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
1. MILLOIN JUMALAN VALTAKUNTA TULEE?
2. TAIVAS JA HELVETTI ALKAVAT JO MAANPÄÄLLÄ
3. KAHDEN VALTAKUNNAN VÄLINEN VALTATAISTELU
4. JUMALAN VALTAKUNTA ON LÄSNÄ SEURAKUNNASSA
5. MAAILMANLOPUN MERKIT
 
 
RIPPIPUHE
 
Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on toinen adventtisunnuntai. Elämme nyt neljä viikkoa kestävää paastonaikaa, ns. pientä paastoa. Kristikunta valmistautuu ottamaan vastaan Herransa ja Kuninkaansa. Päivän otsikko on: Kuninkaasi tulee kunniassa.

Lutherin Vähän katekismuksen Isä meidän -rukouksen selitys toiseen ja kolmanteen pyyntöön kertovat meille, mitä Herramme tuleminen tarkoittaa arkipäivän elämässämme.

Toinen pyyntö: Tulkoon sinun valtakuntasi. Mitä se merkitsee? Vastaus: Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme. Miten se tapahtuu? Vastaus: Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.

Kolmas pyyntö: Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Mitä se merkitsee? Vastaus: Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme. Miten se tapahtuu? Vastaus: Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.

Herra Jeesus Kristus tulee luoksemme tänäänkin Pyhän Henkensä voimalla sanan ja sakramentin kautta, uskolla sen voimme vastaanottaa. Mutta kerran ajan lopussa Kristus palaa takaisin maan päälle kaikille näkyvällä tavalla. Silloin loppuu uskomisen aika, ja alkaa näkemisen aika. Mutta nyt elämme vielä uskon aikaa. Siksi keskelle pimeyttä ja hätää sekä monenlaista ahdistusta Jeesuksen seurakunta saa kuulla uskoa vahvistavan ihanan lupauksen: Kerran sinun Kuninkaasi tulee kunniassa ja kirkkaudessa tuomitsemaan kaikki kansat!

Oletko sinä, siis juuri sinä, joka nyt tämän kuulet tai luet, varautunut tähän tutkituksi tulemiseen ja tuomioistuimen eteen joutumiseen? Pelkäätkö sinä kuolemaa ja viimeistä tuomiota? Pelkäätkö kaikkivaltiaan ja vanhurskaan Jumalan tuomioistuimen eteen astumista? Kauhistuttaako sinua ajatus siitä, että kerran joudut vastaamaan kaikesta siitä, mitä olet tässä ajallisessa elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä, ääneen sanonut tai sydämessäsi ajatellut? Oletko varautunut siihen, että eräänä päivänä, kenties jo piankin, sinun elämääsi arvioidaan Jumalan sanan, Pyhän Raamatun, perusteella?

Sinun ei tarvitse minulle noihin kysymykseen vastata, mutta minä voin kertoa oman vastaukseni: Minä pelkään. Pelkään kuolemaa ja Jumalaa. Kauhistun viimeistä tuomiota ja sen yhteydessä tapahtuvaa koko elämäni läpivalaisua. Oma elämäni on ollut niin vajavaista, niin täynnä syntiä ja lankeemusta. Löydän itsestäni - teoistani, sanoistani ja ajatuksistani - ylpeyttä ja omavanhurskautta, pelkuruutta ja rakkaudettomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä, ahneutta ja lihan himoa, irstautta ja valhetta; yhdellä sanalla sanoen: epäuskoa.

Jos sinä, hyvä kuulijani, olet rehellinen, niin et kaiketi sinäkään voi merkittävästi lyhyempää syntilistaa omasta elämästäsi tehdä. Meidän on siis syytä kummankin kauhistua kuolemaa ja tuomarin eteen astumista. Jos meidät tuomitaan tekojemme mukaan, niin kumpaakin meistä odottaa ikuinen kadotus, pois heitetyksi tuleminen Jumalan pyhien kasvojen edestä. Kumpikin meistä on ansainnut elämällään sen paikan, josta Jeesus puhuu sanoin: "... jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu." (Mark. 9:48) Jos meitä kohdellaan ansiomme mukaan iankaikkisuudessa, niin ruumiin kuoleman jälkeen meitä odottaa vielä toinen kuolema. Toinen kuolema tarkoittaa heitetyksi tulemista tuliseen järveen, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Ilm. 20:6, 15) "Jo on kirves pantu puun juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen." (Matt. 3:10)

Jumala ei kuitenkaan halua syntisen kuolemaa ja kadotusta, vaan sitä, että hän kääntyy pois synneistään ja saa elää. Herra kutsuu niin minua kuin sinuakin tänään parannuksentekijän paikalle tunnustamaan syntisyytemme ja hylkäämään paha elämämme Jeesuksen ristille naulittavaksi. Joka on tässä elämässä tunnustanut syntinsä, hylännyt ne Jeesuksen päälle ja Hänen kärsittäväkseen, ei enää kohtaa syntejään iankaikkisuudessa.

Käymme nyt sydämen katumuksessa Jumalan eteen. Tunnustamme perisyntisyytemme ja siitä johtuvan epätäydellisen ja lankeemuksia täynnä olevan elämän. Synnintunnustus alkaa sanoin: "Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä".

 

SAARNA

1. MILLOIN JUMALAN VALTAKUNTA TULEE?

Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta! Adventin aihe on Herramme Jeesuksen tuleminen. Miten ja milloin Hän sitten tulee meidän luoksemme? Milloin Jumalan valtakunta tulee? Milloin Jeesus saa nä­kyvän vallan? Ihmiselämän suurten ahdin­kojen hetkillä sekä historian merkittävien kään­nekoh­tien aikana tämä kysymys nousee polt­tavana esiin. Nytkin, monien maailman mullis­tusten ja nopeiden ja yllättävienkin historian­käänteiden keskellä ovat monet tuomiopäivän pro­feetat liik­keellä. Ja kieltämättä, me eläm­mekin nyt koko maail­massa en­nennäkemättömän nopeiden muu­tosten ai­kaa.

Kysymys voi olla kuitenkin myös äärimmäisen henkilökohtainen. Milloin, Herra, milloin va­pahdat minut? Milloin vapautat koko valitun kansasi, Israelin, johon minäkin olen saanut tulla pyhän kasteeni kautta oksastetuksi? Milloin minussa it­sessäni niin kuin myös koko ihmiskunnassa riehuva paha lo­pulli­sesti kukistetaan? Milloin kärsi­mys, pelko ja viha loppuvat? Milloin vääryy­det ja valheet paljastetaan ja oikeus saa val­lan? Milloin Saatanalta otetaan lopullisesti valta pois, eikä sen enää anneta johtaa sen enempää yksittäisiä ihmisiä kuin kokonaisia kansojakaan harhaan ja tuhoon?

Myös Jeesukselta kysyttiin Jumalan valtakunnan tulemisen aikaa. Aihe oli ajankohtainen jo 2000 vuotta sitten. Herramme ei kuiten­kaan suos­tu­nut tyydyt­tä­mään uteliaitten mieli­haluja. Onhan niin, että me ihmiset oman itsek­kään las­kelmal­lisuu­temme vuoksi haluaisimme tietää ajan lop­pumisen hetken. Voisimme silloin muka tur­valli­sin mie­lin siirtää parannuksente­koa ja Jumalan puoleen kääntymistä aivan kalk­kivii­voille. Ku­vittelem­me, että siten saisimme täy­den potin: sekä maa­ilman het­kelliset ja haihtu­vat nautin­not että ikuisen ilon taivaas­sa.

Jumala ei kuitenkaan suostu meidän oman voit­tomme maksimoivan kieroutemme toteuttajaksi. Jos suljemme sydämemme totuudelta ja rakkaudel­ta tänään, juuri nyt, niin on turhaa kuvi­tel­la, että joskus myöhem­min olisi parempi aika. Tänä päivänä on pelas­tuksen päivä, tänään on otolli­nen, so­piva het­ki. Tänään eläm­me armon aikaa. Tänään ovi tai­vaaseen on vielä auki. Huomenna se voi olla jo monen kohdalla kiinni. Itse kuu­lin hiljattain sukulaiseni kuolemasta. Mis­tä sen tie­tää, minä päivänä se olenkin minä, jonka kuole­masta ker­rotaan?

 

2. TAIVAS JA HELVETTI ALKAVAT JO MAANPÄÄLLÄ

Jeesus ei suostunut pal­jastamaan kyselijöil­le ajan loppumisen hetkeä. Sen sijaan hän kiin­nit­ti huomion kyselijöiden omaan elämään ja tähän hetkeen, kehotti valvomaan. Herramme sanoi myös, että "Jumalan valtakun­ta on sisäl­lisesti teissä." (Luuk. 17:21) Taivas ja kadotus al­kavat jo täällä maan päällä. Joka ainoa ihmi­nen on juuri tällä hetkellä menossa jompaankum­paan suuntaan, kuuluu jo nyt jommankumman hal­litsijan alai­suuteen: Jeesuksen Kristuksen tai Perke­leen.

Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin liitetyssä uskonpuhdistajamme Martti Lutherin kastekaavassa tämä asia oli sel­västi ymmärretty ja esillä. Siinä kastettaval­ta, tai pikkulasten kyseessä ollen hänen van­hemmiltaan ja kummeiltaan, kysytään: "Luovut­ko Perke­leestä ja kaikista hänen teoistaan?" Vain myön­teinen vastaus antoi mahdollisuuden jatkaa kas­tetoimitusta.

Jeesus kiinnittää kuulijoidensa mielenkiinnon nykyhetkeen - olkaa joka hetki valmiina kohtaamaan Herranne. Herramme paluu on kuin varkaan tuleminen yöllä, se tapahtuu varoittamatta ja yllättäen. Jos olet tässä ja nyt valmiina kohtaamaan Herrasi, olet tunnustanut Jumalan läpivalaisevan sanan äärellä syntisi ja uskonut ne anteeksi kalliissa ristinveressä, niin olet valmiina kohtaamaan viimeisen tuomion ja iankaikkisuuden. Mutta jos salaat, peität tai kiellät lankeemuksesi, olet lihan vallassa. Silloin et ole matkalla oikeaan suuntaan.

Jumalan valta­kunta alkaa ja on läsnä juuri siellä, missä yksi ihminen juuri nyt, tällä hetkellä, uskoo oman lihansa koko läpikotaisen turmeltuneisuuden anteeksi ja haluaa seurata Jeesusta Kristusta. Kun minä ja sinä tunnustamme syntim­me, niin perisynnin kuin siitä seuraavan vajavaisen elämän, ja haluamme noista Perkeleen teoista omassa elämässämme luopua; kun us­komme kapinointimme saaneen jo rangais­tuksensa Golgatan ristillä, niin silloin Juma­lan valtakunta on jo alkanut niin minussa kuin sinussakin.

 

3. KAHDEN VALTAKUNNAN VÄLINEN VALTATAISTELU

Jumalan valtakunta, tai vas­taavasti pimeyden valtakunta, tulee esiin myös tavallisessa arkipäivässä. Eläessämme aviopuolisomme, lap­semme, vanhempamme, veljemme, siskomme tai muun lähimmäisemme kans­sa tulee näkyviin se, kumman herran ja käskijän johdettavana me olemme. Koh­datessamme työtove­rimme, asiakkaamme, naapurim­me, ystäväm­me, tut­tumme ja sukulaisemme tulee esiin ja on näkyvillä jompi­kumpi valtakunta: joko Jumalan tai Perkeleen.

Me voimme sulkea sydämemme lähimmäisiltämme, olla ajattelematta asioita myös heidän kannal­taan. Tai me voimme kohdata ihmisen persoonana ja auttaa häntä silloin, kun se on meidän val­las­samme. Voimme luopua omastamme toisen hätää auttaaksemme. Jeesuksen perässä kulkiessa jou­tuu luopumaan omasta ylpeydestä, itsekkäästä val­lankäytöstä ja pikaisesti saadun oman nau­tinnon ta­voitte­lusta. Mutta saamme tilalle enem­män kuin mistä vapaaehtoisesti luovumme. Jumala itse sanassa vaikuttavan Pyhän Henkensä kautta rohkaisee, vahvistaa ja ilah­duttaa sen, joka suostuu to­tuuden ja rakkauden välikappaleeksi, Jeesuksen ruumiinjäseneksi täällä maan päällä. Jumalan valtakunta murtautuu esiin Jeesusta seuraavan ihmisen elä­mässä.

Jumalan valtakunnassa ovat voimassa täl­le maa­ilmalle hullutusta olevat lainalaisuudet: anta­es­saan saa, kadottaessaan löytää ja kuol­lessaan nousee ian­kaikkiseen elämään. Rikkain ei ole­kaan se, joka omistaa eniten, vaan se, joka antaa eniten. Suurin ei olekaan se, jota eniten palvellaan, vaan se, joka itse palvelee muita. Onnellisin ei olekaan se, joka kyynärpäätaktii­kalla haalii itselleen tämän maailman hyvyyttä. Onnellisin on se, joka ottaa Her­ran kädestä jokaisen elä­mänsä päivän luotta­en Hänen joka­hetkiseen johdatukseensa. Pyhin ei olekaan se, joka omasta nöyryydestään ja hyvyydestään kerskaa, vaan se, joka on nähnyt ja tuntenut syvimmin oman syntinsä sekä ennen kaikkea uskonut Jeesukseen.

Jumalan valtakunta tuli ihmisten keskelle Jeesuksen elämäs­sä, sanoissa ja teoissa. Samalla tavoin se tu­lee esille jokai­sen Hänen omakseen kastetun ja tuossa kasteen armossa elävän kautta. Jumalan val­ta­kunta ei kuitenkaan tule meidän elämässämme vielä täy­del­liseksi. Aina jää jotakin, mikä jää va­jaaksi. Jeesuksen seuraaja kokee itse kaikkein selvimmin tuon keskeneräisyyden. Hän joutuu joka­päiväiseen taisteluun omaa pahuuttaan eli omassa sydämessä asuvaa syntiä vastaan.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 7. luvussa: "15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni". (Room. 7:15-21)

 

4. JUMALAN VALTAKUNTA ON LÄSNÄ SEURAKUNNASSA

Minun ja sinun oma itsekäs luontomme eli lihamme ei koskaan suostu Jumalan tahtoon. Se etsii aina kunniaa, kiitosta ja hyvää vain itselleen. Mutta kiitos Jumalalle, Jeesus on suurempi kuin meidän it­sekkyytemme ja pahuutemme! Mitä enemmän kiinnitämme katseemme ja ajatuksemme Herraan, mitä enemmän tutkimme, luemme ja kuulemme Jumalan Pyhää sanaa Raamat­tua, mitä enemmän seurustelemme rukouksessa Jeesuksen kanssa, mitä useammin saamme nauttia Hänen tosi ruumiinsa ja pyhän verensä syntiemme anteeksiantamiseksi, sitä suuremman vallan Jeesus meissä saa. Se, joka on lähimpänä Jeesusta, näkee kaikkein selvimmin myös oman läpikotaisen syntiturmeluksensa.

Jos tiedät tai tunnet itsesi mahdottomaksi ja kurjaksi syntisraukaksi, niin ole onnellinen! Juuri sinua ja sinunlaisiasi varten tämäkin messu on järjestetty. Juuri sinä, itsessäsi kuoleman ja synnin orja, saat uskoa alusta loppuun asti Jeesuksen täydellisyyteen: Hänen täydelliseen elämäänsä ja täydelliseen sijaiskärsimykseen Golgatan ristillä. Juuri sinä saat ehtoollis­pöydässä syödä ja juoda Herran pyhän ruumiin ja veren, jotta saisit itsesi ulkopuolelta lahjaksi tulevan pyhyyden.

Tunnustaessamme pahuutemme ja sen ristin juurelle hylätessämme joutuu oma tahtomme tap­piolle ja Jee­suksen tahto pääsee meissä voitol­le. Vaikka oma sydämemme ja mielemme viku­roi jatkuvasti totuutta ja rakkautta vastaan, niin Jeesus saa kuitenkin omaa tahtoamme suurempana ohjata elä­määmme.

Jos laiminlyömme Raamatun lukemisen, sanan saarnan kuulemisen ja rukous­seurus­telun Her­ran kanssa; jos emme tule Herran pöytään, jotta meidät siinä virvoitettaisiin, niin alamme heti luonnostamme toteuttaa omaa itsekes­keistä tahtoamme. Se on kuoleman tie. Mutta tänään sinulle tarjotaan kuljettavaksi elämän tietä, Kristuksen kaitaa ristin tietä, jolla saa ottaa vastaan lahjaksi kaiken, mitä tarvitaan niin tässä ajassa kuin ikuisuudessakin.

 

5. MAAILMANLOPUN MERKIT

Taivas, Jumalan valtakunta, alkaa jo täällä maan päällä siellä, missä uskotaan Jeesukseen. Kysymyksessä on kui­tenkin vasta tien alku, ei maali ja perille pääsemi­nen. Uteliaille fariseuksille Jeesus ei paljasta maailmanlopun merk­kejä, mutta seu­raajilleen Hän niistä puhuu. Maailmanlopun ennusmerkit ovat tarpeel­lista tietoa opetuslapsille, jotta he jak­saisivat kärsivällisesti odottaa täyttymyksen hetkeä.

Ahdingon aikoja on odotettavissa, mutta tuo vaiva kestää vain hetken. Monenlaisia vääriä messiaita ja profeettoja nousee, mutta oikean tulemisesta ei kukaan voi jäädä tietämättömäk­si. Kun Jeesus palaa takaisin ottamaan kaiken vallan näkyvällä tavalla haltuunsa ja lopullisesti kukistamaan pahan valtakunnan, niin se on erittäin julkinen ja koko maailmalle täysin selvä ja vastaan­sanomaton tapahtuma. Joka ainoa maailman ihmi­nen huomaa sen heti.

Ennen maailmanloppua tapahtuu monenlaisia asi­oita. Yksi asia, joka ennen maailmanloppua tapahtuu, on kaikkien kansojen saavuttaminen evankeliumilla. Tällä hetkellä kaiketi noin yksi miljardi maailman seitsemästä mil­jardist­a ih­misestä ei ole vielä kuul­lut sano­maa synnit sovittaneesta ja kuoleman voit­taneesta Jumalan Pojasta Jee­suksesta. Noin kuusi miljardia ihmistä on jo kuul­lut, heistä yli kaksi miljardia on myös kristinus­koon kastettu. Kuinka moni sitten näistä kastetuista myös kasteensa mukaisesti Jeesukseen uskoo, selviää lopulta sitten vasta perillä kirkkaudessa.

Toinen merkki on viikunapuu, joka tarkoittaa juutalaista kansaa. Viikunapuu ja sen lehdet tarkoittavat Raamatussa omavanhurskautta ja omatekoista syntien peittämistä. Muistamme, miten Aadam ja Eeva yrittävät peittää syntinsä ja lankeemuksensa viikunanlehdistä itse tekemillään vyöverhoilla. (1. Moos. 3:7) Jeesus sanoo: "... oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa on jo tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä." (Matt. 24:32)

Juutalainen Israelin valtio on ollut olemassa lähes kahden tuhannen vuoden tauon jälkeen nyt jo yli 60 vuotta. Parina viime vuosikym­mene­nä on maassa alkanut näkyä myös hengel­linen vir­koami­nen. Tuhansia juutalaisia on kastettu Jeesuksen uskoon. Tällaista ei ole tapahtunut maailmanhistoriassa sitten ensimmäisen helluntain, jolloin Pietarin parannussaarnan kautta Herra herätti kolme tuhatta juutalaista ja heidät kastettiin. Kolme vuosikymmentä sitten Is­raelin juuta­laisista oli messiaanisia, Jee­suk­seen kastettuja, vain muutamia kymmeniä. Nyt heitä lasketaan olevan jo noin kymmenen tuhatta. Minunkin yksi suku­laiseni on naimi­sissa Israelissa tällai­sen Jee­sukseen uskovan juutalai­sen kanssa.

Jeesuksen takaisintulo, parusia, on lähellä. Tapahtuuko se kuitenkaan minun tai sinun elin­aikana, sitä emme tiedä. Maailmanloppu tulee kuin varas yöllä. Kukaan ei arvaa, että se tulee juuri sillä hetkellä. Minun ja sinun kannalta tärkeintä on se, että olemme aina valmiina, kuten partiopoika tai ‑tyttö konsanaan. Tuon valmiina olon tärkein osa on se, että nöyrrymme tunnustamaan vajavuu­temme ja virheemme, hylkäämään syntimme ja ot­tamaan vastaan täyden anteek­siannon Jeesuksen sovinto­veressä. Sillä, joka on saanut syntinsä anteek­si, ei ole maailmanlopussa tai kuolemassa mi­tään pelättävää. Päinvastoin. Se on vapautuk­sen hetki kaikesta pahuudesta ja synnistä. Se on perille pääsemisen hetki, kotiin palaamisen ai­ka.