JulkaisumuotoPDF
Bookmark and Share
Juha Muukkonen
Miksi Jumala käskee kuolleita parannukseen?
 
 
 
Raamatunkäännös: KR 1933/38
 
JÄSENNYS:
1. HENGELLISESTI KUOLLEEN IHMISEN TAHDONVALINNAT
2. USKO ON JUMALAN TEKO
3. SIDOTTU RATKAISUVALTA ON USKON PÄÄKAPPALE
4. MIKSI KAIKKI KASTETUT EIVÄT OLE ENÄÄ USKOSSA?
 
 
1. HENGELLISESTI KUOLLEEN IHMISEN TAHDONVALINNAT
 
Ihmisen luonto ja kyky tehdä Jumalalle kelpaavia tahdonvalintoja on turmeltunut lankeemuksessa. Suhteessa oikeaan ja elävään Jumalaan ihminen on sananmukaisesti kuollut. "... sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1. Moos. 2:17) Tämä tarkoittaa hengellistä kuolemaa suhteessa Jumalaan, Aadam eli lankeemuksensa jälkeen fyysisesti vielä ainakin 800 vuotta. Tässä Jumala puhuttelee tarkkaan ottaen nimenomaan ihmistä (ei käytetä erisnimeä 'Aadam'), joka sekin kertoo tämän hengellisen kuoleman yleispätevyydestä, koko ihmiskuntaa koskevuudesta.

Tällaisen hengellisesti kuolleen ihmisen on turha kuvitella voivan mitään tehdä. Ajatellaanpa esimerkiksi Lasarusta, joka makaa martaana ja mädäntyvänä jo neljättä päivää haudassa. Kun Jeesus huutaa hänelle: "Tule ulos, Lasarus!", niin miten nuo mätänevät korvat ja aivot voisivat jotain kuulla ja tahtoa? Mikä on Lasaruksen osuus siinä, että hän kuulee ja herää eloon? Jumala kyllä yksiselitteisesti käskee, mutta pystyykö kuollut käskyä täyttämään? Ei tietenkään! Sen, minkä Jumala käskyssään vaatii, Hän itse uudeksi luovalla sanallaan, se on evankeliumilla, täyttää ja toteuttaa. Jumala itse käskee ja itse Jeesuksessa toteuttaa, ei siinä ole minulla eikä sinulla osaa eikä arpaa. Osoittautuessamme kyvyttömiksi toteuttamaan Jumalan käskyjä tulemme kokonaan Jumalan armon varassa oleviksi. Luottamuksemme ei perustu vähääkään itseemme vaan Jumalaan, joka tahtoo, valitsee ja pelastaa.

Me julistamme toisille Jumalan sanaa: Tee parannus ja usko evankeliumi! Mutta jos ja kun joku sen uskoo eli tulee Jumalan katoamattoman sanan siemenen ja pyhän kasteen kautta uskoon ja uudestisynnytetyksi, niin kysymyksessä on alusta loppuun asti Kristuksen sanan kautta tullut kuuleminen (Room. 10:17): Jumalan sana luo kuulijaansa sekä korvat että halun tuon sanan täyttämiseen. Usko Jeesukseen on kokonaan Jumalan teko ja osoitus Herran suvereenista armonvalinnasta ja tahdosta, ei edes 0,01 prosenttisesti ihmisen omasta valinnasta ja tahdosta.

 

2. USKO ON JUMALAN TEKO

"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt." (Joh. 6:29) Ihmiset olivat kysyneet Jeesukselta sitä, mitä heidän pitää tekemän, että he Jumalan tekoja tekisivät. Näin kysyy aina luonnollinen ja ihmistekoihin erottamattomasti sidottu ihminen: Mitä minun pitää tehdä? Mutta Jeesus käänsikin asian toisinpäin: Se on Jumalan teko - ei siis ihmisen! - että uskotte Kristukseen!

Pelastavan uskon syntymisessä ihminen on aina objekti, eli passiivinen kohde, ja Jumala subjekti eli aktiivinen toimija, tekijä ja aikaansaaja.

"Sillä Moosekselle hän sanoo: 'Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.' 16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. 17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: 'Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.' 18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo." (Room. 9:15-18)

Jos reformoidut (ja Tapio Nousiainen heidän joukossaan) olisivat oikeassa siinä, että ihmisen on kyettävä itse täyttämään joku osuus, vaikka sitten se 0,01 prosenttia, oman kuolemattoman sielunsa iankaikkisessa pelastustyössä, ja ilman tuota ihmisen osuutta ihminen ei pelastu taivaaseen (se ihmisen osuus on ratkaiseva, kirjoittaa Nousiainen ja samoin opettavat vapaat suunnat), niin minä joutuisin helvettiin. Ja niin joutuisit Sinäkin - ja Tapio Nousiainen itse ja joka ainoa miehestä ja naisesta tähän maailmaan syntynyt. Sillä yhdenkään meidän tahtomme ja sydämemme eli oma osuutemme ei ole edes pienen murusen vertaa Jumalan edessä kelvollinen. Meidän oma kelvollisuutemme on Herran edessä saastaista, kuin kuukautisveren tahrima riepu (tällaista kuvaa Raamattu käyttää).

Jumala käskee meitä syntisiä kääntymään, käskee meitä olemaan pyhiä ja täydellisiä niin kuin Hän itse on. Mutta kukaan meistä ei siihen pysty. Kaikki ovat pois kääntyneitä ja kelvottomaksi käyneitä. Ei ole yhden yhtäkään joka hyvää tekisi. Jo äidin kohdusta alkaen olemme turmeltunutta lihaa, eikä meillä kenelläkään ole mitään mahdollisuutta tehdä yhtään mitään iankaikkisen pelastuksemme eteen. Olemme hengellisesti kuolleita. Emme me oikeasti mitään totuutta ja rakkautta elämäämme halua. Haluamme itsellemme ja meidän elämäämme vaikuttaville ihmisille hyvää, nautinnollista, helppoa ja turvattua elämää, eikä Jumalalle kuuluva kunnia, totuus ja rakkaus eli Jumalan sana, ole meille luovuttamaton itseisarvo.

Se, että ihminen alkaa kaivata absoluuttista totuutta ja rakkautta, Herran kunniaa - syntyy Jumalan sanan nälkä ja jano - on jo Jumalan työ ja Hänen vaikuttamaansa. Jos joku kokee synnintuntoa Jumalan edessä ja ennen kaikkea, jos jollakulla on luottamus Jumalan armolupauksiin Jeesuksessa, niin se on kokonaan, alusta loppuun asti meidän ulkopuoleltamme tullutta, meille annettua ja lahjoitettua, sanan ja sakramenttien kautta. Siksi on niin äärimmäisen tärkeää, että me pidämme esillä ja saarnaamme Jumalan sanaa ja ylläpidämme seurakunnassa Herramme asettamat armonvälineet. Sanan ulkopuolella ei ole mitään Pyhää Henkeä eikä pelastusta. - Se on Jumalan teko, että me uskomme Häneen, jonka Isä on lähettänyt.

 

3. SIDOTTU RATKAISUVALTA ON USKON PÄÄKAPPALE

Luther piti 'Sidottu ratkaisuvalta' -teostaan (De servo arbitrio) pääteoksenaan. Itse olen täsmälleen samalla linjalla: Jos emme tunnusta ihmisen luonnollista lihanmukaista jo sikiämisestä asti vaikuttavaa hengellistä kuolemaa suhteessa Jumalaan ja siitä johtuvaa sidottua ratkaisuvaltaa, niin sen jälkeen on turha puhua mistään muustakaan uskonkohdasta. Jos langenneella ihmisellä olisi Jumalalle kelpaava ja Häntä miellyttävä kyky tehdä uskon- ja tahdonvalintoja ja ratkaisuja suhteessa Jumalaan ja pelastukseen, niin silloin kristinuskokin olisi vain yksi uskonto muiden uskontojen joukossa. Toki ulkoisesti kristittyjen keskellä on paljon uskonnollisia ihmisiä; sellaisia, joiden mielenkiinto on suuntautunut siihen, mitä ihmiset tekevät ja miltä ihmisistä tuntuu - ei siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja miltä Jumalasta tuntuu.

Jeesus-usko kertoo Jumalan armoteoista; uskonto kertoo ja keskittyy siihen, mitä ihminen tekee tai mitä ihmisen tulee/tulisi tehdä. Pelastava usko on seuraus Jumalan valinnasta, ihmisen oma valinta on harhaoppi (kreikankielinen sana hairesis eli heresia, harhaoppi, tarkoittaa sananmukaisesti 'valinta').

Olen itse sanonut, että vaikka tässä maassa ei minun lisäkseni olisi ketään muuta sidottua ratkaisuvaltaa opettavaa ja uskovaa, niin minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siinä pysyä. Jos minun pitäisi astua Jumalan eteen viimeiselle tuomiolle jonkun oman uskonratkaisuni kanssa, niin tulisin helvettiin heitetyksi. Tiedän, näen ja uskon kirkkaasti, että minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää (Room. 7:18), joka Jumalalle pelastuksen perusteeksi kelpaisi. Minun ns. uskoontuloni 7.1.1986 klo 19 ei ollut puhdas, enkä voi sitä pelastukseni perusteeksi asettaa. Ainoa, joka kestää viimeisellä tuomiolla, on synnitön ja täydellinen Jeesus. Ja Häneen minut on Pyhässä Kasteessa kätketty ja liitetty jo 26.12.1963 klo 14; kasteessa - se on materian kautta, johon Jumalan sana on liittynyt - minut pestiin Kristuksen uhriverellä puhtaaksi ja pelastettiin.

 

4. MIKSI KAIKKI KASTETUT EIVÄT OLE ENÄÄ USKOSSA?

Usko eli uusi hengellinen elämä syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta (kastekin on nimenomaan ja vain materiaan sidottua Jumalan sanaa, verrannollinen siihen, kun Jumalan Sana tuli materiaan eli lihaksi Kristuksessa) ja Jumalan sanan vaikutuksesta tuo usko pysyy yllä. Ilman hengellistä ravintoa, taivaan leipää, Jumalan sanaa, se on Raamattua ja armonvälineitä, hengellinen ihminen kuihtuu ja lopulta kuolee. Niin kuin kuihtuu ja kuolee myös fyysinen ihminen ilman maallista ravintoa.

Itse olen yksi esimerkki tällaisesta. Minut uudestisynnytettiin Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta, minut liitettiin Kristukseen, pestiin Jumalan edessä puhtaaksi, sain syntini anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan (1. Piet. 1:23, Tiit. 3:5, Joh. 3:5, Ap.t. 2:38, 22:16, Gal. 3:27, Ef. 5:26, Heb. 10:22, Ilm. 7:14 jne.). Vanhempani ja seurakunta eivät kuitenkaan huolehtineet siitä, että minut olisi opetettu pitämään kaikki se, minkä Jeesus on käskenyt (Matt. 28:20). Vailla hengellistä Jumalan sanan ravintoa, ehtoollis- ja seurakuntayhteyttä, kuihduin hengellisesti jo ennen kuin tulin tiedostavaan ikään. Nuorena oikeustieteen opiskelijana olin jo julkinen kristinuskon pilkkaaja niin elämälläni, puheillani kuin kirjoituksillani. Voi miten nyt jälkeenpäin hävettää!

Mutta tällaisen pystyyn kuolleen puun, herjaajan, Herra armossaan palautti elämään. "... tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt!" (Luuk. 15:24) Sain armon palata jo kasteessa osakseni tulleeseen pelastukseen. Kiitos ja ylistys Sinulle, ristin Kristus!