JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Pois läheltäni, kaikki erilaiset!
Joh. 9

 

Usko ja epäusko -sunnuntain (20 shel, 2. vsk.) saarna (Joh. 9:24-36)
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
 
JÄSENNYS:
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS, JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI
3. PISKUINEN LAUMA
4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN
5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA
6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ
7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME
 
 
1. PARANNETTU AJETAAN ULOS, JUMALAN SANAN TUNNUSTAVA EROTETAAN
 
Päivän evankeliumissa kohtaamme sokeana syntyneen miehen, jonka Jeesus oli sapattina parantanut. Muutamat fariseuksista sanoivat kuitenkin ihmeen tehneestä Jeesuksesta: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Lopulta tilanne johti siihen, että mies, joka todisti Jeesuksen hänet parantaneen, ajettiin ulos. Olivathan juutalaiset jo aiemmin keskenään sopineet, että se, joka tunnusti Jeesuksen Kristukseksi eli Messiaaksi, oli erotettava synagogasta. (Joh. 9)

Me elämme samankaltaista aikaa. Ajattele homoseksuaalista taipumusta kokevaa ihmistä, joka kertoo että Jeesus on hänet tuosta sairaudesta ja synnistä parantanut. Uloshan tuollainen Jeesuksen parantama meidän kansankirkostamme nykyisin heitetään. Tai ajattele pastoria, joka tunnustaa Herran käskyn eli Jumalan lain ja haluaa kilvoitella sen mukaisesti; sen käskyn, joka kieltää naista toimimasta seurakunnan opettajana eli lain, joka asettaa miehen vaimonsa pääksi (1. Moos. 3:16; 1. Kor. 11:3, 14:34, 37; 1. Tim. 2:11-15, 3:2; Tiit. 1:6). Tällainen paimen erotetaan.

Meidän uskovien, jotka joudumme pahan vallassa olevassa maailmassa ja väärässä kirkossa ahtaalle, ei ole kuitenkaan syytä pörhistellä rintaamme ja ajatella: Me sitä vasta pyhiä ja hurskaita olemmekin, kun joudumme tuollaista vastustusta valtaapitävien taholta kokemaan! Kyllä sitä ylpeää ulossulkemis- ja erottamishalua on meissäkin.

 

2. SADDUKEUKSEN JA FARISEUKSEN SYDÄN - MINUN SYDÄMENI

Erityisesti kaksi juutalaisten ryhmää, saddukeukset ja fariseukset, sulkivat ulos ja erottivat joukostaan niin Herramme Jeesuksen ja kuin Hänen seuraajansa. Israelin kansan johtomiehet, sad­dukeukset, olivat kiinnittä­neet huo­mionsa ja sydämen­sä tähän ajalliseen elä­mään. He olivat ohittaneet ja hylän­neet lähes kaikki hanka­lat ja vaikeasti todis­tetta­vat ja havaittavat asiat: enke­lit, uskon ruu­miin ylösnousemukseen, viimeisen tuomion ja kuole­man jälkeisen elämän.

Ei tarvitse käyttää paljon mielikuvitusta ja soveltamiskykyä huomatakseen Jeesuksen ajan olleen samankaltainen, kuin mitä me nyt täällä Suomessa elämme. Oman muodollisesti Jumalalle kuu­luvan kansamme johtomiehet eli poliittiset päättäjät eivät juuri tuonpuolei­sista välitä. Hyvä, jos ottavat omien päätöstensä seurauksia huomioon edes muutamien vuosien tähtäi­mellä, vuosikymmenistä puhumattakaan.

Myös kansankirkos­samme ovat aina vain vahvistuneet ne äänenpainot, jotka suuntaavat ajatuksia yhä enemmän ikuisuudesta ajallisiin. Kansankirkon johtajia näyttää kiinnostavan enemmän se, minkälaisen tuomion he saavat maallisissa oikeusistuimissa kuin se, minkälaisen tuomion he tulevat kerran saamaan taivaallisessa tuomioistuimessa. Saddukealaisuus eli ikuisuusnäkökulman hylkääminen elää ja voi hyvin tämän päivän Suo­messa. Taitaa sitä löytyä usein myös minun puseroni sisäl­tä.

Fariseuk­set, kansan uskonnol­li­set opettajat, olivat taas keskittyneet ja kietou­tu­neet omaan ihmiskeskeiseen ja pik­kutark­kaan lain noudattamiseen ja sen vaa­timi­seen. Metsää he eivät puilta nähneet. Niin­pä Jumalan sanan tär­kein ja syvin sisältö eli usko Jumalan hyvyyteen, samoin kuin myös lain täyttymys eli rakkaus, olivat heiltä hukas­sa. Fariseukset eivät nöyrtyneet Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä tunnustamaan itseänsä lain rikkojiksi ja syntisiksi. Heissä ei ollut myöskään armahtavaisuutta eikä rakkautta heikkoja ja syntisiä kohtaan.

Nimi 'fariseus' johtuu hepreankielisestä sanasta פָּרַשׁ pāráš (parash), joka tarkoittaa alun perin jakamista ja erottamista (E. Klein, Etymological Dictionary, s. 533). Historiallisesti fariseus-nimi johtunee siitä, että tämä viimeistään makkabilaisaikana eli 160-luvulla eKr. olemassa ollut ryhmä oli vallankäytön suhteen oppositiossa eli erotettu pois hallituksesta. Fariseukset eivät olleet koskaan, yhtä vuosikymmenen jaksoa (76-67 eKr.) lukuun ottamatta, poliittisessa vallassa.

Fariseukset ajattelivat olevansa moraalisesti ja uskonnollisesti parempia kuin muut ihmiset. Fariseus ajatteli ansaitsevansa omalla lainkilvoittelullaan iankaikkisen pelastuksen. He olivat erottautuneet arkipäivän elämässä syntisistä ja pakanoista, erityisesti ateriayhteydestä. Tämä farisealainen oppi levisi lopulta koko juutalaisuuteen, ja siksi juutalaiset eivät saaneet aterioida yhdessä pakanoiden kanssa. Tämän päivän ortodoksijuutalaisuus on farisealaisuuden nykyinen vaihe.

Fariseuksia ei ole tarvinnut koskaan kaukaa ha­kea. Seuraavanlainen opetus ja ajattelu ovat Suomessa yleisiä: Kun elät kunnollisesti: et syyllisty mihin­kään raskai­siin rikkomuksiin - tai et ainakaan jää niistä kiin­ni - suojelet luontoa, olet suvaitse­vai­nen ja humaa­ni, niin eiköhän ne taivaan portit si­nulle oman elämäsi perusteella aukene. Rikolliset huumeiden välittäjät, pedofiilit ja kansanmurhaajat ne kadotuk­seen joutu­vat, ei tavallinen kunnollinen asiansa hoitava suomalainen kansa, joka maksaa veronsa - niin kirkolli­set kuin maallisetkin.

Meidän uskovien keskellä farisealaisuus myös elää. Se tulee esiin ylpeytenä, joskus myös kavalasti ulkoiseen nöyryyteen piilotettuna. Kuvittelemme oman hyvän elämämme tekevän meistä paremmin pelastuksen ansaitsevia: Emme harjoita haureutta ja tee huorin eli hylkää puolisoa ja nai toista, emme katso pornoa internetistä tai tuijota salkkareita, emme juo viinaa tai polta tupakkaa, annamme rahaa hyviin tarkoituksiin, torjumme homosuhteet ja naispappeuden; sanalla sanoen olemme hyviä ja hurskaita.

Mutta kuule, ystävä! Et sinä pääse taivaaseen minkään noiden edellä mainitun asian tähden. Pääset kirkkauteen yksin ja vain ja ainoastaan siksi, että Jeesus on elänyt ja kuollut sinun puolestasi. Ja vaikka sinä tai kuka tahansa olisi kaikkiin noihin mainittuihin synteihin syyllistynyt ja jättänyt tekemättä kaiken tuossa mainitun hyvän, niin Jeesuksen puoleen kääntyessäsi saat kaiken anteeksi. Hyvä elämä ei vie taivaaseen eivätkä synnit helvettiin. Yksin usko Jeesukseen sinut pelastaa. Ja yksin epäusko, se että et usko Jeesuksen kuolleen ristillä juuri sinun syntiesi tähden, vie sinut helvettiin.

Farisealai­suus elää ja voi hyvin tämän päivän Suomessa ja seurakunnan keskellä. Elää se minussakin.

 

3. PISKUINEN LAUMA

Mutta palataanpa tuohon alkutilanteeseen, Jeesuksen parantamaan mieheen ja juutalaisiin, jotka Herran torjuivat. Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana jotkut Häneen uskoivat, mutta paljon useammat eivät uskoneet. Näin on ollut aina. Suurin osa ihmisistä on aina jäänyt epäuskoisten joukkoon. Herran omat ovat piskuinen lauma, joka ei voi perustella omaa olemassaoloaan ja uskoaan sillä, että meitä on enemmän kuin toisia. Jumalan omat ovat läpi maailmanhistorian joutuneet elämään marginaalisena vähemmistönä, usein halveksittuna ja jopa vainottuna. Harvat ovat ne, jotka ovat elämän tien löytäneet.

Jumala on kuitenkin kaikkina aikoina armossaan säilyttänyt uskovan jäännöksen, siemenen eli seurakunnan, jolle Herran nimi ja sana ovat kunniassa ja rakkaat. Psalmissa 35 näitä Jumalan omia kutsutaan maan hil­jaisiksi. Jakeessa 20 puhutaan jumalattomista vihollisista, jotka "eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan". (Ps. 35:20) Maan hiljaiset ovat niitä, jotka ovat säilyttäneet suuren luopumuksen kes­kellä toi­vonsa ja uskonsa Jumalaan ja Hänen pyhään sanaansa, Raamattuun.

Kiitos Herralle, on täällä Suomen Siionissakin näitä maan hil­jaisia, jotka kaiken tämän häpeämättömän luopumuksen ja maailmanmielisyyden keskellä uskovat Jeesukseen. Monet Herran omat kokevat olonsa kuitenkin kovin yksinäisek­si. Eiväthän nämä maas­sa vallitsevan laittomuuden ja juma­lattomuuden täh­den hil­jaa Jumalan puoleen huo­kaavat muodosta mitään suurilukuista ryhmää. Herra on kuitenkin läpi historian pitänyt yllä siemenen, jos­kus hyvin­kin vähäisen, joka on säilyttänyt kaiken hädän ja synnin keskellä uskonsa pelasta­vaan Juma­laan.

Joskus joukko on ollut vain kouralli­sen kokoi­nen, kuten Nooan aikana vain 8 hen­keä koko maailmas­ta. Moni on kuvitellut hädän keskellä olevansa ainoa, joka turvaa Herraan ja ei luovu Hänen sanastaan. Näin oli esimerkiksi profeetta Elian laita, joka luuli ahdistuksessaan olevansa ainoa Herran palvelija koko Israelissa. Herra il­moitti kuitenkin Elialle, että maassa oli vielä 7000 sel­laista, jotka eivät olleet polvistuneet Baalin edes­sä. Samoin siinä sukupolvessa, joka ristiin­naulitsi oman Herransa ja Pelastajansa Jeesuksen, oli myös niitä, jotka kiinnittävät toivon­sa Jumalaan ja Hänen Raamatussa annettuihin lupauksiin.

Meidän­kin ai­kanamme ja omassa maas­samme on hajallaan oleva pieni joukko Elävän Jumalan puo­leen huokaavia, jotka odot­tavat kirjoitusten lupaa­maa Herran Jeesuksen tule­musta. Siihen jouk­koon minäkin haluan kuulua. Toi­vot­tavasti myös sinä.

 

4. JUMALAN SANA KUTSUU KAIKKIA USKOON JA AUTUUTEEN

Lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa Jeesus ja Hänen omansa erotettiin ja suljettiin pois. Tästä löydämmekin yhden tekijän, mikä erottaa Jumalan omat niistä, jotka Herran omia eivät ole. Tarkastelen nyt asiaa siitä näkökulmasta, ketkä erottavat ihmisiä. Nyt en puhu niistä, jotka erotetaan eli tulevat erotetuksi. Puhun nyt eristäytymisestä ja asenteesta muihin kuin omaan ryhmään kuuluviin.

Jeesukseen uskova irrottautuu Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vai­kutuk­sesta ajallisesta eristäytymisestä ja arkipäivän elämässä oman ryhmän korottamisesta. Jumalan oma ei kuvittele olevansa ihmisenä, oman elämänsä perusteella, parempi ja pyhempi kuin muut ihmiset. Pyhän Hengen vaikuttama usko on uskoa Jeesukseen ja Hänen pyhyyteensä; ei ihmiseen ja ihmisen kilvoitteluun. Jumalan sanan mukainen usko ei sulje muita ihmisiä pois, vaan pikemminkin kutsuu toisiakin, erilaisia ja kaukana olevia, Herraa lähelle, uskomaan synnit anteeksi.

Eristäytyminen ja oman joukon korottaminen toisten yläpuolelle on tyypillistä niin Jeesuksen torjuneelle juutalaisuu­delle kuin esimerkiksi tämän päivän suomalaisuudelle - tietyistä tarkkaan rajatuista sisäänpäin lämpiävistä ryhmistä puhumattakaan. Juu­talai­suuden perussävel on, niin sil­loin ennen kuin nyt­kin: vain me olemme ansainneet Jumalan kansan pyhän nimen ja aseman - muut ovat syystäkin ja omasta ansiostaan saas­taisia pa­kanoita.

Jeesukseen uskovan asenteet eivät ole tällaisen kansallisen ylpey­den, itsekorotuk­sen ja mui­den hal­veksunnan mukaisia. Jeesukseen uskova tunnustaa, että kaikki ihmiset ovat rotuun, sukupuoleen, taloudelliseen asemaan, kulttuuriin, tapoihin, uskontoon, terveydentilaan ja ulkoiseen menestykseen katsomatta yhtä rakkaita Jumalalle. Jeesus rakastaa palavasti niitäkin, jotka pilkkaavat ja vainoavat Häntä. Jeesus kuoli ristillä jokaisen maailman ihmisen syntien tähden. Jeesus kärsi niidenkin puolesta, jotka eivät koskaan tuota sovitusta ja rakkautta tule vastaanottamaan. Iankaikkiseen kadotukseen joutuvan suurin tuska lienee lopulta se, kun hän viimeisellä tuomiolla tajuaa, että hän ei ylpeydessään ottanut vastaan Jeesuksen verellä jo etukäteen maksettua taivaslippua.

Muukalaisviha ja erilaisten, omaan ryhmään kuulumat­tomien ulkopuo­lis­ten halveksiminen, on tuttua meille. Rasistisia asenteita ja omahyväistä kukkoilua ei tarvitse etsiä kaukaa. Riittää, kun katsoo peiliin. Miten helposti alamme kuvitella, että omissa joukoissa kulkevat, tietyissä omissa herätysliikkeissämme tai muissa vastaavissa toiminnoissa mukana olevat, olemme jotenkin parempia kuin muut.

Jumalan maailmassa ja silmissä ei kuitenkaan ole eroa ihmisen ja ihmisen välillä. Kaikki, joka ainoa, on hengellisesti langennut ja kuollut jo paratiisissa Aadamin kupeissa (1. Kor. 15:22). Ja jokaiselle tarjotaan yhtä lailla pelastusta Jeesuksessa. Ei ole Jumalan silmissä eroa suomalaisella tai ruotsalaisella, venäläisellä tai turkkilaisella, somalilla tai nigerialaisella, romaanilla tai kiina­laisella, arabilla tai albaanilla. Jumala on valmis­tanut pelastuksen näille jokaiselle ja kaikille muillekin tässä mainitsematta jääneille tuhansille kansoille. Jeesus on tarkoitet­tu yhtäläisesti jokai­selle, kaikille nyt vielä synnissä eläville kansoil­le ja ihmisille. Jumalan lapsi tunnustaa ja näkee tuon maail­manlaajuisen, kaikkia kansoja koskevan pelastuksen, jonka Jeesus on tuottanut.

Juutalaisen sisäänpäin lämpiävyyden ja itsekorotuksen tuntien on yksi suurimmista kristinuskon ihmeis­tä, että alun perin vain juutalaisista koostunut al­kuseurakunta suostui ottamaan yhteyteensä myös pa­kanoita. No, kitkatta ja taisteluittahan se ei toki ta­pahtunutkaan, kuten esimerkiksi Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä voimme lukea.

Olemmeko me valmiit ottamaan vastaan erilaista kieltä puhuvia, erilaisesta kult­tuurista tulevia ja erilaisia tapoja noudat­tavia? Hyväksymme­kö heidät ihmisinä, samalla tavalla Juma­lan kaltaiseksi luotuina, langenneina ja ennen kaikkea Jeesuksessa pelastettuina niin kuin me itse­kin? Hyväksymmekö heidät, jotka ovat samalla taval­la Jeesuksen rakas­tamia ja lunas­tamia kuin me itsekin? Vai onko mei­dän sydämemme kova muu­ka­laista kohtaan (eli Muukkosta kohtaan, muukalaistahan sukunimeni tarkoittaa)?

Luon­nos­taan sydämemme on kova. Mutta Jee­sus haluaa murtaa omal­la rak­kaudellaan ja kärsi­myk­sel­lään mei­dän omahyväi­syytemme, ylpeytemme ja sisään­päin lämpiävyytemme, kuin myös pelkomme erilaisuutta kohtaan. Pääsemme lihassamme paljon helpommalla, kun seuruste­lemme ja pidämme yhteyttä vain niiden kanssa, jotka ovat samasta joukosta kuin itse olemme. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tie.

 

5. OIKEA JUMALAN SANAN ASETTAMA YHTEYDEN RAJA

Puhun nyt tässä arkipäivän elämästä maailman keskellä, en seurakunnan jäsenistä eli niistä, joiden kanssa polvistumme syömään ja juomaan Herramme pyhää ruumista ja verta. Seurakunnan elämässä ja ehtoollispöydässä meitä koskee Jumalan sanan käsky karttaa katumatonta synnintekijää ja harhaoppista (Matt. 18:17, Tiit. 3:10).

Apostoli Paavali kirjoittaa Pyhän Hengen johdatuksessa: "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 12. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? 13. Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1. Kor. 5:11-12)

Sellainen seurakunnan jäsen, joka itsepintaisesti, varoituksista ja ojentamisesta huolimatta, pysyy Jumalan sanaa ja kunniaa halveksivissa harhaopeissa tai syntielämässä, on itse itsensä tuominnut ja erottanut siitä joukosta, joka haluaa ojentautua Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan jakamattoman Kristuksen Kirkon tunnustuksen mukaan. Jos joku hylkää Jumalan sanan ja lain, se on Pyhän Raamatun, niin tällainen on laittomuuden tekijä, jonka Jeesus heittää ulos viimeisellä tuomiolla (Matt. 7:21-23).

Jotta tämä valtavin onnettomuus, kadotukseen joutuminen, ei ketään yllättäisi, niin seurakunnan keskellä on tarkoin opetettava Jumalan sanan totuutta. Jeesus käskee apostoleitaan eli seurakunnan saarnavirkaan kutsuttuja: "... opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää." (Matt. 28:20) Kaikkein perustavin ja tärkein totuus on se, että Jumala ja Hänen Sanansa on pyhä, mutta minä syntinen en vain kykene tuota sanaa todeksi elämään. Anna anteeksi, Herra Jeesus Kristus!

 

6. JEESUKSEEN USKOVA ON KUTSUTTU ELÄMÄÄN MAAILMAN KESKELLÄ

Puhun nyt siis Jeesukseen uskovien suhteesta näihin ulkopuolisiin, sellaisiin, jotka eivät tunnusta Raamatun pyhien kirjoitusten mukaista apostolista uskoa ja järjestystä. Tarkoitan niitä, joita ei kutsuta veljiksi ja sisariksi Herrassa Jeesuksessa ja joiden kanssa meillä ei ole yhteistä ehtoollispöytää.

Jeesus ei ole kutsu­nut seuraajaansa helppoon, turvalli­seen lintukotoelämään, jossa yhteyttä pidetään vain niihin, joilla on sama kallis Jeesuksen uskon lahja kuin meillä. Eikö evankeliumin tähden, Jumalan rakkauden tähden, meidät ole nimenomaan kut­suttu näkemään vaivaa, luopumaan omasta mukavuudes­tamme ja helposta turvallisesta elämästä kärsivien tähden? Niiden tähden, jotka elävät maailmassa synnin vallassa tai harhaoppisina ihmiskäskyjen alla, ovat vailla Ystävää ja Valoa, Ystävää isol­la y:llä; Valoa isolla v:llä?

Kuinka olisi evankeliumi, Valo ja Pelastus - itse Herra Jeesus Kristus - voinut tulla meidänkään luok­semme, jollei olisi ollut niitä englantilaisia piis­pa henrikejä, jotka oman terveytensä ja elämänsä vaakalaudalle asettaen tulivat kylmään Pohjolaan sanaa julistamaan? Kuinka evankeliumi olisi voinut levitä eri kansakuntiin ja kieliin, jollei olisi ollut niitä, jotka ovat seurustelleet ja osoittaneet rakkautta myös oman joukkonsa ulkopuolisiin?

 

7. KRISTUS LUOPUI KAIKESTA MEIDÄN PUOLESTAMME

Lähetys- ja evanke­lioimistyö, niiden tekeminen ja tukeminen niin ru­kouk­sin kuin varoinkin, vaatii luopumista monesta muusta asiasta. Mutta kun itkemme mukavuuksiemme ja näennäisen turvallisuutemme pe­rään, niin olkoon silloin mieles­sämme se, minkä­lai­sista mukavuuksista itse Herramme luopui meidän tähtemme.

Suostuisiko maailman rikkain mies luo­pumaan vallastaan, arvostaan, terveydestään, ystä­vistään, sukulaisistaan ja omaisuudestaan ja anta­maan ne viheliäi­selle ja haisevalle rappioalkoholistille? Ja ottamaan itse vastaan puliveivarin löyhkäävät vaat­teet, ohikulkevien pilkan, yösijana toimivan pahvi­hökkelin asunnoksi, luhistumispistees­sä ole­van ruu­miin ja jatku­van viinan tai huumeen tuskan sekä huuta­van tyhjyyden, häpeän ja itseinhon sisäl­lä? Suos­tuisinko edes minä tai suos­tuisitko edes sinä täl­laiseen vaihtokaup­paan? Motiivina vain yk­sinkertaisesti se, että tuo katuojan asukki on minulle niin rakas?

Jeesuksen asema taivaan kuninkaana ja Jumalan Sanana oli ennen Hänen maailmaan tuloaan äärettömästi kor­keampi kuin mahtavimmankaan vallankäyttäjän asema täällä maanpäällä. Ja Jeesuksen asema ristillä syn­niksi tehtynä käär­meenä oli äärettömästi huonompi kuin surkeimmankaan ihmisen tilanne voi koskaan täällä maan päällä olla. Jeesus suostui luopumaan kaikesta - täydellisesti kaikesta, sillä Hänellä oli kaikki mistä luopua - minun vuokseni ja sinun vuok­sesi.

 

Rukoilemme: Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus! Anna meille anteeksi meidän sydämemme kovuus, ylpeytemme ja koko epäuskomme kaikkine väärine hedelmineen. Täytä meidät Sinun ristisi tuntemisella ja ylösnousemuksesi valolla. Tee meistä, itsessämme syntisistä ja hauraista saviastioista, Sinun käyttöösi sopivia rakennuskiviä ja työkaluja maailmanlaajuisen Kirkkosi rakentamiseen. Anna meille armosi, niin että me kerran saamme olla siinä joukossa, joka vanhurskasten ylösnousemuksessa saa ylistää ja kiittää Sinua iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.